Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Onhan noita riittänyt, jopa joskus omaksi harmiksi asti. Tietysti eri tasoista ihastumista. Osasta on syntynyt suhteita. Jostain ihme syystä kuitenkin ne nopeimmat ja rajuimmat kolahdukset on jääneet selvittämättä. Olen ujo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen N 53v ja näitä kemioita on kohdallani ollut 0.
Kaksi. Toinen on hyvä ystäväni (nainen) ja toinen on nykyinen mieheni. Molempien kanssa koen todella syvää sielunkumppanuutta ja yhteenkuuluvuutta jota on vaikea selittää :)
En rehellisesti tiedä. Minulla on aina ollut ongelmana haluta asioita jotka on jollain tasolla kiellettyjä ja/tai saavuttamattomia. Näin ollen en voi olla varma niistä "kolahduksista", jotka eivät ole johtaneet parisuhteeseen. Ja naimissa ollessani olen tuntenut yhden ulkopuolisen, vahvalta vaikuttaneen kolahduksen, jonka todellisuutta en kuitenkaan pysty arvioimaan. Suhtaudun myös melko kriittisesti niihin kolahduksiin joista seurasi vain lyhyt suhde. Jos toinen on kyllästynyt minuun parissa kuukaudessa, niin en tulkitse sitä todelliseksi molemminpuoliseksi kolahdukseksi, vaan enemmänkin yksipuoliseksi ihastumiseksi.
Oikeastaan ainoastaan kahta kolahdusta pidän varmana. Yhtä nuorena typeryyksissä möhlittyä suhdetta ja nykyistä avioliittoani. Niissä tunne on varmasti ollut molemminpuolinen.
Kaksi. Toinen on elinikäinen ystäväni, toinen läheinen työtoveri. Molempien kanssa olemme kuin samasta puusta veistetyt. Romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä lähinnä on oma monikymnenvuotinen kumppanini, mutta me taas olemme kuin yhteen hioutuneet, hyvin vastakohtaiset kappaleet. Samanlaista täydellistä sympatiaa meidän välillä ei ole kuin mitä koen näiden kahden ystävän kanssa. Sukulaisistani läheisin on sisareni, jonka kanssa meillä on aina ollut mutkattomat läheiset välit välimatkasta ja yhteydenpidon vähäisyydestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut,vetovoimaa,joka sai kaikki vaatteetkin pois :) oisko se sitä himoa :)
Tanssilavoilla tuli käytyä aikanaan paljon. Kyllähän siellä tapasi montakin, joiden kanssa kemiat tuntuivat itsellä kohtaavan. Mutta ei sillä toisella. Tai sitten se toinen "oli vain tanssimassa". No kyllä siellä treffejäkin sitten sovittiin. Ja itse olen tälläinen arempi, vaikea saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvin seksuaalinen kemia ei koskaa ole tuntunut niiden sielunkumppaneiden kanssa. Olen preferoinut ensiksi mainittua, ei ole kaduttanut. Kaverit kavereina ja rakastetut rakastettuina.
Muutaman ihastuksen, alle 10 koko elämäni aikana. Seurusteluksi asti ei mennyt, joten varsin yksipuolisia tuntemuksia. M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parru vaan persseeseen, eikä mitään kolahduksia!
Kaksi kertaa on kolahtanut. Ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, katseet kohtasivat jonka jälkeen alkoi pitkä romanttinen suhde. Oltiin nuoria ja korvia myöten rakastuneita. Vetovoima oli käsinkosketeltavaa ja kaikille muillekkin ilmiselvää. Ei tunnettu toisiamme entuudestaan ja olemme ihmetelleet sattumaa monta kertaa sen jälkeen. Olemme siis edelleen yhdessä liki parin vuosikymmenen jälkeen. Vieläkin löytyy vetovoimaa.
Toisen kerran koin parikymppisenä voimakkasta vetovoimaan henkilöä kohtaan työpaikalla. Kipinät lensivät aina kun kohdattiin., ilma ”sähöistyi”. Kohtaamiset eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään koska olin parisuhteessa tuon ensirakkauden kanssa.
Jännä muuten tuo, että muutkin ovat kuvailleet, että kemiaa ollut pelkästään ensikatseesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tainnut sillä tavalla kunnolla kolahtaa kertaakaan. Alle viisi kertaa olen vahvasti ihastunut omaan mielikuvaani jostakin ihmisestä, mutta ajan kanssa ihastumiset ovat paljastuneet kupliksi / olen tiennyt jo heti kättelyssä, että kyseessä on kupla.
(Esimerkiksi viimeisin ihastuminen/kolahdus: mies on kaksi kertaa ikäiseni - > ilmiselvä kupla. Sitä edellinen: mies on sitoutunut toiseen aivan tosissaan, ja sydämeni pohjasta kunnioitan sitä sitoutumista - > kupla)
Yhden ja se on vaimoni, joka kuoli viime keväänä. Satuamme kesti 20-vuotta.
Ensimmäinen ja viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis vahvoja ihastumisia ja rakastumisia ja intohimoa kyllä. Mutta sellainen täydellinen kolahdus vain ja ainoastaan oman aviomiehen kanssa. Missä yhdisttyy kaikki täydellisesti ja on molemmin puolista.
Eli yksi.
Sanoisin että kaksi tai kolme. Siitä yhdestä en oikein osaa sanoa, koska olin silloin todella todella nuori eikä se ehkä ollut kuitenkaan ihan, kuten nämä myöhemmät. Kaksi ainakin. Niin jännää. Kummastakaan ei ole tullut mitään - toisen kanssa emme enää koskaan törmänneet, ja toisen kanssa koronarajoitukset sulkivat sen yhteisen miljöön, jossa aina törmäsimme, emmekä tiedä toisistamme käytännössä mitään - en voisi lähestyä, vaikka haluaisin.
N27
Olen 38, ja kolme.
Yksi oli nuoruudenihastus, ja siitä ei seurannut mitään. Oli jossain määrin molemminpuolista silti.
Toinen on aviomieheni.
Kolmas on entinen työkaveri. Oli erikoinen tilanne. Siitä ei kehittynyt mitään, kummallakaan ei ollut halua sellaiseen, mutta se oli molemminpuolista ja hämmentävää.
Sitten ollut jotain säätöjä, pieniä ihastuksia ja ihan hyviä tyyppejä. Mutta ne ovat olleet selvästi ihan erilaisia tapauksia.
Ystävien kanssa on ne, joiden kanssa ”kolahtaa” lujempaa, ja ne joiden kanssa enemmänkin päätyy ystävystymään.
1.
Sairastuin vakavasti ja jätin hänet. Oli ilmeiseti oikea ratkaisu, sillä olen edelleen hyvin sairas enkä työkykyinen, kun taas hänellä menee todella hyvin. Vaikea unohtaa häntä, koska näen hänestä 6 vuoden jälkeenkin paljon unia, viimeksi viime yönä.
M35v
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tainnut sillä tavalla kunnolla kolahtaa kertaakaan. Alle viisi kertaa olen vahvasti ihastunut omaan mielikuvaani jostakin ihmisestä, mutta ajan kanssa ihastumiset ovat paljastuneet kupliksi / olen tiennyt jo heti kättelyssä, että kyseessä on kupla.
(Esimerkiksi viimeisin ihastuminen/kolahdus: mies on kaksi kertaa ikäiseni - > ilmiselvä kupla. Sitä edellinen: mies on sitoutunut toiseen aivan tosissaan, ja sydämeni pohjasta kunnioitan sitä sitoutumista - > kupla)
Mikä ihmeen kupla? Kaikkihan on vain pääsi sisällä etkä tahdo edetä.
Oikeita kolahduksia on ollut kaksi. Yksi teininä ja yksi aikuisena. Olen luullut useammankin henkilön kolahtavan, mutta läheisempi tutustuminen osoitti, että olen väärässä. Viimeisin oikea kolahdus olikin se loppuelämän kumppani.