Lue keskustelun säännöt.
Pahoitin mieleni neuvolan terkkarin kirjauksista
21.01.2020 |
Kävin yksivuotiaani kanssa neuvolassa käynnillä. Lapsi vierastaa voimakkaasti ja itki koko käynnin ajan, koska pelkäsi. Se terkkari tuntui turhautuvan siitä lapsen itkusta, kun niiden tutkimusten tekeminen oli vähän vaikeampaa pelkäävän ja itkevän lapsen kohdalla. Yritin parhaani mukaan siinä rauhotella lasta, jotta tämä ei enää pelkäisi, ja tutkimukset onnistuisi, välillä pidin sylissä ja välillä vain silitin ja puhelin rauhoittavasti.
No lapsi on osassa asioita edellä ikäisiään ja joissakin asioissa hänellä on kehitysviivettä. Luin äsken viikon takaisen käynnin tekstin omakannasta, ja se terkkari oli kirjannut sinne tekstiinsä, että lapsen kehitysviive johtuu varmaan siitä, että äiti on ylihuolehtivainen ja ottaa liikaa lohduttavaa kontaktia lapseen.
Pahoitin mieleni tästä todella. Se terkkari ei tiedä meidän kotielämästä mitään eikä siitä millainen äiti olen. Hän näki meitä sen yhden käynnin verran ja sen pohjalta kirjasi noin. Olen kyllä lapselleni paljon läsnä ja yritän aina häntä tsempata ja lohduttaa, jos hän pelkää, tietenkin, ja minusta niin kuuluukin tehdä, yksivuotias on vielä todella pieni.
Voinko tehdä jonnekin valituksen hänestä vai pahoitinko mieleni ihan tyhjästä?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Ihminen on yleensä sokea omalle käytökselleen, eikä kukaan pidä siitä miten ulkopuolinen hänet näkee sillä se saattaa pakottaa katseen nostamista sinne peiliin ja huomaamaan omat vikansa ja puutteensa. Siitä olen varma, että et ole virheetön ja osannut käyttäytyä tilanteessa tismalleen oikein ja varmasti sitä parennettavaa löytyy sillä täydellistä vanhempaa ei ole.
Voi huoh. En minä ole väittänyt olevani virheetön tai täydellinen. Eikä ole kyse siitä, että lohdutinko pelkäävää lasta vai en. Kyse on siitä, että terkkari väittää minun aiheuttaneen lapselle kehitysviiveen ja nyt se lukee lapsen tiedoissa sen terkkarin kirjoittamana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että jos lapsi olisi ollut neuvolassa samalla tavoin käyttäytyvän isän kanssa niin ei olisi kirjattu "ylisuojeleva hössöttäjäisä" vaan "välittävä ja hienosti lapseen kontaktia ottava isä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Ihminen on yleensä sokea omalle käytökselleen, eikä kukaan pidä siitä miten ulkopuolinen hänet näkee sillä se saattaa pakottaa katseen nostamista sinne peiliin ja huomaamaan omat vikansa ja puutteensa. Siitä olen varma, että et ole virheetön ja osannut käyttäytyä tilanteessa tismalleen oikein ja varmasti sitä parennettavaa löytyy sillä täydellistä vanhempaa ei ole.
Voi huoh. En minä ole väittänyt olevani virheetön tai täydellinen. Eikä ole kyse siitä, että lohdutinko pelkäävää lasta vai en. Kyse on siitä, että terkkari väittää minun aiheuttaneen lapselle kehitysviiveen ja nyt se lukee lapsen tiedoissa sen terkkarin kirjoittamana. Ap
Sen sijaan että kiukuttelet ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla pitäisiköhän sinun ottaa riittävän kattavasti selvää voisiko asiassa olla jotakin perääkin? Nyt on kyse sinun lapsesta eikä sinun loukatusta egosta.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että jos lapsi olisi ollut neuvolassa samalla tavoin käyttäytyvän isän kanssa niin ei olisi kirjattu "ylisuojeleva hössöttäjäisä" vaan "välittävä ja hienosti lapseen kontaktia ottava isä".
Ensi kerralla isä sitten vie vai mitä ap?
Omakantaan kirjataan aina mitä sattuu, en edes käy lukemassa ellei ole pakko, tulee vain paha mieli. Neuvolakirjaan oli lääkäri joskus lapsen tarkastuksesta kirjannut "Itkee kovaäänisesti". Kyllä silloin ärsytti, lapsi kun oli tavallista reippaampi ja joku tutkimus tuntui kurjalta niin silloin itki. Myöhemmin mietin että ehkä se olikin tarkoitettu positiiviseksi: itkee kovaäänisesti= hyvät keuhkot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lapsi siis itki suoraa huutoa pää punaisena, ei vain pienesti nyyhkinyt jännitystään. Vaan huusi tauotta keho jäykkänä. Koen, että minun oli aivan pakko ottaa välillä syliin ja lohdutella. Ap
Olisit keskeyttänyt käynnin ja varannut uuden ajan.
Oikeastaan se on ihan sama aiheutatko itse lapsen kehitysviiveen vai et (imho et, ja lapsen vierastaminen on normaalia ja lapsen ottaminen syliin vierastaessa myös). Pointti on että terveydenhoitaja ei ole pätevä diagnosoimaan mistä kehitysviive johtuu. Kirjaus on siinä mielessä täydellisen asiaton. Hän voi tehdä huomion että vuorovaikutus on sellaista ja sellaista, sekä kirjoittaa sen ylös, mutta hän ei voi kirjoittaa että asia x johtuu siitä koska äidin ja lapsen vuorovaikutus on y. Hän ei ole siihen pätevä.
Veisin asian eteenpäin ja vaatisin poistettavaksi kirjoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Oltiiko nyt lelukaupassa vain neuvolassa?
Hei ap, voit tehdä valituksen. Tuohan on puoskarointia terveydenhoitajalta! Itse potilaiden kehitykseen liittyviä tutkimuksia tekevänä terveydenhuollon työntekijänä, en koskaan kirjoittaisi noin. Hyi, että puistattaa nämä sote-alalla työskentelevät tällaiset, jotka kuvittelevat voivansa laukoa ja diagnosoida mitä vain. Mielestäni tuollaista voisi kirjoittaa vuorovaikutuksen kattavan arvioinnin jälkeen psykiatri, psykologi tai psykoterapeutti eivätkä hekään yhden tapaamisen perusteella. Joku muu alan työntekijä voisi kirjoittaa arvioinnin jälkeen esim.että "syntyy vaikutelma, että..." eikä mitään tollaista mutkien suoraksi vetämistä. Toi on jo ammattitaidotonta terveydenhoitajalta. Vuorovaikutusammattilaiset ovat myös yleensä sen verran ammattitaitoisia, että eivät tällaista kirjoittaisi, jos eivät olisi vanhemman kanssa ensin puhuneet. Olen täysin puolellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Ihminen on yleensä sokea omalle käytökselleen, eikä kukaan pidä siitä miten ulkopuolinen hänet näkee sillä se saattaa pakottaa katseen nostamista sinne peiliin ja huomaamaan omat vikansa ja puutteensa. Siitä olen varma, että et ole virheetön ja osannut käyttäytyä tilanteessa tismalleen oikein ja varmasti sitä parennettavaa löytyy sillä täydellistä vanhempaa ei ole.
Voi huoh. En minä ole väittänyt olevani virheetön tai täydellinen. Eikä ole kyse siitä, että lohdutinko pelkäävää lasta vai en. Kyse on siitä, että terkkari väittää minun aiheuttaneen lapselle kehitysviiveen ja nyt se lukee lapsen tiedoissa sen terkkarin kirjoittamana. Ap
Sen sijaan että kiukuttelet ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla pitäisiköhän sinun ottaa riittävän kattavasti selvää voisiko asiassa olla jotakin perääkin? Nyt on kyse sinun lapsesta eikä sinun loukatusta egosta.
Eiköhän ihminen ehdi sekä kirjoittaa av-palstalle että huolehtia lapsensa terveydestä ja kehityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan se on ihan sama aiheutatko itse lapsen kehitysviiveen vai et (imho et, ja lapsen vierastaminen on normaalia ja lapsen ottaminen syliin vierastaessa myös). Pointti on että terveydenhoitaja ei ole pätevä diagnosoimaan mistä kehitysviive johtuu. Kirjaus on siinä mielessä täydellisen asiaton. Hän voi tehdä huomion että vuorovaikutus on sellaista ja sellaista, sekä kirjoittaa sen ylös, mutta hän ei voi kirjoittaa että asia x johtuu siitä koska äidin ja lapsen vuorovaikutus on y. Hän ei ole siihen pätevä.
Veisin asian eteenpäin ja vaatisin poistettavaksi kirjoituksen.
Mitään diagnoosiahan terkka ei tehnyt vaan esitti oman varmaan arvionsa mistä voisi johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Oltiiko nyt lelukaupassa vain neuvolassa?
Et ole tainnut käydä koskaan neuvolassa jos et ymmärrä mitä ap tarkoittaa. Pera 50v sinkkumies siellä jakelee mielipiteitään kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Ihminen on yleensä sokea omalle käytökselleen, eikä kukaan pidä siitä miten ulkopuolinen hänet näkee sillä se saattaa pakottaa katseen nostamista sinne peiliin ja huomaamaan omat vikansa ja puutteensa. Siitä olen varma, että et ole virheetön ja osannut käyttäytyä tilanteessa tismalleen oikein ja varmasti sitä parennettavaa löytyy sillä täydellistä vanhempaa ei ole.
Voi huoh. En minä ole väittänyt olevani virheetön tai täydellinen. Eikä ole kyse siitä, että lohdutinko pelkäävää lasta vai en. Kyse on siitä, että terkkari väittää minun aiheuttaneen lapselle kehitysviiveen ja nyt se lukee lapsen tiedoissa sen terkkarin kirjoittamana. Ap
Sen sijaan että kiukuttelet ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla pitäisiköhän sinun ottaa riittävän kattavasti selvää voisiko asiassa olla jotakin perääkin? Nyt on kyse sinun lapsesta eikä sinun loukatusta egosta.
Eiköhän ihminen ehdi sekä kirjoittaa av-palstalle että huolehtia lapsensa terveydestä ja kehityksestä.
Kyllä tässä on nyt ihminen päättänyt, että hän on oikeassa ja muut väärässä. Varskinkin tuo terkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK. Eli kun lapsellesi ei saada tehtyä hänen kehityksensä seuraamisen kannalta tärkeitä tutkimuksia, sinä vedät herneen nenään siitä mitä SINUSTA sanottiin? Ei kait siinä sit mitään....
Saatiin ne tehtyä kuten pitikin. En minä missään kirjoittanut, että ei saatu tehtyä. Vaan tekeminen oli hieman hankalampaa, koska lapsi pelkäsi eikä esim. suostunut näyttämään konttaamista ennen kuin sain hänet vähän rauhoittumaan.
Ei minua haittaa, jos minusta kirjoitetaan, että olen ylihuolehtivainen. Ihan vain kuvailuna minusta.
Mutta todellakin haittaa, että kirjoitetaan, että äiti on aiheuttanut lapselleen kehitysviiveen. Diagnoosina ja johtopäätöksenä.
Ap
Jos et olisi ollut huolehtivainen, mitä sitten olisi kirjoitettu?
"Äiti on passiivinen ja välinpitämätön lastaan kohtaan vaikka tämä itki", ym.
Käytöksesi on normaalia.
Millään muulla kuin lääkärillä ei ole ammattitaitoa eikä oikeutta ottaa kantaa mistä pienen lapsen motorisen kehityksen viive johtuu. Eikä lääkärikään tee sitä ilman perusteellisia tutkimuksia ja yleensä erikoislääkärikonsultaatiota myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Oltiiko nyt lelukaupassa vain neuvolassa?
Kas kun ne neuvolan terkkaritkin joka käynnillä esittelee lapsille niitä uusia leluja. Ihan vauvoille jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan se on ihan sama aiheutatko itse lapsen kehitysviiveen vai et (imho et, ja lapsen vierastaminen on normaalia ja lapsen ottaminen syliin vierastaessa myös). Pointti on että terveydenhoitaja ei ole pätevä diagnosoimaan mistä kehitysviive johtuu. Kirjaus on siinä mielessä täydellisen asiaton. Hän voi tehdä huomion että vuorovaikutus on sellaista ja sellaista, sekä kirjoittaa sen ylös, mutta hän ei voi kirjoittaa että asia x johtuu siitä koska äidin ja lapsen vuorovaikutus on y. Hän ei ole siihen pätevä.
Veisin asian eteenpäin ja vaatisin poistettavaksi kirjoituksen.
Mitään diagnoosiahan terkka ei tehnyt vaan esitti oman varmaan arvionsa mistä voisi johtua.
Ei terveydenhoitaja siihenkään ole pätevä. Arvioimaan lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta yhden käynnin perusteella ja sitten arvioimaan vielä seurauksia tästä vuorovaikutuksesta. Terveydenhoitaja ei ole psykiatri tai psykologi. Oikea tapa olisi ollut kirjoittaa. "Lapsella viivästymää asiassa x. Lapsi vierastaa runsaasti ja äiti lohduttaa lasta erittäin paljon ja vaikuttaa olevan huolissaan."
Ja jos terveydenhoitajalla herää ihan oikea epäily, että vanhempi itse aiheuttaa omilla toimillaan lapselle viivästymän, niin hänen tulee se sanoa ääneen ja ohjata vanhempaa esimerkiksi perheterapeutin juttusille. Olisi epäammattimaisuuden huippu kirjata tuollaisia mutuarvioita omakantaan ja sitten jättää vieläpä äiti vaille tarvittavaa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan se on ihan sama aiheutatko itse lapsen kehitysviiveen vai et (imho et, ja lapsen vierastaminen on normaalia ja lapsen ottaminen syliin vierastaessa myös). Pointti on että terveydenhoitaja ei ole pätevä diagnosoimaan mistä kehitysviive johtuu. Kirjaus on siinä mielessä täydellisen asiaton. Hän voi tehdä huomion että vuorovaikutus on sellaista ja sellaista, sekä kirjoittaa sen ylös, mutta hän ei voi kirjoittaa että asia x johtuu siitä koska äidin ja lapsen vuorovaikutus on y. Hän ei ole siihen pätevä.
Veisin asian eteenpäin ja vaatisin poistettavaksi kirjoituksen.
Mitään diagnoosiahan terkka ei tehnyt vaan esitti oman varmaan arvionsa mistä voisi johtua.
Ei terveydenhoitaja siihenkään ole pätevä. Arvioimaan lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta yhden käynnin perusteella ja sitten arvioimaan vielä seurauksia tästä vuorovaikutuksesta. Terveydenhoitaja ei ole psykiatri tai psykologi. Oikea tapa olisi ollut kirjoittaa. "Lapsella viivästymää asiassa x. Lapsi vierastaa runsaasti ja äiti lohduttaa lasta erittäin paljon ja vaikuttaa olevan huolissaan."
Ja jos terveydenhoitajalla herää ihan oikea epäily, että vanhempi itse aiheuttaa omilla toimillaan lapselle viivästymän, niin hänen tulee se sanoa ääneen ja ohjata vanhempaa esimerkiksi perheterapeutin juttusille. Olisi epäammattimaisuuden huippu kirjata tuollaisia mutuarvioita omakantaan ja sitten jättää vieläpä äiti vaille tarvittavaa tukea.
Kiitos. Noin minäkin ajattelen. Ja ei hän ohjannut minua mihinkään eteenpäin eikä neuvonut mihinkään perheterapiaan. Sanoi vain, että älä reagoi noin herkästi lapsen pelkoon kun näki että otin itkevän lapsen syliin ja olin siinä ihan että wtf, mutta en sanonut asiasta mitään kun halusin pois siltä käynniltä äkkiä. Ja sitten äsken luin että oli kirjannut noita tulkintojaan omakantaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen muutenkin tuollaisia kirjauksia. Jos terkkarilla oli asiasta joku ongelma, olisi avannut suunsa vastaanotolla. Mutta ei, kun pitää kirjata sitten "selän takana" tuollaista. Ei ap.
Jos asia sinua vaivaa, voitko laittaa kyseiselle terkalle omahoidon kautta viestiä? Ainakin Oulussa on tällainen palvelu.
Tai johtuvat ylihuolehtimisesta.