Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?

Mä olen lihonut n.25kg parissa vuodessa ja mua ärsyttää monikin asia lisääntyneessä painossa: 1.reidet hankaa kun on mekko päällä. 2.kuorsaan enemmän 3.selkä ja polvet ja lonkanseutu kipuilee 4.vaatteet ei mahdu päälle 5.tiedostan riskin mm.2.tyypin diabeteksen puhkeamisesta ja maksan rasvoittumisesta. Nyt on kolmisen kiloa saanut pudotettua sellaista "järkevää vauhtia" ja olen myös lisännyt liikuntaa. Olisin tyytyväinen jos nyt ens alkuun sen 10kg sais vähennettyä niin sitten katsoo, mihin seuraavaks. Moni tuttu on sanonu ettei musta huomaa että olisi noin paljon paino noussut mutta kyllä mä itse sen tunnen ja huomaan. Sama kuin kiikuttaisi kolmea 8l ämpärillistä vettä mukanaan jatkuvasti joka paikkaan.

Kiitos tästä ketjusta, sain taas lisäinspiraatiota päästä lähemmäs normaalipainoa.

Väsymys ja närästys. Vatsan rauhoittumisen jälkeen hävisivät myös sydämen lisälyönnit

Vierailija kirjoitti:

jaa oletko reflektoinut miten se paino pääsi siis nousemaan ylipäätään, lykkäsitko kersaa ulos vai mitä ihmettä oikein tapahtui

minää jos huomaan että paino nousee  lopetan syomisen

Lopetin tupakoinnin ja näläntunne palas. Lisäksi varmasti aloin syömään ihan vain korvatakseni yhden tavan toisella. Siitä se vaivihkaa alkoi nousta parissa kolmessa vuodessa. Sitten tuli kaikenlaista muuta mietittävää niin tilanne pääsi turhankin pitkälle ennenkuin havahduin tilanteeseen kunnolla, tympiinnyin ja käänsin kelkan. Eikä pidä käsittää väärin, olen tyytyväinen savuttomuuteen muuten enkä missään nimessä suosittele kenellekään tupakointia/edes kokeilemista koska siitä on vielä hankalampaa päästä eroon ja kaikki nyt tietää ettei se mikään terveystuote ole. Kuorsaaminen on kivempaa kuin herätä hengitystiet tukkivaan limaklönttiin aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa vielä millä menetelmillä laihdutitte!? Pudotin ketolla 12 kg ja sain takaisin kaikki, kun normaalisti aloin syödä ja jumankauta, että pännii! Viime kesänä olin hoikka ja olo oli ihana, nyt kaikkee muuta ja masentaa :((

Laihduttaa millä hyvänsä tavalla, jos laihtumisen jälkeen palaa entiseen, niin totta kai lihot takaisin. Tyhmäkö olet??

Ehkä olen tyhmä, kun oletan, että paino voisi pysyä laihdutetuissa lukemissa sitten, kun sen dieetin lopettaa., ei kai dieetti ole ikuinen tila? En sanonut palanneeni entiseen vaan lopettaneeni ketoruokavalion.

Ei se pysy poissa, jos ei muuta elintapojaan pysyvästi. Dieetit ovat tosi huonoja pysyvään painonhallintaan.

Vierailija kirjoitti:

2-tyypin diabetes, verenpainetauti ja veren korkeat rasva-arvot korjautuivat 23 kilon pudotuksen jälkeen. Mikään vaiva ei enää tarvitse lääkitystä. Kiitän lääkäriäni, joka sanoi suoraan, että kyllähän nämä sairaudet saadaan kuriin lääkityksellä, mutta voit myös laihduttaa ja päästä eroon kaikista lääkkeistä.

Kunnon lääkäri kehoittaa laihduttamaan, jos yli 10 kg ylipainoa. Itselle ei ole koskaan sanottu mitään, vaikka ollut 20 kg liikaa, josta nyt saanut pois 5 kg.

20 kiloa lähti, mitään muutoksia en ole havainnut. Lääkityksetkin on samat kuin 20 kg sitten, eli ei vaikuttanut niihinkään. Pitäisi varmaan tiputtaa toiset 20 kg, mutta kun tää paino on nyt junnannut tässä samassa +/- 1 kg jo puoli vuotta. En tiedä mitä tekisin?

Laihtunut vain 5 kg, mutta jo on helpompaa sitoa kengännauhat, ei tarvitse niin usein käydä WC:ssä ja sydän ei tykyttele niin helposti kuin ennen.

Ikääntyneen haitta laihtumisessa on, kun naama rypistyy ja vatsa roikkuu, mutta on silti parempi elää kevyempänä.

Kolesteroli laskee heti, kun vyötärörasvaa on vain vähän.

Varmaan en ollut ensimmäinen, joka luki "Vauvat, jotka hävisivät laihduttamalla"... No joo, jos laihduttaisin, voisi tuo raskauden näköinen mahakumpare kyllä hävitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalipainoon ei tarvitse tulla kuin muutama lisäkilo niin virtsanpidätys vaikeutuu. Ongelmaa ei ole kun olen ihannepainossa. Todella hyvä syy olla keräämättä painoa.

Miksei tästä puhuta?

Itse ainakin keksin parempiakin keskustelun aiheita

Olisi syytä puhua, koska vaiva on erittäin yleinen kaikenikäisillä naisilla.

Ja varsinkin kun se "karkailu" ei tarkoita varsinkaan alkuvaiheessa sitä, että kerralla lirahtaisi vähintään lusikallinen kun ei vaan pysty enää pidättämään.

Tai että se lusikallinen lirahtaisi esim jotain nostaessa niin, että sen ihan tuntee.

Ehei, sitä tulee ns tippa kerrallaan ihan vaan kävellessä eikä sitä huomaa mistään muusta kuin siitä, että alushousut haisee kuselle.

Vierailija kirjoitti:

Laihtunut vain 5 kg, mutta jo on helpompaa sitoa kengännauhat, ei tarvitse niin usein käydä WC:ssä ja sydän ei tykyttele niin helposti kuin ennen.

Ikääntyneen haitta laihtumisessa on, kun naama rypistyy ja vatsa roikkuu, mutta on silti parempi elää kevyempänä.

Tuo on ihan totta, että jo keski-iässä se laihtuminen ei näy naamassa mitenkään pelkästään positiivisella tavalla (ryppyyntymisen lisäksi naamakin roikkuu), mutta muutos olotilassa on niin isosti plussalla että aivan sama. (no joo, ei ole aivan sama mutta minkäs teet? lihominen takaisin entisiin mittoihin ei ole vaihtoehto)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin vaikuttanut? No, selkäkivut hävisi. Polvikivuista pääsin eroon. Närästys on enää hyvin harvinaista, virtsankarkailua ei enää ole ja ummetus on enää satunnaista.

Verenpaine on laskenut ns. normaaliin. Ennen laihtumista lääkäri suositteli verenpainelääkkeiden aloittamista. Nukun nykyään paremmin. Lieneekö sekin laihtumisen ansioita, vai olisiko kuorsaaminen tai joku muu asia muuttunut. Mutta unilääkkeitä en enää tarvitse.

-15 kg. Sen suuremmasta ylimääräisestä massasta ei ollut kysymys.

Virtsankarkailu tuntuu olevan yleistä. Olen tällä hetkellä 25 kg ylipainoinen, mutta alkutilanteessa olin 30 kg plussan puolella. En kuitenkaan kärsinyt virtsankarkailusta silloinkaan. Ylipaino kertyy minulla enimmäkseen ylävartaloon, johtuisiko siitä?

No eiköhän sen voi ihan järjellä päätellä, että se sisäelinten ympärille sekä vyötäisille kertynyt extra on se mikä todennäköisimmin vaikuttaa virtsarakon ja lantionpohjan (tuki)lihasten toimintaan.

Ei se kroppa sitä erottele onko se ylimääräinen rasvaa vaiko kohdussa kasvava lapsi vaan yhtälailla se ylimääräinen painaa rakkoa ja rasittaa muutenkin lantionpohjaa.

Raskaana ollessahan sitä saa ravata vessassa alvariinsa. Ja ihan vastaavanlainen mahahan sitä monellakin ylipainoisella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutus kannattaa kirjoitti:

Jos laihtumiseen on yhdistetty ruokavalion korjaamisen lisäksi myös liikunta, niin todella moni asia muuttui ainakin omalla kohdallani, mikä on saanut jäämään pysyvään elämänmuutokseen:

- Veriarvot paranivat aina verensokerista hemoglobiiniin ja kolesteroliin, riskit moniin sairauksiin pienenivät

- Nukun syvempää ja virkistävämpää unta, näen taas unia, uni ei ole katkonaista

- En tarvitse päiväunia enää

- Töissä jaksaa ihan eri tavalla, ja sen jälkeen on energiaa harrastaa ym. eli saan enemmän asioita aikaiseksi

- Muisti on parempi, opin helpommin asioita

- Mieliala on positiivisempi, olen tyytyväisempi elämään ja itseeni

- Väsyttää vähemmän, ihan sama mikä kellon aika on. Aterioiden jälkeen ei iske väsy

- En ajattele jatkuvasti ruokaa tai herkkuja

- Jumit, kivut ja kolotukset on poissa, vatsa toimii, iltapäivän päänsäryt harvenivat

- En haise hielle niin helposti, ei ole kuuma tai kylmä (inhottavaa ylipainoisena, kun koko ajan hikoilee kuin pieni eläin, alipainoisena taas paleli aina) --> tähän liittyen painon jojoilun loppu

- Reidet ei hankaa enää yhteen, voi käyttää kesällä mekkoja ilman, että reiden sisäsyrjät on vereslihalla

- Herkuttelun ym. epäterveellisen ja epäsäännöllisen syömisen loputtua henki ei haise aamuisin miltään, samoin kuin pönttöön menevät asiat (eipä tarvii nolostella enää kakkosella käymistä töissäkään :D)

- Kasvojen iho oikein säteilee, ei näppyjä enää, ja tästä olen saanut paljon kyselyjä, että mitä tuotteita oikein käytät, kun iho hehkuu (ihan marketin halpistuotteita, mutta ruokavaliolla on niin iso rooli)

- Kynnet ja hiukset voivat paremmin, hiukset ei ravoitu enää helposti, ihon kuivuus ja hilseily hävisi

- Säästän ruokakuluissa paljon, kun teen peruskotiruokaa enkä käytä herkkuihin niin paljon rahaa enää

En todellakaan palaa enää vanhaan!

Terv. nainen 167 cm ja 55 kg

Melkein kadehdituttaa... Olen samoissa mitoissa ja reidet todellakin hankaa yhteen, olen rättiväsynyt jatkuvasti, kasvot täynnä aknea (lihavampana ei ollut), hiukset rasvoittuvat nopeammin, töiden jälkeen ei todellakaan jaksa mitään muuta samana päivänä.

Kaikki on tutkittu ja mitään vikaa ei ole. Mitä ihmettä voisi tehdä kun laihduttakaan ei voi.

En tiedä sun syömisistäs, mutta ekana tulee mieleen ruokavalion korjaaminen.

Lisäksi unirytmi lienee pielessä jollakin tavoin eli unta saa liian vähän ja todennäköisesti se nukkumaanmeno venyy illasta toiseen ihan liian myöhäiseen.

Moni tarvitsee sen 8-9h unta eli jos herätys on aamukuudelta niin nukkumaan on ruvettava jo ysiltä vaikka se tuntuisi kuinka naurettavalta tai liian aikaiselta, koska iltahan on vasta nuori eikä muuten kerkiä tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on sanoneet, että itsetunnon paraneminen on vaikeaa, jos on kehittänyt itselleen ns. läski-identiteetin. Siitä on kuulemma vaikeaa päästä eroon.

Mä olin lihavanakin mielessäni hoikka, jota olen ollut koko nuoruuteni ja alkuaikuisuuden, joten nautin nyt täysin rinnoin istuvista vaatteista, ihmisten huomiosta, hymyilevästä peilukuvasta ja seksistä, mitä kummallisimmassa asennoissa.

Mulla on sama juttu eli hoikan ihmisen identiteetti on niin vahva etten näe itseäni lihavana vaikka ylipainoa on noin 30kg (161/84 ). Totta kai todellisuuden siis aina silloin tällöin näkee kun vaikka tilaa itselleen jonkun vaatteen, josta on aivan selvä mielikuva minkä kanssa sen yhdistää ja miten hyvältä se asu sitten päällä näyttääkään. Sitten peilin edessä se ei näytä tietenkään siltä mitä ajatteli, koska itseään ei mielikuvissa pidä lihavana vaan hoikkana ja suht sporttisena.

Tämä vääristynyt minäkuva on myös todella tehokas konsti lihavana pysymiseen.

Ketju on kyllä ollut todella silmiä avaava (kiitos kaikille!) koska ainakin mulle on tullut monta ahaa-elämystä, kun on hoksannut että ai se, tämä ja vielä tuokin johtuu mullakin todennäköisesti liikakiloista eikä jostain muusta. Lisäksi se vähän järkyttikin, että kuinka vähäinen ylipainokin (10-15kg) aiheuttaa jo terveysongelmia ja joiden laihdutus poistaa ne jopa kokonaan. Jotenkin ajatellut tästäkin, että ongelmia on oikeasti vasta niillä 50+ kiloa ylipainoisilla..

Vähän pöllämystynyt olo nyt ja paljon ajateltavaa.

Tämä hoikan identiteetin purkaminen on minullakin vielä kesken. Mitat 158/70 ja on hyvin vaikeaa kutsua itseä lihavaksi ilman, että se tuntuu liioittelulta tai jopa vitsiltä, olen siis aina ollut urheilullinen ja normaalipainoinen ja kilot tulivat muutama vuosi sitten ihan kuukaudessa, parissa. 

Edelleen on vaikeaa sulattaa se, kun kokoiseni ja vähän isommat ihmiset puhuvat itsestään lihavina ja kertovat, kuinka heidän pitäisi pudottaa painoa kymmeniä kiloja. Samoin se, että bussin penkille on nyt vaikea mahtua. Kyllä, alan kohta olla yksi niistä inhottavista lihavista vierustovereista, jotka tursuaa vierustoverin syliin, vaikea kuvitellakaan, että niin on tapahtumassa. Uusia vaatteita ostaessa L-koon housut menevät vain vaivoin kiinni, mutta silti koitan survoutua M-koon kuteisiin aina, kun kankaan materiaali sen sallii. Jatkuvaa piereskelyä ja ripuliakaan ei vielä 50-60-kiloisena ollut ja huonontunut kunto ja lisääntynyt kömpelyyskään tuskin on mitään iän tuomaa kankeutta (olen alle kolmekymppinen).

Vasta, kun katson muiden ottamia valokuvia ja videoita minusta, tajuan, että kaikki tuo yllä mainittu on totisinta totta. Samalla selviää myös se, miksi miehet on seurassani joko vaivautuneita, tai etäisiä. Mutta, koska itseä on vaikea katsoa täysin raivorealistisesti, niin tällaiset ketjut, joissa ihmiset puhuvat itsestään keskittymättä minuun lainkaan mutta saaden minut tahattomasti tunnistamaan itseni, ovat paras silmien avaaja. 

Meni vähän ohi aiheen, mutta pointtini on se, että tämä ketju on tosiaan avuksi meille, jotka emme ole vielä laihduttaneet. Oman tilanteen tajuaminen on kuitenkin ensimmäinen ja tärkein asia tehtäväksi, jos haluaa tehdä muutoksen 

Vierailija kirjoitti:

Klebin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalipainoon ei tarvitse tulla kuin muutama lisäkilo niin virtsanpidätys vaikeutuu. Ongelmaa ei ole kun olen ihannepainossa. Todella hyvä syy olla keräämättä painoa.

eli alakertaki on huonommassa kunnossa pullukoilla ainaki vanhempana ?

Näin vanhuspuolella työskentelevänä voin sanoa, että virtsankarkailua on kaiken kokoisilla vanhuksilla. 

Ja yhtälailla myös miehillä.

Pska puhetta! Ihan sama olo on olipa sitten lihava tai laiha. Vähän sama homma kuin tupakan lopetuksen kanssa. Ei ole kymmeneen vuoteen ollut mitään huomattavaa olotilassa .

Mulla on helpottanut moni vaiva muutaman kilon painon pudottamisella. Mulla syynä painon nousemiseen alunperin oli kyllä laskenut kunto ja vähentynyt liikunta. Musta vaivoihin on auttanut nimenomaan lisääntynyt liikunta ja lihasten vahvistuminen, ei niinkään painon pudottaminen. En oikein jaksa uskoa, että esim. diabetesriski pienenee kunnolla pelkällä painonpudottamisella tai sitten pitää pudottaa jo tosi paljon painoa.

Hikoilu ja tuskailu vaateostoksilla ja sovituskopissa. Nykyään löytyy jopa kirpparilta jotain sopivaa - ja ekologista/edullista. 10-15 vuotta sitten ei ollut isoja kokoja Zaralla, HM, Only, jne. Nykyään on näitä plusmallistoja ihan prismassakin. Tuntuu vähän pahalta sanoa näin, anteeksi, koska kehopositiivisuuden pitäisi koskea aivan kaikkia, eikä pelkästään isoja ihmisiä, vaikka tietysti toki heitäkin siinä samalla missä muitakin - varmaan tajuatte minkälaista positiviisuutta tarkoitan.

Eli jos 10 vuotta sitten 163/103.5 mitoilla somesta ja muualta kanavista olisi kuulunut viesti, ettei itseään kannata muuttaa, ja muutos olisi jopa pahaksi tai psykologisesti haitallista/läskivihaa jne., todennäköisesti en olisi koskaan muuttanut elintapojani. Jos olisin löytänyt silloiselle keholleni, ja itselleni, merkityksen/identiteetin tällaisesta yhteisöstä, sinne olisin jäänyt pysyvästi. Voin syödä koko kakun JA lisäksi tälle hurrataan? Yasss, lets go!

Hiljalleen vuosien aikana 163/56, osittain kumppanin tuella ja esimerkillä. En alkanut ihme dieeteille, aloin vain syömään kohtuudella ihan tavallista kotona tehtyä ruokaa. Paljon kasvisruokaa, koska se on mielestäni herkullista, mutta en ole täysin vege, syön lihaa ja muutakin. Ekstrakilojen aikana meni paljon noutoruokaa, valmisruokaa, pakasteruokaa, limuja, mehuja, koko hela hoito herkkuja. Keksit ja muut vehnäherkut on se pahin minulle. Herkuttelen yhä, melkein joka päivä, mutta nyt hyvin maltillisesti. Yleensä hedelmiä ja pähkinöitä, mutta kesällä satunnaiset jäätelöt sallittakoot. Juhlissa ja kylässä voi myös herkutella sillä mitä on tarjolla, en kieltäyty pullasta, koskaan. Otan tosin vain yhden, enkä leivo itse. Synnynnäisesti laiskalle on helpompaa jättää santsipulla ottamatta, kuin liikuttaa kehoaan sen pullan verran ekstra vauhdikkaasti!

Meidän koko suku on paria poikkeusta lukuunottamatta melko pyöreitä ja raskasrakenteisia, eikä urheilu ole ollut hiihtoa ja perus lenkkiä erikoisempaa. Marjassa ja sienessä tulee käytyä sesongin aikana, mutta you know what I mean. Oli karkkipäivä ja jättisäkki herkkuja, joka kahvivieraan aikana herkkuja, juhlissa herkkuja, jälkiruokana herkkuja, elokuvan aikana herkkuja, herkkujen syömiselle keksittiin tekosyitä monesta eri asiasta, mikä oli toisaalta ihan kivaa noin lapsen ja nuoren näkökulmasta. Monilla suomalaisilla on leipomisen taito hanskassa, ja hyvä niin, korvapuusti on maailmaluokan herkku! Sen kohtuuden pitää vain lähteä ihmisestä itsestään. Se on tosi haastavaa, jos on lapsesta asti tottunut vähän vääränlaiseen ruokamalliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla paino aivan normaalipainon alarajalla, mutta silti unihäiriötä, lonkka- ja polvikipua, kilpparin vajis, jatkuva väsymys.. muitakin voi olla mutta nuo tulee heti mieleen. Sitä siis vaan mietin, että jos olisin lihava ja lukisin tätä ketjua, niin yhdistäisin nämä painoon ja olisin siis väärässä. Keho on monimutkainen, ei kannata liiaksi yksinkertaistaa asioita.

Muiden positiiviset kokemukset laihtumisesta ja sinun tämän hetkiset vaivasi eivät sulje toisiaan pois. Joku saattaa hyötyöä laihtumisesta, toinen ei laihanakaan ole terve

Todennäköisesti nuo vaivat olisivat kertaluokkaa pahemmat jos ylipainoa olisi. Oli mullakin selkä- ja polvikipuja kun keikuin normaali- ja alipainon rajalla mutta nyt niitä vasta onkin ja esim.kävelyn sijaan olen joutunut siirtymään vesiliikuntaan koska kävellessä kipeytyy kroppa liikaa. Ylipainoa on sen n.13kg yli normaalipainon ylärajan.

Mikä on tihi?