Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Ensimmäinen kolahdus jäi kyllä mieleen. Olin 4-vuotias iltapäiväkerholainen. Istuimme rinkiin asetetuilla tuoleilla odottamassa kerhon alkua, kun ovesta tuli vielä 3 poikaa. Yhden heistä nähdessäni jotain todella tapahtui. Muistan, kuinka ajattelin, että tämä on sitä rakkautta, josta en ole aikaisemmin tiennyt. Suhde ei edennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi. Mieheni ja paras ystäväni. Molempien näiden kanssa sellainen helppo ja hyvä olla ensihetkistä saakka. Sitä on vaikea selittää, mutta sen eron huomaa suhteessa muihin ihmisiin elämässään.
Parhaan ystävän kanssa ollaan jotenkin hämmentävän samalla aaltopituudella. Ei olla koskaan riidelty mistään. Eikä olla koskaan edes ärsyynnytty toisiimme. Osaamme jotenkin lukea toisiamme ja antaa tilaa jo ennen kuin toisen sosiaalinen patteri kuluu loppuun. Huvittavaa on, että meillä on hirveän samanlainen tyyli. Saatamme ostaa samoja vaatteita tietämättämme. Välillä pitää ihan sopia, että mitä toinen laittaa päälle, ettemme ilmesty johonkin samoissa vaatteissa. Ja siis kyse ei ole mistään yleisten ketjujen vaatteista vaan vähän erilaisista.
Mieheni kanssa on myös sellaista sanatonta viestintää ja toisen ymmärtämistä. Hänenkään kanssa en juurikaan riitele. Joskus harvoin on erimielisyyksiä. Jotenkin elämme sellaisessa harmoniassa, että sitä on vaikea selittää.
Tää ketju on niin erikoinen 🤣 olen nyt pari vuotta tätä seurannut, kuinka tylsää elämää niin monet viettävät nyt olen jo nelikymppinen mutta siinä pari-kolmekymppisenä, niin sanotaan nyt että siinä kymmenien-satojen haarukassa on oma lukuni. Ei voi kaikkia muistaa. Ja melkein aina kun kolahti niin sain haluamani eli ihan vaan otin sen miehen, ei kukaan vastustellut :)
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on niin erikoinen 🤣 olen nyt pari vuotta tätä seurannut, kuinka tylsää elämää niin monet viettävät nyt olen jo nelikymppinen mutta siinä pari-kolmekymppisenä, niin sanotaan nyt että siinä kymmenien-satojen haarukassa on oma lukuni. Ei voi kaikkia muistaa. Ja melkein aina kun kolahti niin sain haluamani eli ihan vaan otin sen miehen, ei kukaan vastustellut :)
Me muut ehkä määrittelemme kolahdukset vähän kriittisemmin kuin sinä. En itse ainakaan ajattelisi kolahduksena jokaista miestä, jota olen tapaillut tai sänkyyni kaatanut. Oikeita kolahduksia ovat mielestäni ne, jotka johtavat pitkään pitkään ihmissuhteeseen ja sielunkumppanuuteen.
Yksi kunnon kolahdus on kohdalleni sattunut. Suhteeksi se eteni, kesti pari ihanaa vuotta mutta sitten muutimme uusperheenä yhteen, ja sitä arjen taistelua se ei kestänyt. Kaipaus jäi ja kiitollisuus siitä, että sen kuitenkin koin. N59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi mutta molemmat olivat valitettavasti yksipuoleisia, miehet eivät siis tunteneet samoin. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Viimeisimmän kanssa olen naimisissa ja ikää 54 vuotta.
Kolme kertaa elämässäni olen kokenut voimakasta kemiaa miestä kohtaan. Mutta yksikään noista miehistä ei halunnut minua.
En ole kertaakaan elämässäni kokenut molemminpuolista voimakasta kemiaa.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useita. Pari ei ole johtanut mihinkään, koska molemmat suhteissa tai liikaa maantieteellistä etäisyyttä. Pari on hiipunut aika nopeastikin, kun on tutustunut paremmin. Ja tämän viimeisimmän kanssa nyt suhteessa 10 vuotta.
Tämä viimeisin kolahti kovimmin ja nopeimmin, näin vain miehen kävelevän kohti sovittuun tapaamiseemme, ja se oli siinä. Hän ei ole mitenkään erityisen hyvännäköinen enkä tiennyt hänestä etukäteen mitään sellaista, minkä olisin voinut olettaa herättävän kiinnostukseni.
N47
Parru vaan persseeseen perkeles, ei täs tartte mitää kosahduksia!
T.Skäbä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on niin erikoinen 🤣 olen nyt pari vuotta tätä seurannut, kuinka tylsää elämää niin monet viettävät nyt olen jo nelikymppinen mutta siinä pari-kolmekymppisenä, niin sanotaan nyt että siinä kymmenien-satojen haarukassa on oma lukuni. Ei voi kaikkia muistaa. Ja melkein aina kun kolahti niin sain haluamani eli ihan vaan otin sen miehen, ei kukaan vastustellut :)
No ei voi kovin kummoisia kokemuksia nuo olla jos et edes muista. Kyllä ne oikeat hetket todellakin muistaa koko elämänsä.
Semmonen kolahtaminen on tapahtunut vain yhden kerran (olen 60+) varmaan jotain 30 vuotta sitten. Menin lääkäriin ja kerrankin oli ihminen, jolla ei ollut kiire ja joka jutteli myös omasta elämästään siinä sivussa. Näin hänet vielä kerran tarkistuskäynnillä. Oli niin luontevaa istua ja jutella siinä hänen pöytänsä molemmin puolin.
Muistelen häntä vieläkin, valitettavasti sai pian noiden käyntieni jälkeen sydänkohtauksen ja kuoli. Siinä meni todella hyvä mies ja lääkäriksi syntynyt, ihan liian nuorena.
Aviomiehen löysin sitten jotain vuoden päästä tuosta, mutta ei mulla ikinä silti ole tullut mitään kolahdukseen viittaavaakaan. Sovimme kyllä hyvin yhteen muuten mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kunnon kolahduksen. Olin melkein 50. Ennen sitä mikään tai kukaan ei oikein tuntunut miltään. Ajattelin että mussa on jotain tosi pahasti vialla. En vaan ollutkaan tavannut sopivaa ihmistä.
Noin viisi koko elämän aikana (olen 60 v). Kahdesta niistä kehittyi rakkaustarina, kolme jäi kehittymättä eri syistä. Ei niitä sen enempää ole, vaikka tapaan paljon ihmisiä ihan työnikin vuoksi. Eikä elämässä aina tule mentyä tunne tai kemiat edellä, vaan järki ja muu elämäntilanne vaikuttavat ratkaisuihin.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on niin erikoinen 🤣 olen nyt pari vuotta tätä seurannut, kuinka tylsää elämää niin monet viettävät nyt olen jo nelikymppinen mutta siinä pari-kolmekymppisenä, niin sanotaan nyt että siinä kymmenien-satojen haarukassa on oma lukuni. Ei voi kaikkia muistaa. Ja melkein aina kun kolahti niin sain haluamani eli ihan vaan otin sen miehen, ei kukaan vastustellut :)
No aika monen elämä on sellaista "tylsää", että on pitkiä parisuhteita, perheen perustamisia, pitempiä seurusteluja. Rakastumisia. Kaikilla se ei mene niin, että ne jutut jäävät aina yhteen yöhön tai muuten lyhyiksi. En tiedä, mitä "kolahtamisella" tarkoitat, mutta jos et edes osaa sanoa, onko niitä ollut kymmeniä vai satoja, niin kuulostaa siltä, että puhut nyt eri asiasta kuin muut tässä ketjussa. Muut taitavat puhua enemmänkin rakastumisista ja voimakkaasta vetovoimasta kahden ihmisen välillä, ei mistään sellaisesta, että joka viikko tai kuukausi vaihtuu "halun" kohde.
Vaikuttaa myös siltä, että eri ihmiset kokevat tylsäksi ja mielekkääksi hyvin erilaiset asiat. Se, mikä sulla on tylsää, voi muille tarkoittaakin jotain ihan muuta, ja tuo sinun epätylsä, eli satoja miehiä, joita ei edes muista, ei kaikille olisi se mielenkiintoisin ja antoisin vaihtoehto.
Vain kerran niin, että sekä vetovoima että syvällisyys kohtasivat. Pakenin.
Oikeastaan 2.
Toinen on nykyinen aviomieheni, toinen on esimieheni 🙉🙈🙊
Olen ollut kerran ennenkin naimisissa, mutta en tuntenut mitään suurta rakkautta exää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on niin erikoinen 🤣 olen nyt pari vuotta tätä seurannut, kuinka tylsää elämää niin monet viettävät nyt olen jo nelikymppinen mutta siinä pari-kolmekymppisenä, niin sanotaan nyt että siinä kymmenien-satojen haarukassa on oma lukuni. Ei voi kaikkia muistaa. Ja melkein aina kun kolahti niin sain haluamani eli ihan vaan otin sen miehen, ei kukaan vastustellut :)
Eli sä olet ollut antelias ja jakanut tavaraasi melko runsaasti.
Tämmösiä naisia enemmän, niin pääsisi useampi mieskin toosan päälle pomppimaan.Timo Peräkamari
0 kpl siten että tunne olisi ollut molemminpuolinen.
Olen ihastunut tulisesti moneen, ja minuun on ihastuttu monesti, mutta ei ikinä niin että tunne olisi ollut molemminpuolinen.