Lue keskustelun säännöt.
Minulla on teoria miehistä ja parisuhteista. Olenko oikeassa?
23.01.2020 |
Yön pimeinä tunteina mietin av-keskusteluita, kuinka erot tulevat miehille yllätyksenä ja kuinka naiset valittavat parisuhteen olevan kämppissuhde. Sitten mieleeni iski tämä: miehelle riittää parisuhteeksi kaverisuhde paremmin kuin naiselle. Nainen haluaa huomioimista, romantiikkaa, läheisyyttä. Miehelle riittää, että vaimo on paras kaveri. With benefits, tietty.
Tausta tälle löytyy miesten maailmasta. Miehet oppivat armeijassa, että kaveria ei jätetä, oli mikä oli. Heille ei tule mieleenkään, että vaimo voisi jättää likaisten sukkien takia, koska kaveriahan ei jätetä.
Miesten maailmaan kuuluvat hyvä veli-kerhot. Siinäkin ylläpidetään kaverisuhteita.
Minun mieheni kaveriporukka on 25 vuotta vanhaa, ja he aina auttavat toisiaan. Eräs kun pääsi linnasta, niin lakimieskaveri antoi muutaman tonnin rahaa alkuun auttaakseen ja toinen kaveri otti luottotiedottomalle nimiinsä kännyt ja autot.
Naisten maailmassahan ei toimita noin. Siksi nainen ei ymmärrä miestä parisuhteessa. Eikä mies naista.
Mies siis haluaa naisesta tämän saman kaveruuden - sekä riittävästi seksiä - ollakseen onnellinen. Se riittää hänelle. Onko teoriani oikea? Vai pitääkö minun ensi yönäkin valvoa ja kehittää uusi teoria?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omaan parisuhteeseeni teoriasi pätee. Minä kaipaisin sitä, että tuntisin itseni naiseksi; että mies hellisi joskus myös sanoilla, että tekisimme edes joskus jotain romanttista ja hassua. Mies on tyytyväinen, kun arki sujuu ja on riittävästi fyysistä kanssakäymistä. Olen ihan kirjaimellisesti valittanut hänelle, että suhteemme on kuin kämppissuhde ja että minun tilallani voisi olla kuka tahansa hänen kavereistaan, tai että hän jopa välittää kavereistaan enemmän. Viimeisin väite oli kuitenkin provosoiva, koska oikeasti hän on todella huolehtivainen myös minua kohtaan. Hän ei puhu rakkaudesta, mutta on koska tahansa valmis ja halukas tekemään minulle palveluksia, jotta arki sujuisi (käyttää auton katsastuksessa ja renkaiden vaihdossa, tekee suurimman osan kotitöistä, lähtee mukaani tilaisuuksiin ja tilanteisiin joissa tarvitsen avecia tai tukea jne).
Hassua, olen mies ja minun kokemukseni on ollut ihan päinvastainen. Minulle olisi tärkeää, että suhteessa pidettäisiin yllä sitä romanttista tunnelatausta ja ilmaistaisiin tunteita niin koskettamalla kuin puhumallakin. Se riittäisi minulle onnellisuuteen. Mutta nainen taas haluaa vain että arki sujuu jollain hänen ennalta määräämällään tavalla ja jos siinä tulee jotain näkemyseroja, niin tulen jätetyksi. Kerta toisensa jälkeen. Arki ei suju, jos en nauti vaikka risteilystä yhtä paljon kuin nainen. Ja se olisi tärkeintä, paskat mistään tunnemaailmasta, rakkaudesta ja yhteenkuuluvuudesta.
Tämä on tätä kun joku itsevaltiaana määrittelee mikä on oikein ja väärin. Näitä määrittelijöitä on maailma pullollaan. Valitkaa sellainen kumppani jolla on omannäköinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Mitä ihmettä se "romantiikka ja lässynlää" siis on? Sitä halailua? Mikä siinä läheisyydessä on niin vastenmielistä, jos seksi kuitenkin kelpaa? Miksei se seksi ole lässynläätä?
Aika pitkälti olet oikeassa. Toki alussa usein on miehelläkin halu läheisyyteen muutenkin kuin seksin muodossa
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Mitä ihmettä se "romantiikka ja lässynlää" siis on? Sitä halailua? Mikä siinä läheisyydessä on niin vastenmielistä, jos seksi kuitenkin kelpaa? Miksei se seksi ole lässynläätä?
Se on sitä että asetut haavoittuvaiseksi ja annat toisen puolestaan täyttyy hoivaviettinsä (kyllä, minulla miehellä on myös). Pieniä asioita joilla on toisille enemmän merkitystä kuin toisille. Jotkut ei taas uskalla, tai ei kykene.
"Minun mieheni kaveriporukka on 25 vuotta vanhaa, ja he aina auttavat toisiaan. Eräs kun pääsi linnasta, niin lakimieskaveri antoi muutaman tonnin rahaa alkuun auttaakseen ja toinen kaveri otti luottotiedottomalle nimiinsä kännyt ja autot."
Ei hyvänen aika mistään linnakundiporukasta voi tehdä yleistyksiä normaalien miesten kaverisuhteisiin. Aivan kuin olisi kaikkien miesten mielestä normaalia istua vankilassa ja tehdä petoksia luottotiedottoman kaverin puolesta. Enkä kuule ihan usko, että lakimiehillä on kovin paljon linnakundikavereita, ainakaan ilman että työuskottavuus alkaa kärsiä.
Minkälaisessa seurassa sinä oikein pyörit, ja oletatko, että kaikki naiset seurustelevat joidenkin ammattirikollisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aletaan seurustelemaan niin kumpaakaan ei kiinnosta toisen huonot puolet. Useimmiten naiset ajattelevat, että kyllä tuota katselee ja sen tavat saa muutettua.
Tutustuminen:
- Miehelle riittää opiskelijana poikamieskämppä, jossa Playstation, TV, sänky, mikro, uuni ja suihku. Ehkä joku pieni kuva jostain kummilapsesta. Naista ei kiinnosta se miltä siellä poikakaverin kämpässä näyttää. Siellä käydään vain naimassa ja sitä naimista onkin n. 5 kertaa viikossa.
Seurusteleminen:
- Nainen jää vielä sunnuntaiksikin miehen kämpille ja alkaa tuomaan Ikeasta jotain kukkia, koska ne näyttävät miehen pleikkarin vieressä niin kivoilta. Pleikkari saa olla vielä siellä missä se alunperinkin oli ja mies saa syödä mikropizzaa tai tehdä itselleen jauheliha-makaroonia. Sitä itseään on vieläkin aina tavatessa. Molemmat käyvät siellä missä haluavat vapaa-aikana.
Yhteenmuutto parina:
- Molempien kämpät käyvät liian pieniksi kahdelle, joten vuokrataan yhdessä asunto ja sinne tuodaan miehen kämpältä 1 tuoli ja se naisen ostama viherkasvi. Muuten kämppä sisustetaan kuin Ikean katalogista valkoisilla huonekaluilla ja limenvihreällä tavaralla. Pleikkari ei saa olla enää olohuoneessa, koska se ei sovi sisustukseen. Se voi olla makuuhuoneessa, mutta pelata saa vain silloin kun nainen ei nuku siellä iltaisin klo 20-20.30. Muuten katsotaan yhdessä sohvalla Salkkareita tai Solsidania. Omaa aika ei ole enää melkein yhtään vaan on vain naisen keksimää yhteistä aikaa ja jos mies voi käydä lätkämatsissa, jos sille joskus jää vielä aikaa. Lauantaiset matsit kavereiden kanssa muuttuvat pari-iltoihin, joissa pelataan lautapelejä ja kuunnellaan Anssi Kelaa. Kaljaa ei saa enää juoda vaan kaikki juovat valkoviiniä tai kuohuviiniä. Seksiä on ehkä kerran viikossa.
Naimisiinmeno ja mahdolliset lapset:
- Nyt on ostettu rivitalo, jonka nainen on sisustanut ja mies remontoinut. Mies haluaisi sen vanhan Pleikkarin vielä makuuhuoneeseen, mutta eihän se sinne mahdu, koska makuuhuoneessa on jo sisustukseen sopiva naisen mummolta saatu radio. Pleikkari voi olla treenikassissa ja sitä voi pelata sitten kun nainen on vaikka kolmen päivän työmatkalla tai tyttöjen kanssa shoppailemassa. Muuten kaikki aika menee joko taloa siivotessa tai lauantaisin kauppareissuilla, joiden aikana käydään Ikeassa, Stockalla jne. Mies ei uskalla sanoa, että ei muuten nappaa tämä Ikeassa ramppaaminen vaan haluaisin tänään illalla jääkiekkopeliin. Sen sijaan siivotaan ja illalla Pirjo & Marko tulevat taas muksunsa kanssa pelaamaan Trivial Pursuitia. Yhdeksältä ne lähtevät kotiin ja vaimo menee väsyneenä nukkumaan kun koko päivä on ensin juostu ympäri kaupunkia. Mies kaivaa Pleikkarin treenikassista ja laittaa sen olohuoneen telkkariin. Vaimo kuulee sanat "EA Sports, it´s in the game" ja huutaa makuuhuoneesta, että mitä sä teet siellä?! Mies laittaa Pleikkarin kiinni ja kömpii sänkyyn ja alkaa hieromaan naisen hartioita. Nainen sanoo, että on niin väsynyt, että ei tänään nyt jaksa mitään teerenpeliä. Katsotaan ensi viikolla uudestaan. Mies alkaa vetäytymään ja nainen suuttuu miehelle, koska tämä taas eilen illalla ajatteli vain itseään sen Pleikkarin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kun aletaan seurustelemaan niin kumpaakaan ei kiinnosta toisen huonot puolet. Useimmiten naiset ajattelevat, että kyllä tuota katselee ja sen tavat saa muutettua.
Tutustuminen:
- Miehelle riittää opiskelijana poikamieskämppä, jossa Playstation, TV, sänky, mikro, uuni ja suihku. Ehkä joku pieni kuva jostain kummilapsesta. Naista ei kiinnosta se miltä siellä poikakaverin kämpässä näyttää. Siellä käydään vain naimassa ja sitä naimista onkin n. 5 kertaa viikossa.
Seurusteleminen:
- Nainen jää vielä sunnuntaiksikin miehen kämpille ja alkaa tuomaan Ikeasta jotain kukkia, koska ne näyttävät miehen pleikkarin vieressä niin kivoilta. Pleikkari saa olla vielä siellä missä se alunperinkin oli ja mies saa syödä mikropizzaa tai tehdä itselleen jauheliha-makaroonia. Sitä itseään on vieläkin aina tavatessa. Molemmat käyvät siellä missä haluavat vapaa-aikana.
Yhteenmuutto parina:
- Molempien kämpät käyvät liian pieniksi kahdelle, joten vuokrataan yhdessä asunto ja sinne tuodaan miehen kämpältä 1 tuoli ja se naisen ostama viherkasvi. Muuten kämppä sisustetaan kuin Ikean katalogista valkoisilla huonekaluilla ja limenvihreällä tavaralla. Pleikkari ei saa olla enää olohuoneessa, koska se ei sovi sisustukseen. Se voi olla makuuhuoneessa, mutta pelata saa vain silloin kun nainen ei nuku siellä iltaisin klo 20-20.30. Muuten katsotaan yhdessä sohvalla Salkkareita tai Solsidania. Omaa aika ei ole enää melkein yhtään vaan on vain naisen keksimää yhteistä aikaa ja jos mies voi käydä lätkämatsissa, jos sille joskus jää vielä aikaa. Lauantaiset matsit kavereiden kanssa muuttuvat pari-iltoihin, joissa pelataan lautapelejä ja kuunnellaan Anssi Kelaa. Kaljaa ei saa enää juoda vaan kaikki juovat valkoviiniä tai kuohuviiniä. Seksiä on ehkä kerran viikossa.
Naimisiinmeno ja mahdolliset lapset:
- Nyt on ostettu rivitalo, jonka nainen on sisustanut ja mies remontoinut. Mies haluaisi sen vanhan Pleikkarin vielä makuuhuoneeseen, mutta eihän se sinne mahdu, koska makuuhuoneessa on jo sisustukseen sopiva naisen mummolta saatu radio. Pleikkari voi olla treenikassissa ja sitä voi pelata sitten kun nainen on vaikka kolmen päivän työmatkalla tai tyttöjen kanssa shoppailemassa. Muuten kaikki aika menee joko taloa siivotessa tai lauantaisin kauppareissuilla, joiden aikana käydään Ikeassa, Stockalla jne. Mies ei uskalla sanoa, että ei muuten nappaa tämä Ikeassa ramppaaminen vaan haluaisin tänään illalla jääkiekkopeliin. Sen sijaan siivotaan ja illalla Pirjo & Marko tulevat taas muksunsa kanssa pelaamaan Trivial Pursuitia. Yhdeksältä ne lähtevät kotiin ja vaimo menee väsyneenä nukkumaan kun koko päivä on ensin juostu ympäri kaupunkia. Mies kaivaa Pleikkarin treenikassista ja laittaa sen olohuoneen telkkariin. Vaimo kuulee sanat "EA Sports, it´s in the game" ja huutaa makuuhuoneesta, että mitä sä teet siellä?! Mies laittaa Pleikkarin kiinni ja kömpii sänkyyn ja alkaa hieromaan naisen hartioita. Nainen sanoo, että on niin väsynyt, että ei tänään nyt jaksa mitään teerenpeliä. Katsotaan ensi viikolla uudestaan. Mies alkaa vetäytymään ja nainen suuttuu miehelle, koska tämä taas eilen illalla ajatteli vain itseään sen Pleikkarin kanssa.
Haluan miehen joka koskettelee minua eikä sitä pleikkaria, myös vuosien päästä.
En ole kovin innostunut yhdessäasumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Mitä ihmettä se "romantiikka ja lässynlää" siis on? Sitä halailua? Mikä siinä läheisyydessä on niin vastenmielistä, jos seksi kuitenkin kelpaa? Miksei se seksi ole lässynläätä?
No esim. mieheni rakastaa kaiken maailman romanttisia yllätyksiä (minusta suuseksi on ihan riittävä, hän on vaativampi), kertoo usein rakastavansa ja muutenkin puhuu tunteistaan sun muuta sellaista. Esim. käsikädessä kävely on hänelle tärkeää, jostain syystä. Seksin pitäisi olla romanttista rakastelua kynttilänvalossa kun minä pidän ennemmin ihan vain.. no. Kunnon panemisesta, missä tavoitteena on saada orgasmi ja sitten nukutaan ja se siitä. En edes pidä suutelemisesta, koko konsepti tuntuu ihan sekopäisen oudolta, enkä ymmärrä miten siitä voi saada kiksejä.
Ei läheisyys ole varsinaisesti vastenmielistä, mutta vähän hankalaa enemmänkin ja jotenkin tarpeetonta. Telkkaria on mukavampi katsoa ihan itsekseen istuen kuin kainalossa. Nukkuminen on mukavinta ihan yksin omassa sängyssä (nukumme erillään kun mies kuorsaa). Joku niskahieronta on kyllä oikein kiva ja siitä on apua konttorityön tekijälle jne.
Minusta parisuhteessa taas on parasta, että voi olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä, plus varma ja takuulaadukas seksin saanti siihen päälle. Talous on turvattu ja elämä sillä tavalla vakaata ja helppoa. Puuhastelen mielellään tietokoneella tai pelaan ja minun visioni täydellisestä tavasta viettää yhdessä aikaa on se, että esim. pelataan yhdessä. Tai kierrellään Verkkokaupassa katselemassa uusia näytönohjaimia. Lapsia en missään nimessä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Mitä ihmettä se "romantiikka ja lässynlää" siis on? Sitä halailua? Mikä siinä läheisyydessä on niin vastenmielistä, jos seksi kuitenkin kelpaa? Miksei se seksi ole lässynläätä?
No esim. mieheni rakastaa kaiken maailman romanttisia yllätyksiä (minusta suuseksi on ihan riittävä, hän on vaativampi), kertoo usein rakastavansa ja muutenkin puhuu tunteistaan sun muuta sellaista. Esim. käsikädessä kävely on hänelle tärkeää, jostain syystä. Seksin pitäisi olla romanttista rakastelua kynttilänvalossa kun minä pidän ennemmin ihan vain.. no. Kunnon panemisesta, missä tavoitteena on saada orgasmi ja sitten nukutaan ja se siitä. En edes pidä suutelemisesta, koko konsepti tuntuu ihan sekopäisen oudolta, enkä ymmärrä miten siitä voi saada kiksejä.
Ei läheisyys ole varsinaisesti vastenmielistä, mutta vähän hankalaa enemmänkin ja jotenkin tarpeetonta. Telkkaria on mukavampi katsoa ihan itsekseen istuen kuin kainalossa. Nukkuminen on mukavinta ihan yksin omassa sängyssä (nukumme erillään kun mies kuorsaa). Joku niskahieronta on kyllä oikein kiva ja siitä on apua konttorityön tekijälle jne.
Minusta parisuhteessa taas on parasta, että voi olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä, plus varma ja takuulaadukas seksin saanti siihen päälle. Talous on turvattu ja elämä sillä tavalla vakaata ja helppoa. Puuhastelen mielellään tietokoneella tai pelaan ja minun visioni täydellisestä tavasta viettää yhdessä aikaa on se, että esim. pelataan yhdessä. Tai kierrellään Verkkokaupassa katselemassa uusia näytönohjaimia. Lapsia en missään nimessä halua.
Eli sinä et vain pidä läheisyydestä. Aika monet muut pitävät. Ei siinä sen kummempaa. Ihan hyvin voidaan olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä ja kierrellä katselemassa uusia näytönohjaimia. Hassua, että pidät itseäsi näiden takia jotenkin erilaisena. Aika monella se parisuhde on nimenomaan tuollaista. Ainoastaan tuon läheisyyden osalta olet erilainen kuin monet muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Mitä ihmettä se "romantiikka ja lässynlää" siis on? Sitä halailua? Mikä siinä läheisyydessä on niin vastenmielistä, jos seksi kuitenkin kelpaa? Miksei se seksi ole lässynläätä?
No esim. mieheni rakastaa kaiken maailman romanttisia yllätyksiä (minusta suuseksi on ihan riittävä, hän on vaativampi), kertoo usein rakastavansa ja muutenkin puhuu tunteistaan sun muuta sellaista. Esim. käsikädessä kävely on hänelle tärkeää, jostain syystä. Seksin pitäisi olla romanttista rakastelua kynttilänvalossa kun minä pidän ennemmin ihan vain.. no. Kunnon panemisesta, missä tavoitteena on saada orgasmi ja sitten nukutaan ja se siitä. En edes pidä suutelemisesta, koko konsepti tuntuu ihan sekopäisen oudolta, enkä ymmärrä miten siitä voi saada kiksejä.
Ei läheisyys ole varsinaisesti vastenmielistä, mutta vähän hankalaa enemmänkin ja jotenkin tarpeetonta. Telkkaria on mukavampi katsoa ihan itsekseen istuen kuin kainalossa. Nukkuminen on mukavinta ihan yksin omassa sängyssä (nukumme erillään kun mies kuorsaa). Joku niskahieronta on kyllä oikein kiva ja siitä on apua konttorityön tekijälle jne.
Minusta parisuhteessa taas on parasta, että voi olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä, plus varma ja takuulaadukas seksin saanti siihen päälle. Talous on turvattu ja elämä sillä tavalla vakaata ja helppoa. Puuhastelen mielellään tietokoneella tai pelaan ja minun visioni täydellisestä tavasta viettää yhdessä aikaa on se, että esim. pelataan yhdessä. Tai kierrellään Verkkokaupassa katselemassa uusia näytönohjaimia. Lapsia en missään nimessä halua.
Eli sinä et vain pidä läheisyydestä. Aika monet muut pitävät. Ei siinä sen kummempaa. Ihan hyvin voidaan olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä ja kierrellä katselemassa uusia näytönohjaimia. Hassua, että pidät itseäsi näiden takia jotenkin erilaisena. Aika monella se parisuhde on nimenomaan tuollaista. Ainoastaan tuon läheisyyden osalta olet erilainen kuin monet muut.
Mikä siinä onkin, että nää vastapuolet löytää toisensa. Onko se, että erilaisuus kiehtoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja en välitä romantiikasta, enkä läheisyydestä, seksi on ihan riittävää siihen. Eikä siihenkään kyllä tarvitse sotkea mitään tunteita.
Tämä on ollut miehille aivan valtaisa ongelma ja juuri he kyllä ovat kaivanneet sitä romantiikkaa ja muuta lässynläätä. Minä en välitä halailla ja kyhnätä sohvalla, nukkua lähekkäin tai mitään sellaista. Minusta parisuhde juurikin noin parhaat kaverit+seksiä- systeemillä on paras.
Mitä ihmettä se "romantiikka ja lässynlää" siis on? Sitä halailua? Mikä siinä läheisyydessä on niin vastenmielistä, jos seksi kuitenkin kelpaa? Miksei se seksi ole lässynläätä?
No esim. mieheni rakastaa kaiken maailman romanttisia yllätyksiä (minusta suuseksi on ihan riittävä, hän on vaativampi), kertoo usein rakastavansa ja muutenkin puhuu tunteistaan sun muuta sellaista. Esim. käsikädessä kävely on hänelle tärkeää, jostain syystä. Seksin pitäisi olla romanttista rakastelua kynttilänvalossa kun minä pidän ennemmin ihan vain.. no. Kunnon panemisesta, missä tavoitteena on saada orgasmi ja sitten nukutaan ja se siitä. En edes pidä suutelemisesta, koko konsepti tuntuu ihan sekopäisen oudolta, enkä ymmärrä miten siitä voi saada kiksejä.
Ei läheisyys ole varsinaisesti vastenmielistä, mutta vähän hankalaa enemmänkin ja jotenkin tarpeetonta. Telkkaria on mukavampi katsoa ihan itsekseen istuen kuin kainalossa. Nukkuminen on mukavinta ihan yksin omassa sängyssä (nukumme erillään kun mies kuorsaa). Joku niskahieronta on kyllä oikein kiva ja siitä on apua konttorityön tekijälle jne.
Minusta parisuhteessa taas on parasta, että voi olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä, plus varma ja takuulaadukas seksin saanti siihen päälle. Talous on turvattu ja elämä sillä tavalla vakaata ja helppoa. Puuhastelen mielellään tietokoneella tai pelaan ja minun visioni täydellisestä tavasta viettää yhdessä aikaa on se, että esim. pelataan yhdessä. Tai kierrellään Verkkokaupassa katselemassa uusia näytönohjaimia. Lapsia en missään nimessä halua.
Eli sinä et vain pidä läheisyydestä. Aika monet muut pitävät. Ei siinä sen kummempaa. Ihan hyvin voidaan olla rennosti yhdessä ja olla oma itsensä ja kierrellä katselemassa uusia näytönohjaimia. Hassua, että pidät itseäsi näiden takia jotenkin erilaisena. Aika monella se parisuhde on nimenomaan tuollaista. Ainoastaan tuon läheisyyden osalta olet erilainen kuin monet muut.
Mikä siinä onkin, että nää vastapuolet löytää toisensa. Onko se, että erilaisuus kiehtoo?
Ks. kiintymyssuhdeteoria, lapsuuden mallit, turvaton kiintymyssuhde jota aikuissuhteissa paikataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset, ja siksi he toimivat yleensä niin, että siitä on ensisijaisesti heille itselleen hyötyä.
Miksi nainen tekisi jotain, mistä ei ole hänelle itselleen hyötyä? Eläimet eivät toimi koskaan niin.
Itsekkyys = teot, joilla itselle tulee parempi olo
Se että naiset saavat itselleen hyvän olon muiden auttamisesta on aivan yhtä suurta itsekkyyttä kuin kyynärpäätaktikointi parempaan virkaan töissä.
Toisten auttaminen on laajennettua rakkautta, itserakkaus/oman edun tavoittelu pikkumaista rakkautta. Toki siitä näkökulmasta kaikki on rakkautta, hyvää mieltä. Mutta itsekkyydellä viitataan yleensä siihen että asettaa oman edun toisten edelle joten ei tämä määrittely ihan siten päin toimi.
Miksi tekisi lauman hyväksi? Kyllä eläimetkin toimivat niin. Kyse on siitä, näkeekö toiset omana laumanaan vai vastustajina. Käytännössä toisten auttaminen levittää rakkautta ja hyvää mieltä, ja luo hyvän ilmapiirin elää. Mutta jos on häkitetty olo eikä tunne samankaltaisuutta muihin, murisee ja suojautuu.
Tunne jonkinlaisesta lauman jäsenyydestä on mielenterveydelle ja ihmisen onnellisuudelle keskeinen asia.
Vierailija kirjoitti:
"Minun mieheni kaveriporukka on 25 vuotta vanhaa, ja he aina auttavat toisiaan. Eräs kun pääsi linnasta, niin lakimieskaveri antoi muutaman tonnin rahaa alkuun auttaakseen ja toinen kaveri otti luottotiedottomalle nimiinsä kännyt ja autot."
Ei hyvänen aika mistään linnakundiporukasta voi tehdä yleistyksiä normaalien miesten kaverisuhteisiin. Aivan kuin olisi kaikkien miesten mielestä normaalia istua vankilassa ja tehdä petoksia luottotiedottoman kaverin puolesta. Enkä kuule ihan usko, että lakimiehillä on kovin paljon linnakundikavereita, ainakaan ilman että työuskottavuus alkaa kärsiä.
Minkälaisessa seurassa sinä oikein pyörit, ja oletatko, että kaikki naiset seurustelevat joidenkin ammattirikollisten kanssa?
Annoin esimerkin, kuinka isossa porukassa yksi mokaa (veropetos), niin kukaan kaveri ei käännä selkää. Se oli minusta vain havainnollinen esimerkki. Ja siinä porukassa on siis linnakundia, raksamiestä, lakimiestä ja erikoislääkäriä. Ja kaikkea muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle hyvä kaveri on helppo, luotettava ja hyvällä tavalla itsestäänselvä. Yhteydessä ollaan silloin kun siltä tuntuu ja jos ei ole yhteistä tekemistä, niin sekin on molemmille ok. Yhteinen tekeminen perustuu molemminpuoliseen hyvään oloon ja hauskuuteen. Ei ole pakottamista, syyllistämistä eikä kukaan ole pistämässä tiukkoja raameja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Näin on vielä seurustelun alussakin ja raamit on lähinnä sisäsyntyisiä, kun mies yrittää näyttää mahdollisimman pätevältä sulhasehdokkaalta. Suhteen "syvetessä" tämä kuitenkin vähän kerrallaan muuttuu varsinkin jos perheeseen syntyy lapsi tai useita ja tasapainoisesta parisuhteesta tulee enemmän työnantaja-työntekijä -suhde. Harva kuitenkaan haluaa työnantajansa kanssa viettää vapaa-aikaansa.
Jännä sinänsä, että oman kokemukseni mukaan minä olen naisena ollut se joka on sitä mieltä että ei erota ja minut on jätetty molemmissa aiemmissa suhteissa.
Luulen että syynä on se että usealle miehelle on parempi olla suhteessa kuin ilman joten ei haittaa tyytyä koska sekin on tietyllä tavalla voitto kun on saatu joku nainen ja samalla vakiseksiä. Ei sillä etteivät miehetkin haaveilisi paremmasta ja romantiikasta.
Naiselle taas on loukkaus olla tuollaisessa suhteessa jossa mies on tyytynyt.
Vierailija kirjoitti:
"Minun mieheni kaveriporukka on 25 vuotta vanhaa, ja he aina auttavat toisiaan. Eräs kun pääsi linnasta, niin lakimieskaveri antoi muutaman tonnin rahaa alkuun auttaakseen ja toinen kaveri otti luottotiedottomalle nimiinsä kännyt ja autot."
Ei hyvänen aika mistään linnakundiporukasta voi tehdä yleistyksiä normaalien miesten kaverisuhteisiin. Aivan kuin olisi kaikkien miesten mielestä normaalia istua vankilassa ja tehdä petoksia luottotiedottoman kaverin puolesta. Enkä kuule ihan usko, että lakimiehillä on kovin paljon linnakundikavereita, ainakaan ilman että työuskottavuus alkaa kärsiä.
Minkälaisessa seurassa sinä oikein pyörit, ja oletatko, että kaikki naiset seurustelevat joidenkin ammattirikollisten kanssa?
Tuossahan kerrottiin miten lakimies käyttäytyi eikä miten linnakundi käyttäytyi. Omista kavereistani ei mitenkään näy päälle, että ovat olleet vankilassa, eikä heistä tarvitse töissä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että syynä on se että usealle miehelle on parempi olla suhteessa kuin ilman joten ei haittaa tyytyä koska sekin on tietyllä tavalla voitto kun on saatu joku nainen ja samalla vakiseksiä. Ei sillä etteivät miehetkin haaveilisi paremmasta ja romantiikasta.
Naiselle taas on loukkaus olla tuollaisessa suhteessa jossa mies on tyytynyt.
Juuri kukaan meistä ei saa sitä kaikken parasta joten olemme kaikki tavalla tai toisella joutuneet "tyytymään" elämässämme lähes kaikilla osa-alueilla. Emme elä linnassa eteläisessä Ranskassa, emme aja Ferrareilla, emme omista kalliita timanttikoruja ja design-iltapukuja, emme työskentele liike-elämän huipulla emmekä matkustele viiden tähden hotelleissa ja levähdä VIP-loungeissa. Silti suurin osa meistä elää silti ihan tyytyväisinä.
Tyytyminen riittävän hyvään on ihmiselle hyvä ja tavoiteltava ominaisuus, ei mikään vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että syynä on se että usealle miehelle on parempi olla suhteessa kuin ilman joten ei haittaa tyytyä koska sekin on tietyllä tavalla voitto kun on saatu joku nainen ja samalla vakiseksiä. Ei sillä etteivät miehetkin haaveilisi paremmasta ja romantiikasta.
Naiselle taas on loukkaus olla tuollaisessa suhteessa jossa mies on tyytynyt.Juuri kukaan meistä ei saa sitä kaikken parasta joten olemme kaikki tavalla tai toisella joutuneet "tyytymään" elämässämme lähes kaikilla osa-alueilla. Emme elä linnassa eteläisessä Ranskassa, emme aja Ferrareilla, emme omista kalliita timanttikoruja ja design-iltapukuja, emme työskentele liike-elämän huipulla emmekä matkustele viiden tähden hotelleissa ja levähdä VIP-loungeissa. Silti suurin osa meistä elää silti ihan tyytyväisinä.
Tyytyminen riittävän hyvään on ihmiselle hyvä ja tavoiteltava ominaisuus, ei mikään vika.
En ole koskaan kokenut tyytyneeni puolisooni. Hän on ihan tavallinen suomalainen mies, mutta hän on myös se, johon ihastuin ensisilmäyksellä ja johon käyn edelleen kuumana. Ennen häntä, edellisen suhteen päätyttyä, tapasin joitakin miehiä ja pari heistä olisi ollut hyvinkin kiinnostunut minusta. Ehkä heidän kanssaan olisi voinut kehittyä ihan hyvä parisuhde (siis jomman kumman kanssa heistä). Se ei kuitenkaan tullut mieleenikään, koska en itse kokenut mitään suuria tunteita heitä kohtaan. Miksi olisin suhteessa ihmisen kanssa, jota ilmankin voin mainiosti elää? Sen sijaan nykyiseen puolisooni tutustuttuani tiesin, että ilman tätä ihmistä en halua elää.
Onkohan tämä ensimmäinen ketju, joka on ilmestynyt takaisin poistamisen jälkeen? 😮