Lue keskustelun säännöt.
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsin eroon ylimääräisestä 100kg kun erosin ukostani
Ai kauhee! Siis just ne "häiritsevät läskit" lähti kertalaakista! 🤭
Libidosi on hävinnyt?? No sitten en kyllä ryhdy laihduttamaan, jos siinä on semmoinen uhka.
20kg pudotuksella uniapnea hävisi ja verenpaine vakiintui jonnekin 110/75 tuntumaan. Aiemmin heitteli miten sattui ja varsinkin aamuisin oli (varmaankin uniapnean takia?) välillä suorastaan tähtitieteellinen.
Myös maksa-arvot laskivat normaaleiksi, olivat lievästi koholla orastavan rasvamaksan takia.
Olen aina liikkunut ylipainosta huolimatta paljon, usein 20 kilometrinkin metsälenkkejä koiran kanssa, mutta välillä polvet kiukuttelivat. Pistin ikääntymisen piikkiin, mutta nyt kun painoa on vähemmän ei ole niitäkään kolotuksia enää.
Ei mulla ollut oikein mitään vaivoja, toki olin vasta 45 kun laihduin, iän myötä olisi varmaan tullut kaikenlaista. Lapseni sairastui ja ahdistuin siitä niin, etten pystynyt syömään kunnolla melkein kahteen vuoteen. Hänellä on nyt asiat kunnossa, mutta mun pää ei vieläkään käsitä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää 53 v ja verensokeri koholla, diabetestuomio tuli. Lisäksi verenpainetta ja kolestrolia on. Olen kesäkuun lopusta nyt laihduttanut kaloreita laskemalla ja liikkumalla. Mulla on paino nyt 96 kiloa, lähtöpaino 107 kiloa. Normaalipaino on 55-57 kiloa. Nyt jo huomaa, että mäet nousee kevyemmin.
Tosiaan toivon että jouluksi saisin 85 kiloon lukeman ja ensi kesänä oltaisi lähellä normaalipainoa. Ei ole oikein tekosyitä jättää laihduttamatta. En polta enkä juo, en syö karkkia, heikkous on ollut jääkaapilla juoksentelu iltaisin.
Turhan kovan tavoitteen laitat, pysyvän laihtumisen salaisuus on se, että vähemmästä syömisestä tulee tapa. Ei haittaa, vaikka välillä paino vain pysyisi ennallaan.
Ihmiseltä menee yllättävän kauan, ennen kuin uudet tavat tulevat pysyviksi.
Siis älä hellitä, vaikkei paino putoaisi noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon laihtunut 10kg, mutta ei se tunnu oikein missään. Vyötäröltä lähtenyt vaivaiset 5cm. Nyt painan 85kg ja olen 165cm pitkä.
Labra-arvot parantuneet ja mulla ei ilmeisesti ole enää rasvamaksaa. Diabetes kyllä on edelleen, samoin verenpainetta. kolesteroli on laskenut, mutta koska db, edelleen on lääkitys.
Vaatteita olisi ehkä helpompi löytää, mutta aika paljon samoja vaatteita käytän edelleen. Yhdet uudet housut piti ostaa ja rintaliivejä. Uimapuku vähän lerpattaa peffasta, mutta uin ehkä kaksi kertaa vuodessa muutenkaan niin en osta uutta.
Liikunta on ehkä himpun helpompaa, mutta jaksoin mä ennenkin kävellä 10km lenkkejä ja käydä töissä pyörällä 15km päässä. Ehkä pikkasen on matka-aika nopeutunut.
Ahdistaa edelleen ja on ahdistanut laihana ja lihavana eli sitä tämä tuskin ratkaisee.
Mitään sen kummempaa en ole huomannut. Ehkä pudotuksen pitäisi olla isompi.
Niinhän se on. Monilla on turhan positiivisia odotuksia, miten se laihtuminen elämään vaikuttaa. Vaikkei se oikeasti vaikuta mihinkään muihin ongelmiin, kuin ylipainon vähenemiseen. Siksikin ehkä on helppo palata takaisin syömään liikaa, kun on odottanut jotain ihanaa ja ongelmatonta elämää, kun se lihavuus on helpottanut.
Eli ei ne kaikki ongelmat katoa laihduttamalla, mutta onha elämä jossain määrin helpompaa, kun saa vaatteita normaalikokoisina, eikä kukaan tuijota, että onpas tuo lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko pudotit?
Neljä kiloa, josta nyt on tullut takaisin kilo.
Kokonaisvaltainen hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Veriarvot ovat parantuneet, en kuorsaa enää, en ramppaa enää öisin vessassa, nukun paremmin, olen iloisempi, suorastaan hehkun ja näytän toki kaikinpuolinen paremmalta.
Painoin pahimmillaan lähes 100 kiloa, nyt en ole käynyt taas hetkeen vaa'alla, mutta veikkaan painon olevan jotain 75 kiloa. Esim. Vyötäröltä on lähtenyt 18 cm pois. Olen 170 cm pitkä ja vielä aion muutaman kilon pudottaa.
Ainut mikä tässä laihdutuksessa vähän harmittaa on se, että tissit on pienemmät ja vaatekaapin uusiminen käy kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin eroon ylimääräisestä 100kg kun erosin ukostani
keksi jotain uutta
Tuli lisää lihaa ympärilleni, kun tuli tuo uusi mies, lihaskimppu +80kg.
Vaivat, jotka hävisivät laihtumisen mukana (laihduin laihduttamatta, elämääni muuttamalla), ovat korkea verenpaine ja korkea kolesteroli. Painoa putosi ehkä noin 20–25 kiloa, noin 80 kilosta 55–60 kiloon. Pituutta 160 senttiä.
Olen nyt energisempi, jaksan tehdä paljon enemmän ihan arkisia asioita. Itsetuntoon tuo ei vaikuttanut ainakaan parantavasti. Ennen olin täysin näkymätön ja tiesin ja tiedostin sen, nykyään luikin seiniä pitkin ja olen tosi säikky. Vastaan, kun minua puhutellaan, mutta vetäydyn heti pois, kun saan tilaisuuden. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Libido - mitä se edes on?
Paljon muuttui, enkä tiedä, ovatko hyvät muutokset vaakakupissa painavampia kuin huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Olen luullut että kuorsaaminen tulee vasta kun ylipainoa on runsaasti. Tuo sinun 20 kg ei kovin suurelta tunnu mutta riippuu tietysti pituudesta jos olet lyhyt esim. 160 cm tai alle niin sitten se on jo melko huomattava painon pudotus. Mutta itsekin totesit ettet ajatellut olevasi kovin lihava.
Voiko siis lievempi ylipainokin vaikuttaa siihen että tulee ongelmia kuorsaamisesta? Mahdollisesti uniapneaakin? Itsellä on juurikin noin 20 kg ylimääräistä ja kuorsaaminen tullut ongelmaksi. Olen lähes 180 cm pitkä ja siis noin 20 kg ylimääräistä tullut eli kuorsaaminen (uniapnea) mahdollisesti johtuukin siitä.
Kuukautisten ongelma. Runsaat ja hirvittävän kivuliaat kuukautiset sekä välin tiputteluvuoto hävisivät, kun laihduin 10kg normaalipainon sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen rasittavat ja ahdistavat ensimmäiset 60kg lähti kun jätin naiseni. Muutama lisäkilo samaa sontaa lähti kun kävin kakalla.
Olitko siis syönyt sitä naista? Kannibaali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Olen luullut että kuorsaaminen tulee vasta kun ylipainoa on runsaasti. Tuo sinun 20 kg ei kovin suurelta tunnu mutta riippuu tietysti pituudesta jos olet lyhyt esim. 160 cm tai alle niin sitten se on jo melko huomattava painon pudotus. Mutta itsekin totesit ettet ajatellut olevasi kovin lihava.
Voiko siis lievempi ylipainokin vaikuttaa siihen että tulee ongelmia kuorsaamisesta? Mahdollisesti uniapneaakin? Itsellä on juurikin noin 20 kg ylimääräistä ja kuorsaaminen tullut ongelmaksi. Olen lähes 180 cm pitkä ja siis noin 20 kg ylimääräistä tullut eli kuorsaaminen (uniapnea) mahdollisesti johtuukin siitä.
En tiedä kuorsaamisesta, mutta onhan 20 kg ylimääräistä paljon ihan minkä pituiselle tahansa!
Rahanpuute hieman hellitti kun ruoka on niin kallista.
Laihdutin 30kg kun lääkäri sanoi että laikki johtuu lihavuudesta.
Edelleen uniapnea,astma,refluksi,fibromyalgia pahempi ku ennen, nivelpsori pahempi ku ikinä.
Paitsi että nyt syy onkin kun en kivuiltani saa nukuttua. Eli syyttävä sormi että oma syy edelleen.. kukaan ei noteraannut mitenkään sitä että nyt normaalipainossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Olen luullut että kuorsaaminen tulee vasta kun ylipainoa on runsaasti. Tuo sinun 20 kg ei kovin suurelta tunnu mutta riippuu tietysti pituudesta jos olet lyhyt esim. 160 cm tai alle niin sitten se on jo melko huomattava painon pudotus. Mutta itsekin totesit ettet ajatellut olevasi kovin lihava.
Voiko siis lievempi ylipainokin vaikuttaa siihen että tulee ongelmia kuorsaamisesta? Mahdollisesti uniapneaakin? Itsellä on juurikin noin 20 kg ylimääräistä ja kuorsaaminen tullut ongelmaksi. Olen lähes 180 cm pitkä ja siis noin 20 kg ylimääräistä tullut eli kuorsaaminen (uniapnea) mahdollisesti johtuukin siitä.
Siis 20 kg ylipainoa on älytön määrä. Sehän vastaa neljä tai viisi vuotiasta lasta. Mieti jos sellaista kannat jatkuvasti mukana, nukut sellaisen alla ja koitat tehdä yhtään mitään.
Ja itse olen lihava, ei siinä. Kuitenkin olen todella hämmentynyt, että miten kukaan voi sanoa ettei 20 kg ole paljon ylipainoa.
En ole hoikka vieläkään, enkä laihduttanut, paino vaan tippunut. Mutta joo, koska paino on lähtenyt pääosin vatsasta ja lanteilta, vyötärölinja on nyt parempi ja tullut esiin. Pystyn kulkemaan kotona pienissä vaatteissa esim. alushousut ja rintsikat, tuntematta itseäni joka sekunti läskiksi, koska vatsa ei ole tiellä. Housutkin asettuvat kauniimmin ja mukavammin.