Minulla on teoria miehistä ja parisuhteista. Olenko oikeassa?
Yön pimeinä tunteina mietin av-keskusteluita, kuinka erot tulevat miehille yllätyksenä ja kuinka naiset valittavat parisuhteen olevan kämppissuhde. Sitten mieleeni iski tämä: miehelle riittää parisuhteeksi kaverisuhde paremmin kuin naiselle. Nainen haluaa huomioimista, romantiikkaa, läheisyyttä. Miehelle riittää, että vaimo on paras kaveri. With benefits, tietty.
Tausta tälle löytyy miesten maailmasta. Miehet oppivat armeijassa, että kaveria ei jätetä, oli mikä oli. Heille ei tule mieleenkään, että vaimo voisi jättää likaisten sukkien takia, koska kaveriahan ei jätetä.
Miesten maailmaan kuuluvat hyvä veli-kerhot. Siinäkin ylläpidetään kaverisuhteita.
Minun mieheni kaveriporukka on 25 vuotta vanhaa, ja he aina auttavat toisiaan. Eräs kun pääsi linnasta, niin lakimieskaveri antoi muutaman tonnin rahaa alkuun auttaakseen ja toinen kaveri otti luottotiedottomalle nimiinsä kännyt ja autot.
Naisten maailmassahan ei toimita noin. Siksi nainen ei ymmärrä miestä parisuhteessa. Eikä mies naista.
Mies siis haluaa naisesta tämän saman kaveruuden - sekä riittävästi seksiä - ollakseen onnellinen. Se riittää hänelle. Onko teoriani oikea? Vai pitääkö minun ensi yönäkin valvoa ja kehittää uusi teoria?
Kommentit (127)
Hienosti kääntyi ketju naisvihaksi sen sijaan, että olisi pohdittu kuinka molemmat sukupuolet voisivat lisätä ymmärrystä toistaan kohtaan ja toimia niin että se toinen sukupuolikin olisi tyytyväinen.
Vähän sivuraide, mutta mä olen miettinyt arvostuksen ja rakastamisen suhdetta. Musta ne ovat eri asia, vaikka kulkevatkin käsi kädessä: on mahdollista arvostaa ihmistä, jota ei rakasta, mutta voiko rakastaa ihmistä, jota ei arvosta?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset, ja siksi he toimivat yleensä niin, että siitä on ensisijaisesti heille itselleen hyötyä.
Miksi nainen tekisi jotain, mistä ei ole hänelle itselleen hyötyä? Eläimet eivät toimi koskaan niin.
Itsekkyys = teot, joilla itselle tulee parempi olo
Se että naiset saavat itselleen hyvän olon muiden auttamisesta on aivan yhtä suurta itsekkyyttä kuin kyynärpäätaktikointi parempaan virkaan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Olen ap. Ja vaikka tämän aloituksen teinkin, niin olen kavereilleni ehdottoman lojaali. Olen myös sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, eikä varsinkaan aviomiestä (poislukien henkinen tai fyysinen väkivalta).
Yksi teeseistäni on myös aikaisemmin jonkun mainitsema vaatiminen. Tuossa aikaisemmin sanottiin, että vaatiminen tappaa arvostuksen, minä olen sanonut, että vaatiminen tappaa rakkauden. (Ehkä ne ovat miehelle sama asia...?)
Olen myös sitä mieltä, että parisuhteet menevät pieleen sen takia, että kumppani haetaan omiin tarpeisiin. Haluan sinut, koska saan sinulta jotain. Haluan sinut, koska täytät tarpeesi. Tosirakkaus ei kuitenkaan koskaan ole täyttämässä omia tarpeitaan - tässä on aikamoinen paradoksi ihmisyydelle. Totta kai haluan parisuhteelta lisäarvoa, mutta se ei kuitenkaan saisi perustua sille, että haluan jotain... koska jos tarpeeni eivät täyty, niin sittenhän ei ole enää haluamistakaan.
Kaikesta stereotypioinnistani huolimatta, please, älkää niputtako kaikkia meitä naisia samanlaisiksi. Aina on joku jossain, joka oikeasti osaa rakastaa.
Ihanan naiivi ajatus, että parisuhde on ainoa ihmissuhde, jota haetaan omiin tarpeisiin.
En sanonut noin.
Olen myös sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä tekee lapsia omiin tarpeisiinsa.
ap
Ole vain sitä mieltä. Loppujen lopuksi ei ole ihmisen elämässä kovin montaa asiaa, jota ei tehtäisi omia tarpeita varten. Siksi ei ole kovinkaan suuri oivallus, että myöskin parisuhteessa ollaan täyttämässä omia tarpeita. Mutta sujuvasti ohitat sen, että ei sinun kaverisuhteesikaan täysin pyyteettömiä ole. Kyllä sinä niistäkin jotain haluat ja ellet saa haluamaasi, et ole enää tekemisissä sen ihmisen kanssa etkä ylipäätään hakeudu ihmisten seuraan.
Tuonhan minä totesin aikaisemmassa viestissäni. Paradoksi on juuri tuo.
ap
Ei siinä ole mitään muuta paradoksaalista kuin sinun väitteesi, että kaverisuhde olisi jotenkin pyyteettömämpi kuin parisuhde. Ei ole. Ihan loogista.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikallani kaikista parhaiten toimiva tiimi oli sellainen, missä oli vain miehiä. Ei tullut draamaa mistään, vaikka piikiteltiin ja pilkattiin toisiamme milloin mistäkin syystä vammaiseksi tai idiootiksi. Naurettiin vain enemmän, jos huomattiin, että piikki osui toisella hermoon. :D Mutta se ei ollutkaan koskaan pahantahtoista rankasta pilasta huolimatta, eikä yleensäkään ole miespuolisten kavereiden kanssa. Siitä on sanaton yhteisymmärrys ja sen vuoksi voikin heittää miespuolisille kavereille melkeinpä mitä vaan mieleen juolahtaa.
Pelkästään yhdestä sukupuolesta koostuvat tiimit on eniten perseestä. Keskustelu on luokatonta ja huumori on usein aika huonoa.
Tollanen huumori on juuri sitä koulukiusaamisen perintöä, se ala-asteen lauma ottaa aina sen yhden tikun nokkaan. Ei naureta vaan nauretaan jollekin. Joka ei oikeasti naura.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kääntyi ketju naisvihaksi sen sijaan, että olisi pohdittu kuinka molemmat sukupuolet voisivat lisätä ymmärrystä toistaan kohtaan ja toimia niin että se toinen sukupuolikin olisi tyytyväinen.
Ai miten niin kääntyi? Olihan jo aloitus ihan selvää naisten haukkumista eikä todellakaan mitään oivaltavaa pohdintaa. Olisihan se tosi mukavaa lisätä ymmärrystä sitä toista sukupuolta kohtaan, jos olisi jotain ymmärrettävää. Tällainen "kaveria ei jätetä" -mantra ei nyt oikein pitkälle kannattele, joten ainakaan minun ymmärrykseni ei tässä lisääntynyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä täysin eri mieltä.
Miehille riittää huonompikin suhde, koska he ovat joka tapauksessa hyötyjiä suhteessa. Parisuhde tutkitustikin parantaa miehen elämänlaatua, pidentää elinikää ja antaa paremman sosiaalisen ja muistaakseni myös ekonomisen aseman. Miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset, ja siksi he toimivat yleensä niin, että siitä on ensisijaisesti heille itselleen hyötyä.
Myöskään ajatus siitä, että miehet olisivat avuliaampia, ei pidä paikkaansa. Naiset tekevät valtaosan tämän yhteiskunnan ilmaisesta työstä, eli juuri siitä toisten auttamisesta. Tämän olen huomannut selvästi esim. läheiseni kuoltua: tuttavista yksi mies lähetti viestin, että hän voi tulla tarvittaessa kantamaan arkkua. Yksikään muu mies ei tehnyt mitään. Naisista taas monet ottivat yhteyttä ja mm. ottivat lapsia hoitoon, veivät lapsia huvituksiin ja keksivät heille ohjelmaa, auttoivat hautajaisjärjestelyissä (leipoivat, siivosivat, järjestelivät muistotilaisuutta, tekivät kukka-asetelmat), toivat ruokaa oven taakse, toivat lahjoja lapsille ja tietysti olivat henkisenä tukena.
Kaveruuden sijaan tuntuu, että monet miehet näkevät naisen lähinnä kotitalouskoneena. Miehet eivät kohtele naisia kavereina, sillä kavereita ei jätetä kotiin tiskaamaan ja lapsenvahdiksi kun itse lähdetään kaljalle niiden oikeiden kavereiden kanssa.
Myös tuo polttariesimerkki kertoo miehen halukkuudesta juhlia ja käyttää rahaa itseensä tai antaa itsestään hyvän kuvan, ei niinkään siitä, että mies olisi erityisen jalomielinen ja antelias ja tahtoisi hemmotella rakasta ystäväänsä. Samat miehet hyvin usein valittavat kotona paljon pienemmistäkin rahasummista, jos ne rahat pitäisi käyttää miehen itsensä huvittamisen sijaan vaimon toiveiden täyttämiseen tai lasten elatukseen.
Luonnollisestikaan tämä ei koske kaikkia miehiä eikä kaikkia naisia, vaan kyseessä on yleistys sukupuolien välisistä eroista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/23/nyt-se-on-tutkittua-tietoa-nai…
Niin mutta jos sinä olet nainen, niin et ole kaveri miehille siinä mielessä kuin miespuoliset kaverit. Olet kaverin alempi muoto, naispuolinen kaveri. Sitä ei koske samat säännöt kuin miehillä on toistensa suhteen eikä sinua avusteta kuin korkeintaan säälistä tai potentiaalisen pillun saamisen vuoksi. Et kuitenkaan pysty tarjoamaan vastavuoroisesti ikinä mitään tärkeää apua miehen suuntaan toisin kuin mies pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omaan parisuhteeseeni teoriasi pätee. Minä kaipaisin sitä, että tuntisin itseni naiseksi; että mies hellisi joskus myös sanoilla, että tekisimme edes joskus jotain romanttista ja hassua. Mies on tyytyväinen, kun arki sujuu ja on riittävästi fyysistä kanssakäymistä. Olen ihan kirjaimellisesti valittanut hänelle, että suhteemme on kuin kämppissuhde ja että minun tilallani voisi olla kuka tahansa hänen kavereistaan, tai että hän jopa välittää kavereistaan enemmän. Viimeisin väite oli kuitenkin provosoiva, koska oikeasti hän on todella huolehtivainen myös minua kohtaan. Hän ei puhu rakkaudesta, mutta on koska tahansa valmis ja halukas tekemään minulle palveluksia, jotta arki sujuisi (käyttää auton katsastuksessa ja renkaiden vaihdossa, tekee suurimman osan kotitöistä, lähtee mukaani tilaisuuksiin ja tilanteisiin joissa tarvitsen avecia tai tukea jne).
Hassua, olen mies ja minun kokemukseni on ollut ihan päinvastainen. Minulle olisi tärkeää, että suhteessa pidettäisiin yllä sitä romanttista tunnelatausta ja ilmaistaisiin tunteita niin koskettamalla kuin puhumallakin. Se riittäisi minulle onnellisuuteen. Mutta nainen taas haluaa vain että arki sujuu jollain hänen ennalta määräämällään tavalla ja jos siinä tulee jotain näkemyseroja, niin tulen jätetyksi. Kerta toisensa jälkeen. Arki ei suju, jos en nauti vaikka risteilystä yhtä paljon kuin nainen. Ja se olisi tärkeintä, paskat mistään tunnemaailmasta, rakkaudesta ja yhteenkuuluvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Olen ap. Ja vaikka tämän aloituksen teinkin, niin olen kavereilleni ehdottoman lojaali. Olen myös sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, eikä varsinkaan aviomiestä (poislukien henkinen tai fyysinen väkivalta).
Yksi teeseistäni on myös aikaisemmin jonkun mainitsema vaatiminen. Tuossa aikaisemmin sanottiin, että vaatiminen tappaa arvostuksen, minä olen sanonut, että vaatiminen tappaa rakkauden. (Ehkä ne ovat miehelle sama asia...?)
Olen myös sitä mieltä, että parisuhteet menevät pieleen sen takia, että kumppani haetaan omiin tarpeisiin. Haluan sinut, koska saan sinulta jotain. Haluan sinut, koska täytät tarpeesi. Tosirakkaus ei kuitenkaan koskaan ole täyttämässä omia tarpeitaan - tässä on aikamoinen paradoksi ihmisyydelle. Totta kai haluan parisuhteelta lisäarvoa, mutta se ei kuitenkaan saisi perustua sille, että haluan jotain... koska jos tarpeeni eivät täyty, niin sittenhän ei ole enää haluamistakaan.
Kaikesta stereotypioinnistani huolimatta, please, älkää niputtako kaikkia meitä naisia samanlaisiksi. Aina on joku jossain, joka oikeasti osaa rakastaa.
Ihanan naiivi ajatus, että parisuhde on ainoa ihmissuhde, jota haetaan omiin tarpeisiin.
En sanonut noin.
Olen myös sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä tekee lapsia omiin tarpeisiinsa.
ap
Ole vain sitä mieltä. Loppujen lopuksi ei ole ihmisen elämässä kovin montaa asiaa, jota ei tehtäisi omia tarpeita varten. Siksi ei ole kovinkaan suuri oivallus, että myöskin parisuhteessa ollaan täyttämässä omia tarpeita. Mutta sujuvasti ohitat sen, että ei sinun kaverisuhteesikaan täysin pyyteettömiä ole. Kyllä sinä niistäkin jotain haluat ja ellet saa haluamaasi, et ole enää tekemisissä sen ihmisen kanssa etkä ylipäätään hakeudu ihmisten seuraan.
Tuonhan minä totesin aikaisemmassa viestissäni. Paradoksi on juuri tuo.
ap
Ei siinä ole mitään muuta paradoksaalista kuin sinun väitteesi, että kaverisuhde olisi jotenkin pyyteettömämpi kuin parisuhde. Ei ole. Ihan loogista.
Minun väitteeni - tai ainakin se väite mitä ajoin takaa - ei ole tuo. En tarkoittanut puhua kaverisuhteen ja parisuhteen eroista.
Paradoksi on sitä, että ihmisellä on tarpeita, mutta rakkaudella ei ole tarpeita. Jos ihminen rakastaa aidosti, hän ei hae itselleen siitä mitään. Paradoksi on siinä, että kuinka paljon tällaisia ihmisiä ja tällaista rakkautta on aidosti olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kääntyi ketju naisvihaksi sen sijaan, että olisi pohdittu kuinka molemmat sukupuolet voisivat lisätä ymmärrystä toistaan kohtaan ja toimia niin että se toinen sukupuolikin olisi tyytyväinen.
Ai miten niin kääntyi? Olihan jo aloitus ihan selvää naisten haukkumista eikä todellakaan mitään oivaltavaa pohdintaa. Olisihan se tosi mukavaa lisätä ymmärrystä sitä toista sukupuolta kohtaan, jos olisi jotain ymmärrettävää. Tällainen "kaveria ei jätetä" -mantra ei nyt oikein pitkälle kannattele, joten ainakaan minun ymmärrykseni ei tässä lisääntynyt yhtään.
Olet sitten ainoa, jonka ymmärrys ei ole tässä lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kääntyi ketju naisvihaksi sen sijaan, että olisi pohdittu kuinka molemmat sukupuolet voisivat lisätä ymmärrystä toistaan kohtaan ja toimia niin että se toinen sukupuolikin olisi tyytyväinen.
Ai miten niin kääntyi? Olihan jo aloitus ihan selvää naisten haukkumista eikä todellakaan mitään oivaltavaa pohdintaa. Olisihan se tosi mukavaa lisätä ymmärrystä sitä toista sukupuolta kohtaan, jos olisi jotain ymmärrettävää. Tällainen "kaveria ei jätetä" -mantra ei nyt oikein pitkälle kannattele, joten ainakaan minun ymmärrykseni ei tässä lisääntynyt yhtään.
Kyllä sinä ihan oman pääsi sisällä käännät aloituksen naisten haukkumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä täysin eri mieltä.
Miehille riittää huonompikin suhde, koska he ovat joka tapauksessa hyötyjiä suhteessa. Parisuhde tutkitustikin parantaa miehen elämänlaatua, pidentää elinikää ja antaa paremman sosiaalisen ja muistaakseni myös ekonomisen aseman. Miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset, ja siksi he toimivat yleensä niin, että siitä on ensisijaisesti heille itselleen hyötyä.
Myöskään ajatus siitä, että miehet olisivat avuliaampia, ei pidä paikkaansa. Naiset tekevät valtaosan tämän yhteiskunnan ilmaisesta työstä, eli juuri siitä toisten auttamisesta. Tämän olen huomannut selvästi esim. läheiseni kuoltua: tuttavista yksi mies lähetti viestin, että hän voi tulla tarvittaessa kantamaan arkkua. Yksikään muu mies ei tehnyt mitään. Naisista taas monet ottivat yhteyttä ja mm. ottivat lapsia hoitoon, veivät lapsia huvituksiin ja keksivät heille ohjelmaa, auttoivat hautajaisjärjestelyissä (leipoivat, siivosivat, järjestelivät muistotilaisuutta, tekivät kukka-asetelmat), toivat ruokaa oven taakse, toivat lahjoja lapsille ja tietysti olivat henkisenä tukena.
Kaveruuden sijaan tuntuu, että monet miehet näkevät naisen lähinnä kotitalouskoneena. Miehet eivät kohtele naisia kavereina, sillä kavereita ei jätetä kotiin tiskaamaan ja lapsenvahdiksi kun itse lähdetään kaljalle niiden oikeiden kavereiden kanssa.
Myös tuo polttariesimerkki kertoo miehen halukkuudesta juhlia ja käyttää rahaa itseensä tai antaa itsestään hyvän kuvan, ei niinkään siitä, että mies olisi erityisen jalomielinen ja antelias ja tahtoisi hemmotella rakasta ystäväänsä. Samat miehet hyvin usein valittavat kotona paljon pienemmistäkin rahasummista, jos ne rahat pitäisi käyttää miehen itsensä huvittamisen sijaan vaimon toiveiden täyttämiseen tai lasten elatukseen.
Luonnollisestikaan tämä ei koske kaikkia miehiä eikä kaikkia naisia, vaan kyseessä on yleistys sukupuolien välisistä eroista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/23/nyt-se-on-tutkittua-tietoa-nai…
Niin mutta jos sinä olet nainen, niin et ole kaveri miehille siinä mielessä kuin miespuoliset kaverit. Olet kaverin alempi muoto, naispuolinen kaveri. Sitä ei koske samat säännöt kuin miehillä on toistensa suhteen eikä sinua avusteta kuin korkeintaan säälistä tai potentiaalisen pillun saamisen vuoksi. Et kuitenkaan pysty tarjoamaan vastavuoroisesti ikinä mitään tärkeää apua miehen suuntaan toisin kuin mies pystyy.
Mitä on siis se "tärkeä apu", jota mies voi saada ainoastaan toiselta mieheltä eikä naiselta? Eikö tässä juuri mene pieleen se, kun miehet tässä russuttavat, miten naiset koko ajan vaativat jotain? Ihan samalla tavalla näköjään miehet vaativat naisilta jotain, kun vain tietäisi mitä. Naiset sentään kertovat, mitä haluavat ja antavat sen omalta osaltaan suhteeseen myös. Miehet eivät kerro, mitä haluavat, mutta eivät tunnu sitä haluamaansa myöskään naisilleen tarjoavan. Mikä menee mönkään?
Vierailija kirjoitti:
Olipa kyllä ihan täyttä paskaa😂, ei todellakaan mee noin🤦🏻♀️
Hienot perustelut annoit mielipiteellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoinen teoria, vaikkakin aika stereotyyppinen.
Mulla kyllä se läheisin sellainen menee kaiken muun edelle, tietenkin. Kauemmat kaverit on ulkokehällä, kuinkas muuten. Ja huomaan (ainakin koitan) kyllä siinä tärkeimmässä ihmisessä ne pienetkin jutut, vaikka tätä arkea eletäänkin. Koska pidän siitä että läheisyyttä osoitetaan, ettei asiat vaan ole itsestäänselviä. Ratkaisukeskeisyydestä kun pääsis vaan eroon, se on jotain ihan käsittämätöntä että toiselle riittää vaan puhuminen. Persoonakysymyksiä nämä myöskin.
Toki teoriani on stereotyyppinen. Ilmiöistä pitää tehdä yleistyksiä, jotta niistä pystyy keskustelemaan. Muuten keskustelu on vain toisaalta-niin-toisaalta-näin-ja-toisaalta-tätä, ja päätyy solmuun.
Yleistykset pätevät suureen massaan. Yksilöt ovat kuitenkin persoonia. Minä olen hyvin ratkaisukeskeinen. Minä ahdistun asioiden pyörittelystä. Haluan saada toimintaa aikaiseksi, joilla tilanne ratkaistaan. Ja olen silti nainen. (Siksi varmaan tämän teoriankin pyörittelin, kun yritin saada ratkaisua aikaiseksi, miksi naiset ja miehet eivät ymmärrä toisiaan).
ap
Totta, tässä tehdään tutkimusta tai miltein tiedettä tosiaan.
Kauhean moni vaan unohtaa sen että malli on tosiaan yleistys, ja keskustelu menee kuitenkin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin sen sijaan että haettaisiin yleistä muotoilua.
Mihin on edelleen pakko sanoa että en tajua suhteessa sitten on jos ei se oma puoliso ole ykköspaikalla? Mitä siitä saa, jos se on vaan yksi lokero muiden joukossa? Mulla ainakin puoliso on tausta kaikelle tekemiselle, kuinkas muuten.
Ja tarkoittaa myös sitä hyvää pointtia keskustelussa, että kavereiden kanssa ei eletä jatkuvasti joten se on aika tavalla helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kääntyi ketju naisvihaksi sen sijaan, että olisi pohdittu kuinka molemmat sukupuolet voisivat lisätä ymmärrystä toistaan kohtaan ja toimia niin että se toinen sukupuolikin olisi tyytyväinen.
Ai miten niin kääntyi? Olihan jo aloitus ihan selvää naisten haukkumista eikä todellakaan mitään oivaltavaa pohdintaa. Olisihan se tosi mukavaa lisätä ymmärrystä sitä toista sukupuolta kohtaan, jos olisi jotain ymmärrettävää. Tällainen "kaveria ei jätetä" -mantra ei nyt oikein pitkälle kannattele, joten ainakaan minun ymmärrykseni ei tässä lisääntynyt yhtään.
Kyllä sinä ihan oman pääsi sisällä käännät aloituksen naisten haukkumiseksi.
No joo, haukkuminen on ehkä vähän voimakas ilmaisu, mutta kyllähän tuossa selvästi annetaan ymmärtää, että miehet ovat taas paljon järkevämpiä ja jalompia ja pyyteettömämpiä ja naiset ovat hirviöitä, jotka keksivät kaikenlaisia vaatimuksia vain kiusakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kääntyi ketju naisvihaksi sen sijaan, että olisi pohdittu kuinka molemmat sukupuolet voisivat lisätä ymmärrystä toistaan kohtaan ja toimia niin että se toinen sukupuolikin olisi tyytyväinen.
Ai miten niin kääntyi? Olihan jo aloitus ihan selvää naisten haukkumista eikä todellakaan mitään oivaltavaa pohdintaa. Olisihan se tosi mukavaa lisätä ymmärrystä sitä toista sukupuolta kohtaan, jos olisi jotain ymmärrettävää. Tällainen "kaveria ei jätetä" -mantra ei nyt oikein pitkälle kannattele, joten ainakaan minun ymmärrykseni ei tässä lisääntynyt yhtään.
Olet sitten ainoa, jonka ymmärrys ei ole tässä lisääntynyt.
Niin varmaankin, koska minä olin se, joka toi tässä keskustelussa esiin sen, ettei kaverisuhteet ole yhtään sen pyyteettömämpiä ja samanlaiset ongelmat siellä tulevat vastaan, jos otetaan mukaan yhteisiä projekteja ja vastuita. Minkäs minä sille voin, että muille tämä oli ihan uusi oivallus, kun minulle tuo oli ihan itsestäänselvyys.
Jee, kiitos ketjun poistajalle. Onnistuit
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Tuonhan minä totesin aikaisemmassa viestissäni. Paradoksi on juuri tuo.
ap