Miten jaksaa puolisoa joka ei koskaan huolehdi?

Ei se mies taida tuosta muuttua, vaan on luonteeltaan tuollainen. Toisenlainen mies olisi parempi sinulle.

Ellet heti ryntää eroamaan, niin lopeta ainakin heti kaikki miehen palvelu. Siis toimit jatkossa samoin itse, et tee enää mitään hänen puolestaan, et ruokaa etkä pyykkejä, et yhtään mitään. Sano samalla miehelle syy siihen selkokielellä, että mihin olet tyytymätön ja nyt on mitta täysi.

Nyt mies luulee mielessään luultavasti, että tämä kaikki uhrautuminen on sinulle ok ja olet tyytyväinen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tajuan mistä puhut.

Omalla kokemuksella sanon, että ei muutu. Erouhan alla voi teeskennellä hetken, ja taas olet ilmaa.

Tuollainen sopii yhteen samankaltaisen kanssa, ja heilläkin menee helposti kilpailuksi kuka kahmii eniten itselleen.

Itse en edes cuse kyseisen ihmistyypin suuntaan enää.

Molemminpuolinen huomiointi pitää suhteen lämpimänä ja tunteet elossa.

Minusta sinä nyt sekoitat asioita keskenään. Meillä kukaan ei tee toiselle voileipiä (ellei toinen ole sairas) tai pidä ovea (ellei toisella ole kädet täynnä painavia kantamuksia), mutta tuollainen asioiden kahmiminen itselleen kuulostaa sekin täysin vieraalta. Lapsia ja kotia hoidetaan yhdessä, ja jos toinen väsyy niin toinen ottaa kopin. Jos toisella ei ole rahaa niin toinen maksaa, jne. Minusta sinä ja ap kuulostatte äärimmäisen ahdistivilta ihmisiltä, onneksi meillä voidaan elää arkea ihan normaalisti aikuisina ihmisinä ilman että pitää jatkuvasti todistella rakkautta tuollaisella pokkuroinnilla. Itsekkyys ja omaan pussiin pelaaminen on kuitenkin aika eri juttuja kuin se, ettei näe aikuisen passaamista tarpeelliseksi.

Hän tekee ruokaa, JOS jaksaa (jos olen sairaana, mutta jos en olekaan niin kipeä, kuten mies sanoo ja saa sillä edellytyksen omalle laiskottelulleen)

Pitää ovea JOS jaksaa, vaikka minulla olisi kädet täynnä

Hoitaa lapsia/kotia JOS jaksaa

Jos olen väsynyt, HÄN on vielä väsyneempi

toivottelee sinulle äärimmäisen ahdistava ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pizzajuttu on törkeä, mutta tuota kahvilajuttua en käsitä. Jos halusit kahvia ja pullaa, niin miksi et itse hakenut? Tämä on juuri sellainen ajatusmaailma jota en käsitä. Jos toinen on ajattelematon, niin sitten ollaan ilman kun ei osata itse tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pilkallisuus on muuten tosi satuttavaa. Minä olin naimisissa 20 vuotta miehen kanssa, joka teki samoin. Muistan vieläkin vuodelta 1995, kun yritin puhua hänelle jostain asiasta kaikkien viestinnän sääntöjen mukaan, eli käytin minä-muotoa, en syyllistänyt, kerroin kokemukseni ja tunteeni. Muistan, kun mies sanoi ”minä koen, minä koen! Mua ei kiinnosta, mitä sinä koet!”.

Tuon muistan, vaikka en muuten ole pitkävihainen enkä muistele vanhoja...

Ihan aikuisten oikeasti, jos JOSKUS nainen toivoo, että mies tekisi jonkin pienen asian toisen ilahduttamiseksi ja huomioimiseksi, niin hän on äkkiväärä prinsessa, jolla ei ole mitään oikeutta "vaatia" palvelua???? 

Minulla on mies, ollut sama jo 33 vuotta. En juuri koskaan sairasta, mutta nyt kun olin yksi lauantai kipeä, mies teki minulle aamupalan, huolehti takaisin sänkyyn, toi lääkettä, vettä, mehua, kävi kaupassa ja toi kaikennäköistä pientä herkkua.:)  Välittäminen, huolehtiminen ja HUOMIOIMINEN on merkki siitä, että toisesta välittää, että hänen hyvinvointinsa ja onnellisuutensa on tärkeää. Jos kaikki tuo puuttuu, tulee tunne, että puolisolle on aivan sama oletko siinä vai et ole, SINUN olemassaolosi ei ole hänelle merkityksellistä. Kun näitä huomioimisen eleitä tekee kumpikin, rakkaus vahvistuu, tunne vahvistuu. Kun näitä ei sitten ole, tunnet itsesi yksinäiseksi, ei-rakastetuksi. 

Eipä ihme, että erotaan niin helposti, kun ihmisen päämäärä on, että minua ei tarvitse huomioida, enkä minä huomioi ketään. 

Tuollainen tunnekylmä käytös opitaan luultavasti jo lapsuusperheestä. Opitaan jo sieltä, että parisuhteessa ei todellakaan tehdä mitään pientä toisen hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pilkallisuus on muuten tosi satuttavaa. Minä olin naimisissa 20 vuotta miehen kanssa, joka teki samoin. Muistan vieläkin vuodelta 1995, kun yritin puhua hänelle jostain asiasta kaikkien viestinnän sääntöjen mukaan, eli käytin minä-muotoa, en syyllistänyt, kerroin kokemukseni ja tunteeni. Muistan, kun mies sanoi ”minä koen, minä koen! Mua ei kiinnosta, mitä sinä koet!”.

Tuon muistan, vaikka en muuten ole pitkävihainen enkä muistele vanhoja...

Liiankin tutulta kuulostaa!

Passiivinen ja välinpitämätön on :(

Olen jäänyt ravintolassa yksin tyhmänä, kun mies häipynyt kavereidensa seuraan. jne...

Minäkin koittanut puhua syyttelemättä, miltä MINUSTA tuntuu. Vastaus on juuri noin pilkallista "minäminä eikä kukaan muu". Sitten menee henkilökohtaisuuksiin, haluaa satuttaa. Käsittämätöntä.

Sanoo joskus suuttuneena: "et sinä ole edes nainen"! Joku ihmeen tarve latistaa minuuteni?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Tuo pilkallisuus on muuten tosi satuttavaa. Minä olin naimisissa 20 vuotta miehen kanssa, joka teki samoin. Muistan vieläkin vuodelta 1995, kun yritin puhua hänelle jostain asiasta kaikkien viestinnän sääntöjen mukaan, eli käytin minä-muotoa, en syyllistänyt, kerroin kokemukseni ja tunteeni. Muistan, kun mies sanoi ”minä koen, minä koen! Mua ei kiinnosta, mitä sinä koet!”.

Tuon muistan, vaikka en muuten ole pitkävihainen enkä muistele vanhoja...

Liiankin tutulta kuulostaa!

Passiivinen ja välinpitämätön on :(

Olen jäänyt ravintolassa yksin tyhmänä, kun mies häipynyt kavereidensa seuraan. jne...

Minäkin koittanut puhua syyttelemättä, miltä MINUSTA tuntuu. Vastaus on juuri noin pilkallista "minäminä eikä kukaan muu". Sitten menee henkilökohtaisuuksiin, haluaa satuttaa. Käsittämätöntä.

Sanoo joskus suuttuneena: "et sinä ole edes nainen"! Joku ihmeen tarve latistaa minuuteni?

ap

Tuo on henkistä väkivaltaa. Ap, ongelmasi on paljon suurempi kuin pelkkä ymmärtämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kyllä kukaan passaa toista aikuista ihmistä. Selvästi odotat jotain vanhanaikaista prinsessa kohtelua...

Kun tällaisia viestejä lukee niin ei yhtään ihmettele että niin monella Suomessa menee parisuhteessaan niin tavattoman huonosti.

Minä saan prinsessakohtelua vielä 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja vastaavasti kohtelen miestäni kuin prinssiä. Kyseessä on ihminen jota rakastan enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa; miksi ihmeessä en pitäisi häntä kuin kukkaa kämmenellä?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kyllä kukaan passaa toista aikuista ihmistä. Selvästi odotat jotain vanhanaikaista prinsessa kohtelua...

Ei tuo mun mielesta ole "passaamista", vaan nimenomaan huolehtimista. 

Mun mies auttaa mulle takin paalle (auttaa sen myos mun aidin paalle, kun he lahtevat meilta - aidin mies ei), avaa ovet ja antaa mun menna ensin ovesta sisalle, kantaa kauppakassit, tuo mulle viinilasin ja hieroo mun jalkoja ja/tai hartioita tyopaivan jalkeen. 

Aiti jaksaa aina hammastella etta miten mun mies on niin kohtelias, omansa on just tommonen "ensin itse ovesta sisalle" ja ovi saattaa hyvassa lykyssa jopa paiskautua mun aidin naaman edesta kiinni. 

Mulle tama on ihan normaalia, en osaa edes muuta enaa odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?

Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.

Me ollaan ihan tavallinen perhe, naimisissa yli 20 v ja pakko sanoa, että kyllä mun mies kantaa aina kantamuksista isoimman osan, avaa ovet, antaa mun mennä ensin, kysyy tarviinko apua jne. Ja itse koetan huomioida häntä  monin tavoin ja kehun ! Ja ollaan edelleen ihanan rakastuneita !

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?

Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.

Ottaako teillä jokainen itse lautaset, lasit, aterimet, kun ruokailemaan aletaan, vai miten?

Kuulostaa hölmölle, ettei pöytää kata kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Kuulostaa aivan helkkarin ärsyttävältä jätkältä. Meikäläiseltä olis menny hermot.

Onneksi kuuluu menneisyyteesi, kauan kyllä jaksoit, huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?

Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.

Siis...miten teilla sitten syodaan? Eiko ole ihan normaalia, etta silla aikaa kun toinen on viimeistelemassa ruokaa ja annostelemassa sita lautasille, toinen kattaa servetit, aterimet ja juomalasit valmiiksi ruokapoytaan? 

Vai onko niin etta ruoka jatetaan kattiloihin hellalle ja jokainen saa rynnata siita hakemaan oman satsin, jonka sitten voi omaan tahtiin haarukoida ahmien suuhunsa telkkarin edessa tai missa nyt haluaakaan syoda? 

Tuollainen huomioiva ihminen on myös huomioiva kaikkia kohtaan (ja voidaan puhua nyt molemmista sukupuolista). Mieheni on sellainen kaikkia ihmisiä kohtaan. Etenkin omia vanhempiaan ja muita iäkkäämpiä sukulaisia kohtaan. Kaikissa asioissa pyritään auttamaan heikompaa. Avataan ovet, kannetaan tavarat jne.

Tunnekylmä ihminen ei näe mitään muuta kuin sen oman napansa. Että hän pääsee ovesta ensin, että hän saa ruokansa, että hän saa parhaan paikan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Joo yök. Itse muistan pienen tapahtuman. Seurusteltu jo pitkään ja mies tuli sytymäpäivilleni ei tuonut mitään lahjaa minulle (tietenkään), mutta synttäritarjoilut kelpasi. Seuraavana päivänä hän mietti kuinka karkkia tekisi mieli ja jatkoi tyyliin "etkös sinä saanut lahjaksikin karkkia" voisit tarjota niitä nyt.

Jos mentiin baariin, menin vessaan hän sillä aikaa oli vaan itselleen tilannut juoman. Vaikka olisimme voineet vaikka vuorotellen tilata, niin ei olisi yksitellen tarvinnut jonottaa tiskillä, hyi ylettää nyt koko mies.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen huomaa jo alussa, jos toinen on törppö on eikä huomioi. Olin nuori, kun aloimme seurustella ja kun ensimmäisen kerran menimme autoajelun päätteeksi kahvilaan niin itse meni suoraan naisten huoneeseen. Sillä aikaa mies oli ostanut itselleen kahvin ja pullan ja mussutti onnellisena. Jossain välissä kysyi, että olisinko halunnut jotain. Olisin halunnut, mutta en kehdannut sitä sanoa. Saattoi myös tulla kylään pizza mukanaan eikä edes palasta tarjonnut, vaikka pyysin. Olin nuori ja rakastunut ja vaikka tuollainen törppöys pahalta tuntuikin niin annoin olla.

Yhdessä olimme 20 vuotta. Exän kaikenmoinen passiivisuus ja välinpitämättömyys vain kasvoi vuosien aikana. Kun yritin asiasta puhua niin pilkallisesti ex vain alkoi hokemaan "minäminäminä..."

Joo yök. Itse muistan pienen tapahtuman. Seurusteltu jo pitkään ja mies tuli sytymäpäivilleni ei tuonut mitään lahjaa minulle (tietenkään), mutta synttäritarjoilut kelpasi. Seuraavana päivänä hän mietti kuinka karkkia tekisi mieli ja jatkoi tyyliin "etkös sinä saanut lahjaksikin karkkia" voisit tarjota niitä nyt.

Jos mentiin baariin, menin vessaan hän sillä aikaa oli vaan itselleen tilannut juoman. Vaikka olisimme voineet vaikka vuorotellen tilata, niin ei olisi yksitellen tarvinnut jonottaa tiskillä, hyi ylettää nyt koko mies.

Ap laita tuohon palstan hakukenttään Why does he do that?

Saat linkin kirjaan netissä. Lue se.

Miehesi ei arvosta ja kunnioita sinua lainkaan ja on henkisesti väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitit tosi yleisestä ongelmasta. Mitähän tälle voisi edes tehdä, että toinenkin tajuaisi.

Lopputulos on kuitenkin se, että välit viilenevät, kun se välittävämpi osapuolikaan ei enää halua yksipuolisesti olla se.

Hyvä huomio. Mitä tapahtuu, kun välittäjä ja huolehtija ei jaksa enää välittää ja huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...

Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?

Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!

Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!

Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)

Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!

Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!

Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!

Olen joustanut ja venynyt vuosia.

Kyllä minulla onkin kultakimpale.

ap

Miksi ihmeessä teet tällaiselle aamupalat valmiiksi ja ostat suklaata? Lopeta turha raataminen ja katso mitä tapahtuu. Perusluonnetta et pysty muuttamaan, mutta jotenkin häntä voisi koittaa herätellä.