Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Neljä. Kaksi sellaista, joista ei kehittynyt suhdetta. Molemmat hyvin saman oloisia miehiä; noin 170 cm, ristiverisiä, tanakoita. Toinen lääkäri ja toinen työtön ilman toisen asteen koulutusta. Kolmannen kanssa seurustelin kolme vuotta (noin 170 cm, tumma, tanakka, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut). Neljäs on nykyinen puolisoni (178 cm, tumma, tanakka, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, pienyrittäjä).
Nämä reilun neljänkymmenen vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Noin viisi. Kemian lievempi muoto on se kun kysyy itseltään voisinko panna tuota miestä. Sen päätöksen voi tehdä muutamassa sekunnissa joka miehen kohdalla. Sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön tai varallisuuden tms kanssa eikä edes iän. Vanhoistakin miehistä voi sanoa olisinko voinut panna. Se lienee joku alitajuinen feromonijuttu.
Tässä oli kyse onko ollut kemiaa jonkun kanssa eikä sitä, onko joku ollut pantavan oloinen.
Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Neljä. Kypsyttyä tajusin tosirakkautta osuneen kohdalleni vain yksi. Nykyinen kumppanini on kolmesta aiemmasta miehestä sekoitus parhailta puoliltaan ilman heidän huonoja ominaisuuksia (ylenpalttinen pinnallisuus, valehtelu, pettäminen)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kemiaa, johon liittyy myös fyysinen vetovoima, olen kokenut kerran.
Sama juttu minulla. Enkä koskaan pysty hänen kanssaan olemaan yhdessä julkisesti vaikka en kenenkään muun kanssa ole sellaista vetovoimaa kokenut,puolin ja toisin. Ja olen jo viisikymppinen.
Nyt olen yrittänyt pysyä erossa hänestä vaikka tiedän että tulen kaipaamaan häntä aina.
Asutaan samassa pikkukaupungissa ja näen häntä välillä kaupungilla.
Syy ei ole se että hän olisi naimisissa tai edes varattu vaan ihan muu syy että en pystyisi hänen kanssaan olemaan julkisesti.
Kaksi kertaa. Olen 53 vuotias. Ensimmäinen on nykyinen aviomieheni (jo yli 20 vuotta), toinen tapahtui avioliiton aikana, vaikka luulin ettei se ole mahdollista. Eli kyllä ne kolahduksetkin sitten loppujen lopuksi arkipäiväistyvät, luulin että ei olisi enää mahdollista että tulisi ketään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kemiaa, johon liittyy myös fyysinen vetovoima, olen kokenut kerran.
Syy ei ole se että hän olisi naimisissa tai edes varattu vaan ihan muu syy että en pystyisi hänen kanssaan olemaan julkisesti.
persu?
Kahdesti kolahtanut. Toinen oli hyvänpäiväntuttu vuosia sitten, törmättiin jatkuvasti toisiimme sen kolahduksen jälkeen. Tutuksi hän vain jäi, enkä ole nähnyt vuoden 2013 jälkeen.
Toinen kolahdus on nykyinen mieheni. 5 vuotta sitten tapasin hänet ystäväni luona ja tunsin sisimmässäni että "siinähän sinä olet! kestikin aikansa" :)
3! Viimeisin pari kk sitten. Tuli aivan yllättäin elämääni. Kaikki tuntui heti niin oikealta. Ikää 39v
Kolme. Ovat jääneet kyllä mieleen, koen tällä tarkoitettavan sellaista kuolettavaa himoa toista kohtaan mikä iskee aivan ensinäkemältä. En tiedä onko kyseessä haju vai mikä, en usko että ulkonäkö, sillä heistä vain yksi oli mielestäni hyvännäköinen. Nykyinen mieheni ei ole yksi heistä.
Ei ole käynyt koskaan minulle. Voi olla että olen liian varovainen ja järkevä tyyppi, en osaa antautua sellaisille tunteille? Olen jo 35v ja naimisissa. Toki olen tavannut miellyttäviä ja viehättäviä miehiä, mutta en ole mitään hullaantumista tai kiihkeää rakastumista kokenut ikinä.
Ei kertaakaan, harmi kyllä.
Suhteita ollut, vaan ei sellaista tajunnanräjäyttävää kemiaa niissäkään.
Olen n36, ja sanoisin että neljä kertaa tähän mennessä. En kuitenkaan voi varmaksi sanoa ovatko nämä molemminpuolisia, koska fyysisessä suhteessa olen ollut vain yhden, aviomieheni, kanssa. Mikään näistä ei silti ollut ensinäkemältä vaan tutustumisen jälkeen, yhtäkkiä vaan jonain päivänä.
Ensimmäinen oli jo peruskoulussa ja koen edelleen että se oli iso kolahdus. Olin useamman vuoden ajan palavan ihastunut häneen ja kouludiscossa hitaita tanssiessa koin valtavaa yhteenkuuluvutta hänen kanssaan, sellaista joka aikuisenakin vetää vertoja kokemuksena. Rakastin hänen tuoksuaan ja nythän ymmärrän, että se on merkki seksuaalisesta himosta, vaikka olin liian nuori toteuttamaan sitä.
Seuraava kolahdus oli nykyinen mieheni. Tunsimme jo jonkun aikaa ennen seurustelua, ja oikeastaan vasta seksin alettua todella kolahti. Kaikki muuttui yhtäkkiä syvemmälle tasolle ja palaset loksahti kohdilleen.
Hänen jälkeenkin on silti ollut kaksi. Molemmat työkavereita eri työpaikoissa. Ensimmäinen oli lähinnä pelkkää fyysistä himoa ja se jokin erityinen tunne, joka syntyi pitkistä molemminpuolisista katseista ilman sanoja. Olimme ehkä lähestymässä mutta sitten vaihdoin kohtalon viemänä työpaikkaa ja pääsin hänestä vähitellen yli.
Nyt on menossa viimeisin, ja suuri kolahdus tapahtui puolitoista vuotta sitten. En ajatellut hänestä alunperin oikein muuta kuin että symppis, mukava mies. Kerran sitten avainnipun myötä kämmenemme koskivat vahingossa ja tuntui aivan ihmeelliseltä sähköltä samalla kun katseet kohtasivat. Näin hänen samalla mittailevan kroppaanikin, eri tavalla kuin aiemmin. Siitä lähtien olo on ollut aivan poikkeuksellinen hänen seurassaan. Energiaa, sähköä ja turvallista oloa. Muutaman kerran sen jälkeen on ollut joku maaginen kahdenkeskinen hetki, jossa katseet ja vienot hymyt ovat viipyilleet, ja ehkä vähän liian lähelle menty, ihokontaktiinkin vierekkäin istuesssa, mutta en ole mitään sanonut, eikä hänkään. Samanlaisia katseita kuin hänen kanssaan en ole koskaan aiemmin kokenut. Myös tuoksunsa saa minut sekaisin. Jotain siinä vain on ja pysyy, mutta molemmat naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
XDDDDDDDDD
Niillä kolahti varmaan kädet yhteen, kun toinen ojensi rahaa ja toinen vastaanotti sitä? Vai mistä lienee kysymys. Kassahenkilön puolelta tuskin ainakaan mistään muusta.
Selkeää kemiaa ollut ehkä viisi kertaa, aito rakkaus on syntynyt näistä kahdesti. Loput ovat jääneet sikseen tai sitten paljastuneet lähinnä fyysiseksi vetovoimaksi.
Olen 54 vuotias ja olen ollut rakastunut 3 kertaa. Yksi näistä oli se elämäni rakkaus. Hyvin ristiriitainen suhde, vuoristorataa mutta niin suuria tunteita, että kesti vuosia päästä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kappale.
Tyttäreni syntymä, silloin ymmärsin mitä rakkaus on.
Naisiin kohdistuva kemia on vain ohitse menevää kiimaa, joka saattaa kestää muutaman ohimenevän hetken. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden tai rakastamisen kanssa.
Ajattele, joku ajattelee joskus tyttärestäsi noin. Olet hieno isä.
Mitä vikaa kassahenkilöissä on? Itsellä myös kolahtanut monta kertaa kaupan kassalla. Myyjä on hymyillyt ja katsonut silmiin..joskus vielä toivotellut hyvää viikonloppuakin. Itseäkin on alkanut sitten kiinnostamaan ja olenkin myöhemmin laitellut FB:ssä viestiä. Eivät taida tosin käyttää tilejään.
m29