Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kemiaa, johon liittyy myös fyysinen vetovoima, olen kokenut kerran.
Ehkä kaksi.
Eka on firmassa käynyt vanhempi tilintarkastajarouva. Huh huh, olisin ollut valmis siltä seisomalta repimään vaatteet pois ja hoitelemaan. En tietenkään ilmaissut asiaa mitenkään.
Toinen oli erään konepajan nuorehko pomomies. En tuossakaan tehnyt mitään asian eteen.
Olen kyllä naimisissa ja kaikenlaista pirkkoa ollut suhteissa, mutta eipä niistä ole mitään sen ihmeempiä tommosia animalistia tunteita tullut. Ok ihmisiä. Noi pari oli semmosia ekalta näkemiltä tulisia oikeasti vahvoja halun tunteita.
Viisas tajuaa että kyse omista tunnetarpeista. Kohde voi osoittautua pataluhaksi. Usein pitkään yhdessä parisuhteessa olleilla noita fiiliksiä kullattu muistoissa.
Jos ihan kolahduksesta puhutaan niin varmaan kaksi. Yksi oli eräissä bileissä ja meillä vaan klikkasi heti tosi hyvin ja me juteltiin koko ilta tiivisti. No hän oli kihloissa,joten se siitä. Jäi siihen jutteluun.
Toisen kanssa sitten tuli ihan fyysisesti sellainen olo niinkuin joku olisi iskenyt pannulla yhtäkkiä päähän ja kehoon tuli fyysisesti euforinen olo. Tuo siis iski ihan yllättäen kun oltiin juttelemassa jostain ihan arkioäiväisestä ja vaikka olin aiemmin jo ollut hänestä pienesti kiinnostunut, ei tuohon varsinaista syytä ollut vaan se tunne tuli ihan puskista. Mulla varmaan monttukin loksahti auki siitä🙈No hänkin oli tietty varattu, joten haihatteluihin jäi molemmat. Jospa tuo tunne tulis vielä vapaan, mun kanssa shteeseen valmiin miehen kanssa🙏
Kaksi. Toinen oli eksäni ja toinen sellainen, jonka kanssa ei parisuhde ollut mahdollinen. Nykyinen mieheni on silti kumpaakin parempi vaihtoehto, koska kemiaa on sopivasti, mutta ei niin paljon että se sivuuttaisi järjen, olemme lisäksi hyviä ystäviä keskenämme ja seksuaalinen vetovoima on välillämme vahva. Meillä on tasapainossa kemia, rakkaus, järki ja ystävyys.
Exän kanssa yhteistä ei ollut mitään muuta kuin se kemia ja se veti meitä yhteen liian monta vuotta kaikista myrskyistä huolimatta. Meinasi vetää tuon toisenkin tapauksen kanssa ja aivan liikaakin, hän on niin huumaava minulle ja minä hänelle, mutta persoonamme ja elämäntapamme eivät sovi ollenkaan yhteen.
Kehottaisinkin karttamasta suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kemia laittaa aivot sekaisin. Ilmeisesti ne on asiantuntijoidenkin mukaan niitä haitallisimpia suhteita, jotka polttavat osapuolet loppuun ennen pitkää.
Jos tässä siis oli kyse oikeasta kemiasta, feromoneista ym.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Olen 30-vuotias nainen. Molempien kanssa siitä tuli parisuhde. Ensimmäisen kanssa olemme yhä hyviä ystäviä vaikka se romanttinen rakkaus loppui.
Siistii! Todella mielenkiintoinen kommentti! Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Toinen oli eksäni ja toinen sellainen, jonka kanssa ei parisuhde ollut mahdollinen. Nykyinen mieheni on silti kumpaakin parempi vaihtoehto, koska kemiaa on sopivasti, mutta ei niin paljon että se sivuuttaisi järjen, olemme lisäksi hyviä ystäviä keskenämme ja seksuaalinen vetovoima on välillämme vahva. Meillä on tasapainossa kemia, rakkaus, järki ja ystävyys.
Exän kanssa yhteistä ei ollut mitään muuta kuin se kemia ja se veti meitä yhteen liian monta vuotta kaikista myrskyistä huolimatta. Meinasi vetää tuon toisenkin tapauksen kanssa ja aivan liikaakin, hän on niin huumaava minulle ja minä hänelle, mutta persoonamme ja elämäntapamme eivät sovi ollenkaan yhteen.
Kehottaisinkin karttamasta* suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kemia laittaa aivot sekaisin. Ilmeisesti ne on asiantuntijoidenkin mukaan niitä haitallisimpia suhteita, jotka polttavat osapuolet loppuun ennen pitkää.
Jos tässä siis oli kyse oikeasta kemiasta, feromoneista ym.
*karttamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kemiaa, johon liittyy myös fyysinen vetovoima, olen kokenut kerran.
Ehkä kaksi.
Eka on firmassa käynyt vanhempi tilintarkastajarouva. Huh huh, olisin ollut valmis siltä seisomalta repimään vaatteet pois ja hoitelemaan. En tietenkään ilmaissut asiaa mitenkään.
Toinen oli erään konepajan nuorehko pomomies. En tuossakaan tehnyt mitään asian eteen.
Olen kyllä naimisissa ja kaikenlaista pirkkoa ollut suhteissa, mutta eipä niistä ole mitään sen ihmeempiä tommosia animalistia tunteita tullut. Ok ihmisiä. Noi pari oli semmosia ekalta näkemiltä tulisia oikeasti vahvoja halun tunteita.
Hei tämä on hyvä, jos on aito kommentti. Tuo konepajan osuus <3
Kolme. Kahden kanssa oli säätöä/seksiä/hengailua mutta elämäntilanteista johtuen suhteeseen ei päädytty kummankaan kanssa. Kolmas on nykyinen puolisoni. N28
Todella kovaa kahdesti. Molemmat hyvin erilaisia, mutta jotenkin välillämme ole energiaa tai leikattavaa ilmaa, kun olimme samassa tilassa.
Ensimmäinen oli pelkkään seksiin perustuva suhde miehen kanssa. Olin parikymppinen.
Joskus edelleen mietin, että ehkä ihan hyvä oli jättää kääntämättä seurustelukortti. Ei se silloin kyllä käynyt edes mielessä. Emme voineet koskaan tavata ilman seksiä, emme edes vuosien jälkeen uudestaan tavatessamme vaan se energia suudelmasta paiskasi kehon läpi. Usein emme päässeet pois eteisestä. En ole uskaltanut tavata häntä enää, koska olen nyt parisuhteessa.
Toinen oli naisen kanssa. Olimme noin kolmekymppisiä. Saimme kuulla usein, että huoneessa saattoi huomata sen vetovoiman toisiimme. Jotenkin sitä molemmat jo odotti, että olisiko siitä tullut tiiviimpi suhde, mutta välillemme ei koskaan syntynyt mitään seksuaalista. Se oli vain se kemia, joka jätti muut ulkopuolelle. Kun aihe keskusteltiin läpi ja totesimme, että mitään muuta ei tule olemaan niin molemmilla oli tilaa paremmin parisuhteille. Sitten ajauduimme erillemme. Osittain periksi antaneina.
Neljästi. Neljäs tilanne on päällä just nyt, mutta meillä on tosi isoja esteitä sille että tästä tulisi mitään romanssia joten nautin kipinöistä täysin rinnoin mutten anna tilanteen mennä pidemmälle.
Kolme aiempaa olivat 24, 27 ja 35-vuotiaana, nyt olen 50. Kaikki kolahdukset ovat jääneet elämääni ystävinä.
Puolison kanssa ei koskaan ollut mitään kolahduksia tai erityistä kemiaa vaan sellainen hitaammin syttyvät rakkaus.
Ihan oikeasti vain kerran
- oltiin nuorena yhdessä, asuttiinkin saman katon alla jo, hän oli elämäni suuri rakkaus ja sellaista yhteenkuuluvuutta en ole koskaan sen jälkeen kokenut. Ajauduimme kuitenkin tyhmyyttämme erillemme ja hiljattain kun 23v jälkeen nähtiin, sähköinen tunnelma ja kemia oli käsin kosketeltava. Tätä henkilöä kaipaan edelleen vaikka olen parisuhteessa toisaalla ollut.
Toinen neutraalimpi kolahdus, jota itse kutsun kemioiden kohtaamiseksi tapahtui sen jälkeen kun olin ollut 3v täysin sinkkuna +40v käynyt toinen toistaan turhemmilla treffeillä kun ei vaan mikään viisari liikahda vaikka ihan ok tyyppejä olisi ollut tarjolla.
Olin jo luovuttamassa ja päätin käydä viimeisillä treffeillä, olin nähnyt miehestä kuvan, viestitellyt mutta heti kun kuulin puhelimessa hänen äänen - lamppu syttyi pääni päällä "klik" se oli siina. Vielä seuraavana päivänä kun näin hänet fyysisesti tiesin että tää on tässä ja en olisi millään malttanut pitää näppejäni hänestä erossa. Kemiaa ja vetovoimaa oli molemmin puolin, sen tunsi heti. Näin hänkin oli tuntenut minua kohtaan ja tuntenut sen että minäkin tunsin samoin.
On ollut muutamia muitakin ihastuksia mutta en nyt niitä kolahdukseksi kutsuisi.
Neljä.
Nykyinen aviomieheni, yksi peliporukan jäsen, yksi josta tuli paras ystäväni ja yksi jonka kanssa en voinut jatkaa ystävyyttä, koska se ei olisi pysynyt pelkkänä kaveruutena. Viimeisessä siis kyse miehestä ja olin silloin jo naimisissa.
Kolme kertaa aikaisemmin ja neljäs kolahdus on parhaillaan menossa. Kolahduksia 1-3 on yhdistänyt miehen lievä epävakaus ja kyvyttömyys sitoutua. Noiden kolahdusten aikaan olin 15, 40 ja 44 vuotias, ja olisin hirveästi halunnut rakkautta ja parisuhteeseen kolahdusteni kanssa. Seksiä, joka tosin olo taivaallista, pidemmälle ei päästy.
Nyt olen 50 vuotta ja tällä kertaa kolahdukseni kaikuu takaisin, mies on minuun yhtä hulluna kuin minä häneen.
Olen ollut kahdessa pitkässä liitossa, josta ensimmäisestä on lapsia. Kumpikaan näistä miehistä ei kolahtanut, mutta olivat sopivia, järkeviä ja hyviä miehiä. Kumpaakin rakastin kyllä, mutta suhteet hiipuivat ajan ja hiutuvan seksielämän myötä päätökseensä.
Kaksi kertaa. Toisesta jäi vain ns nuoruusmuistot, olimme aika vähän aikaa yhdessä. Toinen oli edellistä rajumpi ja hänen kanssaan olin 56 vuotta naimisissa. Ja kipinöitä riitti hänen poismenoonsa asti. Niisyä muistoista nyt saan arkeeni voimaa, silloin kunn tuntuu et enää en jaksa yksin.
Pari kertaa. Molemmat tyypit ovat osoittautuneet vääriksi valinnoiksi, joten en tähän kemia-ajatteluun omalta kohdaltani enää usko. Nykyisen mieheni kanssa ei tätä kuuluisaa kemiaa aluksi ollut, vaan kasvomme yhteen pikkuhiljaa. En vaihtaisi miestäni mihinkään, olemme olleet yhdessä 9 vuotta.
Yksi ja sekin täysin vääränlaisen tyypin kanssa. Malliesimerkki miten kemiaa on niiden tuhmien ja hyvännäköisten kanssa.
Sellaisia kunnon kolahtamisia on ollut oikeastaan vain yksi. Siitä seurasi kyllä muutamia vuosia kestänyt seksisuhde (hän oli naimisissa), mutta luulen, että se kolahtaminen oli juuri sitä, että hän vastasi johonkin sellaiseen vaille jäämisen traumaan ja suhteesta ei seurannut mitään hyvää.
Mutta pienempiä välittömiä himon kohteita, ihastumisia ja tutulta tuntuvia ihmisiä on kyllä ollut paljonkin. Niin naisia kuin miehiä. Ovulaation aikaan se ei vaadi kovin paljon, että esim. miehekäs olemus saa muun maailman seisahtumaan ja osa näistä jää mieleen pidemmäksi aikaa, osa lyhyemmäksi.