Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?

3 miespuolista. Kaikki nepsyjä, kuten itsekin.

Kerran

N50

Kaksi kertaa, teini-ikäisenä ja pari vuotta sitten. Viimeisempi vielä syvemmin, en olisi teininä sellaiseen pystynytkään. Monta kertaa olen ollut ihastunut, mutta eivät kestäneet kauaa tai olleet kovin syvällisiä, ehkä lähinnä ihailua.

Ensimmäisen kolahduksen kanssa seurustelin ja oli hyvä ystäväni, en tiedä olisinko vieläkin kiinnostunut jos ei olisi muuttunut ihmisenä niin paljon. Toisaalta olimme liiankin läheiset ja samanlaiset, ettei ns. hengitystilaa oikein ollut. Ehkäpä kiihkeämmille tunteille ei olisi ollut oikein tilaa, kun se ainakin itselläni näyttäisi vaativan jonkinlaisen mysteerin ja sen, että täytyy yrittää kovemmin ymmärtää toista. Siinä tunteet alkoivat pikkuhiljaa käydä aika mittaviksi, suhdetta ei kuitenkaan koskaan tullut.

Ei ole tullut kevyitäkään ihastuksia tuon jälkeen.

Kerran. Mies ei vain ole ihan yhtä hulluna, enkä ymmärrä miksi minäkään olen häneen.

N51

Vuosia sitten kaaduin urheiluharrastuksessani niin pahasti, että sain kallonmurtuman. Se kyllä kolahti!

4

Muutaman aviomieheni lisäksi. Mieleenpainuvin oli perheen yhteisellä lomamatkalla floridassa. Kävelin illalla merenrantaa pitkin lapsi sylissäni kun näin sivusilmällä miehen koiransa kanssa kauempaa. Valtasi outo tunne. Katsoin miestä ja hän minua, oli hämärää ja samalla näin ja en nähnyt hänen kasvojaan. Seisoimme paikallamme pitkän tovin vain katsoen toisiimme intensiivisesti kunnes ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen irtauduin katseesta ja käännyin toiseen suuntaan. Mies jäi katsomaan jälkeeni. Tilanteen jälkeen tärisin kauttaaltani ja miehenikin kysyi, että oliko tuo joku tuttuni. Vastasin, että ehkä oli tietämättäni.

Toinen kerta oli eräs vanhempi rouva, jonka näin kahden päivän aikana kolme kertaa ihan eri puolilla pk-seutua. Kolmannella kerralla en ollut uskoa korviani kun kuulin takaani tutun äänen, en aluksi meinannut uskaltaa kääntyä katsomaan pitikö tuntemus paikkaansa, niin uskomattomalta se tuntui. Mutta siellä hän oli, yhtä hämmästyneenä kuin minäkin. Tämän jälkeen en enää häntä ole nähnyt.

Kolme.

Kukaan heistä ei ollut kiinnostunut minusta.

Ehkä joku päivä seurustelen.

N36

Kolme. Ensimmäinen noin parikymppisenä, kun olin vielä liian sinisilmäinen. Toinen tuli noin seitsemän vuoden päästä, meille tuli lapsiakin mutta yhteys muuten puuttui. Kolmas on nykyisen kanssa, tällä kertaa tuntuu kuin olisin löytänyt puuttuvan palasen elämästäni. Kuukausia kulunut mutta edelleen ollaan rakastuneita, jotenkin samankaltaisia muutenkin.

5-10 kertaa

Ensimmäisen kerran kolahti ja suhteen seurauksena lapsi ja katkera ero.

Toisen kerran kolahti mutta en kelvannut lapsen takia hänelle. Hyvää oli se, että en voinut kelpuuttaa muitakaan miehiä  minun ja lapsen kanssa elämäämme, joten elimme rauhassa kaksin kunnes hän oli aikuinen.

Kolmas kolahti, jä hänen kanssaan nyt jo yli 10-vuoden suhde. Meillä on telepaattinen yhteys toisiimme ja olen eheytynyt suhteen aikana parhaaksi versioksi itsestäni.

Kerran, kyseessä oli remppahessu työpaikallani. Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, tuntui kuin sisäelimeni olisivat vaihtaneet kerralla paikkaa :) Ja kun sitten juttelimme ensimmäistä kertaa, niin parin minuutin jälkeen tuntui jo siltä, että olisimme tunteneet aina.

Saatoimme jäädä juttelemaan tunniksikin kesken työpäivän, ja hän tuli aina niin lähelle seisomaan, että käsivartemme koskettivat tms. Ketään en ole halunnut yhtä paljon kuin häntä, vaikka mitään ei koskaan tapahtunutkaan, koska olin ja olen edelleen ihan onnellisesti naimisissa. Jopa hänen hikensä tuoksu sai minut käymään aivan ylikierroksilla.

Kerran vaan sellainen aivan selkeä, molemminpuolinen tapaus. Mitään sen kummempaa siitä ei valitettavasti syntynyt, kun molemmat oltiin varattuja. Se oli kuin pommi heti.

Muut normi-ihastukset ovat yleensä alkaneet hitaammin, kasvamaan ajan kanssa, ei noin yht'äkkisesti.

N45

Vierailija kirjoitti:

Kaksi. Toisen kanssa olen naimisissa ja toinen tuli vastaan työpaikalla. Se oli aivan käsittämätön tilanne meille molemmille. Miten voi joku vetää puoleensa vahvasti kuin magneetti rautaa? Onneksi emme kumpikaan lähteneet ruokkimaan sitä tunnetta. Se olisi johtanut vain ongelmiin. Onneksi tämä toinen sitten otti uusia suuntia elämäänsä ja lähti muualle töihin.

Tämä on viisautta!

Harvassa on, mutta tiedän kuitenkin mistä ap puhuu. Polvet notkahtaa kun katseet kohtaa, ja koko muu maailma katoaa ympäriltä. Onnellisia varmasti ne tyypit, jotka ovat päätyneet yhteen kolauksiensa kanssa.

Vai kolahti kassanhoitaja aapeehen hetkessä 🤭

Itselläni ihastuksia mutta kunnon kolinaa vain kymmenen vuoden välein.

Kolme kertaa. Kaksi heistä on naisia ja kyseessä on ainoastaan ystävyyssuhde. Heidän kanssaan tuntui heti, että olemme sydänystäviä. Toisen kanssa tapasimme 12-vuotiaina ja meillä ystävyys on kestänyt vuosienkin tauot elämäntilanteiden takia. Yksi on ollut mies ja hänen kanssaan olen naimisissa.

Kerran, olin pienessä erikoisliikkeessä myyjänä, ja mies tuli sinne asiakkaaksi. Oli kyllä pysäyttävä hetki, muistan tyypin edelleen, vaikka aikaa on kuljnut jo 20 vuotta. Miten voi jonkun ihmisen kanssa olla välittömästi niin täydellisen samalla aaltopituudella.

3 kertaa. Mutta tämä viimeinen oli kaikista pahin. Ei sellaista läsnäolon voimaa voi kuvailla. Vatsa kääntyi ympäri, vaikka en edes tuntenut ihmistä. Kuin valtava magneetti vetäisi puoleensa. Suoranaista ihmeellistä värähtelyä. Pystyin aistimaan hänen läsnäolon, vaikka en edes nähnyt häntä. Jos voisin ikinä koskea häntä, varmaan räjähtäisin. Juu, sellaista pientä. 

6 tuli mieleeni. Niistä 3 oli pitkässä parisuhteessa kanssani.

Saispa vielä joskus kokea sen päätäpahkaa rakastumisen!

N35