Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1611)
SEURAAVALLA KERRALLA SATTUU NAAMAAN kirjoitti:
Ketuttaa kassajonossa kun joku känninen ilpoantero työntää kärryään selkääni vasten ja sitten kun otan askeleen eteenpäin niin taas tömähtää kärry selkään.
En viittiny leipoa ilpoanteroa naamaan kun oli niin pienikokoinen tyyppi - mieli olis kyllä tehny.
Meinasit sanoa jotain tosi osuvaa, mutta jää seuraavaan kertaan. . .
Olimme eräässä kyläkaupassa Lapissa. Samaan aikaan kassalle sattui lierihattu päässä lihava, epäsiisti, kuselle ja paskalle haiseva, humalainen noin 70-vuotias mies. Hän osti olutta. Kassa mietti, myydäkö, mutta myi kuitenkin. Mies ilahtui ja alkoi laulaa: *Tämä taivas, tämä maa, siinä arvoa on pysyvää. . .* Ääni oli mahtava ja seurassani ollut musiikki-ihminen sanoi hänen laulaneen puhtaasti. En tunnistanut, oliko joku ammattilainen, olisi voinut olla.
Tämä tapahtui länsirannikolla kaukana Suomen itärajasta. Olin marketin leivontapisteellä, johon saapui rouva ja halusi ostaa karjalanpiirakoita. Nuori myyjä osoitti laareja ja iloisena tässähän näitä. Rouva totesi siihen, että kun nämä ovat riisipiirakoita, haluan karjalanpiirakoita. Myyjä perusteli mielestäni asian hyvin miksi on näin. Sitkeä asiakas kysyi sitten, että voisitko neuvoa mistä löytyisi karjalanpiirakoita. En jäänyt odottamaan jatkoa, mutta toivon, että myyjä ohjasi rouvan Nurmekseen😂.
Vierailija kirjoitti:
Tää tapahtuma alkoi oikeastaan jo matkalla kauppaan.
Olin vielä opiskelija ja olin saikulla koulusta jonkun jäätävän flunssan takia kevättalvella. Olin just käynyt lääkärillä ja kun poikkeuksellisesti oli auto käytössä ajattelin käväistä hakemassa vähän kauempana olevasta hypermarketista yhtä tiettyä Ben&Jerry's jätskiä, koska lähikaupat ei juuri sitä makua myyneet. Olin niin väsy ja zombin näköinen, ettei julkisilla kulkeminen olisi tullut kyseeseenkään.
Matkalla markettiin on sellainen tieosuus, jonka nopeusrajoitus on 50 tai 60. Ajan siitä edelleen satunnaisesti, enkä todellakaan tiedä missä kohtaa se nopeusrajoituslätkä edes on. Lisäksi musta tuntuu, ettei kukaan muukaan oikeen tiiä kuinka lujaa siinä tiellä saa ajaa. Aika usein letka kulkee tasaista kuuttakymppiä.
Lähdin matkaan lääkäriltä ja aika pian poliisiauto kurvasi risteyksestä perään. Köröttelin varmuuden vuoksi vähän rauhallisemmin; osittain siksi että olin niin kipeä ja osittain siksi, etten halunnut vahingossa ajaa ylinopeutta, kun poliisit oli jo valmiiksi perässä :D
Kuumotus kasvoi matkan edetessä, kun poliisiauto pysytteli kintereillä aina vain, vaikkei pysähtymismerkkiä kuulunutkaan. Loppuhuipennus oli, kun ajoin kaupan parkkihalliin ja poliisit seurasivat sinnekin. Parkkeerasin mahdollisimman lähelle ovia (väsynyt kun olin) ja poliisiauto pysäköi viereiseen ruutuun!
Nousin hyvin epäröiden autosta ja tuijotin silmät selällään niitä poliiseja, jotka myös nousivat autostaan. Siinä vaiheessa kuskin paikalla istunut poliisi vilkaisi minua ja näki, että olen hyvin hämmentynyt ja vähän ahdistunutkin (varmaan se flunssainen zombie-look toi oman lisänsä tähän).
Loppu hyvin, kaikki hyvin: poliisimiehet alkoivat nauraa, kun tajusivat miltä tilanne minun näkökulmastani näytti ja totesivat, että kaikki hyvin - he eivät siis olleet seuranneet minua, meillä vain sattui olemaan sama osoite :D
Miksi menet flunssassa lääkäriin ja kauppaan tartuttamaan muita? Varsinkin jos olo on kehno niin silloin pysytään kotona lepäämässä. Lääkäri ei voi flunssalle mitään. Olisit sitten mennyt saman tien vaikka sinne koulunpenkille.
Aina mennyt kivasti.
Rahat hyvin riittäneet eikä koskaan tullut ed3s pierua.
AzizTheCombatFighter kirjoitti:
Nuolet lattiassa tuovat mieleeni sen ainoan kerran ko silloisen tyttöystäväni mukana erehdyin jossain Kehä3:n liepeillä mukaan Ikeaan, ei ikinä enää! Ei päässyt oikomaan hyllyjen väleistä seuraavalle ja / tai sitä seuraavalle käytävälle, vaan piti kiertää koko paska pulju että pääsi pois. Onneksi ne legendaariset lihapullat vähän lievitti tuskaa, eikä ole mitään klaustrofobiaa, mutta entä jos ihmiselle tulee vaikka joku paniikkihäiriö, ja pitää päästä heti ulos? En tiä onko tilanne muuttunut, allekirjoittaneen kahdesta reissusta, ensimmäisestä ja viimeisestä, on kuitenkin sen about parikymmentä vuotta aikaa. Pitäkää tunkkinne!
Viimeks kun olin Ikeassa palohälytys alko soimaan. Asiakkaat oli aivan sekaisin, että mihin päin pitäisi mennä ja myyjiä huusi siellä täällä että tännepäin. Varmaan hätäreittejä ulos on useampaan suuntaan, koska myyjät huutelivat eri suuntiin, muuta oli kyllä hyvin hämmentävää ja kesti kauan ennen kuin kaikki olivat ulkona. Suuntavaisto on ihan hukassa tossa puljussa. Toivottavati Ikeaoissa ei tapahdu oikeasti mitään tilannetta, jossa kaikkien pitäisi poistua nopeasti. Ei tule nimittäin onnistumaan.
Kävin äsken Myllyn Prismassa. Siellä heviosastolla siivooja nakkeli maahan pudonneet herneenpalot takaisin hernelaariin.
Vierailija kirjoitti:
Aina mennyt kivasti.
Rahat hyvin riittäneet eikä koskaan tullut ed3s pierua.
Kerran joku pieraisi kassajonossa ja kassa alkoi tutkia, onko joku pakkaus mennyt rikki, kun suojakaasu haisee.
Vierailija kirjoitti:
Kävin äsken Myllyn Prismassa. Siellä heviosastolla siivooja nakkeli maahan pudonneet herneenpalot takaisin hernelaariin.
Mitä sitten? Ihan oikein tehty.
Kauppakeskuksen avajaiset kun olin 16-vuotias. Mentiin sinne yhdessä tädin perheen kanssa. Menin serkun ja tädin kanssa eräseen liikkeeseen, perheeni jäi seuraamaan aulassa tapahtuvaa ohjelmanumeroa. Meni ehkä 10 minuuttia kun lässyttävä ääni peitti muun metelin alleen: "Pikkuista Katri tyttöä odottelee täällä lavan kulmalla Tuija-äiti ja Kalle-isi". Lähdin väentungoksessa naama punaisena sanottua paikkaa kohti. Siellä vanhempani odottivat lapsekkaasti pukeutuneen juontajan kanssa. En ymmärrä mikseivät tajunneet että tietysti olin (läheisen) serkkuni kanssa jossain kun kuitenkin tultiin kauppakeskukseen samassa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kaksi ehkä alakouluikäistä (lasten koosta päätellen) tyttöä ruokakaupassa. He tekivät ostoksia ilmeisesti vanhemmilleen, koska eivät ostaneet mitään lapsille tyypillisiä herkkuja, vaan ihan ruokatarvikkeita. Se mikä oli kummallista, oli heidän tomintansa, jos eivät ylettäneet johonkin tuotteeseen. Sen sijaan, että olisivat pyytäneet apua, toinen meni lattialle nelinkontin ja toinen toinen kiipesi selän päälle, jotta saivat tuotteen hyllyltä!
Hieman asian vierestä. Tänään olin paikallisessa Tokmannissa katselemassa paitapuseroa. Ne olivat kuitenkin niin korkealla, että oli vaikea nähdä edes puseron kokolappua. Olin näkevinäni yhdessä merkinnän XL, ja koetin saada sen alas katsoakseni sitä tarkemmin. Ei onnistunut. Katselin ympärilleni nähdäkseni jonkin jakkaran tai kepin, jolla olisin saanut tuotteen alas. Ei mitään. Olisipa ollut kaveri mukana, niin olisin kiivennyt minäkin, 160 cm, selän päälle. Nyt jäi ostos tekemättä, Miksi ihmeessä tuotteet ovat liian korkealla? Olen samaa harmitellut ennenkin juuri Tokmannilla.
Kauppojen pinta-alan pitäisi olla tyyliin viisinkertainen, jos kaikki tuotteet pitäisi sijoittaa lattiatasoon. Pakko jotain on laittaa ylöskin.
Pitää varmaan paikkansa, mutta mitä hyötyä kaupallekaan on, jos tuotteet on niin korkealla, että kenelläkään normaalipituisella ei ole mitään mahdollisuutta edes katsoa tuotetta, kuten vaatetta. Tokmannilla esim ei ole koskaan yhtään myyjää missään, että apua saisi. Sinne jää puserot roikkumaan yläilmoihin.
Tuo on niin ärsyttävää kun et yletä tuotteisiin. Ylhäällä olevilla tuotteilla pitäisi olla sellaiset hyllyt/ tangot jotka saisi laskettua alas, eikä tarvitsisi kurkotella.
Lähi-Alepassa pari teiniä tuli taakseni kassalle ja ihan rennosti laittoivat energiajuomansa ja patukkansa minun ostosteni sekaan. Noukin heidän kamansa ostosteni seasta ja heitin ne heidän tyhjään koriinsa joka oli lattialla. Teinit eivät olleet moksiskaan vaan jatkoivat kovaäänistä juttelua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Samassa alepassa kerran joku nuori nainen pönötti vihanneshyllyn edessä ja tuhahti vihaisesti kun satuin tarvitsemaan juuri hänen kohdallaan olleen jäävuorisalaatin tmv. Että kuinka kehtasin häiritä hänen pyhää reviiriään suorittamalla ostoksia kaupassa. Kannattaa totutella siihen että julkisilla paikoilla on muitakin ihmisiä.
Enkä muutenkaan ala ikinä odottelemaan jos joku jää asumaan ja mietiskelemään jonkun tarvitsemani tuotteen kohdalle. Sanon kohteliaasti "anteeksi, otan tästä tuon" ja jatkan matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin äsken Myllyn Prismassa. Siellä heviosastolla siivooja nakkeli maahan pudonneet herneenpalot takaisin hernelaariin.
Mitä sitten? Ihan oikein tehty.
Kyllä minä nostan maahan pudottamani munkin tai lihapiirakan takaisin myytävien laariin. Ihan syömäkelpoista tavaraa hukkaan heitettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaupanmyyjän näkökulmasta pari hämmästyttävää juttua.
Olin joskus kasarin lopulla rautakaupan kassalla töissä. Viikkopalaverissa käytiin läpi palautteita, ja minäkin olin saanut yhden. "Sen nännit katsoi suoraan minuun", oli joku asiakas iloisena kertonut myyjille.
Harharhar naureskelua palaverissa, jossa oli suunnilleen kaikki.
Myöhemmin samassa duunipaikassa yks asiakas niittas mut suoraan seinää vasten ja yritti suudella. Tuokin ohitettiin ohankolautuksella ja annoin asian olla.
Nykyään on onneksi hieman toisenlaiset tuulet.
Puukkoa vaan tuollaisten vittupäiden kylkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kauppakeskuksen avajaiset kun olin 16-vuotias. Mentiin sinne yhdessä tädin perheen kanssa. Menin serkun ja tädin kanssa eräseen liikkeeseen, perheeni jäi seuraamaan aulassa tapahtuvaa ohjelmanumeroa. Meni ehkä 10 minuuttia kun lässyttävä ääni peitti muun metelin alleen: "Pikkuista Katri tyttöä odottelee täällä lavan kulmalla Tuija-äiti ja Kalle-isi". Lähdin väentungoksessa naama punaisena sanottua paikkaa kohti. Siellä vanhempani odottivat lapsekkaasti pukeutuneen juontajan kanssa. En ymmärrä mikseivät tajunneet että tietysti olin (läheisen) serkkuni kanssa jossain kun kuitenkin tultiin kauppakeskukseen samassa porukassa.
Luin ensin että 6vuotias ja mietin mitä outoa tuossa on,sitten luin uudestaan.
Herranjestas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin äsken Myllyn Prismassa. Siellä heviosastolla siivooja nakkeli maahan pudonneet herneenpalot takaisin hernelaariin.
Mitä sitten? Ihan oikein tehty.
Kyllä minä nostan maahan pudottamani munkin tai lihapiirakan takaisin myytävien laariin. Ihan syömäkelpoista tavaraa hukkaan heitettäväksi.
Osta sitten se kusisella lattialla pyörinyt lihis ja syö itse.
Vierailija kirjoitti:
Lähi-Alepassa pari teiniä tuli taakseni kassalle ja ihan rennosti laittoivat energiajuomansa ja patukkansa minun ostosteni sekaan. Noukin heidän kamansa ostosteni seasta ja heitin ne heidän tyhjään koriinsa joka oli lattialla. Teinit eivät olleet moksiskaan vaan jatkoivat kovaäänistä juttelua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Samassa alepassa kerran joku nuori nainen pönötti vihanneshyllyn edessä ja tuhahti vihaisesti kun satuin tarvitsemaan juuri hänen kohdallaan olleen jäävuorisalaatin tmv. Että kuinka kehtasin häiritä hänen pyhää reviiriään suorittamalla ostoksia kaupassa. Kannattaa totutella siihen että julkisilla paikoilla on muitakin ihmisiä.
Enkä muutenkaan ala ikinä odottelemaan jos joku jää asumaan ja mietiskelemään jonkun tarvitsemani tuotteen kohdalle. Sanon kohteliaasti "anteeksi, otan tästä tuon" ja jatkan matkaa.
Aivan omaa lukuansa myös ne ihmiset jotka pitää torikokousta keskellä käytävää,eikä ohittamaan pääse.
tapasin kivan tytön kauppa reissulla ja sain suostuteltua mukaan meille. naitiin kun puput ja sitten tehtiin ruokaa ja sitten taas.............
En nyt muista, joko tämän jo tänne kirjoitin, mutta asia aivan oikeasti tapahtui.
Eli pieni lähikauppa Suomen etelärannikolla. Yleensä vähänpuoleisesti asiakkaita.
Kello on jotain 11 -12.
Edessäni on pyylevä vanhempi rouva, takanani nuori, ehkä päälle parikymppinen mies työvaatteissaan, ehkä raksamies?
Vanhempi rouva päräyttää tiskiin 2-3 senttiä paksun pinon lottokuponkeja tarkastettavaksi.
Takaani kuuluu epätoivoinen parahdus: "ja koko vuoden lottokupongit!"
Tarjosin paikkani tauollaan olevalle työmiehelle, minulla oli aikaa.
Sitten kun pyylevän lottorouvan kupongit oli vihdoin tarkastettu, alkoi kaupanteko seuraavista rahapeleistä.
Raksamies tilanteeseen jo kyllästyneenä lähti pois, toivottavasti ehti saada jotain syödäkseen.
Itse päätin katsoa koko shown loppuun asti, ympärilleni silmäillen: olin varma, että tämä on joku piilokameranauhoitus! Mutta ei ollut. Ympäristöään huomioimatta lottorouva kaikessa rauhassa valitsi arpojaan.
Kaupanmyyjän näkökulmasta pari hämmästyttävää juttua.
Olin joskus kasarin lopulla rautakaupan kassalla töissä. Viikkopalaverissa käytiin läpi palautteita, ja minäkin olin saanut yhden. "Sen nännit katsoi suoraan minuun", oli joku asiakas iloisena kertonut myyjille.
Harharhar naureskelua palaverissa, jossa oli suunnilleen kaikki.
Myöhemmin samassa duunipaikassa yks asiakas niittas mut suoraan seinää vasten ja yritti suudella. Tuokin ohitettiin ohankolautuksella ja annoin asian olla.
Nykyään on onneksi hieman toisenlaiset tuulet.