Miten jaksaa puolisoa joka ei koskaan huolehdi?

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli tuollainen itsekäs. Asetti itsensä etusijalle. Osteli itselleen kaikkea eikä koskaan tarjonnut mitään noin vain. En muista, että koskaan olisi vienyt minua edes ravintolaan syömään. Itse kuitenkin tarjosin ravintola- ja kahvila käyntejä kymmeniä suhteemme aikana. Ruoanlaitossa ei auttanut ilma eri pyytämistä ja sekin oli hankalaa. Jotenkin vain tyydyin moiseen, kun en paremmasta tiennyt.

Nykyisin minulla on aivan toisenlainen mies.

Kuulostaa samalta kuin mun ex (mies). Nyt osaan kiertää kaukaa tuollaiset. Aina oma napa edellä ja nuukuus iskee jos "joutuu" toista huomioimaan, euroakaan ei saisi toiseen uhrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...

Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?

Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!

Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!

Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)

Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!

Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!

Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!

Olen joustanut ja venynyt vuosia.

Kyllä minulla onkin kultakimpale.

ap

No tuota. Mun mies harppoo edellä, meillä on suuri pituusero. Olen ymmärtänyt, että tämä on hänen luontainen tapa liikkua, jota ei niin vaan muuteta. En pidä siis merkkinä itsekkyydestä. (Ja miksi olisikaan? Miksi minulla olisi suurempi oikeus kävellä itselleni ominaisella tavalla muuttamatta mitään, mutta miehen tulee mukautua minun tapaani?) Ja kyllä, herään vauvan kanssa, koska vauvan hoitaminen on tällä hetkellä sovittu minun tehtäväkseni. Voi ottaa kotona kuitenkin rennommin ja nukkua vaikka ne päikkärit. Työssä pitää koko ajan keskittyä. Sitten viikonloppuisin ym sovitaan erikseen kummankin voimavarojen mukaan miten milloinkin tehdään.

Lopeta se aikuisen ukon holhoaminen. ÄLÄ PASSAA, jos teet sen vaan siksi, että saisit jotain takaisin. Katkeroidut vaan.

Kyllähän tuollaiset käytöstavat huomaa jo seurusteluvaiheessa. Miksi mennä sellasen kanssa avioon?

Tyhmästä päästä kärsii sitten ihan omasta syystä.

Mies ei ole vastavuoroinem. Ikään kuin lapsen asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun mies on väsynyt/stressaantunut niin käyttäytyy kuin apn mies. Pääosan ajasta meillä kumpikin kysäisee esim itselleen välipalaksi leipää tehdessään haluatko sinäkin? Tai jos toinen katsoo telkkua ja näyttää viluiselta niin usein tuodaan kysymättäkin viltti katsojalle lämmikkeeksi.

Mies huolehtii että minulla on auto kunnossa. Jos lähden talvella aikaisin jonnekkin niin käy usein putsaamassa auton ikkunat ettei minun tarvi jne. Mies taas saa ottaa töihin valmiin eväsrasian lounaaksi jonka minä olen pakannut.

Kyllähän tuo apn tilanne kuulostaa aika pahalta. Jos haaveissa lapsia niin taitaisin lähteä suhteesta heti koska lapsiperhearki tuollaisen miehen kanssa olisi todella rankkaa. Jos tarkoitus elää aikuisten kesken niin voisin koettaa parantaa tilannetta ehdottamalla parisuhdeterapiaa ym. Jos miehen mielestä kaikki hyvin eikä halua terapiaa/muutosta niin eroaisin. Ja miksipä tuo mies haluaisikaan muutosta kun nainen hoitaa kotihommat, seksiä aina tarjolla jne. Jos tulee ero niin mies on todennäköisesti ihmeissään että miksi kun meillä (minulla) kaikki oli niin hyvin.

Kiitos viestistäsi. Ymmärsit hyvin, mitä tarkoitan :)

Minä vien miehelle vilttiä, kun huomaan että nukkuu ilman.

Useimmiten laittaa itsensä etusijalle.

En yritä määrätä millainen hänen tulisi olla, kuten osa vastaajista luulee.

Kyse on käyttäytymisestä. Miten käyttäydyt toista kohtaan? Haluatko, että toinen tuntee itsensä tärkeäksi? Tahdotko, että hän tuntee olevansa rakastettu?

Viimeksi kun yritin puhua, meni riitelyksi, koska hänen mielestä ongelmaa ei ole (aivan kuten vastaaja kirjoitit!)

Ongelma on vain "akka joka valittaa ja haukkuu häntä"! Siis se on haukkumista ja arvostelua kuulema, kun puutun hänen huonoon käytökseen!

Pariterapia tai ero. Olen henkisesti aivan loppu!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...

Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?

Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!

Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!

Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)

Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!

Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!

Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!

Olen joustanut ja venynyt vuosia.

Kyllä minulla onkin kultakimpale.

ap

Kuulostaa siltä, että teillä on isompiakin ongelmia kuin se, ettei toinen piilottele sinulle suklaalevyjä.

Itsekin arvostan pientä arjen huomaavaisuutta, mutta mieheltäsi taitaa puuttua myös ihan elämisen perustaidot.

Miksi olet muuttanut yhteen ihmisen kanssa, joka ei ole kanssasi samalla aaltopituudella ? Miksi olet lisääntynytkin kyseisen ihmisen kanssa ? Molemmat ovat sinun omia valintojasi, siitä on ihan turha syyttää ketään muuta.

Ihmetelen myös miten olet päätynyt tuollaisen kanssa yhteen alun perinkään?

Kuulostaa melkoisen juntilta mieheltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollaiset käytöstavat huomaa jo seurusteluvaiheessa. Miksi mennä sellasen kanssa avioon?

Tyhmästä päästä kärsii sitten ihan omasta syystä.

Oikeassa olet, kyllä sen heti tapailuvaiheessa huomaa. Aika paljon on miehiä jotka ei huomio. Miten näille miehille +40 vuotiaina käy? Ikisinkkuja osa? Vanhemmille naisille nämä eivät enää kelpaa. Nämä on varmaan (ehkä) niitä jotka etsivät nuorempia naisia. Ps. Siitä tavasta koskettaa toista arjessa jo huomaa onko mies sydämellinen jos osaa tulkita eleitä. Miehet jotka huomoivat toista vaan kun ovat seksiä vailla ovat näitä  "oma napa ensin miehiä".

Vierailija kirjoitti:

Ap tajuan mistä puhut.

Omalla kokemuksella sanon, että ei muutu. Erouhan alla voi teeskennellä hetken, ja taas olet ilmaa.

Tuollainen sopii yhteen samankaltaisen kanssa, ja heilläkin menee helposti kilpailuksi kuka kahmii eniten itselleen.

Itse en edes cuse kyseisen ihmistyypin suuntaan enää.

Molemminpuolinen huomiointi pitää suhteen lämpimänä ja tunteet elossa.

Minusta sinä nyt sekoitat asioita keskenään. Meillä kukaan ei tee toiselle voileipiä (ellei toinen ole sairas) tai pidä ovea (ellei toisella ole kädet täynnä painavia kantamuksia), mutta tuollainen asioiden kahmiminen itselleen kuulostaa sekin täysin vieraalta. Lapsia ja kotia hoidetaan yhdessä, ja jos toinen väsyy niin toinen ottaa kopin. Jos toisella ei ole rahaa niin toinen maksaa, jne. Minusta sinä ja ap kuulostatte äärimmäisen ahdistivilta ihmisiltä, onneksi meillä voidaan elää arkea ihan normaalisti aikuisina ihmisinä ilman että pitää jatkuvasti todistella rakkautta tuollaisella pokkuroinnilla. Itsekkyys ja omaan pussiin pelaaminen on kuitenkin aika eri juttuja kuin se, ettei näe aikuisen passaamista tarpeelliseksi.

Kaverin mies on tuollainen kuin ap:n mies. Hänellä on Asperger. Ei osaa asettua toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin aloittajaa. Kyllä huomaavainen ihminen on mukava. Onneksi meillä ollaan.

Haluaisinko auttaa rakastani jossain asiassa. Haluaisikohan hän voileivän. Miten voisin tehdä hänet onnelliseksi. Miten hänen olisi hyvä olla. Mitä voisin tehdä, että hän olisi iloinen.

Kyllä kokisin välittämisen puutteena jos ei IKINÄ mitään tuommoisia mieti.

Eikä tarvitse nyt vääntää tätä asiaa niin, että pitääkö muka olla joku palvelija toiselle, kun siitä ei ole kyse.

Kiitos sinullekin viestistäsi :) Juuri tätä tarkoitan.

Miten voi olla niin vaikea saada mieskin ymmärtämään tämä?

Minun hyvät teot kyllä kelpaa hänelle!

Kun toivon SAMAA ITSELLENI, se onkin huono asia!?

Jos muistutan häntä, miten huomioin. Vastaus on: "mitäs teet! En ole pyytänyt"!

Eli vetää vessasta alas - Ensin väittää että minä en muka tee hänelle mitään hyvää. Ja kun kuitenkin teen, sekään ei ole hyvä??

Äärimmäisen vaikea ihminen.

Ikäänkuin hän ei haluaisi tehdä minulle mitään hyvää, koska "silloin hän olisi huonompi kun joutuu alentumaan"? Jotenkin näin oletan, hänellä on huono itsetunto, jota peittelee. Ei myönnä edes minulle sitä. Purkaa jotenkin sen minuun alistamalla minua henkisesti?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?

Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.

Mitäkö? No, pari esimerkkiä:

Laitan miehen tarpeet omieni edelle. Jos hän ei jaksa hoitaa jotain, minä teen (eikä minun väsymys ole este, on pakko)

Olen huomaavainen, teen ruuat, kotityöt jne pääosin yksin. Teen hänelle aamupalan jääkaappiin valmiiksi, pieniä ylläreitä arjen keskelle (suklaata hanskalokeroon jne...) haluan osoittaa välittäväni (tyhmänä toivon, että saan itse samanlaista takaisinkin, hyvällä hyvää tyyliin...)

Haluan häntä (useimmiten tulen torjutuksi)

Kaikkea tavallista siis!

En mitään prinsessajuttua ole vaillakaan, mitä arvelinkin täällä vastattavan. Tavallista huomioimista.

Onhan se nyt silmiinpistävää, kun olemme ulkona.

Kaverin mies ojentaa takkia ja tuolia, kysyy haluatko jotain jne... Oma mies on kuin idiootti, menee edellä, eikä huomioi omaa puolisoaan mitenkään! (kaverin puolisoa kyllä mielistelee)

Ahdistavaa!

ap

Mikähän siinä kaverin puolisossa on sellaista, että miehet haluavat häntä huomioida?

Otsikon kysymykseen:

Kuten kaikissa parisuhdetilanteossa:

A) joko päätät, että mies nyt vain on tuollainen, ja päätät että näillä korteilla mennään, millä on aloitettu

B) varaat ajan pariterapiaan. Ulkopuolisen avustuksella yrität saada miehen ymmärtämään sinua. Jos ei ymmärrä, niin sitten päätät a tai c

C) Eroat. Ja otat vastaan miehen nyksät, uusperheet, lasten tasapuolisuudet, eksän perumiset, sen ettei eksä taaskaan ymmärrä sinua, elariongelmat yms.

Voisiko kyse olla siitä, että teillä on erilainen näkemys rakkauden viidestä kielestä?

https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/?x217700=5205681

Onhan näitä aikamiehiä jotka  ensin äiti on passannut pilalle ja sieltä sitten etsitään mukava tyttöystävä jonka kanssa muutetaan yhteen passattavaksi kun tyttöystävä muuttuu (kaikesta) huolehtivaksi vaimoksi.

Seurustelkaa ja tutustukaa AJAN kanssa toisen tapoihin niin ei tule ylläreitä jos mies sattuu olemaan joku mamman mussu.

Onhan näitä naisissakin vaimoina näitä isin pikku prinsessojakin, jotka heti kun raskaustesti näyttää plussaa vaatii että mies sitoo heidän kengännauhansa kun ei enää pysty edes kumartumaan kun on nyt raskaana ja siitä se lähtee.... Ja passausta vaaditaan sen jälkeen miesparalta kaikessa for ever.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun mies on väsynyt/stressaantunut niin käyttäytyy kuin apn mies. Pääosan ajasta meillä kumpikin kysäisee esim itselleen välipalaksi leipää tehdessään haluatko sinäkin? Tai jos toinen katsoo telkkua ja näyttää viluiselta niin usein tuodaan kysymättäkin viltti katsojalle lämmikkeeksi.

Mies huolehtii että minulla on auto kunnossa. Jos lähden talvella aikaisin jonnekkin niin käy usein putsaamassa auton ikkunat ettei minun tarvi jne. Mies taas saa ottaa töihin valmiin eväsrasian lounaaksi jonka minä olen pakannut.

Kyllähän tuo apn tilanne kuulostaa aika pahalta. Jos haaveissa lapsia niin taitaisin lähteä suhteesta heti koska lapsiperhearki tuollaisen miehen kanssa olisi todella rankkaa. Jos tarkoitus elää aikuisten kesken niin voisin koettaa parantaa tilannetta ehdottamalla parisuhdeterapiaa ym. Jos miehen mielestä kaikki hyvin eikä halua terapiaa/muutosta niin eroaisin. Ja miksipä tuo mies haluaisikaan muutosta kun nainen hoitaa kotihommat, seksiä aina tarjolla jne. Jos tulee ero niin mies on todennäköisesti ihmeissään että miksi kun meillä (minulla) kaikki oli niin hyvin.

Aijaa. Meillä molemmat skrabaa omat autonsa, hakee itse omat vilttinsä ja tekee itse omat voileipänsä, mutta en ymmärrä miten se lapsiperhearkeen liittyy? Mies on osallistuvin tuntemani isä. Mm. hoitaa joka ikinen aamu lasten aamutoimet ja vie hoitoon, ja hoitaa 90% yöherätyksistä. En näe, että tuo oma-aloitteisen hemmottelun puute kertoo ihmisestä oikein mitään muuta kuin sen, ettei koe oma-aloitteista hemmottelua luontevaksi tai tarpeelliseksi.

Jos mies seurustelun alussa toimi niin kuin haluat ymmärrän närkästyksesi. Jos hän on aina ollut tuollainen niin voit syyttää vain itseäsi sokeudesta. Moni mies ärsyyntyy tuollaisesta huolehtivaisuudesta koska muistutat hänen äitiään. Ala itsekkääksi ja töykeäksi, ehkä hän sitten kiinnostuu sinusta enemmän.

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymykseen:

Kuten kaikissa parisuhdetilanteossa:

A) joko päätät, että mies nyt vain on tuollainen, ja päätät että näillä korteilla mennään, millä on aloitettu

B) varaat ajan pariterapiaan. Ulkopuolisen avustuksella yrität saada miehen ymmärtämään sinua. Jos ei ymmärrä, niin sitten päätät a tai c

C) Eroat. Ja otat vastaan miehen nyksät, uusperheet, lasten tasapuolisuudet, eksän perumiset, sen ettei eksä taaskaan ymmärrä sinua, elariongelmat yms.

Tai sitten terapeutti voisi auttaa ap:ta ymmärtämään, että suklaalevyjen piilottelu ei ole mikään rakkauden mittari.