Lue keskustelun säännöt.
Pahoitin mieleni neuvolan terkkarin kirjauksista
21.01.2020 |
Kävin yksivuotiaani kanssa neuvolassa käynnillä. Lapsi vierastaa voimakkaasti ja itki koko käynnin ajan, koska pelkäsi. Se terkkari tuntui turhautuvan siitä lapsen itkusta, kun niiden tutkimusten tekeminen oli vähän vaikeampaa pelkäävän ja itkevän lapsen kohdalla. Yritin parhaani mukaan siinä rauhotella lasta, jotta tämä ei enää pelkäisi, ja tutkimukset onnistuisi, välillä pidin sylissä ja välillä vain silitin ja puhelin rauhoittavasti.
No lapsi on osassa asioita edellä ikäisiään ja joissakin asioissa hänellä on kehitysviivettä. Luin äsken viikon takaisen käynnin tekstin omakannasta, ja se terkkari oli kirjannut sinne tekstiinsä, että lapsen kehitysviive johtuu varmaan siitä, että äiti on ylihuolehtivainen ja ottaa liikaa lohduttavaa kontaktia lapseen.
Pahoitin mieleni tästä todella. Se terkkari ei tiedä meidän kotielämästä mitään eikä siitä millainen äiti olen. Hän näki meitä sen yhden käynnin verran ja sen pohjalta kirjasi noin. Olen kyllä lapselleni paljon läsnä ja yritän aina häntä tsempata ja lohduttaa, jos hän pelkää, tietenkin, ja minusta niin kuuluukin tehdä, yksivuotias on vielä todella pieni.
Voinko tehdä jonnekin valituksen hänestä vai pahoitinko mieleni ihan tyhjästä?
Kommentit (181)
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse en ikinä lue omakantaa, koska en halua pahoittaa mieltäni. Ja ne on vain yhden ihmisen mielipiteitä. Minusta vaikutat ihanan välittävältä äidiltä. Ja muut eivät tosiaan tiedä teidän elämästä mitään. Lapsi on tosi pieni ja reipastuu varmasti iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä lietsoit sillä käytökselläsi sitä lapsen pelkoa. Terkka on ihan oikeassa.
Jos lapsi pelkää neuvolassa ja oletetaan, että ap-äiti lietsoo siinä sitä pelkoa, niin ei se neuvolakäynnillä pelon lietsominen kehitysviivettä aiheuta. Yksivuotiaalta katsotaan käytännössä vain motorista kehitystä, eli siitä on kyse vaikka ap ei sitä kirjoittanutkaan. Motorisen kehityksen viive ei voi aiheutua yksittäisellä neuvolakäynnillä tapahtuneesta pelon lietsomisesta, hyvänen aika sentään.
Kyllähän vuoden vanhaa tietysti kuuluu lohduttaa jos on itkuinen, mutta ylihuolehtivaisuus onkin sitten asia erikseen. Lapsi ei välttämättä kehity normaalisti ikätasollaan, jos vanhemmat ns huolehtivat liikaa. Meillä esimerkiksi on ystäväperhe, jossa ekaluokkalainen lapsi ei osaa ajaa pyörällä ilman apupyöriä, ei luistella ym koska vanhemmat pelkäävät hysteerisesti koko ajan että jotain sattuu eikä lapsi pääse kehittämään taitojaan. Pääsi koittamaan trampoliinia ekan kerran eskarilaisena. Päiväkodin retkellä paistettiin makkaraa niin vanhemmat kielsivät antamasta 5-vuotiaalle makkaraa koska voi tukehtua kuoriin. Näitä esimerkkejä on loputtomasti, tyttö on nyt 7v ja vaikka on älylliseltä kehitykseltään selvästi ikätasoaan niin motorinen kehitys on hurjasti perässä.
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kirjotti noin 8 kk ikäisestä lapsesta, että hän vierastaa.
On normaalia, että lapsi alkaa jossain iässä vierastamaan. On epänormaalia, ongelmia kiintymyssuhteessa ja turvallisuuden tunteessa, jos ei vierasta. Mielestäni kirjaus voi olla asiaton. Olisi ollut oikein merkitä vain, että lapsi vierastaa ja siksi itkee.
Lapseni kaveri itki vielä 1 v 3 kk iässä tuntemattomille kasvoille. Hän oli mielestäni enemmän negatiivisuuteen taipuvainen, ujo ja arka luonteeltaan. Kuitenkin hän alkoi hyäväksyä lähestymisyritykseni sekä lapseni ainoaksi kaverikseen. Lähestyin häntä samalla tavalla kuin kissaa, silleen vähän välinpitämättömästi ja vain odottaen, jos kissa itse tahtoisi tulla luokseni. Koska oma lapseni oli sosiaalisempi, pyrin ottamaan huomioon tämän helposti syrjään jäävän lapsen. En tiedä mitä lapselle kuuluu nykyisin, sillä muutimme kauaksi heistä.
Kiteytän vielä, että pahoitin siis mieleni siitä, että hän diagnosoi lapsen kehitysviiveen johtuvan siitä, miten minä toimin sen yhden käynnin perusteella. Yksivuotiaan lapsen, joka oli peloissaan, ja jota minun oli käytännössä pakko rauhoitella tai muuten olisin jättänyt hänet ihan yksin pelkonsa kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veeti, ymmärräthän, että aikuiset keskustelevat täällä nyt aikuisten asioista. Se, että sinä olet kuullut isojen poikien puhuvan seksijuttuja, ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi kirjoitella niitä aikuisten palstalle. Mitäpä jos juttelisit näistä asioista kotona äidin ja isän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
En minä ollut yhtään hädissäni siellä käynnillä enkä mennyt mukaan lapsen tunnetilaan, vaan rauhoittelin häntä puhumalla rauhallisesti ja yrittämällä siirtää hänen huomion välillä muuhun esim. ottamalla syliin ja näyttämällä leluja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Ihmettelen muutenkin tuollaisia kirjauksia. Jos terkkarilla oli asiasta joku ongelma, olisi avannut suunsa vastaanotolla. Mutta ei, kun pitää kirjata sitten "selän takana" tuollaista. Ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ärsyttävää mutta vuosien päästä täysin yhdentekevää ja yhden käynnin perusteella tuskin kukaan tekee mitään johtopäätöksiä. Kuulostat ihan normaalilta äidiltä.
Minua rasitti 20 vuotta sitten kun ylpeästi astelimme minä ja 9 kk poika neuvolaan, ja hoitaja ihasteli kuinka reippaasti poika kävelee. Neuvolakorttiin oli kuitenkin kirjoittanut ettei lapsi kävele vielä, konttaa edelleen. Olen päässyt yli😁
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ärsyttävää mutta vuosien päästä täysin yhdentekevää ja yhden käynnin perusteella tuskin kukaan tekee mitään johtopäätöksiä. Kuulostat ihan normaalilta äidiltä.
Minua rasitti 20 vuotta sitten kun ylpeästi astelimme minä ja 9 kk poika neuvolaan, ja hoitaja ihasteli kuinka reippaasti poika kävelee. Neuvolakorttiin oli kuitenkin kirjoittanut ettei lapsi kävele vielä, konttaa edelleen. Olen päässyt yli😁
On meilläkin joka käynniltä kirjattu joku pieni virheellinen tieto, myös lääkärissä. Ei ne minua haittaa. Minua haittaa se, että nyt omakantaan on kirjattu, että äidin käytös on aiheuttanut yksivuotiaalle kehitysviiveen. Se syyllistäminen haittaa ja loukkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Älä välitä, lääkäri kirjasi mulle Kantaan, että käyttää alkoholia normaalisti vaikka varta vaste sanoin, että migreenin takia en käytä ollenkaan. Seuraavan käynnin yhteydessä voit tiedustella, että mitä tuo kirjaus tarkoittaa.
OK. Eli kun lapsellesi ei saada tehtyä hänen kehityksensä seuraamisen kannalta tärkeitä tutkimuksia, sinä vedät herneen nenään siitä mitä SINUSTA sanottiin? Ei kait siinä sit mitään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Vierailija kirjoitti:
OK. Eli kun lapsellesi ei saada tehtyä hänen kehityksensä seuraamisen kannalta tärkeitä tutkimuksia, sinä vedät herneen nenään siitä mitä SINUSTA sanottiin? Ei kait siinä sit mitään....
Voi hyvä luoja näitä ihmisiä. Olettko oikeassa elämässäkin näin hankalia, vai semmoisia lapatossuja, jotka eivät saa ikinä sanottua mitään asioita ääneen ja siksi tussahtelevat somessa jokaisesta asiasta, jotka vain eteen osuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Pahoitit mielesi tyhjästä.