Mistä voi johtua paha olo sukulaisten seurassa vaikka kaikki on ystävällisiä?

Ainakin itsellä ongelmana, että neuvovat liikaa ja painostavat. Kaikkiahan eivät tällaiset asiat stressaa, mutta itse en tykkää jatkuvasta neuvomisesta ja painostuksesta kun annetaan ymmärtää, että heidän tahtoonsa on pakko taipua. 

Olen ihan työssäkäyvä melko normaali ihminen...

Mun sukulaiset on persuja....

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä ongelmana, että neuvovat liikaa ja painostavat. Kaikkiahan eivät tällaiset asiat stressaa, mutta itse en tykkää jatkuvasta neuvomisesta ja painostuksesta kun annetaan ymmärtää, että heidän tahtoonsa on pakko taipua. 

 

Olen ihan työssäkäyvä melko normaali ihminen...

Juu, tuohan se kai. Itse olen aina herkkä ja vaikka tuollaiset pikku "komentelut" joku varmaan ottaisi vitsillä,  itse muistan ne aina.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä ongelmana, että neuvovat liikaa ja painostavat. Kaikkiahan eivät tällaiset asiat stressaa, mutta itse en tykkää jatkuvasta neuvomisesta ja painostuksesta kun annetaan ymmärtää, että heidän tahtoonsa on pakko taipua. 

 

Olen ihan työssäkäyvä melko normaali ihminen...

Mä menin kerran sukulaisiani katsomaan olin jotain 28v niin kohtelivat mua kuin täysin kakaraa ,neuvovat esim että nyt pitäisi ajaa ajokortti ja hommata auto että saan paremmin työpaikan jne.

Kulissit pystyssä? Osa nuivia? Alla piilee jotain. Entä tunteet. Tunteita ja sanomisia kielletään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä ongelmana, että neuvovat liikaa ja painostavat. Kaikkiahan eivät tällaiset asiat stressaa, mutta itse en tykkää jatkuvasta neuvomisesta ja painostuksesta kun annetaan ymmärtää, että heidän tahtoonsa on pakko taipua. 

 

Olen ihan työssäkäyvä melko normaali ihminen...

Juu, tuohan se kai. Itse olen aina herkkä ja vaikka tuollaiset pikku "komentelut" joku varmaan ottaisi vitsillä,  itse muistan ne aina.

Tämä on se "olisit tehnyt näin", "olisihan sinun pitänyt tietää".

Hirveää paskaa heidän kanssaan olo kokoajan joku pielessä ja jotain valitusta minusta tai muista.

Ei kannata olla tekemisissä sukulaisten kanssa jotka ovat ottaneet koronarokotteen. Ne säteilee myrkkyä ympäristöön. 

Muistan tuon ajoilta kun olin työtön ja ennen tätä aiemman alan opintojen loppuvaiheessa (yliopisto-opinnot pitkittyivät ja olin uupunut ja ehkä lievästi masentunutkin). Sukulaiset olivat ystävällisiä, mutta tuntui että koko ajan neuvoivat ja koin olevani vain työtön. Lisäksi kavereiden seurassa koin alemmuuskompleksia kun kavereilla oli hyvät työpaikat ja vakiintuneet elämäntilanteet. 

jatkuva a arvostelua ja nälvimistä, esim siskoni miestä (kun on ulkmaalainen) haukuttiin selän takana

Sukulaisiaan ei oikein valita, kaverit voi.  Paskojen sukulaisten kanssa vain pakolliset sukujuhlat minimissään. Näin mielenrauha on säilynyt. Nuorena luulin että heidän kanssa on vaan oltava.   Ei todella !!!!!!!!!!!!

Itse olen aika eri maata sukulaisteni kanssa, heillä työ ja ammattinimike on tärkein asia koko maailmassa, itselläni se on toisin. En ole lusmu, mutta minulle oma terveys on tärkempää kuin raataa jonkun ammattinimikkeen ja palkan eteen. Siksi olen esim päälle 30 vuotiaana pienipalkkaisessa työssä. En vihaa sukulaisiani, mutta koen että tulen aina arvostelluksi heidän seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan tuon ajoilta kun olin työtön ja ennen tätä aiemman alan opintojen loppuvaiheessa (yliopisto-opinnot pitkittyivät ja olin uupunut ja ehkä lievästi masentunutkin). Sukulaiset olivat ystävällisiä, mutta tuntui että koko ajan neuvoivat ja koin olevani vain työtön. Lisäksi kavereiden seurassa koin alemmuuskompleksia kun kavereilla oli hyvät työpaikat ja vakiintuneet elämäntilanteet. 

Minua neuvottiin eniten kun minulla meni ainakin paperilla parhaiten. Jotenkin se vaikutti, että halutaan painaa alas, vaikka en kehuskele. En tiedä tarkalleen mistä oli kyse, tuskin kateudesta oikeasti.

Ovat tehneet sinulle jotain pahaa. Minä esimerkiksi en halua halata lähisukulaistani.

Onko heidän ystävällisyys kulissia? Voi olla, että vaistoat jotain tällaista. 

Eivät ole ystävällisiä tai edes inhimillisiä enää sitten kun todistajat ovat lähteneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla tekemisissä sukulaisten kanssa jotka ovat ottaneet koronarokotteen. Ne säteilee myrkkyä ympäristöön. 

Oon rokottamaton ja saan aina kamalia oireita (kevät, syksy) jos käyn paikassa jossa on väkijoukkoja tai keskuksia. Tuntuu että sisuskaluja polttaa, jos tulee esim. noro-oireet tai jotain muuta. Samoin jos ostaa kaupasta jotain "väärää". Mitä tämä sitten on, vaikea aina tietää.

Minulla on muutama sukulainen, joiden kanssa tulen hyvin juttuun, vaikka harvoin näenkin: täti, setä ja isoisä. Tuntuu ettei kenenkään muun kanssa saa keskusteltua mistään kiinnostavasta tai merkityksellisestä. Aina samat liirunlaarumit työstä ja kauppojen tarjouksista. Olen melko varma, että minut annettiin synnytysosastolla väärään paikkaan. Näytänkin ihan erilaiselta kuin koko suku.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aika eri maata sukulaisteni kanssa, heillä työ ja ammattinimike on tärkein asia koko maailmassa, itselläni se on toisin. En ole lusmu, mutta minulle oma terveys on tärkempää kuin raataa jonkun ammattinimikkeen ja palkan eteen. Siksi olen esim päälle 30 vuotiaana pienipalkkaisessa työssä. En vihaa sukulaisiani, mutta koen että tulen aina arvostelluksi heidän seurassaan.

Minä koen kanssa että minä ja siskoni tai no ylipäätään suvun pari-kolmekymppiset tulevat eniten arvostelluiksi. Tosi kiva kuunnella toisten nälvimistä tai kuka tehnyt mitäkin väärin heidän mielestään kun voi olla sitten varma että niinhän minustakin puhutaan kun en ole paikalla koska arvosteltavia asioita kyllä löytyy. Naiset meidän suvussa siis pahimpia, jopa miehet vaikuttaa suopeammilta ja hyväksyvämmiltä erilaisille elämäntavoille. Eikä meillä koskaan puhuta mitään mitä kenellekin kuuluu, siis että joku pääsisi itse kertomaan vaan juorutaan muista ihmisistä.