Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Varmaan aika monta kertaa.
Olin kova menemään joskus ja tapasin paljon ihmisiä.
Exän sedän kanssa on aina ollut voimakasta kemiaa. Meillä ei kuitenkaan ole ollut ikinä mitään vasinaista juttua. Myös sen exän kanssa oli.
Nykyisenkin mieheni kanssa on. Ollaan kylläkin oltu 12 vuotta yhdessä jo eli ei ehkä ole samanlaista kun alussa mutta kyllä vieläkin menee perhosia vatsassa.
Nyt en muista että olisi kenenkään kanssa kolahtanut kunnolla? Ihastun erittäin harvoin eli sellaista kemiaa ei ole ollut mutta jotain pientä ehkä ollut jokusen kerran. Jos olisin ollut sinkku niin olisin voinut lähteä matkaan 🙃
Olen kyllä miettinyt että kuinka usein se kemia on omassa päässä ainoastaan?
Minulla oli työkaveri joka oli selvästi ihastunut minuun ja tunsin kuinka hän tunsi kemiaa meidän välillä. Itseä kiusaannutti nuo tilanteet.
Olen vähän flirtti luonne ehkä niin miehet saattaa tulkita väärin ja tuntea sitä "kemiaa" jota ei minun puoleltani ole.
Sama pätee varmaan toiseenkin suuntaan eli olen voinut kuvitella sen kemian 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa, toivon että vielä kolahtaisi kolmannen kerran. Niin ihanaa se on. Ikä 38.
Nuorempana lukiossa ja yläasteella "kolahti" pari kertaa. Olin ujo enkä uskaltanut tehdä asioille mitään, en myöskään tuntenut näitä henkilöitä joten aika pinnallista kolahtelua. Nykyisen mieheni kanssa kolahti heti kun näin hänet eikä ole enää kolahtanut muiden kanssa vaikka ihastunkin ihmisiin helposti. Miten voikin kaikkien vuosien jälkeen kolahtaa samaan ihmiseen uudestaan ja uudestaan :) 12 v siis yhdessä.
Kolme. Kaikki ensikohtaamiset johtivat pitempään suhteeseen. Kolmannen kanssa perustin perheen. Lapset ovat jo n. 10 vuotiaita. Edelleen rakastetaan❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin viisi. Kemian lievempi muoto on se kun kysyy itseltään voisinko panna tuota miestä. Sen päätöksen voi tehdä muutamassa sekunnissa joka miehen kohdalla. Sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön tai varallisuuden tms kanssa eikä edes iän. Vanhoistakin miehistä voi sanoa olisinko voinut panna. Se lienee joku alitajuinen feromonijuttu.
Mielenkiintoinen ajatusleikki! Heti ryhdyin läpikäymään tuttavapiirin miehiä mielessäni 😅
Tarkentava kysymys: pitäisikö voida panna nyt tarvittaessa heti, vaikka kotoa saakin tarpeeksi seksiä? Vai riittääkö kyllä-vastaukseen että panisin jos mitään muuta ei järjestyisi, esim. autiolla saarella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kökköä puhua kemioista ja kolahduksista, kun asia ei niin yksinkertainen ole.
Onhan niitä joitakin. Mutta ei kolahtanut sitten pidemmälle ku ei ollutkaan yhteistä ja ei tullut yhteistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45v ukkeli täällä ja vain kerran elämässä ja se vaimon (nykyinen ex tosin) Ei se näin kaikkien elämän kokemusten jälkeen tunnu enää samalta. Sitä tunnetta minkä kokee jotain 20-24 vuotiaana sen oikean ihmisen kanssa, ei saavuta enää koskaan toiste, vaikka toki rakastua voikin uudelleen. Mä uskon vakaavasti siihen, että ns sielunkumppanin ihminen voi tavata vain kerran elämässään ja tietyssä vaiheessa elämää.
Toki jokainen ihminen on yksilö.
Tosi rakkaus kolahtaa vain kerran aiheuttaen perhosia vatsan pohjalle aina keskustellessa. Tosi rakkauden tunnistaa siitä ettei tunne häntä kohtaan lopu koskaan. Moni vain hylkää ihmisen jonka jumala on heille tarkoittanut, koska nykyään painostetaan vaihtamaan. Ihastus unohtuu parissa vuodessa, tosi rakkaus ei lopu koskaan. Se voi tosin muuttaa muotoaan vihaksi, mikä tuhoaa molempien mahdollisuudet löytää rakkaus koska on hylännyt todellisen rakkauden. Itse melkein hylkäsin elämäni rakkauden nuorena, mutta onneksi tulin järkiini hieman vanhempana ennen kuin hänet joku olisi napannut. Hänen rakkaus ei sammunut koskaan, tunne on päivä päivältä vahvempi. Onnea kaikille sen oikean etsintään. Toivottavasti et ole jo hylännyt jumalan sinulle tarkoittamaa kumppania. Jumalan viha tuo toistaan huonompia vaihtoehtoja elämän rakkauden hylänneelle, rankaisten vääristä valinnoista, muistuttaen oikeasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 vuotta sitten tapasin miehen joka yhä saa sukat pyörimään jaloissa. Ikinä tämän ihmisen kanssa ei mitään juttua ole ollut. Silloin tällöin törmätty ja aina jään kiinni miehen silmiin. Nyt pitkästä suhteesta erottuani elättelen toiveita todennäköisesti turhaan... N30
Naisten kanssa romanttisessa mielessä 2 kertaa. Miesten kanssa (siis ihan kavereiden kanssa) huomattavasti useammin
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Kaikista koitui vain sydänsuruja lopulta. Nykyään pakenisin, jos joku ihminen kolahtaisi.
Kolme kertaa. Yhdestä tuli melko pitkä liitto.
Kohtaamisissa on ollut jotain maagista.
N, yli 60
Ehkä neljä. Ihan selittämättömiä. kolmeen ensimmäiseen en edes tutustunut, neljäs on aviomieheni.
N54.
Anson kirjoitti:
45v ukkeli täällä ja vain kerran elämässä ja se vaimon (nykyinen ex tosin) Ei se näin kaikkien elämän kokemusten jälkeen tunnu enää samalta. Sitä tunnetta minkä kokee jotain 20-24 vuotiaana sen oikean ihmisen kanssa, ei saavuta enää koskaan toiste, vaikka toki rakastua voikin uudelleen. Mä uskon vakaavasti siihen, että ns sielunkumppanin ihminen voi tavata vain kerran elämässään ja tietyssä vaiheessa elämää.
Toki jokainen ihminen on yksilö.
Minulle tuo tapahtui vasta 50v ja olin ehtinyt olla naimisissakin. Ei se ikää Katso.
Alue: Aihe vapaa
Miehet haluu naisen josta tulee oma äiti mieleen, naiset miehen josta tulee oma isä mieleen. Tää on yleinen väite ja ei varmasti pidä aina paikkaansa, eikä kaikki ole edes heteroita, mutta valitettavasti itsellä on ollut niin - isoimmat kolahdukset on muistuttaneet jollain oudolla alitajuisella tavalla mun isää, mikä ei ole aina ollut niin positiivinen juttu.