Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Kaksi kertaa
Pitkiä ja (hyvinkin) lyhyitä suhteita ollut yli 150 kertaa mutta vain 2 olleet niitä "oikeita"
Ensimmäinen näistä halusi erota 7 vuoden jälkeen ja toinen kuoli sairauteen aivan liian nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Olen 30-vuotias nainen. Molempien kanssa siitä tuli parisuhde. Ensimmäisen kanssa olemme yhä hyviä ystäviä vaikka se romanttinen rakkaus loppui.
Noin nuori ja nyt jo loppunut jalat alta vievän tyypin kanssa romanttinen rakkaus, ja vielä kaksin kappalein. Aika heikossa kyllä se rakkaus.
Yksi tapahtui työelämässä hieman minua vanhemman miehen kanssa ja hän sitten päätyi pettämään silloista avovaimoaan minun kanssani. Mutta kaikki mitä siihen mennessä oli ollut, jotenkin lässähti sen jälkeen, mutta muistelen häntä silti yhtenä suurista ihastuksistani.
Toinen tapahtui Tammerkosken sillalla yhden ulkomaalaisen, myös työkuvioissa tapaamani ulkomaalaisen arkkitehdin kanssa. Olisin ollut valmis mihin vain hänen kanssaan, mutta hänkin oli varattu.
Ja kolmas oli sitten kohtaaminen kesäyössä nykyisen aviomieheni kanssa. Hän oli onneksi poikamies.
Tästä luettelostani tajusin, että mikä minä olen tuomitsemaan niitä naisia, jotka seurustelevat varattujen miesten kanssa, hah hah.
Kaksi kertaa, ensimmäinen nuoruudessa ja toinen viime kesänä. Olen ollut myös pitkässä parisuhteessa, mutta siinä suurempaa kemiaa ei ollut ja siksi lopulta päättyikin vuosia sitten. Nyt olen 35, ja vain näiden kolahtaneiden miesten kanssa voisin harkita suhdetta. Kumpikin on tehnyt selväksi, että tunteita ois.
Ehkä kaksi? "Ehkä" siksi, että kaipaan kyllä muitakin tietyssä mielessä. Kumma kun naisesta erottuaan menee ehkä 4kk, on unohtanut suurimman osan syistä miksi oli onneton ja kaipaa vain tätä. Sitten jossain vaiheessa unohtaa. Kolahdusten kohdalla jälkimmäisen loppumisesta on mennyt nyt ehkä 3-4 vuotta ja kaipaa edelleen. Ensimmäinen oli melkein neljännesvuosisata sitten ja hyvin lyhyt, mutta sen verran pitkä, että tosissaan katsoin viisumiedellytyksiä hänen kotimaahansa.
Kurjinta on ollut todeta, että se rakkaus ei riitä. Se antaa voimaa yrittämiseen, mutta jos yli ei pääse, niin ei pääse. Ja naisilla tuntuu rakkaus joka tapauksessa päättyvän joskus, niin minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolla kertaa. Ei ole siitä kiinni, etten olisi ihmisiä kohdannut. Enkä syytä muita, vaan olen jotenkin tunne-elämältäni köyhä ainakin mitä näihin tunteisiin tulee. Olen kyllä seurustellut, tälläkin hetkellä.
Kyllä yhden käden sormet riittää. Siksi onkin ollut kaksi parisuhdetta ja irtosuhteita ei yhtään.
Täytän jo 50 tänä vuonna, niin en usko että kolmatta miestä tulee jonka kanssa alkaisin intiimiin suhteeseen ja johon rakastuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain 2 kertaa on elämän aikana kunnolla ja suurinpiirtein ensinäkemältä kolahtanut ja heistä kummastakin tuli sitten aikanaan myös pitkäaikainen elämäntoveri. Myös se toinen osapuoli kiinnostui minusta heti, eli molemminpuolista oli kemia molemmilla kerroilla, suhteiden alusta saakka.
Muut tapaukset ovat sitten olleet vain ihastumisia, jotka eivät ole mihinkään vakavaan suhteeseen edenneet. Tai yhtään mihinkään suhteeseen.
Yhden. Hän olikin yllätyksekseni varattu, vaikka käytös oli kuin sinkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kertaa, toisen kanssa naimisissa
Kolme kertaa, naimisissa toiseksi kolahtaneen kanssa. Kolmannelle kolaukselle en tehnyt mitään, annoin ajan kulua ja nyt se on vain muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä. Yksi näistä osoittautui virhearvioinniksi, olikin ihan klassinen narsisti. Ne kolme muuta, kukin omalla tavallaan, kolisivat syvälle sieluuni, Kukin heistä olisi voinut olla elämänkumppanini, mutta tiet veivät eri suuntiin, emmekä voineet siihen juurikaan vaikuttaa. Mulla ei siis ole ollut onnea rakkaudessa siinä mielessä, että olisin saanut elinikäisen kumppanin, mutta toisaalta olen kokenut kolme kaunista rakkaustarinaa.
Kemiaa on ollut 5 kertaa, joka kerran yllättää millainen mies saa tämän aikaan minussa.
Aviomies on ihan toisenlainen, sellainen Tahdon asia -mies ja tämä päivänä sopivan huolehtiva ja toiveet täyttävä!
Nyt on menossa just sellainen aika, kun tapaamani mies antoi huomionsa ja aikansa minulle, en edes tahtonut ymmärtää sitä enkä antaa lupaa tunteille. MIetin kovasti omaa elämääni (66 v) ja hänen ikää (niin paljon nuorempi!), mutta hän jo kertoi suvulle ja tuttaville minusta, vaikka olimme vain tapailleet muutamia kertoja. Vahva tunne kuitenkin molemmilla viime päivät, että oikein sattuu. Haluan paeta.
Hemmetti kauanko tämä kestää???!! Työt eivät suju, ja puhelin kulkee tiiviisti taskussa. Koskee paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin viisi. Kemian lievempi muoto on se kun kysyy itseltään voisinko panna tuota miestä. Sen päätöksen voi tehdä muutamassa sekunnissa joka miehen kohdalla. Sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön tai varallisuuden tms kanssa eikä edes iän. Vanhoistakin miehistä voi sanoa olisinko voinut panna. Se lienee joku alitajuinen feromonijuttu.
Mitenköhän silloin, kun henkilö on 5 metrin päässä? Ei kai feromonit hetkessä niin kauas leijaile. Muutaman kerran on käynyt näin, että jo kaukaa heti ensinäkemältä on tullut todella voimakas tunne.
En tiedä kun en ole laskenut moisia ihastumisia kun ihmisiä on paljon ympärillä kokoajan saattaa vain olla joku tunne joka hänestä tulee ja jos sitä voi ihastumiseksi sanoa niin useita.
Rakastumisia on myöskin joitakin elämän aikana ollut ja yksi on kestänyt jo vuosikymmeniä.
Lisäksi on yksi rakastuminen joka onkin sellainen joka oli pitkään ollut ystävyys.
Vierailija kirjoitti:
Vain kerran niin, että sekä vetovoima että syvällisyys kohtasivat. Pakenin.
Muutama kerta ja mä olen ollut se osapuoli jolta paetaan.
Minua tympäsee tämä kemiasta puhuminen, kun valitettavan yksipuoleista se tuntuu olevan. Kemiasta minua kohtaan puhuvat naiset, joihin en ole tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa. Naiset, jotka eivät tunne minua ja joiden kanssa en ole koskaan välttämättä edes kahdestaan puhunut. Toisaalta sellaiset naiset, joiden kanssa kuvittelen olevan kemiaa, eli juttu luistaa ja ymmärrämme sanattomasti toisiamme, eivät koe sitä minun kanssa. Tympeä luonne voisi selittää, jos naiset eivät tutustuttuaan haluaisi viettää aikaa, mutta hyvin nuo näyttävät pysyvän ympärillä vuodesta toiseen.
Ikää kohta 60v. Kolme kolahdusta. Ensimmäinen antoi pakit, toisen kanssa olen yhä parisuhteessa ja kolmas kolahdus tuli koettua, kun olin jo varattu (niinkuin oli toinenkin osapuoli). Mutta voi jestas sitä kolahdusta tämän kolmannen kanssa, sellaista en ole muiden kanssa kokenut, enkä tule koskaan todennäköisesti kokemaankaan. Oli kuin näkymätön magneetti olisi vetänyt meitä toisiamme kohti, vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Mies ei vastannut millään tavalla ihannemiestäni, mutta voi veljet hän sai minulla sukat pyörimään jaloissa! Jos en olisi ollut varattu olisin ajautunut tämän miehen syliin, vaikka kuinka olen aina ollut sitä mieltä että varattuihin miehiin en sotkeudu.
Teininä kolahti monta kertaa päivässä, ja vahvempia olivat kolahdukset ku myöhemmällä iällä.
4
Yhdenkään kanssa ei tullut pitkää suhdetta. Ja lapsenkin tein ihan muun miehen kanssa. Kauhea kohtalo.