Miten jaksaa puolisoa joka ei koskaan huolehdi?

Kuules ap, miehesi ei ole sun lapsesi, vaikka näköjään tykkäätkin kohdella häntä siten. Onko hän pyytänyt sulta  suklaata ja vilttejä? Jos ei, niin älä tee sellaista. Ymmärrän, että haluaisit hemmotella miestäsi, mutta tuollaisesta mies vain oppii pitämään toimintaasi itsestäänselvyytenä.  Tai sitten mies vaan ajattelee, että tykkäät tehdä tuollaisia asioita eikä miehesi sen vuoksi kielläkään sua tekemästä niitä. Jos jollekin tekemisellesi on jokin ehto, ilmoita ehdosta miehellesi ennenkuin teet sen. Jos mies ei suostu ehtoosi, älä tee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...

Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?

Näitä mä en tajua ollenkaan. Eikö sinulle ole opetettu kotona/koulussa/missään koskaan elämäsi aikana minkäänlaisia käytöstapoja? Ei oven avaaminen toiselle ole mitään ylimääräistä huolehtimista, vaan normaalin sivistyneen ihmisen käytöstä. Ihan tuntemattomillekin on kohteliasta avata ovi, mies naiselle ja nainen puolestaan itseään vanhemmalle/heikomalle. Moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pizzajuttu on törkeä, mutta tuota kahvilajuttua en käsitä. Jos halusit kahvia ja pullaa, niin miksi et itse hakenut? Tämä on juuri sellainen ajatusmaailma jota en käsitä. Jos toinen on ajattelematon, niin sitten ollaan ilman kun ei osata itse tehdä mitään.

.

Ei ollut rahaa itsellä mukana. Pahoitin mielen kyllä tuollaisesta. Jos yhdessä kahvilaan mennään niin yhdessä tilataan tai toinen kysyy mitä haluaisit ja tilaa.

Kamalia suhteita varmaan näillä, jotka peräänkuuluttavat että huolehdi itse itsestäsi. Eihän kyse ole ollenkaan siitä, etteikö huomaavaisuutta haluava osaisi huolehtia siitä!

Huolehtivaisuus on toisen etujen, mukavuuden ja hyvän olon ajattelya. Meidän suhteessa huomaavaisuus ja huolehtiminen on esimerkiksi sitä, että mies valmistaa kahvin minulle ja tuo sen minulle kun olen jo ehtinyt istua sohvalle. Tai minä siivoan hänen iltapala- tai aamupalasotkunsa, vaikka hän sanoo ettei tarvitse. Kumpikaan ei tee tätä siksi, ettei toinen osaisi tai viitsisi. Se tehdään siksi, että halutaan helpottaa toisen taakkaa.

Tätähän ei itsekkäät ihmiset millään ymmärrä. Huomaahan sen tästäkin ketjusta. En ikinä tyytyisi suhteeseen, jossa ei ole alkeellisintakaan huomaavaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pizzajuttu on törkeä, mutta tuota kahvilajuttua en käsitä. Jos halusit kahvia ja pullaa, niin miksi et itse hakenut? Tämä on juuri sellainen ajatusmaailma jota en käsitä. Jos toinen on ajattelematon, niin sitten ollaan ilman kun ei osata itse tehdä mitään.

.

Ei ollut rahaa itsellä mukana. Pahoitin mielen kyllä tuollaisesta. Jos yhdessä kahvilaan mennään niin yhdessä tilataan tai toinen kysyy mitä haluaisit ja tilaa.

Miksi ihmeessä menit kahvilaan, jos sulla ei ollut rahaakaan mukana? Sanoitko miehelle edes ennen kahvilaan menoa, ettei sulla ole rahaa mukana?

Vierailija kirjoitti:

Kamalia suhteita varmaan näillä, jotka peräänkuuluttavat että huolehdi itse itsestäsi. Eihän kyse ole ollenkaan siitä, etteikö huomaavaisuutta haluava osaisi huolehtia siitä!

Huolehtivaisuus on toisen etujen, mukavuuden ja hyvän olon ajattelya. Meidän suhteessa huomaavaisuus ja huolehtiminen on esimerkiksi sitä, että mies valmistaa kahvin minulle ja tuo sen minulle kun olen jo ehtinyt istua sohvalle. Tai minä siivoan hänen iltapala- tai aamupalasotkunsa, vaikka hän sanoo ettei tarvitse. Kumpikaan ei tee tätä siksi, ettei toinen osaisi tai viitsisi. Se tehdään siksi, että halutaan helpottaa toisen taakkaa.

Tätähän ei itsekkäät ihmiset millään ymmärrä. Huomaahan sen tästäkin ketjusta. En ikinä tyytyisi suhteeseen, jossa ei ole alkeellisintakaan huomaavaisuutta.

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. 

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. [/quote]

Entäs, kun olet kipeä. Et jaksa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Et jaksa/pysty ulkoiluttamaan koiraasi. Miehesi tekee vain itselleen ruokaa, käy vain omat tarpeensa kaupasta, koira kusee sisälle...Itse saat hoipperehtia etsimään lääkkeitä, mies siivoaa vain omat jälkensä, pesee vain omat pyykkinsä. Ei soita kertaakaan päivän aikana kysyäkseen miten voit..... Aikuiset huolehtivat VAIN omat tarpeensa....?   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. 

Entäs, kun olet kipeä. Et jaksa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Et jaksa/pysty ulkoiluttamaan koiraasi. Miehesi tekee vain itselleen ruokaa, käy vain omat tarpeensa kaupasta, koira kusee sisälle...Itse saat hoipperehtia etsimään lääkkeitä, mies siivoaa vain omat jälkensä, pesee vain omat pyykkinsä. Ei soita kertaakaan päivän aikana kysyäkseen miten voit..... Aikuiset huolehtivat VAIN omat tarpeensa....?   

Ei tuo aiempi kirjoittaja puhunut mitään siitä, että tekevät noita asioita toisen ollessa sairaana. Ymmärsin, että tekevät niitä aina. Sairaudet on toki hieman eri asia, mutta kummasti sinkutkin selviävät jopa sairaana ollessaan. 

Kyllä mies helposti voi suhteen alkuajan esittää välittävää ja huolehtivaa, mutta sitten ajan kuluessa muuttuu itsekkääksi passausta odottavaksi, joka ei huomioi sitten enää yhtään.

Oma mies oli ensimmäisen vuoden niin huomioiva että, mutta siitä se väheni ajan myötä olemattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. 

Entäs, kun olet kipeä. Et jaksa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Et jaksa/pysty ulkoiluttamaan koiraasi. Miehesi tekee vain itselleen ruokaa, käy vain omat tarpeensa kaupasta, koira kusee sisälle...Itse saat hoipperehtia etsimään lääkkeitä, mies siivoaa vain omat jälkensä, pesee vain omat pyykkinsä. Ei soita kertaakaan päivän aikana kysyäkseen miten voit..... Aikuiset huolehtivat VAIN omat tarpeensa....?   

Ei tuo aiempi kirjoittaja puhunut mitään siitä, että tekevät noita asioita toisen ollessa sairaana. Ymmärsin, että tekevät niitä aina. Sairaudet on toki hieman eri asia, mutta kummasti sinkutkin selviävät jopa sairaana ollessaan. 

Sitäpaitsi ei sairaankaan sängyn viereen tarvitse kantaa koko lääkekaapin sisältöä, yrttiteetä, inkiväärijauhetta, kanakeittoa jne vaan eiköhän sairas osaa itsekin sanoa, haluaisko särkylääkettä vai yskänlääkettä tai kupiliisen hunajalla makeutettua teetä. Tulisin hulluksi siitäkin, jos toinen olisi koko ajan höösäämässä ympärillä.Mulla on suu muutakin kuin syömistä varten, joten osaan pyytää, jos jotain tarvitsen. 

Vierailija kirjoitti:

Oma mies oli ensimmäisen vuoden niin huomioiva että, mutta siitä se väheni ajan myötä olemattomiin.

Tällainen kokemus myös. Tosin muiden naisten huomioiminen lisääntyi samaan tahtiin. Järkyttävä äijä - ei muistanut nelikymppisiäni lainkaan, kun fanitti niin kiimaisena aasialaisia somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...

Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?

Näitä mä en tajua ollenkaan. Eikö sinulle ole opetettu kotona/koulussa/missään koskaan elämäsi aikana minkäänlaisia käytöstapoja? Ei oven avaaminen toiselle ole mitään ylimääräistä huolehtimista, vaan normaalin sivistyneen ihmisen käytöstä. Ihan tuntemattomillekin on kohteliasta avata ovi, mies naiselle ja nainen puolestaan itseään vanhemmalle/heikomalle. Moukka.

No, minä en ainakaan haluaisi tulla kohdelluksi pelkän sukupuoleni perusteella niin heikkona, etten saa edes ovea auki. Suorastaan puistattava ajatus. Muutenkin kerrassaan vastenmielistä verrata naista johonkin heikkoon vanhukseen.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies oli ensimmäisen vuoden niin huomioiva että, mutta siitä se väheni ajan myötä olemattomiin.

Tällainen kokemus myös. Tosin muiden naisten huomioiminen lisääntyi samaan tahtiin. Järkyttävä äijä - ei muistanut nelikymppisiäni lainkaan, kun fanitti niin kiimaisena aasialaisia somessa.

Kuvottava mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia suhteita varmaan näillä, jotka peräänkuuluttavat että huolehdi itse itsestäsi. Eihän kyse ole ollenkaan siitä, etteikö huomaavaisuutta haluava osaisi huolehtia siitä!

Huolehtivaisuus on toisen etujen, mukavuuden ja hyvän olon ajattelya. Meidän suhteessa huomaavaisuus ja huolehtiminen on esimerkiksi sitä, että mies valmistaa kahvin minulle ja tuo sen minulle kun olen jo ehtinyt istua sohvalle. Tai minä siivoan hänen iltapala- tai aamupalasotkunsa, vaikka hän sanoo ettei tarvitse. Kumpikaan ei tee tätä siksi, ettei toinen osaisi tai viitsisi. Se tehdään siksi, että halutaan helpottaa toisen taakkaa.

Tätähän ei itsekkäät ihmiset millään ymmärrä. Huomaahan sen tästäkin ketjusta. En ikinä tyytyisi suhteeseen, jossa ei ole alkeellisintakaan huomaavaisuutta.

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. 

Juuri samaa mietin! En kertakaikkiaan koe minkäänlaiseksi ongelmaksi avata itse ovea, tehdä voileipää jos on nälkä tai napata kauppareissulla suklaapatukkaa jos tekee mieli. En käsitä ihmisiä jotka kokevat.

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. [/quote]

Juuri samaa mietin! En kertakaikkiaan koe minkäänlaiseksi ongelmaksi avata itse ovea, tehdä voileipää jos on nälkä tai napata kauppareissulla suklaapatukkaa jos tekee mieli. En käsitä ihmisiä jotka kokevat.[/quote]

Sinä et käsitä lainkaan MISTÄ tässä keskustellaan. Ei ole kysymys siitä etteikö ihmiset PYSTYISI tekemään kaikki asiansa itse, ostamaan mieluiset tuotteet kaupasta, vaan siitä, että halutaan ilahduttaa ja huomioida toista tuomalla esim. toiselle mieluisan suklaapatukan kaupasta.  Mutta näköjään on selvää sekin, että tämänlaisen toiminnan selittäminen tunnekylmälle ihmiselle on sama kuin selittäisi punaista väriä sokealle....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia suhteita varmaan näillä, jotka peräänkuuluttavat että huolehdi itse itsestäsi. Eihän kyse ole ollenkaan siitä, etteikö huomaavaisuutta haluava osaisi huolehtia siitä!

Huolehtivaisuus on toisen etujen, mukavuuden ja hyvän olon ajattelya. Meidän suhteessa huomaavaisuus ja huolehtiminen on esimerkiksi sitä, että mies valmistaa kahvin minulle ja tuo sen minulle kun olen jo ehtinyt istua sohvalle. Tai minä siivoan hänen iltapala- tai aamupalasotkunsa, vaikka hän sanoo ettei tarvitse. Kumpikaan ei tee tätä siksi, ettei toinen osaisi tai viitsisi. Se tehdään siksi, että halutaan helpottaa toisen taakkaa.

Tätähän ei itsekkäät ihmiset millään ymmärrä. Huomaahan sen tästäkin ketjusta. En ikinä tyytyisi suhteeseen, jossa ei ole alkeellisintakaan huomaavaisuutta.

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. 

Juuri samaa mietin! En kertakaikkiaan koe minkäänlaiseksi ongelmaksi avata itse ovea, tehdä voileipää jos on nälkä tai napata kauppareissulla suklaapatukkaa jos tekee mieli. En käsitä ihmisiä jotka kokevat.

Eihan tuo mikaan ongelma olisi, mutta kylla meilla katsottaisiin puolin ja toisin todella pitkaan, jos toinen menisi tekemaan voileipaa kysymatta toiselta, haluaako hankin. 

Paras esimerkki tasta itsekkyydesta oli pari kesaa sitten, kun mies maalasi ikkunankarmeja ulkona. Oli kuuma kesapaiva. Mun aidin miesystava oli kylassa, katseli miehen hommia hetken ja kavi hakemassa ITSELLEEN oluen jaakaapista. Istui sitten sen kylman oluen kanssa ja katseli kun mies maalasi hiki paassa. 

Ei olisi ollut varmaan vaikeaa sanoa etta "hei, ajattelin ottaa oluen, tuonko sullekin" tai jopa "oho, onpa jano, saanko ottaa oluen, tuon sullekin jos haluat". 

Kyseessa oli siis viela meidan oluet. 

Minakin jain tuosta itsekkyydesta sanattomaksi, kavin vaan hakemassa itse miehelleni sen oluen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia suhteita varmaan näillä, jotka peräänkuuluttavat että huolehdi itse itsestäsi. Eihän kyse ole ollenkaan siitä, etteikö huomaavaisuutta haluava osaisi huolehtia siitä!

Huolehtivaisuus on toisen etujen, mukavuuden ja hyvän olon ajattelya. Meidän suhteessa huomaavaisuus ja huolehtiminen on esimerkiksi sitä, että mies valmistaa kahvin minulle ja tuo sen minulle kun olen jo ehtinyt istua sohvalle. Tai minä siivoan hänen iltapala- tai aamupalasotkunsa, vaikka hän sanoo ettei tarvitse. Kumpikaan ei tee tätä siksi, ettei toinen osaisi tai viitsisi. Se tehdään siksi, että halutaan helpottaa toisen taakkaa.

Tätähän ei itsekkäät ihmiset millään ymmärrä. Huomaahan sen tästäkin ketjusta. En ikinä tyytyisi suhteeseen, jossa ei ole alkeellisintakaan huomaavaisuutta.

Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa. 

Juuri samaa mietin! En kertakaikkiaan koe minkäänlaiseksi ongelmaksi avata itse ovea, tehdä voileipää jos on nälkä tai napata kauppareissulla suklaapatukkaa jos tekee mieli. En käsitä ihmisiä jotka kokevat.

Sekoitatte puurot ja vellit. Ei tässä ketjussa olekaan kyse osaamisesta, vaan vallankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pizzajuttu on törkeä, mutta tuota kahvilajuttua en käsitä. Jos halusit kahvia ja pullaa, niin miksi et itse hakenut? Tämä on juuri sellainen ajatusmaailma jota en käsitä. Jos toinen on ajattelematon, niin sitten ollaan ilman kun ei osata itse tehdä mitään.

.

Ei ollut rahaa itsellä mukana. Pahoitin mielen kyllä tuollaisesta. Jos yhdessä kahvilaan mennään niin yhdessä tilataan tai toinen kysyy mitä haluaisit ja tilaa.

Miksi ihmeessä menit kahvilaan, jos sulla ei ollut rahaakaan mukana? Sanoitko miehelle edes ennen kahvilaan menoa, ettei sulla ole rahaa mukana?

Autoajelulla otiin ja mies keksi kahvilakäynnin. En muista oliko puhetta rahasta. Aikaa tuosta 23 vuotta.

Ap kertomuksestasi paistaa kauas että miehesi on narsistinen ja itsekäs. Tutustu narsismiin ilmiönä, netistä löytyy runsaasti tietoa. Ja nyt en tarkoita patologista narsismia jolloin ihmisellä ei ole lainkaan empatiakykyä. Tarkoitan että miehessäsi on narsistisia piirteitä jotka näkyvät käytännön tasolla noin kuin kuvailit.