Lue keskustelun säännöt.
Minulla on teoria miehistä ja parisuhteista. Olenko oikeassa?
23.01.2020 |
Yön pimeinä tunteina mietin av-keskusteluita, kuinka erot tulevat miehille yllätyksenä ja kuinka naiset valittavat parisuhteen olevan kämppissuhde. Sitten mieleeni iski tämä: miehelle riittää parisuhteeksi kaverisuhde paremmin kuin naiselle. Nainen haluaa huomioimista, romantiikkaa, läheisyyttä. Miehelle riittää, että vaimo on paras kaveri. With benefits, tietty.
Tausta tälle löytyy miesten maailmasta. Miehet oppivat armeijassa, että kaveria ei jätetä, oli mikä oli. Heille ei tule mieleenkään, että vaimo voisi jättää likaisten sukkien takia, koska kaveriahan ei jätetä.
Miesten maailmaan kuuluvat hyvä veli-kerhot. Siinäkin ylläpidetään kaverisuhteita.
Minun mieheni kaveriporukka on 25 vuotta vanhaa, ja he aina auttavat toisiaan. Eräs kun pääsi linnasta, niin lakimieskaveri antoi muutaman tonnin rahaa alkuun auttaakseen ja toinen kaveri otti luottotiedottomalle nimiinsä kännyt ja autot.
Naisten maailmassahan ei toimita noin. Siksi nainen ei ymmärrä miestä parisuhteessa. Eikä mies naista.
Mies siis haluaa naisesta tämän saman kaveruuden - sekä riittävästi seksiä - ollakseen onnellinen. Se riittää hänelle. Onko teoriani oikea? Vai pitääkö minun ensi yönäkin valvoa ja kehittää uusi teoria?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisetko siis eivät ole lojaaleja kavereilleen?
Olen huomannut sen omassa kaveripiirissäni, että kun nainen löytää miehen, niin hänen elämänsä on tuo mies. Ei löydy enää aikaa ystävien tapaamiselle ja jopa luovutaan sen miehen takia tärkeistä harrastuksistaan. Miehet taas pitävät kaverisuhteita yllä parisuhteessa ollessaankin ja jonkun saunaillan järjestäminenkin hoituu ilman "eipäsjuupas" draamailua. Jos mies ei saunailtaan pääse jostain syystä, niin hän sanoo, ettei pääse ja piste. Naiset taas kiertelee ja kaartelee ja selittelee sitä sun tätä, kun pitää se Matinkin kanssa käydä siellä ja täällä...
Exäni oli kyllä se, joka halusi pitää kavereistaan kiinni ja minä olisin halunnut viettää aikaa vaan hänen kanssaan.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäpä teille vinkujille riittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet oikeassa. Jos nainen kykenee tarjoamaan miehelle, luottamusta oli tilanne mikä tahansa, siis yli tilanteen ja mahdollisten puutteiden ja ristiriitojen, se niin että luottamus on kaikkien tapahtumien yläpuolella, älykästä keskustelua, hauskaa seuraa ja seksiä, niin silloin mies ARVOSTAA ja toimii sinun parhaaksesi. Ei mies kaipaa muuta. Siks kaverisuhteet ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä tuota tunnetta on naisten kanssa vaikea tavoittaa kaiken komentelun, vaatimisen ja pakottamisen keskellä. Tämä pätee myös niinä vaikeina hetkinä jolloin mies on hukassa kaikkien odotuksien keskellä. Miehet vaativat harvoin ystäviltään mitään, jos ei tajua antaa, ei vain ole ystävä. Samahan on toisinpäin, että mies ei ymmärrä välttämättä sitä fyysistä hellyydentarvetta mitä naisilla on. Vaatiminen lopettaa toisen arvostamisen tosi tehokkaasti, eikä johda mihinkään.
Oletko itse mies, kun osaat noin hyvin sanoittaa asian?
Olen
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...
Jotenkin en jaksa uskoa että miehet syytää polttareihin rahaa rakkaan ystävänsä takia vaan täysin hedonistisista syistä ja huonomman itsekontrollin takia. Säännönmukaisesti omassa kaveripiirissä miehet ryyppää ja juhlii enemmän kuin naiset ja ovat valmiita syytämään siihen rahaa oli polttarit tai ei.
Niinpä. Tuossa kohtaa ei oikein ap:n teoria päde, kun se mies on kyllä valmis laittamaan 300 euroa kaverin polttareihin, mutta se raha on kuitenkin pois siltä omalta perheeltä. Nainen taas pistää oman perheen polttareiden edelle ja yrittää päästä omista humputuksistaan halvemmalla. Eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhteessa mies ei todellakaan ole naisen kaveri eikä aseta naista edelle, vaan parisuhde arvotetaan ihan eri tavalla. Kaveria ei jätetä koskee niitä mieskavereita, mutta perheellä ei ole niin väliä. Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun ero tuli yllätyksenä..
Onkohan tässä se pitkän ja onnellisen liiton salaisuus, kun oma mies asettaa vaimonsa kavereiden edelle? Onko se tosiaan niin harvinaista? Mulle on ollut ihan itsestäänselvää, että elämänkumppani tulee ensin ja kaverit sitten, en ole edes tullut ajatelleeksi että siinä olisi jotain ihmeellistä.
No niin minunkin mielestäni. Siksi ap:n teoria ei nyt oikein päde, että mies haluaisi vain olla vaimolleenkin lojaali kuten miehet yleensä ovat kavereidensa kanssa, jos kuitenkin ne polttarireissut laitetaan sen vaimon edelle. Eli minusta huono vedota tuohon, miten mies toivoo parisuhteeltakin vain sitä kaveruutta. Ei halua. Kaverit ovat jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Kamalia kokemuksia teillä. Sääli. Sen ei pitäisi mennä näin.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Monenko kaverin kanssa olet kasvattanut yhteisiä lapsia tai maksanut asuntolainaa? Eivät ne "suoritteet" liity siihen parisuhteeseen, vaan mitä sen kumppanin kanssa on sitoututtu tekemään. Kyllähän miestenkin kaveruussuhteet ovat koetuksella, kun perustetaan vaikka yhteinen yritys. Ei se kaverisuhde ole yhtään sen vanhempi siinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Monenko kaverin kanssa olet kasvattanut yhteisiä lapsia tai maksanut asuntolainaa? Eivät ne "suoritteet" liity siihen parisuhteeseen, vaan mitä sen kumppanin kanssa on sitoututtu tekemään. Kyllähän miestenkin kaveruussuhteet ovat koetuksella, kun perustetaan vaikka yhteinen yritys. Ei se kaverisuhde ole yhtään sen vanhempi siinäkään.
Siis vahvempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Olen ap. Ja vaikka tämän aloituksen teinkin, niin olen kavereilleni ehdottoman lojaali. Olen myös sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, eikä varsinkaan aviomiestä (poislukien henkinen tai fyysinen väkivalta).
Yksi teeseistäni on myös aikaisemmin jonkun mainitsema vaatiminen. Tuossa aikaisemmin sanottiin, että vaatiminen tappaa arvostuksen, minä olen sanonut, että vaatiminen tappaa rakkauden. (Ehkä ne ovat miehelle sama asia...?)
Olen myös sitä mieltä, että parisuhteet menevät pieleen sen takia, että kumppani haetaan omiin tarpeisiin. Haluan sinut, koska saan sinulta jotain. Haluan sinut, koska täytät tarpeesi. Tosirakkaus ei kuitenkaan koskaan ole täyttämässä omia tarpeitaan - tässä on aikamoinen paradoksi ihmisyydelle. Totta kai haluan parisuhteelta lisäarvoa, mutta se ei kuitenkaan saisi perustua sille, että haluan jotain... koska jos tarpeeni eivät täyty, niin sittenhän ei ole enää haluamistakaan.
Kaikesta stereotypioinnistani huolimatta, please, älkää niputtako kaikkia meitä naisia samanlaisiksi. Aina on joku jossain, joka oikeasti osaa rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitän nyt vähän erilaisen näkökannan joka toki perustuu vain omiin kokemuksiin ja keveripiiristä kuultuihin asioihin. Ja siis kokemuksiin jo vähän vanehmmista pariskunnista. Itse väittäisin että ainakin osa miehistä on itse asiassa romanttisempia ja hellyydenkipeämpiä kuin naiset keskimäärin. He ovat niitä jotka jaksavat vielä 20 vuoden liiton jälkeen haluta paljonkin hellyyttää ja lähellä oloa. Naiset ovat helpommin jo siinä vaiheessa vähän asenteella että "noh, mitä me vanhat ihmiset enää mitään". Varmaan tähän liittyy se että monesti naiset ovat siinä vaiheessa jo vaihdevuosissa jolloin se oma hormonitoiminta on muutoksessa ja se fyysisempi romantiikka tai tunne-elämä ei muutenkaan ole päällimmäisenä mielessä.
Mutta oma kokemus on siis se että ainakin keski-ikäisissä miehissä siihen parisuhteeseen saatetaan miesten taholta asettaa jopa isommat vaatimukset kuin nainen asettaa. Nainen lähtee suhteesta jos siinä ei ole lainkaan hellyyttä tai seksiä, mies saattaa erota tai hakea lämpöä muualta jo jos omassa parisuhteessa ei ole aika paljon sitä läheisyyttä. Eli mies kaipaa enemmän sitä kuin nainen tässä elämänvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Olen ap. Ja vaikka tämän aloituksen teinkin, niin olen kavereilleni ehdottoman lojaali. Olen myös sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, eikä varsinkaan aviomiestä (poislukien henkinen tai fyysinen väkivalta).
Yksi teeseistäni on myös aikaisemmin jonkun mainitsema vaatiminen. Tuossa aikaisemmin sanottiin, että vaatiminen tappaa arvostuksen, minä olen sanonut, että vaatiminen tappaa rakkauden. (Ehkä ne ovat miehelle sama asia...?)
Olen myös sitä mieltä, että parisuhteet menevät pieleen sen takia, että kumppani haetaan omiin tarpeisiin. Haluan sinut, koska saan sinulta jotain. Haluan sinut, koska täytät tarpeesi. Tosirakkaus ei kuitenkaan koskaan ole täyttämässä omia tarpeitaan - tässä on aikamoinen paradoksi ihmisyydelle. Totta kai haluan parisuhteelta lisäarvoa, mutta se ei kuitenkaan saisi perustua sille, että haluan jotain... koska jos tarpeeni eivät täyty, niin sittenhän ei ole enää haluamistakaan.
Kaikesta stereotypioinnistani huolimatta, please, älkää niputtako kaikkia meitä naisia samanlaisiksi. Aina on joku jossain, joka oikeasti osaa rakastaa.
Ihanan naiivi ajatus, että parisuhde on ainoa ihmissuhde, jota haetaan omiin tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Olen ap. Ja vaikka tämän aloituksen teinkin, niin olen kavereilleni ehdottoman lojaali. Olen myös sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, eikä varsinkaan aviomiestä (poislukien henkinen tai fyysinen väkivalta).
Yksi teeseistäni on myös aikaisemmin jonkun mainitsema vaatiminen. Tuossa aikaisemmin sanottiin, että vaatiminen tappaa arvostuksen, minä olen sanonut, että vaatiminen tappaa rakkauden. (Ehkä ne ovat miehelle sama asia...?)
Olen myös sitä mieltä, että parisuhteet menevät pieleen sen takia, että kumppani haetaan omiin tarpeisiin. Haluan sinut, koska saan sinulta jotain. Haluan sinut, koska täytät tarpeesi. Tosirakkaus ei kuitenkaan koskaan ole täyttämässä omia tarpeitaan - tässä on aikamoinen paradoksi ihmisyydelle. Totta kai haluan parisuhteelta lisäarvoa, mutta se ei kuitenkaan saisi perustua sille, että haluan jotain... koska jos tarpeeni eivät täyty, niin sittenhän ei ole enää haluamistakaan.
Kaikesta stereotypioinnistani huolimatta, please, älkää niputtako kaikkia meitä naisia samanlaisiksi. Aina on joku jossain, joka oikeasti osaa rakastaa.
Ihanan naiivi ajatus, että parisuhde on ainoa ihmissuhde, jota haetaan omiin tarpeisiin.
En sanonut noin.
Olen myös sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä tekee lapsia omiin tarpeisiinsa.
ap
Naiset jotenkin käsittävät ihan väärin mitä miehelle tarkoittaa "kaveri". Se ei ole mikään työsuhde. Miehet eivät vaadi kavereiltaan asioita, vaan kysyvät/pyytävät niitä. Jos kaveri ei pysty/ehdi tms. auttamaan, niin siitä ei suututa, vaan korkeintaan huokaistaan pettymyksestä tilannetta eikä kaveria kohtaan. Avunpyyntö on aidosti pelkkä kysymys "pystytkö auttamaan" ilman mitään rivien väliin piilotettua oletusta siitä että toisen kuuluu tehdä niin.
Naiset tuntuvat jotenkin kuvittelevan, että jos mies on lojaali, niin miehen täytyy pudottaa muut asiat elämästään palvellakseen lojaaliuden kohdetta — ei! Miehet haluavat antaa kavereiden olla oma itsensä ja haluavat saman vapauden itselleen. Lojaalius on sitä, että ystävyys kestää, vaikka toinen ei pystyisi vastavuoroisesti auttamaan (koska se ei ollutkaan koskaan ystävyyden perusta). Tämä on juuri työsuhteen ja kaverisuhteen ero. Ensimmäinen on vastavuoroista; saan palkkaa teen työtä. Jälkimmäinen on pyyteetöntä. Ehkä naisille tällainen pyyteettömän hyvän tekeminen on outo käsite, mutta se on parhaita asioita maailmassa silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Samoja kokemuksia, siksi nykyään sinkkuna. Pienemmällä vaivalla onnellisempaa elämää.
Samoja mietteitä minullakin tällä hetkellä ja sinkkuus tuntuu helpommalta. Tämä aloitus antaa vielä aika kyseenalaisen kuvan naisista: kavereille ei olla välttämättä lojaaleja.
M31
Olen ap. Ja vaikka tämän aloituksen teinkin, niin olen kavereilleni ehdottoman lojaali. Olen myös sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, eikä varsinkaan aviomiestä (poislukien henkinen tai fyysinen väkivalta).
Yksi teeseistäni on myös aikaisemmin jonkun mainitsema vaatiminen. Tuossa aikaisemmin sanottiin, että vaatiminen tappaa arvostuksen, minä olen sanonut, että vaatiminen tappaa rakkauden. (Ehkä ne ovat miehelle sama asia...?)
Olen myös sitä mieltä, että parisuhteet menevät pieleen sen takia, että kumppani haetaan omiin tarpeisiin. Haluan sinut, koska saan sinulta jotain. Haluan sinut, koska täytät tarpeesi. Tosirakkaus ei kuitenkaan koskaan ole täyttämässä omia tarpeitaan - tässä on aikamoinen paradoksi ihmisyydelle. Totta kai haluan parisuhteelta lisäarvoa, mutta se ei kuitenkaan saisi perustua sille, että haluan jotain... koska jos tarpeeni eivät täyty, niin sittenhän ei ole enää haluamistakaan.
Kaikesta stereotypioinnistani huolimatta, please, älkää niputtako kaikkia meitä naisia samanlaisiksi. Aina on joku jossain, joka oikeasti osaa rakastaa.
Ihanan naiivi ajatus, että parisuhde on ainoa ihmissuhde, jota haetaan omiin tarpeisiin.
En sanonut noin.
Olen myös sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä tekee lapsia omiin tarpeisiinsa.
ap
Ole vain sitä mieltä. Loppujen lopuksi ei ole ihmisen elämässä kovin montaa asiaa, jota ei tehtäisi omia tarpeita varten. Siksi ei ole kovinkaan suuri oivallus, että myöskin parisuhteessa ollaan täyttämässä omia tarpeita. Mutta sujuvasti ohitat sen, että ei sinun kaverisuhteesikaan täysin pyyteettömiä ole. Kyllä sinä niistäkin jotain haluat ja ellet saa haluamaasi, et ole enää tekemisissä sen ihmisen kanssa etkä ylipäätään hakeudu ihmisten seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ajattelen, että kaveri on sellainen jonka kanssa ei tarvitse esittää tai selitellä mitään. Eikä sitä kaverisuhdetta tarvitse ylläpitää millään tavalla. Se on kestää ihan itsekseen, vaikka oma elämä menisi viemärissä alaspäin. Ehkä sen vuoksi kuvittelin, että parisuhdekin toimisi samoin, mutta vain haaveissa. Parisuhde on vähän kuin työpaikka, josta saa potkut siinä vaiheessa, kun omat "suoritteet" laskevat ja et ole riittävän hyödyllinen, tai jos toinen löytää joku pätevämmältä vaikuttavan. Sen vuoksi niissä on vaikea olla rennosti oma itsensä.
Monenko kaverin kanssa olet kasvattanut yhteisiä lapsia tai maksanut asuntolainaa? Eivät ne "suoritteet" liity siihen parisuhteeseen, vaan mitä sen kumppanin kanssa on sitoututtu tekemään. Kyllähän miestenkin kaveruussuhteet ovat koetuksella, kun perustetaan vaikka yhteinen yritys. Ei se kaverisuhde ole yhtään sen vanhempi siinäkään.
Tämä oli hyvä pointti, kaverisuhteet on oikeasti kauhean helppoja! Ei tarvitse panostaa kuin oman kiinnostuksen verran.
Alkuperäisessä teoriassa on siis aika paljonkin korjattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset jotenkin käsittävät ihan väärin mitä miehelle tarkoittaa "kaveri". Se ei ole mikään työsuhde. Miehet eivät vaadi kavereiltaan asioita, vaan kysyvät/pyytävät niitä. Jos kaveri ei pysty/ehdi tms. auttamaan, niin siitä ei suututa, vaan korkeintaan huokaistaan pettymyksestä tilannetta eikä kaveria kohtaan. Avunpyyntö on aidosti pelkkä kysymys "pystytkö auttamaan" ilman mitään rivien väliin piilotettua oletusta siitä että toisen kuuluu tehdä niin.
Naiset tuntuvat jotenkin kuvittelevan, että jos mies on lojaali, niin miehen täytyy pudottaa muut asiat elämästään palvellakseen lojaaliuden kohdetta — ei! Miehet haluavat antaa kavereiden olla oma itsensä ja haluavat saman vapauden itselleen. Lojaalius on sitä, että ystävyys kestää, vaikka toinen ei pystyisi vastavuoroisesti auttamaan (koska se ei ollutkaan koskaan ystävyyden perusta). Tämä on juuri työsuhteen ja kaverisuhteen ero. Ensimmäinen on vastavuoroista; saan palkkaa teen työtä. Jälkimmäinen on pyyteetöntä. Ehkä naisille tällainen pyyteettömän hyvän tekeminen on outo käsite, mutta se on parhaita asioita maailmassa silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita.
En kyllä tunnista tällaista tilannetta. Jos miesystäväni ei pysty minua jossain asiassa auttamaan, ei tulisi kyllä mieleenikään siitä suuttua. On sitten eri asia, jos häntä ei edes kiinnosta auttaminen tai ylipäätään kuunnella ongelmaani.
En tiedä, millaisissa parisuhteissa olette olleet, jos ihan kaikki naisen pyytämät asiat (läheisyys, kuunteleminen, kommunikaatio) ovat ihan työtä ja palveluksia.
Minä olen kyllä täysin eri mieltä.
Miehille riittää huonompikin suhde, koska he ovat joka tapauksessa hyötyjiä suhteessa. Parisuhde tutkitustikin parantaa miehen elämänlaatua, pidentää elinikää ja antaa paremman sosiaalisen ja muistaakseni myös ekonomisen aseman. Miehet ovat itsekkäämpiä kuin naiset, ja siksi he toimivat yleensä niin, että siitä on ensisijaisesti heille itselleen hyötyä.
Myöskään ajatus siitä, että miehet olisivat avuliaampia, ei pidä paikkaansa. Naiset tekevät valtaosan tämän yhteiskunnan ilmaisesta työstä, eli juuri siitä toisten auttamisesta. Tämän olen huomannut selvästi esim. läheiseni kuoltua: tuttavista yksi mies lähetti viestin, että hän voi tulla tarvittaessa kantamaan arkkua. Yksikään muu mies ei tehnyt mitään. Naisista taas monet ottivat yhteyttä ja mm. ottivat lapsia hoitoon, veivät lapsia huvituksiin ja keksivät heille ohjelmaa, auttoivat hautajaisjärjestelyissä (leipoivat, siivosivat, järjestelivät muistotilaisuutta, tekivät kukka-asetelmat), toivat ruokaa oven taakse, toivat lahjoja lapsille ja tietysti olivat henkisenä tukena.
Kaveruuden sijaan tuntuu, että monet miehet näkevät naisen lähinnä kotitalouskoneena. Miehet eivät kohtele naisia kavereina, sillä kavereita ei jätetä kotiin tiskaamaan ja lapsenvahdiksi kun itse lähdetään kaljalle niiden oikeiden kavereiden kanssa.
Myös tuo polttariesimerkki kertoo miehen halukkuudesta juhlia ja käyttää rahaa itseensä tai antaa itsestään hyvän kuvan, ei niinkään siitä, että mies olisi erityisen jalomielinen ja antelias ja tahtoisi hemmotella rakasta ystäväänsä. Samat miehet hyvin usein valittavat kotona paljon pienemmistäkin rahasummista, jos ne rahat pitäisi käyttää miehen itsensä huvittamisen sijaan vaimon toiveiden täyttämiseen tai lasten elatukseen.
Luonnollisestikaan tämä ei koske kaikkia miehiä eikä kaikkia naisia, vaan kyseessä on yleistys sukupuolien välisistä eroista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/23/nyt-se-on-tutkittua-tietoa-nai…
Tähän tarvitaan jonkun pitkän, onnellisen liiton miehen vastaus. Minulle mies on myös paras ystävä. -ed.