Lue keskustelun säännöt.
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Monet on sanoneet, että itsetunnon paraneminen on vaikeaa, jos on kehittänyt itselleen ns. läski-identiteetin. Siitä on kuulemma vaikeaa päästä eroon.
Mä olin lihavanakin mielessäni hoikka, jota olen ollut koko nuoruuteni ja alkuaikuisuuden, joten nautin nyt täysin rinnoin istuvista vaatteista, ihmisten huomiosta, hymyilevästä peilukuvasta ja seksistä, mitä kummallisimmassa asennoissa.
Sama! Olin lapsena jopa alipainoinen, samoin vielä lukiossa. Vasta kun menin töihin niin 12h työpäivät, unenpuute ym. alkoi kerryttää painoa. Mun elimistö ei jotenkin toimi oikein, jossen liiku yhtään. Mutta en edes tajunnut miten kauhealta oon näyttänyt, aina ihmettelin muiden ottamia valokuvia että miten ihmeessä voin näyttää noin paksulta. Mielestäni kun en ollut mikään valtava (olin, 158cm ja pahimmillaan 84kg, sen sain aika hyvin pois ja 75kg:ssa en mieltäyt olevani tosi iso...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Olen luullut että kuorsaaminen tulee vasta kun ylipainoa on runsaasti. Tuo sinun 20 kg ei kovin suurelta tunnu mutta riippuu tietysti pituudesta jos olet lyhyt esim. 160 cm tai alle niin sitten se on jo melko huomattava painon pudotus. Mutta itsekin totesit ettet ajatellut olevasi kovin lihava.
Voiko siis lievempi ylipainokin vaikuttaa siihen että tulee ongelmia kuorsaamisesta? Mahdollisesti uniapneaakin? Itsellä on juurikin noin 20 kg ylimääräistä ja kuorsaaminen tullut ongelmaksi. Olen lähes 180 cm pitkä ja siis noin 20 kg ylimääräistä tullut eli kuorsaaminen (uniapnea) mahdollisesti johtuukin siitä.
Siis 20 kg ylipainoa on älytön määrä. Sehän vastaa neljä tai viisi vuotiasta lasta. Mieti jos sellaista kannat jatkuvasti mukana, nukut sellaisen alla ja koitat tehdä yhtään mitään.
Ja itse olen lihava, ei siinä. Kuitenkin olen todella hämmentynyt, että miten kukaan voi sanoa ettei 20 kg ole paljon ylipainoa.
Kyllähän se 20 kg voi näyttää eilaiselta eri ihmisillä, riippuen ruumiinrakenteesta. Ehkä siksi sitä ei aina tajua miten paljon se on.
Vierailija kirjoitti:
Mun korkein paino oli juuri ja juuri lievän lihavuuden puolella ja havahduin, kun BMI oli siirtymässä 30 puolelle. Minulla ei ollut varsinaisia terveysongelmia vielä, mutta suututti, kun vaatekaupoissa oli niin hankalaa, eikä mikään vaate tuntunut istuvan hyvin. Yksi konkreettinen lihavuushaitta oli, että poskiin jäi painaumia silmä- ja aurinkolaseista. :D En edes osannut yhdistää tuota "vaivaa" kiloihin, vaan ihmettelin vaan lasien mallia, kunnes laihduttuani huomasin, ettei samoista laseista jääkään enää jälkiä. Ja mikä tärkeintä, vaatekaupoissa ei tule enää itku. Vaatteet istuvat niin paljon paremmin ja kauniimmin, kun koon ei tarvitse olla teltta. Toivon, että pääsen vielä pysyvästi normaalipainoon, jolloin vaatteidenkin kanssa pääsee paljon helpommalla.
Olen siis edelleen ylipainoinen ja jojoilen BMI 24-28 tienoilla vuodenajasta riippuen (onneksi 28 on ollut mittarissa enää vain kesäloman lopulla), mutta nyt elämääni on tullut liikunta (monipuolisesti salitreeniä ja aerobista) ja tuntuu, että ylipainosta huolimatta kropan muoto on muuttunut paremmaksi. En ole ihan samanlainen pyöreä, leveä säkki kuin pahimmillani. Osa ylipainosta saattaa nykyään olla jopa lihasta.
Eikös normaali BMI ole 25? Sinun 24 on ehdottomasti normaalipaino, jonka alle ei kannata laihdutusinnostuksessaan mennä, koska keho pahus pyrkii aina palaamaan lähtöpainoonsa. Pidä mahdollisuuksien mukaan paino sinulle mukavissa lukemissa ja ainakin kerran päivässä samaan aikaan, mieluiten aamulla tyhjällä vatsalla, punnitset itsesi.
Tuo nykyajan suositus kerran viikossa punnitus antaa jo melkoisen etumatkan, jos paino alkaa nousemaan. Itselle punnitseminen on joka-aamuista kuin hampaiden pesu. Näin pidän normaalipainon eikä tarvitse huomaamatta kertyneitä kiloja laihdutella. Mutta kukin hoitaa nämä asiat parhaaksi näkemällään tavalla. Kerroin vain omasta tavastani mitenkään arvostelematta muita. Tsemppiä ja voimia laihduttajille ja muillekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun korkein paino oli juuri ja juuri lievän lihavuuden puolella ja havahduin, kun BMI oli siirtymässä 30 puolelle. Minulla ei ollut varsinaisia terveysongelmia vielä, mutta suututti, kun vaatekaupoissa oli niin hankalaa, eikä mikään vaate tuntunut istuvan hyvin. Yksi konkreettinen lihavuushaitta oli, että poskiin jäi painaumia silmä- ja aurinkolaseista. :D En edes osannut yhdistää tuota "vaivaa" kiloihin, vaan ihmettelin vaan lasien mallia, kunnes laihduttuani huomasin, ettei samoista laseista jääkään enää jälkiä. Ja mikä tärkeintä, vaatekaupoissa ei tule enää itku. Vaatteet istuvat niin paljon paremmin ja kauniimmin, kun koon ei tarvitse olla teltta. Toivon, että pääsen vielä pysyvästi normaalipainoon, jolloin vaatteidenkin kanssa pääsee paljon helpommalla.
Olen siis edelleen ylipainoinen ja jojoilen BMI 24-28 tienoilla vuodenajasta riippuen (onneksi 28 on ollut mittarissa enää vain kesäloman lopulla), mutta nyt elämääni on tullut liikunta (monipuolisesti salitreeniä ja aerobista) ja tuntuu, että ylipainosta huolimatta kropan muoto on muuttunut paremmaksi. En ole ihan samanlainen pyöreä, leveä säkki kuin pahimmillani. Osa ylipainosta saattaa nykyään olla jopa lihasta.
Eikös normaali BMI ole 25? Sinun 24 on ehdottomasti normaalipaino, jonka alle ei kannata laihdutusinnostuksessaan mennä, koska keho pahus pyrkii aina palaamaan lähtöpainoonsa. Pidä mahdollisuuksien mukaan paino sinulle mukavissa lukemissa ja ainakin kerran päivässä samaan aikaan, mieluiten aamulla tyhjällä vatsalla, punnitset itsesi.
Tuo nykyajan suositus kerran viikossa punnitus antaa jo melkoisen etumatkan, jos paino alkaa nousemaan. Itselle punnitseminen on joka-aamuista kuin hampaiden pesu. Näin pidän normaalipainon eikä tarvitse huomaamatta kertyneitä kiloja laihdutella. Mutta kukin hoitaa nämä asiat parhaaksi näkemällään tavalla. Kerroin vain omasta tavastani mitenkään arvostelematta muita. Tsemppiä ja voimia laihduttajille ja muillekin!
Se 24 ei ole toistaiseksi ollut pysyvää, vaan toden totta kilot pyrkivät takaisin heti jos ote herpaantuu. :( Yleensä kohtalokasta on esimerkiksi loma-ajat, jolloin tulee herkuteltua enemmän ja liikuttua vähemmän. Aina vaan ei jaksa/pysty olla niin tarkkana, varsinkin kun peruskulutukseni on vain 1500 kcal luokkaa. Ei tarvitse montaa hampurilaista/jätskiä/viinilasillista ottaa, kun on menty reippaasti yli. Siitä sitten taas tiukempi linja ja kohti normaalipainoa, kunnes seuraava loma koittaa... Tavoitteena on tietenkin pysyvä normaalipaino, BMI mieluummin vähemmän kuin 24, jotta olisi jotain liikkumavaraakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon laihtunut 10kg, mutta ei se tunnu oikein missään. Vyötäröltä lähtenyt vaivaiset 5cm. Nyt painan 85kg ja olen 165cm pitkä.
Labra-arvot parantuneet ja mulla ei ilmeisesti ole enää rasvamaksaa. Diabetes kyllä on edelleen, samoin verenpainetta. kolesteroli on laskenut, mutta koska db, edelleen on lääkitys.
Vaatteita olisi ehkä helpompi löytää, mutta aika paljon samoja vaatteita käytän edelleen. Yhdet uudet housut piti ostaa ja rintaliivejä. Uimapuku vähän lerpattaa peffasta, mutta uin ehkä kaksi kertaa vuodessa muutenkaan niin en osta uutta.
Liikunta on ehkä himpun helpompaa, mutta jaksoin mä ennenkin kävellä 10km lenkkejä ja käydä töissä pyörällä 15km päässä. Ehkä pikkasen on matka-aika nopeutunut.
Ahdistaa edelleen ja on ahdistanut laihana ja lihavana eli sitä tämä tuskin ratkaisee.
Mitään sen kummempaa en ole huomannut. Ehkä pudotuksen pitäisi olla isompi.
Niinhän se on. Monilla on turhan positiivisia odotuksia, miten se laihtuminen elämään vaikuttaa. Vaikkei se oikeasti vaikuta mihinkään muihin ongelmiin, kuin ylipainon vähenemiseen. Siksikin ehkä on helppo palata takaisin syömään liikaa, kun on odottanut jotain ihanaa ja ongelmatonta elämää, kun se lihavuus on helpottanut.
Eli ei ne kaikki ongelmat katoa laihduttamalla, mutta onha elämä jossain määrin helpompaa, kun saa vaatteita normaalikokoisina, eikä kukaan tuijota, että onpas tuo lihava.
No ei kai tässä(kään) ketjussa kukaan ole sellaista edes väittänyt että KAIKKI vaivat ja ongelmat katoaisi laihduttamalla?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun korkein paino oli juuri ja juuri lievän lihavuuden puolella ja havahduin, kun BMI oli siirtymässä 30 puolelle. Minulla ei ollut varsinaisia terveysongelmia vielä, mutta suututti, kun vaatekaupoissa oli niin hankalaa, eikä mikään vaate tuntunut istuvan hyvin. Yksi konkreettinen lihavuushaitta oli, että poskiin jäi painaumia silmä- ja aurinkolaseista. :D En edes osannut yhdistää tuota "vaivaa" kiloihin, vaan ihmettelin vaan lasien mallia, kunnes laihduttuani huomasin, ettei samoista laseista jääkään enää jälkiä. Ja mikä tärkeintä, vaatekaupoissa ei tule enää itku. Vaatteet istuvat niin paljon paremmin ja kauniimmin, kun koon ei tarvitse olla teltta. Toivon, että pääsen vielä pysyvästi normaalipainoon, jolloin vaatteidenkin kanssa pääsee paljon helpommalla.
Olen siis edelleen ylipainoinen ja jojoilen BMI 24-28 tienoilla vuodenajasta riippuen (onneksi 28 on ollut mittarissa enää vain kesäloman lopulla), mutta nyt elämääni on tullut liikunta (monipuolisesti salitreeniä ja aerobista) ja tuntuu, että ylipainosta huolimatta kropan muoto on muuttunut paremmaksi. En ole ihan samanlainen pyöreä, leveä säkki kuin pahimmillani. Osa ylipainosta saattaa nykyään olla jopa lihasta.
Eikös normaali BMI ole 25? Sinun 24 on ehdottomasti normaalipaino, jonka alle ei kannata laihdutusinnostuksessaan mennä, koska keho pahus pyrkii aina palaamaan lähtöpainoonsa. Pidä mahdollisuuksien mukaan paino sinulle mukavissa lukemissa ja ainakin kerran päivässä samaan aikaan, mieluiten aamulla tyhjällä vatsalla, punnitset itsesi.
Tuo nykyajan suositus kerran viikossa punnitus antaa jo melkoisen etumatkan, jos paino alkaa nousemaan. Itselle punnitseminen on joka-aamuista kuin hampaiden pesu. Näin pidän normaalipainon eikä tarvitse huomaamatta kertyneitä kiloja laihdutella. Mutta kukin hoitaa nämä asiat parhaaksi näkemällään tavalla. Kerroin vain omasta tavastani mitenkään arvostelematta muita. Tsemppiä ja voimia laihduttajille ja muillekin!
Se 24 ei ole toistaiseksi ollut pysyvää, vaan toden totta kilot pyrkivät takaisin heti jos ote herpaantuu. :( Yleensä kohtalokasta on esimerkiksi loma-ajat, jolloin tulee herkuteltua enemmän ja liikuttua vähemmän. Aina vaan ei jaksa/pysty olla niin tarkkana, varsinkin kun peruskulutukseni on vain 1500 kcal luokkaa. Ei tarvitse montaa hampurilaista/jätskiä/viinilasillista ottaa, kun on menty reippaasti yli. Siitä sitten taas tiukempi linja ja kohti normaalipainoa, kunnes seuraava loma koittaa... Tavoitteena on tietenkin pysyvä normaalipaino, BMI mieluummin vähemmän kuin 24, jotta olisi jotain liikkumavaraakin...
Samaa mieltä. Jännästi moni tuntuu olevan siinä kuvitelmassa, että se just siinä 25 alla oleva painoindeksi on se paras ja oikein normaalipaino eikä tunnuta ymmärtävän lainkaan, että se normaalipaino on ihan riippuvainen ruumiinrakenteesta. Vantteralla normibmi on siinä ylärajalla ja sitten taas sirommalla siellä alarajalla. Suurin osa sen sijaan ei ole kumpiakaan ja silloin se oma normipaino on keskivaiheilla eli siinä bmi 22 kieppeissä.
Toki monihan ei edes ymmärrä sitä, että tuossa bmi-kaavassa nimenomaan on otettu huomioon erilaiset ruumiinrakenteet vaan väitetään ettei se huomioi sitä eikä tätä. Lisäksi moni tuntuu kuvittelevan, että paino voi vaihdella reilun 15kg ja aina vaan on siinä omassa normaalipainossaan kunhan se edelleen jää tuon bmi 25:n alle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoisille ylipainovero terveydenhuollon kuormittamisesta. Jokaista reilua ylipaino kiloa kohti 1e päivävero. Eikä ole syrjintää verrattavissa esim tupakoitsijaan tai juoppoon verotetaanhan heitäkin mikä vähän paikkaa terveydenhuollon kuormitusta
Ei kannata lihoa alunperinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kauhean kehonegatiivinen keskustelu!
Ettekös te tiedä että lihavakin voi olla terve?!?!?
Kauheeta sisäistettyä patriarkaalista läskifobiaa.
Pudotin 125 ->90 kg, Pystyin lopettamaan verenpaine- ja kolesterolilääkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisille ylipainovero terveydenhuollon kuormittamisesta. Jokaista reilua ylipaino kiloa kohti 1e päivävero. Eikä ole syrjintää verrattavissa esim tupakoitsijaan tai juoppoon verotetaanhan heitäkin mikä vähän paikkaa terveydenhuollon kuormitusta
Jos on lihava, tupakoiva ja juoppo, niin pitääkö hänen silti maksaa kiloistaan veroa?
Laihduin 8 kiloa erään lääkkeen lopettamisen jälkeen ja nyt olen n. 2 vuotta ollut normaalipainoinen (ylärajalla tosin). Seuraavat vaivat hävisivät/lievenivät laihtumisen jälkeen:
Meralgia parestetica, jonka sain synnytyksestä
Kuorsaus
Kaksoisleuka
Ajoittainen polvikipu lenkkeillessä
Toisaalta laihtumisen myötä matala verenpaine alkoi oireilla huippaamisena, tätä ei ollut painavampana.
En ole koskaan elämäni aikana onnistunut laihduttamaan, olen ainoastaan onnistunut pitämään painon samana (ennen laihtumista ja laihtumisen jälkeen) sillä, etten syö juuri mitään klo 16 jälkeen (herkkupäivät erikseen tietty). Siksi laihtuminen oli outo kokemus, ja en meinannut uskoa todeksi vaa’an lukemia painon tippuessa. Nyt vain toivon, etten enää koskaan liho!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ala erittelemään (etenkin kun kaikki on jo ketjussa mainittu) joten totean vain, että elämänlaatu koheni aivan kaikilla mahdollisilla tavoilla laihtumisen myötä. Osa enemmän, osa vähemmän mutta ainuttakaan negatiivista seurausta ei normipainoon laihtumisessa ole vielä tähän päivään mennessä ollut.
Tai joo, vaatteita piti ostaa mutta toisaalta niin niitä joutui ostamaan myös lihomisen myötä eikä ne ikuisia (valitettavasti) ole normipainoisenkaan käytössä. Lisäksi se oli kivaa, että sain takaisin käyttöön muutaman vanhan lempparin jotka oli oikeasti laadukkaita klassikkoja.
Toki elämä on edelleen elämää erinäisine murheineen, mutta eipä niiltä suojassa ollut pulskemmassakaan kunnossa. Kokonaisuutena elämä oikeasti omantuntoisissa nahoissa on kuitenkin mukavampaa mitä se lihoneena oli ja sen silloisen 24/7 tympääntyneisyyden hoksasi vasta jälkeenpäin.
Vierailija wrote:
Selkäkivut helpotti
Sama juttu eikä kyllä toisaalta edes ihme, koska laihduttamisen myötä katosi suurin osa röllykkämahasta sekä kuppikoko ja ympärysmitta rintsikoissa pieneni ihan hurjasti. Siinä samalla ryhti parani ihan jo itsestään, kun ei enää ollut tuollaista massaa etupuolella kannateltavana ja toisaalta vetämässä kroppaa lysyyn ja etukenoon.
Jumppa auttaa tietenkin oman osansa, mutta ihan eri fiilis on jumpatakin kun suurin osa kivuista on poissa. Alaselkä ei vihoittele enää käytännössä lainkaan ja yläselässäkin ongelmat on enimmäkseen siitä johtuvia, jos on ollut liikaa koneella jolloin herkästi asento menee kumaraksi ihan huomaamattaan.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Olen luullut että kuorsaaminen tulee vasta kun ylipainoa on runsaasti. Tuo sinun 20 kg ei kovin suurelta tunnu mutta riippuu tietysti pituudesta jos olet lyhyt esim. 160 cm tai alle niin sitten se on jo melko huomattava painon pudotus. Mutta itsekin totesit ettet ajatellut olevasi kovin lihava.
Voiko siis lievempi ylipainokin vaikuttaa siihen että tulee ongelmia kuorsaamisesta? Mahdollisesti uniapneaakin? Itsellä on juurikin noin 20 kg ylimääräistä ja kuorsaaminen tullut ongelmaksi. Olen lähes 180 cm pitkä ja siis noin 20 kg ylimääräistä tullut eli kuorsaa
Totta. Itse olen omppu ja vielä tuon 20kg ylipainoisenakin näytin suoraan edestäpäin aikalailla normipainoiselta vaikka kaksari toki näkyi silloinkin. Mutta auta armias kun näki itsensä sivusta päin.. Nopsaan sitä sitten oppikin katsomaan itseään peilistä vain tasan yhdestä suunnasta, koska jotenkin tuo todellisuus oli aivan liian musertava päivittäin nähtäväksi.
Tosi tyhmäähän tuo itsensä pettäminen oli, mutta jotenkin sitä vaan ei voinut pitkään aikaan hyväksyä miltä näyttää ja etenkin kun sen peilikuvansa niin näppärästi sai näyttämään ihan siedettävältä. Lopulta sitten yksi ryhmäkuva järkytti niin, että oikeasti oli pakko alkaa pudottamaan painoa, koska siinä kuvassa näkyi ihan eri kokoluokan ihminen edestäkin päin mitä kotipeilistä. Samalla tuli tajuttua sekin, että se oma kotipeili eteisessä on "hoikentavaa" mallia ja tätä nykyä olen tuosta itseäni peilatessa jopa hoikahko vaikka edelleenkin olen lievästi ylipainoinen.
Vierailija wrote:
Onpas kauhean kehonegatiivinen keskustelu!
Ettekös te tiedä että lihavakin voi olla terve?!?!?
Kauheeta sisäistettyä patriarkaalista läskifobiaa.
Ei se ole läskifobiaa tai kehonegatiivisuutta, jos puhuu omista kokemuksistaan. Ei tässä haukuta kenenkään läskejä todellakaan, vaan kerrotaan, miten laihduttaminen on vaikuttanut omaan terveyteen. Mielestäni ihan tosi mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu!
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Kokeilin tuota ja menihän ne yhteen mutta niin tiukalle, että meinasin tukehtua🙈
Mun korkein paino oli juuri ja juuri lievän lihavuuden puolella ja havahduin, kun BMI oli siirtymässä 30 puolelle. Minulla ei ollut varsinaisia terveysongelmia vielä, mutta suututti, kun vaatekaupoissa oli niin hankalaa, eikä mikään vaate tuntunut istuvan hyvin. Yksi konkreettinen lihavuushaitta oli, että poskiin jäi painaumia silmä- ja aurinkolaseista. :D En edes osannut yhdistää tuota "vaivaa" kiloihin, vaan ihmettelin vaan lasien mallia, kunnes laihduttuani huomasin, ettei samoista laseista jääkään enää jälkiä. Ja mikä tärkeintä, vaatekaupoissa ei tule enää itku. Vaatteet istuvat niin paljon paremmin ja kauniimmin, kun koon ei tarvitse olla teltta. Toivon, että pääsen vielä pysyvästi normaalipainoon, jolloin vaatteidenkin kanssa pääsee paljon helpommalla.
Olen siis edelleen ylipainoinen ja jojoilen BMI 24-28 tienoilla vuodenajasta riippuen (onneksi 28 on ollut mittarissa enää vain kesäloman lopulla), mutta nyt elämääni on tullut liikunta (monipuolisesti salitreeniä ja aerobista) ja tuntuu, että ylipainosta huolimatta kropan muoto on muuttunut paremmaksi. En ole ihan samanlainen pyöreä, leveä säkki kuin pahimmillani. Osa ylipainosta saattaa nykyään olla jopa lihasta.