Minulla on teoria miehistä ja parisuhteista. Olenko oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin naisten maailmassa ei toimita noin? Kyllä ainakin mun maailmassa toimitaan. Olen itsekin esim. avustanut rahallisesti kaveria, jolla on tosi huono elämäntilanne, en nyt ihan noin paljon, koska mulla ei ole tuollaisia rahoja, mutta kuitenkin. Ihan vastaavia esimerkkejä on naisten kaveripiireissä, vaikkapa nyt tuo auton nimiin ottaminen.

Minun kaveripiirissäni kukaan ei ole koskaan pyytänyt muuta apua kuin keskusteluapua. Ja kaikki kahvituksia myöten ovat vastavuoroisia. Rikkaampi ei kustanna köyhempää.

Kyllä naiset lojaaleja ovat, en minä sitä sano. Mutta kaveruus on erilaista kuin miehillä.

Ap

Tuo johtuu varmaan ihan kavereudesi naisten ja miesten tuloeroista. Naisilla ei ole ylimääräistä rahaa, joten ei ole mitään mistä lainata toiselle. Mielestäni kuitenkin enemmän yksilöiden eroja kuin sukupuolesta kiinni kuka lainaa rahaa toiselle ja kuka ei, vaikka naiset usein tarkempia raha-asioissa. Nainen ajattelee ensin perhettään ja sitten muita.

Jep! Nuorempana 20-30 vuotiaana kävi pari kertaa niin että kun aloin tapailla miestä, niin tämän kaverit alkoivat bileissä tms selostaa minulle kuinka ko mies on huippujätkä ja maailman paras tyyppi ja huikea jätkät ja sitä pitää kohdella hyvin. Molemmat tyypit olivat itse melkoisia kuspäitä, kuten myöhemmin ilmeni, ja minä en mikään yleinen miesten ihanne tai vamppi, mutta niin vain kaverit on näköjään ainakin joillain miehillä aina varmistamassa selustaa. Varmaan joillain naisillakin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omaan parisuhteeseeni teoriasi pätee. Minä kaipaisin sitä, että tuntisin itseni naiseksi; että mies hellisi joskus myös sanoilla, että tekisimme edes joskus jotain romanttista ja hassua. Mies on tyytyväinen, kun arki sujuu ja on riittävästi fyysistä kanssakäymistä. Olen ihan kirjaimellisesti valittanut hänelle, että suhteemme on kuin kämppissuhde ja että minun tilallani voisi olla kuka tahansa hänen kavereistaan, tai että hän jopa välittää kavereistaan enemmän. Viimeisin väite oli kuitenkin provosoiva, koska oikeasti hän on todella huolehtivainen myös minua kohtaan. Hän ei puhu rakkaudesta, mutta on koska tahansa valmis ja halukas tekemään minulle palveluksia, jotta arki sujuisi (käyttää auton katsastuksessa ja renkaiden vaihdossa, tekee suurimman osan kotitöistä, lähtee mukaani tilaisuuksiin ja tilanteisiin joissa tarvitsen avecia tai tukea jne).

Miehesi siis rakastaa sinua teoillaan, todella ja tärkeää ihanaa sekin <3 

 Tuo sinun sanomisesi oli liian kiertelevää, "suhteemme on kuin kämppissuhde" ei kuulosta hänen korvissaan välttämättä ollenkaan pahalta, ts. hän ei tajua, että tarkoitit että joku on pielessä.

Miehille pitää sanoa suoraan. Sano, että sinä toivoisit, että ...ja sitten EI riitä että sanot että tekisitte jotain romanttista, vaan aivan konkreettisia asioita. Eli mieti mitä toivot, ja sitten sanot rautalangasta, mitä sitten onkaan, kuutamokävelyä, illallisella käyntiä tai mitä tahansa, sukkien likapyykkikoriin vientiä.

Minun mieheni on sanonut, et pitää toivoa ja sanoa aivan todella suoraan, lähes käskyttäen. Ei varsinkaan mitään marttyyrimaisia tuhahduksia, "ei mulla mikään ole"- tyylisesti, samalla olettaen että mies heti tajuaa, että a) joku on pielessä ja varsinkaan b), mikä se joku on.

Selkokieltä, useimmat miehet on näissä asioissa niin simppeleitä ;)

Kyllä ap on oikeassa. Minun miehen laajassa kaveri- ja tuttavapiirissä kaikki jeesaavat toisiaan. Joskus olen hämmästellyt kun mies uppoutuu auttamaan liikaa muita mutta oma puoliso saa pärjätä omillaan.

Minäkin kaipaan enemmän huomiota ja hellyydenosoitusta mieheltä mutta ihan turhaan. Seksiä on kun mies on halukas, arki sujuu mutta joskus kaipaan enemmän. Mies ei huomioi edes syntymäpäivinä. Itse huomion kaikki merkkipäivät ja järjestän mielelläni pieniä yllätyksiä.

Pidän huolta itsestäni, mutta mies ei edes huomaa jos olen käynyt esim. kampaajalla, ”ainahan sun hiukset on ollut tuollaiset..”. Detaljit ovat merkityksettömiä miesten maailmassa.

Naiset on tavallaan aina kilpailijoita ja jossain määrin epäluotettavia. Esim. paras ystäväni alkoi flirttailemaan humalassa mieheni kanssa vaikka mieheni ei antanut tähän mitään aihetta, mietin et pitikö hänen testata omaa viehätysvoimaansa mutta luottamus meni, humala tilassakaan ei ole lupa käyttäytyä miten lystää. En luota tämän jälkeen yhteenkään ystävääni totaalisesti. Miehet ei koske kavereiden naisiin. Naiset kilpailee aina keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omaan parisuhteeseeni teoriasi pätee. Minä kaipaisin sitä, että tuntisin itseni naiseksi; että mies hellisi joskus myös sanoilla, että tekisimme edes joskus jotain romanttista ja hassua. Mies on tyytyväinen, kun arki sujuu ja on riittävästi fyysistä kanssakäymistä. Olen ihan kirjaimellisesti valittanut hänelle, että suhteemme on kuin kämppissuhde ja että minun tilallani voisi olla kuka tahansa hänen kavereistaan, tai että hän jopa välittää kavereistaan enemmän. Viimeisin väite oli kuitenkin provosoiva, koska oikeasti hän on todella huolehtivainen myös minua kohtaan. Hän ei puhu rakkaudesta, mutta on koska tahansa valmis ja halukas tekemään minulle palveluksia, jotta arki sujuisi (käyttää auton katsastuksessa ja renkaiden vaihdossa, tekee suurimman osan kotitöistä, lähtee mukaani tilaisuuksiin ja tilanteisiin joissa tarvitsen avecia tai tukea jne).

Miehesi siis rakastaa sinua teoillaan, todella ja tärkeää ihanaa sekin <3 

 Tuo sinun sanomisesi oli liian kiertelevää, "suhteemme on kuin kämppissuhde" ei kuulosta hänen korvissaan välttämättä ollenkaan pahalta, ts. hän ei tajua, että tarkoitit että joku on pielessä.

Miehille pitää sanoa suoraan. Sano, että sinä toivoisit, että ...ja sitten EI riitä että sanot että tekisitte jotain romanttista, vaan aivan konkreettisia asioita. Eli mieti mitä toivot, ja sitten sanot rautalangasta, mitä sitten onkaan, kuutamokävelyä, illallisella käyntiä tai mitä tahansa, sukkien likapyykkikoriin vientiä.

Minun mieheni on sanonut, et pitää toivoa ja sanoa aivan todella suoraan, lähes käskyttäen. Ei varsinkaan mitään marttyyrimaisia tuhahduksia, "ei mulla mikään ole"- tyylisesti, samalla olettaen että mies heti tajuaa, että a) joku on pielessä ja varsinkaan b), mikä se joku on.

Selkokieltä, useimmat miehet on näissä asioissa niin simppeleitä ;)

Minunkin mieheni sanoi minulle suhteemme alussa, että ”muista, minä olen mies, minulta pitää pyytää asioita”. Eli sama asia kuin teillä.

Me tapasimme toisimme vasta 45 v. Miehellä oli siis jo kokemusta, ettei naiset ymmärrä tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se usein menee parisuhteissa, että nainen hoitaa lähes kaikki kotityöt ja lapsetkin,

Minkäs tutkimuksen mukaan se näin usein menee muualla kuin arabimaissa?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...

Koskaan ei pidä yleistää "kaikki aina" ja "ei koskaan", ja joka ryhmäjaottelussa on aina poikkeavia tapauksia. Siitä huolimatta jotain tuollaista eroa keskimäärin varmasti on.

Miehille sen oman kaveriporukan yhtenäisyys, koheesio ja solidaarisuus kaikissa oloissa tuntuu olevan tärkeämpää. Asiat tehdään yhdessä tai ei lainkaan. Naisilla ystävyys/kaveruus on hajanaisempaa yksilöllisten halujen satunnaista kohtaamista; joka kerta jokainen tekee itsenäiset päätöksensä; jos ei ole rahaa, ei osallistu. Jos on este, niin muut menee, yksi jää kotiin/töihin möllöttämään. Jos sattuu olemaan väsynyt, niin ei mene.

Miehillä koko porukka helpommin joustaa yhden vuoksi ja yksi tekee kaikkensa päästäkseen mukaan; lähtee väsyneenä, rahattomana tai vaikkapa valehtelee vaimolle ja lintsaa töistä. Kaveria ei jätetä -mentaliteetti on vahva. Tottakai naisetkin huolehtivat ystävistään ja auttavat, jos nämä apua tarvitsevat; se kuitenkin on enemmän empatiaan ja lähimmäisenrakkauteen perustuvaa. Miehillä taas laumasieluisuus näkyy heikkoina hetkinä tukemisen lisäksi myös siinä, että yhdessä tehdään myös tyhmiä ja älyvapaita asioita, vaikka yksin ollessa harkintakyky estäisi. Näistä piirteistä on kertynyt massoittain legendaarista AV-materiaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omaan parisuhteeseeni teoriasi pätee. Minä kaipaisin sitä, että tuntisin itseni naiseksi; että mies hellisi joskus myös sanoilla, että tekisimme edes joskus jotain romanttista ja hassua. Mies on tyytyväinen, kun arki sujuu ja on riittävästi fyysistä kanssakäymistä. Olen ihan kirjaimellisesti valittanut hänelle, että suhteemme on kuin kämppissuhde ja että minun tilallani voisi olla kuka tahansa hänen kavereistaan, tai että hän jopa välittää kavereistaan enemmän. Viimeisin väite oli kuitenkin provosoiva, koska oikeasti hän on todella huolehtivainen myös minua kohtaan. Hän ei puhu rakkaudesta, mutta on koska tahansa valmis ja halukas tekemään minulle palveluksia, jotta arki sujuisi (käyttää auton katsastuksessa ja renkaiden vaihdossa, tekee suurimman osan kotitöistä, lähtee mukaani tilaisuuksiin ja tilanteisiin joissa tarvitsen avecia tai tukea jne).

Miehesi siis rakastaa sinua teoillaan, todella ja tärkeää ihanaa sekin <3 

 Tuo sinun sanomisesi oli liian kiertelevää, "suhteemme on kuin kämppissuhde" ei kuulosta hänen korvissaan välttämättä ollenkaan pahalta, ts. hän ei tajua, että tarkoitit että joku on pielessä.

Miehille pitää sanoa suoraan. Sano, että sinä toivoisit, että ...ja sitten EI riitä että sanot että tekisitte jotain romanttista, vaan aivan konkreettisia asioita. Eli mieti mitä toivot, ja sitten sanot rautalangasta, mitä sitten onkaan, kuutamokävelyä, illallisella käyntiä tai mitä tahansa, sukkien likapyykkikoriin vientiä.

Minun mieheni on sanonut, et pitää toivoa ja sanoa aivan todella suoraan, lähes käskyttäen. Ei varsinkaan mitään marttyyrimaisia tuhahduksia, "ei mulla mikään ole"- tyylisesti, samalla olettaen että mies heti tajuaa, että a) joku on pielessä ja varsinkaan b), mikä se joku on.

Selkokieltä, useimmat miehet on näissä asioissa niin simppeleitä ;)

Näinhän se on, mutta sama pätee kyllä naisiinkin. Täytyy niillekin sanoa suoraan, eivätkä ajatuksia osaa lukea. Miehiä nyt vaan harvemmin kiinnostaa se sukka siinä lattialla tai romanttisen illallisen aloitteen puute naisen taholta, joten asioista ei aleta vihoittelemaan yhtä herkästi. Siksipä ei sitten tarvitsekaan sanoa suoraan, kun ei ole mitään sanottavaa, vaikka samalla tavalla tarvitsisi kohdehenkilön sukupuolesta riippumatta, jos asia olisi ongelma.

Ap olet oikeassa. Jos nainen kykenee tarjoamaan miehelle, luottamusta oli tilanne mikä tahansa, siis yli tilanteen ja mahdollisten puutteiden ja ristiriitojen, se niin että luottamus on kaikkien tapahtumien yläpuolella, älykästä keskustelua, hauskaa seuraa ja seksiä, niin silloin mies ARVOSTAA ja toimii sinun parhaaksesi. Ei mies kaipaa muuta. Siks kaverisuhteet ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä tuota tunnetta on naisten kanssa vaikea tavoittaa kaiken komentelun, vaatimisen ja pakottamisen keskellä. Tämä pätee myös niinä vaikeina hetkinä jolloin mies on hukassa kaikkien odotuksien keskellä. Miehet vaativat harvoin ystäviltään mitään, jos ei tajua antaa, ei vain ole ystävä. Samahan on toisinpäin, että mies ei ymmärrä välttämättä sitä fyysistä hellyydentarvetta mitä naisilla on. Vaatiminen lopettaa toisen arvostamisen tosi tehokkaasti, eikä johda mihinkään.

Aika mielenkiintoinen teoria, vaikkakin aika stereotyyppinen. 

Mulla kyllä se läheisin sellainen menee kaiken muun edelle, tietenkin. Kauemmat kaverit on ulkokehällä, kuinkas muuten. Ja huomaan (ainakin koitan) kyllä siinä tärkeimmässä ihmisessä ne pienetkin jutut, vaikka tätä arkea eletäänkin. Koska pidän siitä että läheisyyttä osoitetaan, ettei asiat vaan ole itsestäänselviä.  Ratkaisukeskeisyydestä kun pääsis vaan eroon, se on jotain ihan käsittämätöntä että toiselle riittää vaan puhuminen. Persoonakysymyksiä nämä myöskin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap olet oikeassa. Jos nainen kykenee tarjoamaan miehelle, luottamusta oli tilanne mikä tahansa, siis yli tilanteen ja mahdollisten puutteiden ja ristiriitojen, se niin että luottamus on kaikkien tapahtumien yläpuolella, älykästä keskustelua, hauskaa seuraa ja seksiä, niin silloin mies ARVOSTAA ja toimii sinun parhaaksesi. Ei mies kaipaa muuta. Siks kaverisuhteet ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä tuota tunnetta on naisten kanssa vaikea tavoittaa kaiken komentelun, vaatimisen ja pakottamisen keskellä. Tämä pätee myös niinä vaikeina hetkinä jolloin mies on hukassa kaikkien odotuksien keskellä. Miehet vaativat harvoin ystäviltään mitään, jos ei tajua antaa, ei vain ole ystävä. Samahan on toisinpäin, että mies ei ymmärrä välttämättä sitä fyysistä hellyydentarvetta mitä naisilla on. Vaatiminen lopettaa toisen arvostamisen tosi tehokkaasti, eikä johda mihinkään.

Oletko itse mies, kun osaat noin hyvin sanoittaa asian?

Miehän sitä mieltä, että tuossa on paljon totta. Muistui samalla mieleen eräs nainen jonka kanssa ystävystyin. Minulla ei ole ollut paljon ystäviä, jotka ovat naisia. Kuvittelin että hänelle voi rennosti heittää kommenttia mistä vaan, kuten miespuolisille ystäville. Tulin kuulemma jollakin häneen liittyneellä kommentilla ylittäneeksi jonkin rajan pahasti. Sen kommentin jälkeen hän oli pitänyt asiaa sisällään viikon ajan ja näytteli kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes sitten antoi täyslaidallisen ja sanoi "ettei halua tuntea minua enää" tms. Muistin taas miksi naiset ovat vaikeita ihmisiä. 

Työpaikallani kaikista parhaiten toimiva tiimi oli sellainen, missä oli vain miehiä. Ei tullut draamaa mistään, vaikka piikiteltiin ja pilkattiin toisiamme milloin mistäkin syystä vammaiseksi tai idiootiksi. Naurettiin vain enemmän, jos huomattiin, että piikki osui toisella hermoon. :D Mutta se ei ollutkaan koskaan pahantahtoista rankasta pilasta huolimatta, eikä yleensäkään ole miespuolisten kavereiden kanssa. Siitä on sanaton yhteisymmärrys ja sen vuoksi voikin heittää miespuolisille kavereille melkeinpä mitä vaan mieleen juolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...

Jotenkin en jaksa uskoa että miehet syytää polttareihin rahaa rakkaan ystävänsä takia vaan täysin hedonistisista syistä ja huonomman itsekontrollin takia. Säännönmukaisesti omassa kaveripiirissä miehet ryyppää ja juhlii enemmän kuin naiset ja ovat valmiita syytämään siihen rahaa oli polttarit tai ei.

Niinpä. Tuossa kohtaa ei oikein ap:n teoria päde, kun se mies on kyllä valmis laittamaan 300 euroa kaverin polttareihin, mutta se raha on kuitenkin pois siltä omalta perheeltä. Nainen taas pistää oman perheen polttareiden edelle ja yrittää päästä omista humputuksistaan halvemmalla. Eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhteessa mies ei todellakaan ole naisen kaveri eikä aseta naista edelle, vaan parisuhde arvotetaan ihan eri tavalla. Kaveria ei jätetä koskee niitä mieskavereita, mutta perheellä ei ole niin väliä. Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun ero tuli yllätyksenä.. 

Vierailija kirjoitti:

Aika mielenkiintoinen teoria, vaikkakin aika stereotyyppinen. 

Mulla kyllä se läheisin sellainen menee kaiken muun edelle, tietenkin. Kauemmat kaverit on ulkokehällä, kuinkas muuten. Ja huomaan (ainakin koitan) kyllä siinä tärkeimmässä ihmisessä ne pienetkin jutut, vaikka tätä arkea eletäänkin. Koska pidän siitä että läheisyyttä osoitetaan, ettei asiat vaan ole itsestäänselviä.  Ratkaisukeskeisyydestä kun pääsis vaan eroon, se on jotain ihan käsittämätöntä että toiselle riittää vaan puhuminen. Persoonakysymyksiä nämä myöskin. 

Toki teoriani on stereotyyppinen. Ilmiöistä pitää tehdä yleistyksiä, jotta niistä pystyy keskustelemaan. Muuten keskustelu on vain toisaalta-niin-toisaalta-näin-ja-toisaalta-tätä, ja päätyy solmuun. 

Yleistykset pätevät suureen massaan. Yksilöt ovat kuitenkin persoonia. Minä olen hyvin ratkaisukeskeinen. Minä ahdistun asioiden pyörittelystä. Haluan saada toimintaa aikaiseksi, joilla tilanne ratkaistaan. Ja olen silti nainen. (Siksi varmaan tämän teoriankin pyörittelin, kun yritin saada ratkaisua aikaiseksi, miksi naiset ja miehet eivät ymmärrä toisiaan).

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap olet oikeassa. Jos nainen kykenee tarjoamaan miehelle, luottamusta oli tilanne mikä tahansa, siis yli tilanteen ja mahdollisten puutteiden ja ristiriitojen, se niin että luottamus on kaikkien tapahtumien yläpuolella, älykästä keskustelua, hauskaa seuraa ja seksiä, niin silloin mies ARVOSTAA ja toimii sinun parhaaksesi. Ei mies kaipaa muuta. Siks kaverisuhteet ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä tuota tunnetta on naisten kanssa vaikea tavoittaa kaiken komentelun, vaatimisen ja pakottamisen keskellä. Tämä pätee myös niinä vaikeina hetkinä jolloin mies on hukassa kaikkien odotuksien keskellä. Miehet vaativat harvoin ystäviltään mitään, jos ei tajua antaa, ei vain ole ystävä. Samahan on toisinpäin, että mies ei ymmärrä välttämättä sitä fyysistä hellyydentarvetta mitä naisilla on. Vaatiminen lopettaa toisen arvostamisen tosi tehokkaasti, eikä johda mihinkään.

Tämä vaatimisjuttu, totta! Peilaa itseensä, ja mulle suurin pelko ja turn-off on että joku alkaisi vaatimaan juttuja. Teen kaikkea ja mielelläni, mutta silloin kun sitä odotetaan ja oletetaan niin lähinnä vituttaa. (ei siis puhuta siitä että pitäis imuroida, se on nyt ihan normia) 

Mutta hellyydentarve on tuossa mainitsemassasi muodossa kyllä olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...

Jotenkin en jaksa uskoa että miehet syytää polttareihin rahaa rakkaan ystävänsä takia vaan täysin hedonistisista syistä ja huonomman itsekontrollin takia. Säännönmukaisesti omassa kaveripiirissä miehet ryyppää ja juhlii enemmän kuin naiset ja ovat valmiita syytämään siihen rahaa oli polttarit tai ei.

Niinpä. Tuossa kohtaa ei oikein ap:n teoria päde, kun se mies on kyllä valmis laittamaan 300 euroa kaverin polttareihin, mutta se raha on kuitenkin pois siltä omalta perheeltä. Nainen taas pistää oman perheen polttareiden edelle ja yrittää päästä omista humputuksistaan halvemmalla. Eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhteessa mies ei todellakaan ole naisen kaveri eikä aseta naista edelle, vaan parisuhde arvotetaan ihan eri tavalla. Kaveria ei jätetä koskee niitä mieskavereita, mutta perheellä ei ole niin väliä. Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun ero tuli yllätyksenä.. 

Tuosta polttariesimerkistä: 

Väitän, että minun mieheni ei laittaisi 300 euroa kaverin polttarerihin, jos se olisi minulta pois. Mutta hän laittaisi sen, jos se on hänen lapsiltaan pois. (olemme uusperhe, molemmilla omat lapset). Koska minä olen hänen kaverinsa. 

Tässä kohtaa teoria pitää paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Naisetko siis eivät ole lojaaleja kavereilleen?

Olen huomannut sen omassa kaveripiirissäni, että kun nainen löytää miehen, niin hänen elämänsä on tuo mies. Ei löydy enää aikaa ystävien tapaamiselle ja jopa luovutaan sen miehen takia tärkeistä harrastuksistaan. Miehet taas pitävät kaverisuhteita yllä parisuhteessa ollessaankin ja jonkun saunaillan järjestäminenkin hoituu ilman "eipäsjuupas" draamailua. Jos mies ei saunailtaan pääse jostain syystä, niin hän sanoo, ettei pääse ja piste. Naiset taas kiertelee ja kaartelee ja selittelee sitä sun tätä, kun pitää se Matinkin kanssa käydä siellä ja täällä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...

Jotenkin en jaksa uskoa että miehet syytää polttareihin rahaa rakkaan ystävänsä takia vaan täysin hedonistisista syistä ja huonomman itsekontrollin takia. Säännönmukaisesti omassa kaveripiirissä miehet ryyppää ja juhlii enemmän kuin naiset ja ovat valmiita syytämään siihen rahaa oli polttarit tai ei.

Niinpä. Tuossa kohtaa ei oikein ap:n teoria päde, kun se mies on kyllä valmis laittamaan 300 euroa kaverin polttareihin, mutta se raha on kuitenkin pois siltä omalta perheeltä. Nainen taas pistää oman perheen polttareiden edelle ja yrittää päästä omista humputuksistaan halvemmalla. Eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhteessa mies ei todellakaan ole naisen kaveri eikä aseta naista edelle, vaan parisuhde arvotetaan ihan eri tavalla. Kaveria ei jätetä koskee niitä mieskavereita, mutta perheellä ei ole niin väliä. Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun ero tuli yllätyksenä.. 

Näkyy myös siinä että miesten lelut on perheissä ihan toista luokkaa hinnaltaan kuin naisten. Nainen ostaa itselleen "kalliin" laukun jota käyttää joka päivä ja se on joku naisten törsäämisen symboli, samalla kun talouteen ostetaan moottoripyörä pölyttymään suurimmaksi osaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...

Jotenkin en jaksa uskoa että miehet syytää polttareihin rahaa rakkaan ystävänsä takia vaan täysin hedonistisista syistä ja huonomman itsekontrollin takia. Säännönmukaisesti omassa kaveripiirissä miehet ryyppää ja juhlii enemmän kuin naiset ja ovat valmiita syytämään siihen rahaa oli polttarit tai ei.

Niinpä. Tuossa kohtaa ei oikein ap:n teoria päde, kun se mies on kyllä valmis laittamaan 300 euroa kaverin polttareihin, mutta se raha on kuitenkin pois siltä omalta perheeltä. Nainen taas pistää oman perheen polttareiden edelle ja yrittää päästä omista humputuksistaan halvemmalla. Eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhteessa mies ei todellakaan ole naisen kaveri eikä aseta naista edelle, vaan parisuhde arvotetaan ihan eri tavalla. Kaveria ei jätetä koskee niitä mieskavereita, mutta perheellä ei ole niin väliä. Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun ero tuli yllätyksenä.. 

Onkohan tässä se pitkän ja onnellisen liiton salaisuus, kun oma mies asettaa vaimonsa kavereiden edelle? Onko se tosiaan niin harvinaista? Mulle on ollut ihan itsestäänselvää, että elämänkumppani tulee ensin ja kaverit sitten, en ole edes tullut ajatelleeksi että siinä olisi jotain ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta teoriasta, mutta kyllä miesten ja naisten väliset kaverisuhteet on pääsäntöisesti erilaisia. Miehet todellakin auttavat toisiaan eri tavalla kuin naiset, varakkaammat maksaa aina rahattomienkin puolesta, naiset eivät sellaista yleensä tee tai eivät ainakaan kovin pitkään. Ja täällä palstalla kun naisten ystävyyssuhteista on puhe vastavuoroisuuden tarve tulee ihan aina esille, miehet ei todellakaan pidä sellaisista kirjaa. Ison eron huomaa myös aina esim. polttarien järjestelyssä. Naiset on pöyristyneitä, kun pitäisi 30 euroa maksaa ja miehet taas pistävät surutta 300€ menemään, kun on kerran rakkaan ystävän polttarit, ainoat miehet joilta tulee vastaväitteitä on ne joiden puoliso on laittanut moiselle stopin ja sitten taas ne varakkaammaat maksaa lisää...

Jotenkin en jaksa uskoa että miehet syytää polttareihin rahaa rakkaan ystävänsä takia vaan täysin hedonistisista syistä ja huonomman itsekontrollin takia. Säännönmukaisesti omassa kaveripiirissä miehet ryyppää ja juhlii enemmän kuin naiset ja ovat valmiita syytämään siihen rahaa oli polttarit tai ei.

Niinpä. Tuossa kohtaa ei oikein ap:n teoria päde, kun se mies on kyllä valmis laittamaan 300 euroa kaverin polttareihin, mutta se raha on kuitenkin pois siltä omalta perheeltä. Nainen taas pistää oman perheen polttareiden edelle ja yrittää päästä omista humputuksistaan halvemmalla. Eikö tämä nimenomaan tarkoita sitä, että parisuhteessa mies ei todellakaan ole naisen kaveri eikä aseta naista edelle, vaan parisuhde arvotetaan ihan eri tavalla. Kaveria ei jätetä koskee niitä mieskavereita, mutta perheellä ei ole niin väliä. Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun ero tuli yllätyksenä.. 

Onkohan tässä se pitkän ja onnellisen liiton salaisuus, kun oma mies asettaa vaimonsa kavereiden edelle? Onko se tosiaan niin harvinaista? Mulle on ollut ihan itsestäänselvää, että elämänkumppani tulee ensin ja kaverit sitten, en ole edes tullut ajatelleeksi että siinä olisi jotain ihmeellistä.

Pitääkö vaimon olla miehelle kaveri, että hän asettaa tämän tärkeimmäksi? Jos puolisoiden välillä ei ole kaverisuhdetta, niin jääkö sitten vaimo kakkoseksi? 

ap