Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Nykyisen miehen kanssa. Yllätyin itsekin kun tajusin että tässä se lista olikin. Teininä kun hormonit hyrräsi pikaihastuin kyllä jatkuvasti. Parin aiemman kumppanin kanssa tunteet heräsi kyllä sitten kun oltiin vähän pussailtu jne, mutta eivät olleet heti-kolahduksia. Nykyään joskus ehkä pari kertaa vuodessa joku komea mies saattaa saada ajattelemaan, että tuon kanssa suostuisin teoriassa (jos olisin vapaa jne) harrastamaan ihan vaikka irtoseksiäkin. Nämä miehet eivät ole jääneet minään sielutason kolahduksina kuitenkaan mieleen.
opiskeluaikana tapasin nuoren vallattoman miehen koulussa ja se oli menoa aika nopsaan minun puoleltani ainakin. meillä oli todella vahva ja kiinnostava yhteys. sielujen sympatia ja semmoinen "keeper" olo heti alusta lähtien. hän oli jotenkin tuttu alusta asti ja hänen huumorinsa huvitti minua suuresti. ei meidän välille mitään suurta romanssia syntynyt. kerran discossa tanssimme ja suutelimme koko luokan katsellessa, sen jälkeen menin oksentamaan vessaan.. en ällötyksestä vaan jännityksestä. vietime yön yhdessä kaverillisesti. ei meistä pariksi ollut mutta yhteytemme oli jotenkin telepaattinen.
sen jälkeen olen seurustellut mieheni kanssa kauan sitten ja meillä oli tasaista rakkautta ilman upeaa rakastumista, vaan suoraan alusta asti rakastimme toisiamme. sen eron jälkeen rakastuin päätä pahkaan erääseen mieheen josta olin enemmän tai vähenmmän hullaantunut 10vuotta... ei siitäkään tullut mitään, koska hän oli varattu. tällä hetkellä olen ihanan ihastunut ja melankolinen eräästä vapaasta miehestä ja toivon hänestä miesystävää. tuntuu juuri oikealta niin sanotusti sekä ylä että alapäässä. päässä huumaa ja koen voimaka sta vetoa häneen ja unelmoin romanttisesta hellittelystä. rakkaus on sellaista, fiilikset fiiliksissä :) N45
Vain kerran ja siitä ei ole kovin kauan. Tuolla miehellä oli kaksi sydäntä ja kaksi kieltä.
Ikää 47 ja neljä kolahdusta. Eka oli sinkkuaikoina parikymppisenä, lyhyt tapailusuhde mutta mies ei halunnut enempää. Toinen töissä, tunne oli selvästi molemminpuolinen mutta koska molemmat naimisissa siitä ei pitkiä katseita kummempaa koskaan tullut. Kolmas samalla alalla työskentelevä mies jonka kanssa törmäsimme useita kertoja vuodessa milloin missäkin yhteydessä. Molemmat tahoillaan perheellisiä. Vuosia rimpuilimme, kunnes ajauduimme lyhyeen suhteeseen. Erityisen ylpeä asiasta en ole. Viimeisin on kaikista järjettömin, todella paljon itseäni nuorempi mies jota en vain saa mielestäni. Mies stalkkaa minua somessa, joten hämmentävää kyllä taitaa olla molemminpuolista.
Aviomieheni kanssa ei kolahtanut, mutta huumorintaju, arvot ja mielenkiinnon kohteet osuivat todella hyvin yhteen joten alusta asti oli tietty tuttuuden tunne. Nyt, kahdenkymmenen vuoden ja kahden lapsen jälkeen intohimosta ei ole puoleltani enää mitään jäljellä. Mietin usein, olisiko tilanne toinen jos olisi tullut sellainen iso kolahdus alussa, vai olisiko sekin vain aikanaan laimennut.
Kolmesti. Olen 31. Viimeisimmän kanssa yhdessä edelleen.
Sen olen kohdallani havainnut, että se joko on tai sitä ei ole. Yks parivuotinen suhde oli alusta asti meh, pussailu tympeää ja piti oikein itseään siihen pakottaa. Mutta perustelin miehen kanssa olemista järkisyillä. Ei se kipinä koskaan syttynyt.
Varmuudella ainakin 2. Ehkä jopa 3, tosin kolmatta en tunne ihmisenä vielä kovin hyvin, mutta jos valtava fyysinen vetovoima, sellainen että tuntuu että meidän välillä olisi magneetti, lasketaan niin sitten 3.
5.
Eka seurusteli, olin vapaa. Jouluna erosi, jona aikana mä löysin nro 2.
Kolmosen kanssa seurustelin vain hetken, mutta kesti vuosia unohtaa.
Nelosen kanssa menin naimisiin. Vitonen oli työkaveri. Kummatkin pitkään naimisissa, lapsia. Hän ilmoitti vaihtaa työpaikkaa. Ei olla nähty sen jälkeen , avioliitto on ja voi hyvin.
Kerran. Olin vain liian nuori ja ymmärtämätön, ei tullut suhdetta. Pitkään myös luulin, että tunne olisi yksipuolinen, ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran. Mies ei vain ole ihan yhtä hulluna, enkä ymmärrä miksi minäkään olen häneen.
N51Löysä emätin ja roikkuvat häppärit. 50 kymppinen joka kuvitteli olevansa teinityttö. Löytänyt "seksuaalisuuden" erottuaan.
Huono lahna oli myös sängyssä.
Pakko sanoa että oli kyllä sairain viesti mitä lukenut. ja olen mies. Hyvää loppuelämää. Yksin.
Nolla :/ Luulin joskus, että olisi ollut, mutta eipä ollut todellisuudessa. Olisi kyllä ihanaa, vaikkei siitä mitään rakkaustarinaa syntyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanoisin, että yhden kerran. Tämä nykyinen parisuhde. Minulle kolahtaminen on sekä fyysistä että henkistä ja emotionaalista samasss paketissa. Minulle kolahtaminen ei ole vain sitä, että tulee fiilis, että haluan panna jotain. Se on vaa seksuaalista vetoa ja sitä voi olla vaikka henkilö ei muuten niin persoonana edes kolahtaisi. Toki olen joitain kertoja elämäni aikana kokenut sen fiiliksen, että olen vain katsonut jotain tuntematonta/puolituttua silmiin ja heti siinä on ollut jokin yhteys. Se on jännä tunne, koska siinä aistii myös sen, että tuolla toisellakin henkilöllä kolahti jotain minun kanssani. Sen vain "tietää" ilman sanojakin.
Tuo on aivan ihana tunne <3 Sen tosin kohtaa harmittavan harvoin ja yleensä koko juttu jää pelkkään katseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ikää 47 ja neljä kolahdusta. Eka oli sinkkuaikoina parikymppisenä, lyhyt tapailusuhde mutta mies ei halunnut enempää. Toinen töissä, tunne oli selvästi molemminpuolinen mutta koska molemmat naimisissa siitä ei pitkiä katseita kummempaa koskaan tullut. Kolmas samalla alalla työskentelevä mies jonka kanssa törmäsimme useita kertoja vuodessa milloin missäkin yhteydessä. Molemmat tahoillaan perheellisiä. Vuosia rimpuilimme, kunnes ajauduimme lyhyeen suhteeseen. Erityisen ylpeä asiasta en ole. Viimeisin on kaikista järjettömin, todella paljon itseäni nuorempi mies jota en vain saa mielestäni. Mies stalkkaa minua somessa, joten hämmentävää kyllä taitaa olla molemminpuolista.
Aviomieheni kanssa ei kolahtanut, mutta huumorintaju, arvot ja mielenkiinnon kohteet osuivat todella hyvin yhteen joten alusta asti oli tietty tuttuuden tunne. Nyt, kahdenkymmenen vuoden ja kahden lapsen jälkeen intohimosta ei ole puoleltani enää mitään jäljellä. Mietin usein, olisiko tilanne toinen jos olisi tullut sellainen iso kolahdus alussa, vai olisiko sekin vain aikanaan laimennut.
Tää on varmaan munkin kohtalo. Kolme isoa kolahdusta/kemiaa kohdannut eikä mistään tullut parisuhdetta. Kaikki ihan erilaisia ja eri ikäisiä naisia. Juttelua vain mutta vieläkin muistan kuin eilisen päivän! Harmi ettei useammin kiinnostu näin kovasti, joutuuko sitä sitten tyytymään johonkin muuten sopivaan naiseen?
Vieläkin mietin yli vuoden takaista tapaamista, huhuh. Muistan toki sen yli 20 vuotta takaiset treffit. Ehkä nämä kolahdukset ovat yliarvostettuja ja kiinnostus loppuisi nopeasti. Taidan kyllä vaan selitellä tilanteen parhain päin ettei harmittaisi niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran. Mies ei vain ole ihan yhtä hulluna, enkä ymmärrä miksi minäkään olen häneen.
N51Löysä emätin ja roikkuvat häppärit. 50 kymppinen joka kuvitteli olevansa teinityttö. Löytänyt "seksuaalisuuden" erottuaan.
Huono lahna oli myös sängyssä.Pakko sanoa että oli kyllä sairain viesti mitä lukenut. ja olen mies. Hyvää loppuelämää. Yksin.
niin mutta tiedätkö mitä naiset kertoo miehistä??
Reilut 20.