Lue keskustelun säännöt.
Pahoitin mieleni neuvolan terkkarin kirjauksista
21.01.2020 |
Kävin yksivuotiaani kanssa neuvolassa käynnillä. Lapsi vierastaa voimakkaasti ja itki koko käynnin ajan, koska pelkäsi. Se terkkari tuntui turhautuvan siitä lapsen itkusta, kun niiden tutkimusten tekeminen oli vähän vaikeampaa pelkäävän ja itkevän lapsen kohdalla. Yritin parhaani mukaan siinä rauhotella lasta, jotta tämä ei enää pelkäisi, ja tutkimukset onnistuisi, välillä pidin sylissä ja välillä vain silitin ja puhelin rauhoittavasti.
No lapsi on osassa asioita edellä ikäisiään ja joissakin asioissa hänellä on kehitysviivettä. Luin äsken viikon takaisen käynnin tekstin omakannasta, ja se terkkari oli kirjannut sinne tekstiinsä, että lapsen kehitysviive johtuu varmaan siitä, että äiti on ylihuolehtivainen ja ottaa liikaa lohduttavaa kontaktia lapseen.
Pahoitin mieleni tästä todella. Se terkkari ei tiedä meidän kotielämästä mitään eikä siitä millainen äiti olen. Hän näki meitä sen yhden käynnin verran ja sen pohjalta kirjasi noin. Olen kyllä lapselleni paljon läsnä ja yritän aina häntä tsempata ja lohduttaa, jos hän pelkää, tietenkin, ja minusta niin kuuluukin tehdä, yksivuotias on vielä todella pieni.
Voinko tehdä jonnekin valituksen hänestä vai pahoitinko mieleni ihan tyhjästä?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsi siis itki suoraa huutoa pää punaisena, ei vain pienesti nyyhkinyt jännitystään. Vaan huusi tauotta keho jäykkänä. Koen, että minun oli aivan pakko ottaa välillä syliin ja lohdutella. Ap
En käsitä mitä se terkkari teidän normielämästä tietää mitään yhden käynnin perusteella. Totta kai pelkäävää lasta lohdutetaan! Esikoiseni oli tosi arka pienenä lapsena, nyt on ihan reipas teini. En todellakaan usko, että minun olisi pitänyt olla kuin puukuva apua anovan lapsen vieressä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
Huhhuh. Ap kirjoittaa olleensa aivan rauhallinen itse. Mistä kummasta keksit noita väitteitäsi.
Ja kerrotko vielä, että miten pelon lietsonta neuvolakäynnillä olisi aiheuttanut yksivuotiaalle motorisen kehityksen viiveen ennen sitä neuvolakäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
No, eipä se ainakaan avauksen perustella vaikuttanut siltä, että aloittaja lietsoo pelkoa, eli täytynee tulkita, että sä olet itse keksinyt jonkin oman version, jota kelailet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
No, eipä se ainakaan avauksen perustella vaikuttanut siltä, että aloittaja lietsoo pelkoa, eli täytynee tulkita, että sä olet itse keksinyt jonkin oman version, jota kelailet.
Aijaa. Paikalla ollut neuvolan terkka myös tulkinnut sen juurikin niin ja se lukee aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
Huhhuh. Ap kirjoittaa olleensa aivan rauhallinen itse. Mistä kummasta keksit noita väitteitäsi.
Ja kerrotko vielä, että miten pelon lietsonta neuvolakäynnillä olisi aiheuttanut yksivuotiaalle motorisen kehityksen viiveen ennen sitä neuvolakäyntiä.
Ylihuolehtivainen äiti estää lasta kehittymäsyä koska ei anna tämän tehdä mitään ja lapsi oppii pelkäämään kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
No, eipä se ainakaan avauksen perustella vaikuttanut siltä, että aloittaja lietsoo pelkoa, eli täytynee tulkita, että sä olet itse keksinyt jonkin oman version, jota kelailet.
Aijaa. Paikalla ollut neuvolan terkka myös tulkinnut sen juurikin niin ja se lukee aloituksessa.
Niin ja kirjoittaja ei koskaan käytä yhtään värikynää saadakseen lukijat puolelleen. Tässä on nyt asia esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja ap rauhallisuus on vain ap omaa kertomaa.
valitus koska mielesi pahoittui?
vai siis mistä haluaa valittaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
No, eipä se ainakaan avauksen perustella vaikuttanut siltä, että aloittaja lietsoo pelkoa, eli täytynee tulkita, että sä olet itse keksinyt jonkin oman version, jota kelailet.
Aijaa. Paikalla ollut neuvolan terkka myös tulkinnut sen juurikin niin ja se lukee aloituksessa.
Eivät ne neuvolan terkkarit ole aina ihan oikeassa hommassa. Meilläkin on tämän kunnan toisessa taajamassa niin kummallinen terkkari, että kun ensimmäisen kerran olimme lapsen kanssa hänen vastaanotollaan (hän oli siis täällä meidän taajamassa sijaistamassa), mulle tuli välillä olo, että olen piilokamerassa. Eräs tuttuni on neuvolassa terkkarina, ja kyselin varovasti häneltä, että mikäs tyyppi tämä oiken on, ja hän kertoi, että eipä oikein kukaan tästä th:sta tykkää.
Kirjauksiin tai lääkärin teksteihin ei saisi laittaa tuon tason olettamuksia. Siellä pitäisi olla faktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
No, eipä se ainakaan avauksen perustella vaikuttanut siltä, että aloittaja lietsoo pelkoa, eli täytynee tulkita, että sä olet itse keksinyt jonkin oman version, jota kelailet.
Aijaa. Paikalla ollut neuvolan terkka myös tulkinnut sen juurikin niin ja se lukee aloituksessa.
Niin ja kirjoittaja ei koskaan käytä yhtään värikynää saadakseen lukijat puolelleen. Tässä on nyt asia esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja ap rauhallisuus on vain ap omaa kertomaa.
Edelleen: itkevän lapsen rauhoitteleminen ja lohduttaminen on ihan normaalia. On myös ihan normaalia, että lapsi vierastaa. Lapsen kehitysviivästymät eivät aiheudu lohduttamisesta, vaan ne ovat neurologisia.
Vierailija kirjoitti:
valitus koska mielesi pahoittui?
vai siis mistä haluaa valittaa ?
Haluan valittaa siitä, että on asiatonta kirjata, että äidin ylihuolehtivainen käytös on aiheuttanut yksivuotiaalle motorisen kehityksen viiveen. Yhden käynnin perusteella tällainen diagnoosi. Eikä taustalla ole aiheesta mitään lääkärin tutkimusta eikä lääkärin kannanottoa eikä ammattilaisen arviota minun ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tää pelon lietsonta nyt on? Toiset lapset ovat herkempiä, yksivuotiaan rankka vierastaminen on normaalia. Mun nuorempi lapseni oli aivan älytön vierastaja, saattoi itkeä, kun meille tuli joitain tuttujakin. Suunnilleen kolmivuotiaana lapsi muuttui todella ulospäinsuuntautuneeksi. Hän juttelee aina vieraille kaupassa ym. Esikoiseni, joka taas ei pienenä vierastanut juuri lainkaan, on melko ujo. Mielestäni tässä on myös paljolti kyse siitä, että nuorempi lapsi näyttää ja kertoo helposti tunteensa, kun vanhempi lapsi taas pitää ne helposti sisällään,
Mitä enemmän menee mukaan lapsen tunnetilaan, lohduttelee jne sitä enemmän viestittää lapselle että on jotain pelättävää.
No ei kyllä mene noin.
Kyllä tismalleen menee niin. Aikuisen tehtävä on tarjota se turva ja selkeä kuva siitä että mitään pelättävää ei ole. Ei pörrätä curlaten hermostuneena siinä "lohduttamassa" kun mitään uhkaa ei ole.
Mun mielestä sulla on jotenkin todella omituinen kuva lohduttamisesta. En tiedä oikein, mitä se mahtaa sun mielestä pitää sisällään, ja ehkäpä on niin, etten edes halua tietää. Joka tapauksessa on ihan normaalia, että vanhempi lohduttaa itkevää lasta.
Tuossahan se ap kuvaa toimintansa ja kertoo myös, millaisena myös ammattilainen sen näki.
Juu, mäkin tosiaan osasin sen sieltä lukea, ja kuulosti ihan normaalilta vanhemman toiminnalta lohdutella ja rauhoitella itkevää lasta.
Ei vaan hän lietsoo sitä turhaa pelkoa menemällä mukaan siihen. Sen sijaan että estäisi sitä pelkoa heräämästä olemalla turvallinen ja rauhallinen itse. Nyt hän vain yllyttää lasta ja viestii voimakkaasti, että itkuun on syytä ja että äitikin on ahdistunut jne.
En ollut itse ahdistunut, en peloissani, en hätääntynyt, en järkyttynyt lapseni itkusta. En millään tavalla jännittynyt edes vaan aivan rauhallinen koko käynnin ajan. Se, että otan syliin ja rauhallisesti esittelen jotain uutta lelua ei todellakaan ole lapsen pelon lietsomista eikä aiheuta lapselle oloa, että äiti on muka ahdistunut. Ap
Ihminen on yleensä sokea omalle käytökselleen, eikä kukaan pidä siitä miten ulkopuolinen hänet näkee sillä se saattaa pakottaa katseen nostamista sinne peiliin ja huomaamaan omat vikansa ja puutteensa. Siitä olen varma, että et ole virheetön ja osannut käyttäytyä tilanteessa tismalleen oikein ja varmasti sitä parennettavaa löytyy sillä täydellistä vanhempaa ei ole.
Kyllä virheelliset omakantamerkinnät kannattaa pyytää korjaamaan. Lapsihan aikuiseksi kasvettuaan voi etsiä sieltä vastausta omaan terveydentilaansa tai ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
valitus koska mielesi pahoittui?
vai siis mistä haluaa valittaa ?
Haluan valittaa siitä, että on asiatonta kirjata, että äidin ylihuolehtivainen käytös on aiheuttanut yksivuotiaalle motorisen kehityksen viiveen. Yhden käynnin perusteella tällainen diagnoosi. Eikä taustalla ole aiheesta mitään lääkärin tutkimusta eikä lääkärin kannanottoa eikä ammattilaisen arviota minun ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta. Ap
Joko tuo valitus on tehty?
Vierailija kirjoitti:
Kirjauksiin tai lääkärin teksteihin ei saisi laittaa tuon tason olettamuksia. Siellä pitäisi olla faktoja.
Minulle olisi ok, jos terkkari olisi sinne kuvaillut, että äiti näyttää ylihuolehtivaiselta. Ja sitten kuvaillut, että lapsella näyttää olevan kehitysviive. Ja siinä se.
Mutta ei ole ok, että hän kirjasi sinne kehitysviiveen johtuvan äidin käyttäytymisestä. Koska se ei todellakaan ole fakta ainakaan ilman laajoja lääkärin tekemiä tutkimuksia. Eikä välttämättä siltikään.
Ap
Saatiin ne tehtyä kuten pitikin. En minä missään kirjoittanut, että ei saatu tehtyä. Vaan tekeminen oli hieman hankalampaa, koska lapsi pelkäsi eikä esim. suostunut näyttämään konttaamista ennen kuin sain hänet vähän rauhoittumaan.
Ei minua haittaa, jos minusta kirjoitetaan, että olen ylihuolehtivainen. Ihan vain kuvailuna minusta.
Mutta todellakin haittaa, että kirjoitetaan, että äiti on aiheuttanut lapselleen kehitysviiveen. Diagnoosina ja johtopäätöksenä.
Ap