Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa puolisoa joka ei koskaan huolehdi?
24.01.2020 |
Tavalla tai toisella olen joustanut, tajusin vasta nyt! Siis omista toiveistani.
Onko muiden puolisot näin vaikeita?
Piti oikein miettiä, en juurikaan muista montaakaan hetkeä, että hän olisi osoittanut "huolehtimista" minua kohtaan?
Sellaista normaalia huomaavaisuutta: oven avaus, takin ojentaminen, tuolin antaminen, kysyminen: "voinko auttaa" tms.....? Ei osoita huolehtimalla "välitän sinusta"!
On äärettömän itsekäs! Menee jääkaapille, ottaa OMAN annoksen ja syö tyytyväisenä. Ei kata pöytää tms. (ilman eri pyyntöä, sekin riippuu, jaksaako hän...)
Erimielisyydet ratkaisee niin, että kaikki on minun vika. Ei sille pysty puhumaan, torjuu ja kääntää vastuun pois itsestään: "mitäs halusit olla minun kanssa".
Kuvittelee olevansa sellainen korvaamaton aarre, jonka kanssa halutaan olla, ilman että hän tekisi mitään! Puhumisen lopputulos: "itse olet kamala valittaja, mitä SINÄ MUKA teet suhteemme eteen"!?
Mitä vastaisit?
Kommentit (106)
Ap, et sinä voi häntä muuttaa. Tunnekylmä/narsisismiin taipuva ihminen ei vaan näe itsessään mitään virheitä, moitittavaa. Hän on aivan ihmeissään mitä vikaa näet hänessä, kun hän ei näe sitä samaa.
Tuollaisen kanssa on aivan turha yrittää mitään. Sano vaan, että kiitos tämä oli tässä. Turhaan kidutat itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, et sinä voi häntä muuttaa. Tunnekylmä/narsisismiin taipuva ihminen ei vaan näe itsessään mitään virheitä, moitittavaa. Hän on aivan ihmeissään mitä vikaa näet hänessä, kun hän ei näe sitä samaa.
Tuollaisen kanssa on aivan turha yrittää mitään. Sano vaan, että kiitos tämä oli tässä. Turhaan kidutat itseäsi.
Niin. Sen huomaa jos halaa "kylmää" kumppania se on vähän kuin puupölkkyä halaisi. Siinä ei ole sitä tunnetta, samoin kuin hänen arjen hellyydessä, kosketuksessa. Mun ex alkoi venytellä itseään, lapojaan jos halusi halata hän, hän ei ottanut sitä tunteen osittamisena. Joskus epäilin lievää aspergeriä hänen kohdallaan, että läheisyydellä ei ole merkitystä tai se ei tuo hänelle hyvää oloa.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?
Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.
Siis...miten teilla sitten syodaan? Eiko ole ihan normaalia, etta silla aikaa kun toinen on viimeistelemassa ruokaa ja annostelemassa sita lautasille, toinen kattaa servetit, aterimet ja juomalasit valmiiksi ruokapoytaan?
Vai onko niin etta ruoka jatetaan kattiloihin hellalle ja jokainen saa rynnata siita hakemaan oman satsin, jonka sitten voi omaan tahtiin haarukoida ahmien suuhunsa telkkarin edessa tai missa nyt haluaakaan syoda?
Mä en taas ymmärrä miksi niitä astioita pitäisi puljata niin hirveästi. Ruoka on tottakai hellalla (missäs muualla?!), ja se otetaan siitä omalle lautaselle joka otettiin vieressä olevasta kaapista. Samoin juomavesi otetaan lasiin, joka poimittiin hanan vieressä olevasta kaapista. Ruokailuvälineet kyllä yleensä ojentaa molemmille se, joka laatikolle ensin menee. Ehkä syödä missään telkkarin ääressä vaan pöydän.
Mitä lisäarvoa toisi se, että ensin kantaisi lautaset ja lasit pöydälle, josta sitten pitäisi heti lähteä takaisin hellan ja vesihanan ääreen täyttämään niitä? Etenkään ei olisi mitään järkeä tehdä lisää tiskiä siirtelemällä ruokaa johonkin erilliseen tarjoiluastiaan josta se heti jaetaan lautasille, tai kantamalla vettä kannussa pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Jaha, siellä oli tollasta vähän vakavampaakin kuin oven avaaminen ym. Kyllähän tällä palstalla usein saa vastaavaa lukea. Se on vähän niin, että kaikki nuo tuollaiset itsekkäät ja huomioimattomat miehet ovat yleensä äitinsä sellaisiksi kasvattamia. On passattu ja paapottu kaikki valmiiksi eteen, oletetaan, että kyllä vaimo siitä sitten jatkaa samaa. Tapakasvatus ihan hunningolla. Te nykyiset äidit voisitte yrittää ainakin kasvattaa poikanne toisenlaisiksi.
Minä olen vielä aika nuorehko, 29v, mutta erosin juuri yli kolmevuotisesta suhteesta jossa oli tuollaista ihan samanlaista kohtelua mieheltä.
Suhteemme alkuvaiheessa hän toi kukkia ja lahjoja, huomioi tosi paljon jne, mutta ehkä vuoden kohdalla se alkoi vähentyä ja mies alkoi kohdella minua tosi huonosti. Ei tehty enää vapaa-ajalla mitään, jos yritin oikein varovasti ja ystävällisesti sanoa että olisi mukavaa jos tehtäisiin joskus jotain, ja että tykkäisin kovasti jos hän järjestäisi jotain (koska se olin lopulta minä joka aina suunnitteli ja järjesteli kaikki tekemiset meille) niin mies suuttui ja alkoi haukkua minua valittajaksi ja nalkuttajaksi. Joskus sitten jos tehtiin jotain yhdessä niin valitti yhteisen tekemisen aikana koko ajan, tai alkoi haastaa riitaa kesken kaiken.
Kodin lopulta siivosin yksin, ja vaikka tein hänelle koko ajan kivoja pikku ylläreitä, tein kotiruuat, pesin pyykit, sisustin meille kodin ja järjestin kaikki käytännön asiat, mies vain istui p*rseellään eikä eväänsä liikauttanut. Olin kuin äiti. Mistään ei koskaan voinut keskustella, koska mies suuttui aina silmittömästi jos otin puheeksi yhtään mitään mikä vaivasi minua.. Esimerkiksi jos miehellä oli monta vapaapäivää ja itse tein pitkää viikkoa töissä, ja kun tulin kotiin tyhjän jääkaapin äärelle nälkäisenä, sanoin kerran että olisi mukavaa jos olisi joskus ruokaa kotona ettei tarvitsisi itse pitkän päivän jälkeen lähteä ruokakauppaan ja tehdä ruokia meille, ja mies vain räjähti huutaen joojoota ja paineli tupakalle. Erään riidan yhteydessä mies täräytti minulle, että häntä ei kiinnosta keskustella kanssani eikä kommunikoida, hän ei tykkää keskustella ja olen idiootti jos en ole jo yli kolmen vuoden aikana tätä oppinut.
Lopulta pistin suhteen poikki ja siitä on nyt muutama kuukausi, eikä mene päivääkään etteikö mieheltä tulisi jotain yhteydenottoa, haluaisi korjata kaiken ja miksen voinut puhua ongelmista silloin kun ne olivat olemassa ja minulla oli paha olla. Ei sitä paljon tehnyt mieli puhua, kun toinen ei kyennyt millään tavalla ajattelemaan oman napansa ulkopuolelle ja käyttäytyi aggressiivisesti, joskus jopa alkoi töniä ja riuhtoa, jos edes pienesti uskalsin piipittää jostain mikä minua vaivasi. Eron jälkeen kun olemme tavanneet olosuhteiden pakosta, on mies räkä poskella vollottanut minulle miten olen hänen elämänsä rakkaus ja hän lupaa olla parempi ja muuttua, tämä sama on kuultu joka kerta aiemminkin kun olen uhannut lähteä kävelemään. Ei se muutu, usko pois. Mies skarppaa ehkä 2-3kk uuden yrityksen aikana ja sen jälkeen taantuu samaan passattavaan olotilaansa. Haluatko sellaista koko lopunikäsi?
Niin se vaan menee, että suurin osa miehistä tuntuu etsivän jotain äitihahmoa itselleen jonka paapomiset voi sitten ottaa itsestäänselvyytenä, ja sitten ollaan ihan ymmällään kun nainen lähtee kävelemään, että ero tuli kuin puskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?
Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.
Siis...miten teilla sitten syodaan? Eiko ole ihan normaalia, etta silla aikaa kun toinen on viimeistelemassa ruokaa ja annostelemassa sita lautasille, toinen kattaa servetit, aterimet ja juomalasit valmiiksi ruokapoytaan?
Vai onko niin etta ruoka jatetaan kattiloihin hellalle ja jokainen saa rynnata siita hakemaan oman satsin, jonka sitten voi omaan tahtiin haarukoida ahmien suuhunsa telkkarin edessa tai missa nyt haluaakaan syoda?
Mä en taas ymmärrä miksi niitä astioita pitäisi puljata niin hirveästi. Ruoka on tottakai hellalla (missäs muualla?!), ja se otetaan siitä omalle lautaselle joka otettiin vieressä olevasta kaapista. Samoin juomavesi otetaan lasiin, joka poimittiin hanan vieressä olevasta kaapista. Ruokailuvälineet kyllä yleensä ojentaa molemmille se, joka laatikolle ensin menee. Ehkä syödä missään telkkarin ääressä vaan pöydän.
Mitä lisäarvoa toisi se, että ensin kantaisi lautaset ja lasit pöydälle, josta sitten pitäisi heti lähteä takaisin hellan ja vesihanan ääreen täyttämään niitä? Etenkään ei olisi mitään järkeä tehdä lisää tiskiä siirtelemällä ruokaa johonkin erilliseen tarjoiluastiaan josta se heti jaetaan lautasille, tai kantamalla vettä kannussa pöydälle.
Ei tuo tuokaan lisaarvoa. Mutta meilla annostellaan ruoka valmiiksi lautasille keittiossa, toinen annostelee silla valin kun toinen kattaa sita poytaa ja laittaa ne aterimet sille lautasliinalle valmiiksi.
(Maku)vesi tulee karahvista jaakaapista, tai sitten juodaan joko viinia tai olutta. Jos viinia, niin pullo on siina poydassa ruokailun ajan, samoin on vesikarahvin laita. Kylla ne on katevampi siis kattaa valmiiksi.
Aloitetaan myos ateriointi yhta aikaa ja tama on katevampaa jos molempien annokset tulevat poytaan samaan aikaan, eika siis niin etta toinen jo istuu siella poydassa kun toinen on vasta lappomassa sita ruokaa lautaselleen ja tayttamassa lasiaan hanasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Jaha, siellä oli tollasta vähän vakavampaakin kuin oven avaaminen ym. Kyllähän tällä palstalla usein saa vastaavaa lukea. Se on vähän niin, että kaikki nuo tuollaiset itsekkäät ja huomioimattomat miehet ovat yleensä äitinsä sellaisiksi kasvattamia. On passattu ja paapottu kaikki valmiiksi eteen, oletetaan, että kyllä vaimo siitä sitten jatkaa samaa. Tapakasvatus ihan hunningolla. Te nykyiset äidit voisitte yrittää ainakin kasvattaa poikanne toisenlaisiksi.
Kyllä! Usein myös ainoita lapsia. Tunnen tällaiset 55-vuotiaan mieslapsen, jonka elämän keskipiste on moottoriurheilu ja työ. Kaikki mitä vastaan sanot on ”mäkättämistä”, sama uhmakas pikkupoikakäytös tulee rytinällä pinnallisen supliikin alta jos ei asiat mene hänen pillinsä mukaan. Jopa JSN on hänen mielestään _väärässä_ jos se ei mukaile hänen ahneita ja korruptoituneita aatoksiaan. Värisyttävä, narsistinen ja itsekäs otus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tulisin hulluksi suhteessa, jossa pitäisi koko ajan miettiä, haluaakohan toinenkin tätä ja tuota. Ja missä toinen sitten koko ajan kyselisi multa, haluanko tätä tai tuota. Ja sitten tehtäisiin koko ajan asioita toisen puolesta, vaikka ei ole edes pyydetty. Omassa suhteessani toimii oikein hyvin, että aikuiset ihmiset ottavat itse mitä haluavat ja siivoavat itse omat sotkunsa.
Juuri samaa mietin! En kertakaikkiaan koe minkäänlaiseksi ongelmaksi avata itse ovea, tehdä voileipää jos on nälkä tai napata kauppareissulla suklaapatukkaa jos tekee mieli. En käsitä ihmisiä jotka kokevat.
Sinä et käsitä lainkaan MISTÄ tässä keskustellaan. Ei ole kysymys siitä etteikö ihmiset PYSTYISI tekemään kaikki asiansa itse, ostamaan mieluiset tuotteet kaupasta, vaan siitä, että halutaan ilahduttaa ja huomioida toista tuomalla esim. toiselle mieluisan suklaapatukan kaupasta. Mutta näköjään on selvää sekin, että tämänlaisen toiminnan selittäminen tunnekylmälle ihmiselle on sama kuin selittäisi punaista väriä sokealle....
Etkä sinä käsitä, mistä me pari muuta tässä keskustellaan. Tuo lihavoimani kommentti sisältää oletuksen, että sinä tiedät aina, mitä toinen ihminen juuri tällä hetkellä haluaisi. Esim että hän haluaa mieluisan suklaapatukan eikä esim salmiakkia tai olutta. Tai sitten kysyisi "tuonko suklaapatukan? Vai salmiakkia? vai olutta? Karhua vai Koffia? vai mieluummin siideriä tai lonkeroa? Perunalastuja? Jäätelöä? jne jne".
Jos ehdottomasti haluaa ilahduttaa toista, voi kauppaan lähtiessään sanoa "Olen lähdössä kauppaan, haluatko, että tuon sinulle jotain?". Tai vaihtoehtoisesti - kuten meillä - toinen sanoo "Lähden kämään kaupassa" ja siihen toinen huikkaa "Hei, tuotko mulle niitä pieniä korvapuusteja?".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Jaha, siellä oli tollasta vähän vakavampaakin kuin oven avaaminen ym. Kyllähän tällä palstalla usein saa vastaavaa lukea. Se on vähän niin, että kaikki nuo tuollaiset itsekkäät ja huomioimattomat miehet ovat yleensä äitinsä sellaisiksi kasvattamia. On passattu ja paapottu kaikki valmiiksi eteen, oletetaan, että kyllä vaimo siitä sitten jatkaa samaa. Tapakasvatus ihan hunningolla. Te nykyiset äidit voisitte yrittää ainakin kasvattaa poikanne toisenlaisiksi.
Kyllä! Usein myös ainoita lapsia. Tunnen tällaiset 55-vuotiaan mieslapsen, jonka elämän keskipiste on moottoriurheilu ja työ. Kaikki mitä vastaan sanot on ”mäkättämistä”, sama uhmakas pikkupoikakäytös tulee rytinällä pinnallisen supliikin alta jos ei asiat mene hänen pillinsä mukaan. Jopa JSN on hänen mielestään _väärässä_ jos se ei mukaile hänen ahneita ja korruptoituneita aatoksiaan. Värisyttävä, narsistinen ja itsekäs otus.
Tässä tapauksessa lienee ehdoton kasvatus tehnyt haittaa.
Jos ei lapsena syönyt kaikkea, koko loppupäivä nälässä.
Jos ei kerännyt leluja, vähintään 1kk KAIKKI lelut varastossa!!
Esimerkkejä riittää, kamalaa tunnekylmää-kasvatusta saanut...
Osalla varmasti tuo liika paapominen saanut samaa aikaiseksi.
Ja todellakin, kaikki keskusteluyritykset on "valitusta" herran mielestä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä sinä käsitä, mistä me pari muuta tässä keskustellaan. Tuo lihavoimani kommentti sisältää oletuksen, että sinä tiedät aina, mitä toinen ihminen juuri tällä hetkellä haluaisi. Esim että hän haluaa mieluisan suklaapatukan eikä esim salmiakkia tai olutta. Tai sitten kysyisi "tuonko suklaapatukan? Vai salmiakkia? vai olutta? Karhua vai Koffia? vai mieluummin siideriä tai lonkeroa? Perunalastuja? Jäätelöä? jne jne".
Jos ehdottomasti haluaa ilahduttaa toista, voi kauppaan lähtiessään sanoa "Olen lähdössä kauppaan, haluatko, että tuon sinulle jotain?". Tai vaihtoehtoisesti - kuten meillä - toinen sanoo "Lähden kämään kaupassa" ja siihen toinen huikkaa "Hei, tuotko mulle niitä pieniä korvapuusteja?". [/quote]
Et edelleenkään tajua... toisen ilahduttaminen on sitä, että esim. lähdet kauppaan ja puolisosi ei sillä hetkellä pyydä mitään. Kaupassa muistat, että hän tykkää noista pullista, mutta sinä et TIETENKÄÄN niitä osta, kun hän ei niitä pyytänyt. Tai pyytänyt yhtään mitään. Huomaavainen ihminen ostaa silti sen pullapussin ja vie kotiin. Huomaavainen ihminen tekee asioita pyytämättä ja huomaten itse mistä toinen on iloinen eikä niin, että tehdään just ja vain ainoastaan SE mitä toinen sanoo.
Tunnekylmä ihminen ei tee mitään toista auttaakseen pyytettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Todella hankala asia. Itselle tulee olo, että olen jotenkin huonompi ja vähempiarvoinen, kun mies käyttäytyy tuollalailla.
Pahimpia on joskus riidan jälkeen. Olen itkuinen ja tuntuu surulliselle, en olisi halunnut riidellä. Mies ei vain kykene näkemään asioita minun kannaltani. Empatiakyvyttömyys?
No, hän menee ohi, kuin olisin ilmaa, ei tee aloitetta sovintoon, on kuin ei olisikaan :(
Jos ottaa kantaa, se on vain ja ainoastaan minun syyllistämistä!
!Mitäs aloitit?" "Mitäs haukuit minua"!
Eikai minun tehtävä ole sanella puolisolle, MITEN toista kohdellaan? SEN luulisi olevan itsestäänselvyys, että toista kohdellaan hyvin...?
Alkaa todella tuntua siltä, ettei ole kaikki ihan kohdillaan hänellä.
Ei kunnioita minun rajoja, luulee saavansa kohdella mitenvain, ilman seuraamuksia? (ei siis saa sanoa mitään, se on haukkumista?)
Miten tuollaisen kanssa VOI päästä yhteisymmärrykseen? Kun toinen näkee vain omat tarpeensa, eikä myönnä omaa osuuttaan?
ap
Ei sellaisen kanssa koskaan pääsekään. Ei ikinä.
Been there done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Jaha, siellä oli tollasta vähän vakavampaakin kuin oven avaaminen ym. Kyllähän tällä palstalla usein saa vastaavaa lukea. Se on vähän niin, että kaikki nuo tuollaiset itsekkäät ja huomioimattomat miehet ovat yleensä äitinsä sellaisiksi kasvattamia. On passattu ja paapottu kaikki valmiiksi eteen, oletetaan, että kyllä vaimo siitä sitten jatkaa samaa. Tapakasvatus ihan hunningolla. Te nykyiset äidit voisitte yrittää ainakin kasvattaa poikanne toisenlaisiksi.
Entäs isät? Aina, aina syyllistetään äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Jaha, siellä oli tollasta vähän vakavampaakin kuin oven avaaminen ym. Kyllähän tällä palstalla usein saa vastaavaa lukea. Se on vähän niin, että kaikki nuo tuollaiset itsekkäät ja huomioimattomat miehet ovat yleensä äitinsä sellaisiksi kasvattamia. On passattu ja paapottu kaikki valmiiksi eteen, oletetaan, että kyllä vaimo siitä sitten jatkaa samaa. Tapakasvatus ihan hunningolla. Te nykyiset äidit voisitte yrittää ainakin kasvattaa poikanne toisenlaisiksi.
Kyllä tehokkain kasvatustapa pojille on mallioppiminen isältään. Miksi isät pilaatte poikanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus tehnyt miehellesi tehtävänsä. Voi olla, että luonteessakin on oma osuutensa, mutta kasvatuksella on suuren suuri merkitys persoonallisuuden kehittymisessä.
Itse olen juuri eroamassa tuollaisesta ihmisestä. Olimma 116 vuotta yhdessä, vain ja ainoastaan siitä syystä, että minä pidin tiukasti perhe-käsityksestä kiinni. No, raja se tulee kilteimmällekin ihmiselle jossakin vaiheessa vastaan.
Kysymykseesi, mitä voit tehdä, on kaksi vaihtoehtoa: alistut täysin hänen vallankäyttöönsä ja hukkaat persoonasi, mikä puolestaan pikkuhiljaa tarkoittaa sinulle suurta henkistä, jopa myös fyysista, pahoinvointia. Toinen vaihtoehto: huolimatta joistakin positiivisista tunteistasi häntä kohtaan otat eron, koska tuollainen ihminen ei muutu, ei hän eikä hänen käytöksensä. Ihminen ei muuta käytöstään, jos hänellä ei ole siihen omaa motivaatiota eikä miehesi ilmeisesti tunnekylmänä ihmisenä kykene tuntemaan niin suurta rakkautta ketään kohtaan, että haluaisi muuttaa käytöksestään mitään, kenenkään vuoksi, ei lasten eikä aikuisten. Koettu on, usko pois!
Eli juokse jo, niin et menetä niin montaa vuotta arvokkaasta elämästäsi kuin minä tyhmänä, tiettyjä periaatteita noudattavana ihmisenä tein. Voimia asioiden miettimiseen!
"Pieni" fiba tuli edelliseen viestiini :-D (viesti 95)
Ei nyt ihan 116 vuotta yhdessä oltu, vaikka siltä kyllä usein tuntui: kärsivän aika on pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi susta, aikuisesta naisesta, täytyy noin paljon koko ajan huolehtia? Et saa oveakaan itse auki...
Mitä jos joku mies avautuis täällä et vaimo ei millään palvele ja huolehdi, miten siihen suhtauduttaisiin?
Nuo oli esimerkkejä, en tietenkään oleta, että AINA avaisi oven!
Miltä itsestäsi tuntuisi, kun mies menisi edellä ja sinä perässä, ei rinnakkain kulje, ei avaa ovea, menee itse edellä, kuin sinua ei olisikaan, AINA!
Mies ei kertaakaan herännyt yöllä hoitamaan vauvaa! Lähti aamulla kiukkuisena töihin "kun hänen unta oli häiritty" (heräsi joskus itkuun)
Teloi itsensä huolimattomuuttaan, minä passasin monta kuukautta!
Unohti autotalliin laittaa lämmöt , vesivaraaja halkesi!
Teki serkkunsa pyynnöstä velkaa (lainasi hänelle rahaa), sen vuoksi elimme koko perhe vuoden äärettömän tiukalla, kun laina jäi miehen maksettavaksi lopulta!
Olen joustanut ja venynyt vuosia.
Kyllä minulla onkin kultakimpale.
ap
Jaha, siellä oli tollasta vähän vakavampaakin kuin oven avaaminen ym. Kyllähän tällä palstalla usein saa vastaavaa lukea. Se on vähän niin, että kaikki nuo tuollaiset itsekkäät ja huomioimattomat miehet ovat yleensä äitinsä sellaisiksi kasvattamia. On passattu ja paapottu kaikki valmiiksi eteen, oletetaan, että kyllä vaimo siitä sitten jatkaa samaa. Tapakasvatus ihan hunningolla. Te nykyiset äidit voisitte yrittää ainakin kasvattaa poikanne toisenlaisiksi.
Kyllä tehokkain kasvatustapa pojille on mallioppiminen isältään. Miksi isät pilaatte poikanne?
Samaa mieltä - isältä malliopitaan. Esineellistetään naisia kyttäämällä mp-missejä, ollaan kotona muissa maailmoissa, hoidatetaan koti vaimolla. Loputonta alistamista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkä sinä käsitä, mistä me pari muuta tässä keskustellaan. Tuo lihavoimani kommentti sisältää oletuksen, että sinä tiedät aina, mitä toinen ihminen juuri tällä hetkellä haluaisi. Esim että hän haluaa mieluisan suklaapatukan eikä esim salmiakkia tai olutta. Tai sitten kysyisi "tuonko suklaapatukan? Vai salmiakkia? vai olutta? Karhua vai Koffia? vai mieluummin siideriä tai lonkeroa? Perunalastuja? Jäätelöä? jne jne".
Jos ehdottomasti haluaa ilahduttaa toista, voi kauppaan lähtiessään sanoa "Olen lähdössä kauppaan, haluatko, että tuon sinulle jotain?". Tai vaihtoehtoisesti - kuten meillä - toinen sanoo "Lähden kämään kaupassa" ja siihen toinen huikkaa "Hei, tuotko mulle niitä pieniä korvapuusteja?".
Et edelleenkään tajua... toisen ilahduttaminen on sitä, että esim. lähdet kauppaan ja puolisosi ei sillä hetkellä pyydä mitään. Kaupassa muistat, että hän tykkää noista pullista, mutta sinä et TIETENKÄÄN niitä osta, kun hän ei niitä pyytänyt. Tai pyytänyt yhtään mitään. Huomaavainen ihminen ostaa silti sen pullapussin ja vie kotiin. Huomaavainen ihminen tekee asioita pyytämättä ja huomaten itse mistä toinen on iloinen eikä niin, että tehdään just ja vain ainoastaan SE mitä toinen sanoo.
Tunnekylmä ihminen ei tee mitään toista auttaakseen pyytettömästi.
Etkä sinäkään edelleenkään tajua. Kaikki ihmiset eivät halua täyttää kaappejaan suklapatukoilla, perunalastuilla, salmiakeilla, siidereillä, oluilla tai mistä nyt ikinä tykkääkin vain siksi, että toinen päättää kantaa niitä kaupasta kotiin. Huomaavainen ihminen kysyy, mitä toinen mahdollisesti haluaisi kaupasta tuotavan. Jos mä kantaisin kaupasta kotiin kaikkea, mistä mun mieheni tykkää, meillä ei keittiön kappeihin muuta enää mahtuisikaan.
Aika monet noista jutuista on minusta ihan vaan hyvien käytöstapojen puutetta. Kaikki eivät kotoaan saa riittävää oppia. Fiksut ihmiset tietysti tajuavat asian aikuisena ja muuttavat käytöstään. Mutta kaikki tosiaan eivät koskaan tajua.
Miehesi on moukka suoraan sanottuna.
Alue: Aihe vapaa
Todella hankala asia. Itselle tulee olo, että olen jotenkin huonompi ja vähempiarvoinen, kun mies käyttäytyy tuollalailla.
Pahimpia on joskus riidan jälkeen. Olen itkuinen ja tuntuu surulliselle, en olisi halunnut riidellä. Mies ei vain kykene näkemään asioita minun kannaltani. Empatiakyvyttömyys?
No, hän menee ohi, kuin olisin ilmaa, ei tee aloitetta sovintoon, on kuin ei olisikaan :(
Jos ottaa kantaa, se on vain ja ainoastaan minun syyllistämistä!
!Mitäs aloitit?" "Mitäs haukuit minua"!
Eikai minun tehtävä ole sanella puolisolle, MITEN toista kohdellaan? SEN luulisi olevan itsestäänselvyys, että toista kohdellaan hyvin...?
Alkaa todella tuntua siltä, ettei ole kaikki ihan kohdillaan hänellä.
Ei kunnioita minun rajoja, luulee saavansa kohdella mitenvain, ilman seuraamuksia? (ei siis saa sanoa mitään, se on haukkumista?)
Miten tuollaisen kanssa VOI päästä yhteisymmärrykseen? Kun toinen näkee vain omat tarpeensa, eikä myönnä omaa osuuttaan?
ap