Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Kerran, oli molemminpuolista, mutta mitään ei tapahtunut, koska olimme molemmat silloin varattuja. Kesti kauan toipua tuosta tunteiden hyökyaallosta, siitä onkin jo melkein kymmenen vuotta.
Mutta voi apua, aloitin uudessa työpaikassa joku aika sitten ja erään miehen tapaamisen jälkeen on olo kuin olisi tullut halolla päähän. En saa häntä mielestäni ja hänkin käyttäytyy vähän jotenkin höpsösti minun seurassani, joten ehkä tämä kaikki ei ole vain kuvitelmaa pääni sisällä. Ihanaa ja ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nää kolahdukset on? Töissä on mies, jonka jolle puhuessani saattaa tulla olo, etten voi edes hengittää. Ja kun ollaan samassa huoneessa, koko ilmakehä (!) siellä tuntuu jotenkin vääntyvän, kun vetovoima on niin kova. Pari kertaa elämässä on ollut sama tunne, mutta en oo ennen joutunut "kärsimään" näin kauaa, koska aiemmin oon pystynyt aloittamaan suhteen kolahduksen kanssa. Nyt se ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi...ex-aviomies ja toinen yksi ihana joka vielä vähän epävarma miten käy 💞
Pidätkö salmiakista ja pienistä tontuista?
Mitä romanttisempi hömppä sitä useammin kolahtaa
Terv. Just sellainen
On niitä joku 3
Mut kyl se huuma parissa vuodessa laantuu, ja saattaa hävitä ihan kokonaan ettei ymmärrä mikä itseen iski
Usein sellaisten kanssa, jotka ovat alalla tai hyviä jossain asiassa, jota itse arvostan. Molemminpuolisuuteen tarvitaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Esim. yliopistossa paremmassa asemassa olevat tai hyvännäköiset ja mukavat, joiden kanssa pääsee tekemisiin. Ei tarkoita, että olisivat työntekijöinä poikkeuksellisen hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa. Toisen kanssa olemme ystäviä ja pidämme yhteyttä viikoittain, toinen on puolisoni ja lasteni isä.
Kaksi. Molemmat suhteet jo ohitse. Viimeinen oli pitkä ja siitä liitosta myös lapset. Vaikeaa löytää enää ketään, kukaan ei kolahda tai tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aletaan seurustelemaan jos ei kolahda? Ei osata olla yksin? Läheisriippuvainen?
Jos ei löydä hyvin kiinnostavaa partneria, niin hyväksyy melko sopivan. Jos jää odottamaan paljon puhuttua kolahdusta, voi käydä niin, että jää kokonaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aletaan seurustelemaan jos ei kolahda? Ei osata olla yksin? Läheisriippuvainen?
Jos ei löydä hyvin kiinnostavaa partneria, niin hyväksyy melko sopivan. Jos jää odottamaan paljon puhuttua kolahdusta, voi käydä niin, että jää kokonaan yksin.
Kolahduksia on itselläni ainakin ollut kahta tasoa ja ylempi on se että ei saa edes sanaa suustaan. Seuraavalla tasolla se on vaan semmoista kutkuttavaa kivaa. Tuon ylemmän tason ihmisiä en edes halua, koska yleensä tilanne on se että niissä molemmat osapuolet ovat luoneet jokseenkin vääristyneen, omista lähtökohdista muovatun kuvan toisesta joka ei vastaa todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aletaan seurustelemaan jos ei kolahda? Ei osata olla yksin? Läheisriippuvainen?
Jos ei löydä hyvin kiinnostavaa partneria, niin hyväksyy melko sopivan. Jos jää odottamaan paljon puhuttua kolahdusta, voi käydä niin, että jää kokonaan yksin.
Kolahduksia on itselläni ainakin ollut kahta tasoa ja ylempi on se että ei saa edes sanaa suustaan. Seuraavalla tasolla se on vaan semmoista kutkuttavaa kivaa. Tuon ylemmän tason ihmisiä en edes halua, koska yleensä tilanne on se että niissä molemmat osapuolet ovat luoneet jokseenkin vääristyneen, omista lähtökohdista muovatun kuvan toisesta joka ei vastaa todellisuutta.
Voi olla tottakin, että kuva toisesta ei vastaa todellisuutta. Mutta miksihän toisten kanssa tulee toi, ettei saa hengitettyä tai sanaa suustaan. Mitä järkeä tai hyötyä on ihastua sairaalloisesti johonkin vieraaseen, "väärään" ihmiseen? Yleensä ihmisen reaktiot on jotenkin selitettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi. Molemmat suhteet jo ohitse. Viimeinen oli pitkä ja siitä liitosta myös lapset. Vaikeaa löytää enää ketään, kukaan ei kolahda tai tunnu miltään.
Mäkin luulin, että enää ei tule ketään, koska edellisestä oli niin pitkä aika. Mutta sitten yks tuttu mies työpaikalta tuli mun huoneen ovelle ja sanoi yhden ihan tavallisen asian. Ja siinä se sit oli. Taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tottakin, että kuva toisesta ei vastaa todellisuutta. Mutta miksihän toisten kanssa tulee toi, ettei saa hengitettyä tai sanaa suustaan. Mitä järkeä tai hyötyä on ihastua sairaalloisesti johonkin vieraaseen, "väärään" ihmiseen? Yleensä ihmisen reaktiot on jotenkin selitettävissä.
Olen miettinyt tämän niin, että toinen ihminen vaikuttaa omassa mielessä niin täydelliseltä, ettei halua menettää omia kasvojaan hänen edessään. Siis juurikin niin, että kokee todella voimakasta vetoa tätä henkilöä kohtaan ja mahdollisesti hänessä on myös jotain saavuttamatonta. Itselläni oli nelikymppisenä tällainen aivan ihanan luonnonlapsityttö, joka oli minua yli 10 vuotta nuorempi. Hän vaikutti niin puhtaan vilpittömältä ja ihanan ujolta, että en vanhempana miehenä tiennyt miten tähän suhtautua. En kuitenkaan halua antaa mitään creepy-miehen kuvaa, mutta silti en pystynyt pitämään katseitani erossa. Ja siis katsoyhteys nimenomaan silmiin oli se juttu. Vaikka myös toki hän oli kaikin puolin mielestäni täydellinen. Kuin enkeli.
Lisää rakkaustarinoita tähän päivään, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi kappale.
Tyttäreni syntymä, silloin ymmärsin mitä rakkaus on.
Naisiin kohdistuva kemia on vain ohitse menevää kiimaa, joka saattaa kestää muutaman ohimenevän hetken. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden tai rakastamisen kanssa.
Olen mies, jolla myöskin on tytär. Totta joka ainoa sana tuossa ylhäällä.
Tyttäreni on ainut ihminen tässä maailmassa, jota kohtaan tunnen / olen tuntenut rakkautta.
0.
En oo koskaan ollu ihastunu kehenkään eikä muhun olla ihastuttu. En oo koskaan ollu rehveil enkä oo koskaan seukannu ja oon ollu 13v työttömänä.
M36 turusta
Oi, kuinka petyin rakkaudessa. Hän kolahti mutta kaikki olikin vain peliä ja julmaa sellaista. oi kuinka pettynyt olen tuohon mieheen. Anteeksi meni vähän sivusta mutta olen niin haikean surullinen tästä kaikesta ja piti saada purettua se ulos. En usko enää rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Oi, kuinka petyin rakkaudessa. Hän kolahti mutta kaikki olikin vain peliä ja julmaa sellaista. oi kuinka pettynyt olen tuohon mieheen. Anteeksi meni vähän sivusta mutta olen niin haikean surullinen tästä kaikesta ja piti saada purettua se ulos. En usko enää rakkauteen.
Aivan samat tunnelmat. Miten ihmeessä luulin että tunne oli kummallakin yhtä vahva. Ei ollut. Niinkuin täälläkin on puhuttu, suuri osa oli ihan omia kuvitelmia ja pää sekaisin omista tunteista. Tajusin aivan kirkkaasti tänään että eihän tämä ollutkaan molemminpuolista!
Kahdesti, ekan tapasin 18-vuotiaana ja seurustelimme pari vuotta. Toisen kerran nykyisen mieheni kanssa 25-vuotiaana 9 vuotta sitten. Siinä välillä oli yksi sellainen mies, jonka kanssa oli älytön seksuaalinen lataus, mutta ei sellaista "henkistä" yhteyttä kuten näiden kahden muun kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi. Molemmat molemminpuolisia