Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi ilmiö: lapsettomat ystävät haluavat nähdä viikonloppuisin
19.01.2020 |
Meillä on 5-, 6- ja 9-vuotiaat lapset ja eletään ihan peruselämää pääkaupunkiseudulla. Asutaan isohkossa rivarissa ulkoilualueen kupeessa, ja veljeni perhe asuu lähistöllä myös. Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä.
Olen aina ollut sosiaalinen. Ystävissäni on sekä perheellisiä että sinkkuja, ja olen äidiksi tulon myötä pitänyt tärkeänä että olen itse aktiivisesti tekemisissä kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien läheisten kanssa. Ruuhkavuosia elävien kanssa nähdään kun pystytään. Kuten varmaan monella muullakin lapsellisella, lasten ollessa pieniä jäivät lapsettomat ystävät hetkeksi vähän etäämmälle, monen tällaisen ystävän ollessa se taho, joka otti etäisyyttä. Ymmärrettävää, sillä nuhanenäiset taaperot ja koliikkivauvat veivät sekä minun energiani, että näiden ystävien kiinnostuksen 😄 Olen kuitenkin vuosien varrella järjestänyt puutarhajuhlia, konmaritusrinkiä jne, joten kontakti on pysynyt.
Moni ystävistäni on samaa ikäluokkaa kuin minä, syntynyt 1981 eli tänä vuonna tulee lasiin 39. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön: lapsettomat ystävät ottavat viikonlopun koittaessa yhteyttä että mitäs suunnitelmia. Sen sijaan että ehdottaisivat leffassakäyntiä tai muuta aikuisten puuhaa, he haluavat tulla meille käymään.
Näitä ystäviä ei ole vain yksi, vaan useampia. Yksi velapariskunta, kolme sinkkunaista joista yksi vela ja kaksi tahtomattaan. Samaan ’porukkaan’ lasken myös mieheni sukulaisen, yksinäisen sinkkumiehen. Yksi ystävistäni kaipaa pois pienestä yksiöstään ja toinen on sanonut suoraan, että hänen yksinäisyyttään lievittää parhaiten se, että saa auttaa meillä keittiössä tai samoilla lähimetsissä lasteni kanssa. Muut eivät ole olleet näin suoria, mutta pariskunta on kyllä ihastellut että meillä on niin hyvä tunnelma, kun talossa ramppaa naapuruston lapsia ja ruokapöydässä on aina tilaa vieraille. Korostan, että ystävät kyllä kutsuvat myös omiin koteihinsa, tai ehdottavat joskus muuta menoa, mutta ihan selvästi monella on kaipuu meidän kotiimme.
Olen pohtinut paljon yhteisöjä viime aikoina. Moni näennäisen menestynyt, työhönsä panostava ja aktiivisesti harrastava yksineläjä vaikuttaa potevan kaipuuta ’perheeseen’, sellaiseen arkiseen olemiseen jossa ei tarvitse suorittaa vaan voi vaikka kommentoida telkkariohjelmia muiden kanssa. Minusta on mukava nähdä kavereita, mutta tuntuu myös vähän raskaalta että joudumme miehen kanssa merkkaamaan kalenteriin päivät, jolloin varmasti olemme vain oman perheen kesken. Erityisesti sunnuntait on hankalia, kun ystävien lisäksi myös meidän yksin elävät äitimme kaipaavat seuraa. Joskus meitä sitten on talo täynnä porukkaa, ja vaikka minunkin sydäntäni lämmittää nähdä vaikkapa tämä sinkkumies rakentamassa majaa mummon ja meidän poikien kanssa, huomaan olevani maanantaina töissä aika poikki. Usein alkuviikko menee antisosiaalisissa tunnelmissa, ja parisuhde kyllä kärsii kun molemmat vaan halutaan möllöttää yksin 😬
Onko muilla samankaltaisia havaintoja?
Kommentit (167)
Haluavat nähdä ystävää mutta niin ettei tarvi itse siivota tuntitolkulla teidän vierailun jälkeen. Helpompi tulla teille. Ja sitte siellä ap luulee itsestään ja perheestään liikoja ja luulee että teille ollaan kateellisia ja kaikki haluavat mitä teillä on. Ei ole käynyt mielessä että teidän lapset ovat niin sottaisia ja huonokäytöksisiä ettei teitä haluta kenenkään luokse kylään ja siksi on helpompi nähdä teidän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä."
Nousi oikeasti karvat pystyyn ja kuvotus suuhun. Hyi hemmetti että kuulostaa hirveältä.
"Hyvähenkistä ja yhteisöllistä." Voin kuvitella miten tuolla suhtaudutaan minkäänlaiseen erilaisuuteen ja normeista poikkeamiseen. Aivan varmasti todella sietämätön paikka elää.
Heh...minäkin asun tuollaisella alueella ja joo, nimenomaan lapsiperheet viihtyvät. Mutta en kyllä tiedä yhtäkään lapsetonta tai sinkkua nelikymppistä, joka menisi tapaamaan ystäväänsä päästäkseen osallistumaan leikkimielisiin yleisurheilukilpailuihin. Jos joku menee, niin ihan vain siksi, ettei perheellistä ystävää ole mahdollista tavata ilman leikkimielisiä yleisurheilukisoja. En itsekään osallistunut em kaltaisiin juttuihin kuin vain lasteni vuoksi. Kun kasvoivat teineiksi, loppui osallistumiseni. Nyt, kun lapseni ovat jo aikuisia, ei tulisi mieleenikään osallistua. Keksin paljon mukavampaakin tekemistä.
Länsi-Pakilasta kajahtaa! Varokaa käpyläläiset, asemanne omaa erinomaisuuttanne ja yhteisöllisyyttänne eniten olevina stadilaisina on uhattu!
Vierailija kirjoitti:
Tee testi: ala pyytää näitä lapsettomia/sinkkuja teille lapsenvahdiksi. Pääsisitte miehesikin kanssa viettämään kaksin parisuhdeaikaa mökille ja myöhemmin ehkä viikon lomareissullekin jonnekin. Hyvin nopeasti nimittäin selviää, miten halukkaita he oikeasti ovat viettämään aikaa lastesi kanssa ja miten paljon perhe-elämä heitä todellisuudessa kiinnostaa. Mä nimittän vähän luulen, että heille sun idyllisi on ihan ok tai pieninä hetkinä jopa mukavaakin, mutta vain ilman vastuuta perhearjen pyörittämisestä.
Mulla se kyllä on mennyt juuri noin, etten edes yritä pyytää kahta ystävääni mihinkään, koska eivät pääse. Käyn välillä heillä kylässä ja välillä olen lapsenvahtina. En kyllä ole tajunnut olevani joku parasiitti.
kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näkee että suomalaisilla on huono itsetunto ja kalvavana kansantautina katkeruus. Mitä se kertoo teistä, että pidätte ap:tä paremmuudellaan brassailevana hurskastelijana?
Minusta ap on havaintoineen oikeilla jäljillä, kyllä meistä perheettömistä moni kaipaa yhteisöä. Yksin elävällä äidilläni on läheisinä ns. matamikaverit, joiden kanssa hän näkee viikottain. Minä yritän rakentaa omista ystävistäni samanlaista tukiverkkoa, jos jään yksin. Koskaan kun ei tiedä jos parisuhde lähtisi alta vaikka toisen kuoleman tähden.
Älä yleistä. Itse olen vela, ja minulla on perhe ja yhteisö ympärilläni. En todellakaan kaipaa mitään meluisaa lapsiperhe-elämää niin paljon, että haluaisin vapaa-aikoinani ehdoin tahdoin tuppautua ap:n luokse kylään samoilemaan perheen lasten kanssa metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna on ihana tuntea kuuluvansa jonnekin ja vaikka jäin itse lapsettomaksi, niin siskon ja ystävien perheissä on mukava käydä osallistumassa silloin tällöin. Esimerkiksi ruuasta saa paljon parempaa, kun sen tekee ystävien kesken... Silloin jaksaa panostaa enemmän. Ja lapset ovat kivoja - etenkin kun saa osallistua heidän elämäänsä viihdyttäjänä ja sellaisena hauskana tätinä.
En yhtään ihmettele, miksi miehet haluavat tulla isiksi. Se on hauskaa puuhaa!
Yhdistätkö sinkun ja isän elämän toisiinsa?! Taidat käydä vajaalla. Sinun pientä virkistävää visiittiäsi lapsiperheeseen tutustumassa ei voi verratakaan vastuuseen oikeasti omasta lapsistaan ja perheestään! Oletko elänyt kivikaudella, etkä tajua, että vanhemmuus on kokonaisvaltainen juttu sekä isälle että äidille. Alpituksessa en näe ongelmaa; jokainen voi määrätä itse, ketä kotiinsa päästää kyläilemään ja milloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä."
Nousi oikeasti karvat pystyyn ja kuvotus suuhun. Hyi hemmetti että kuulostaa hirveältä.
"Hyvähenkistä ja yhteisöllistä." Voin kuvitella miten tuolla suhtaudutaan minkäänlaiseen erilaisuuteen ja normeista poikkeamiseen. Aivan varmasti todella sietämätön paikka elää.
Heh...minäkin asun tuollaisella alueella ja joo, nimenomaan lapsiperheet viihtyvät. Mutta en kyllä tiedä yhtäkään lapsetonta tai sinkkua nelikymppistä, joka menisi tapaamaan ystäväänsä päästäkseen osallistumaan leikkimielisiin yleisurheilukilpailuihin. Jos joku menee, niin ihan vain siksi, ettei perheellistä ystävää ole mahdollista tavata ilman leikkimielisiä yleisurheilukisoja. En itsekään osallistunut em kaltaisiin juttuihin kuin vain lasteni vuoksi. Kun kasvoivat teineiksi, loppui osallistumiseni. Nyt, kun lapseni ovat jo aikuisia, ei tulisi mieleenikään osallistua. Keksin paljon mukavampaakin tekemistä.
Veikkaanpa, että kun ap:n lapset ovat aikusia, ap:kin viettää mieluummin aikaa miehensä kanssa mökillä kuin osallistuu miehensä kanssa enää leikkimielisiin yleisurheilukilpailuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut oikeasti on muumimammoja. Semmosia tyyppejä joiden kanssa on kiva viettää aikaa koska tulee nähdyksi ja saa ottaa rennosti myös niiden kodissa. Tätini on sellainen ja siksi viihdyttiin niin hyvin serkkulassa lapsena. Kuvaavaa on että äitini, joka on raskas persoona ja siivousfriikki, ei aikanaan halunnut järkätä 50-vuotissynttäreitä koska tädin synttärit oli paria vuotta aiemmin olleet niin menestyksekkäät.
Itse näin 35-vuotiaana arvostan eniten sellaista laatuaikaa ystävien kanssa että käydään vaikka pitkällä kävelyllä tai soudellaan mökillä. Leffassa käyn mieluiten yksin, eikä tulis mieleenkään käydä salilla yhdessä jonkun kanssa. Eikä ystävien lapsetkaan haittaa, kunhan niitä ystäviä joskus näkee ilman niitäkin.
Kolme lasta, lähestyn iässä kolmeakymppiä. Eipä ole ikäluokassamme lapsettomat sosiaalistuneet näkemisiin, saa itse olla yhteydenpidon ylläpitäjä. Kaikilla tuntuu olevan kiireitä työn, opiskelun ja omien parisuhteiden parissa ilman lapsiakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ilmiö: lapselliset ystävät haluavat nähdä viikoloppuisin.
Olen sinkku ja lapselliset ystävät kutsuvat kylään viikonloppuisin kun eivät enää pääse lähtemään yksin minnekkään. OIen joskus käynyt mutta varsinkin äidit ovat niin väsyneitä ja kiukkuisia kun kakarat kiljuu ja riehuu ettei pysty keskustelemaan aikuisten kesken rauhassa kokonaista lausetta. Nykyään kieltäydyn kohteliaasti ja sanon että olen töissä, matkalla, sairas tms. tekosyy koska en vaan jaksa katsella sitä "prisma-perheen" lähiöhelvettiä.
Eiköhän ap ole kyse ihan vain siitä, että lapsettomat ystäväsi kokevat helpommaksi hengata kanssanne nyt kun lapset eivät ole enää ihan räkänokkia, joita täytyy koko ajan vahtia. Ja jos teidän kotinne on vakiintunut tapaamispaikaksi niin sellaisena se pysyy vrt. kokoushuoneet joissa ihmiset hakeutuvat aina samoille istumapaikoille. Eli tottumiskysymys.
Ei sillä etteikö teillä voisi olla mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähditkö kotoa mihinkään aiemminkaan? Silloinkin kun näitte vielä, niin pidit kotonasi juhlia. Ehkä siksi.
Kuten sanottua, olen sosiaalinen luonne. Ennen lapsia olin mm. opiskelijana osakunnan pj, urheilujoukkueen jojo ja ympäristöjärjestöaktiivi. Näistä yhteyksistä ystäväni ovat löytyneet.
Lisäksi asuin kimppakämpässä ennen mieheni tapaamista, ja harrastin ystävieni kanssa esim. festareilla käymistä ja urheilua niin että kisoja tuli ulkomaita myöten. Kolmen lapsen kanssa olin jokaisen kanssa vuoden kotiäitinä kunnes palasin töihin. En sanoisi että olen ollut kotihiiri, vaan pikemminkin niin että ystäväni ovat aina kokeneet että minulla on energiaa koota ihmiset yhteen.- Ap
Niin mikä tässä on se ongelma?
Jotenkin inhottavaa, että näet ja määrität ystäviäsi vain siitä näkökulmasta, että heillä ei ole lapsia. Ystäväni, joka on vela. Ystäväni, joka on lapseton. Kai he nyt jotain muutakin ovat?
Tottakai jos ajattelet heitä vain tästä lähtökohdasta, ihmisinä, joilla ei ole lapsia, voit tulkita kaikki heidän tekemisensä merkkinä siitä, että he jotenkin kadehtivat sinun perhettäsi. Jos vapaaehtoisesti lapseton ystävä sanoo että ”Olipa mukava käydä yhdessä lastesi kanssa metsäretkellä”, se ei tarkoita automaattisesti, että ”voi kumpa minullakin olisi lapsia”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäsuosittu mielipide, mutta usein perheelliset ymmärtää paremmin lapsettomia kuin toisinpäin, sillä moni perheellinen etenkin nykyään on ehtinyt ennen lisääntymistä elää pitkäänkin lapsetonta aikuisuutta. Ap:llä on hyvin kun kaveripiiristä löytyy lapsettomia, jotka ovat yhtä ymmärtäväisiä ja avarakatseisia perhe-elämää kohtaan kuin hän on lapsettomia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa selvästi kehuja erinomaisuudestaan, ja huomioita siitä, kuinka velat ja muut lapsettomat kuitenkin loppujen lopuksi kaipaavat sitä lapsiperhe-elämää.
Huomasin saman. Hieman alentavan tyylin.
Omituinen avaus. Meillä on kyläillyt ystäviä, lapsettomia ja lapsellisia, ihan koko sen ajan kun lapsia on ollut. Ennen lapsiakin kyläili. En saa kiinni että mistä uudesta ilmiöstä tässä on kyse. Ap kehuu kyllä itseään ja ”elämäntapaansa” kovasti siihen nähden, miten tavallinen se on. Vai että Muumimamma... Huoh. Muumitalossahan asuu paljon erilaista porukkaa, ei perus ydinperhe, jossa joku käy viikonloppuna kahvilla, vielä tee teistä Muumiperhettä.
Voitteko muuttaa alueelta pois?
Voitteko vain sanoa tutuillenne että ette ehdi näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Olen muutaman vuoden sinua nuorempi lapseton, joten voinen kertoa oman näkemykseni. Opiskelut takana, arki menee töissä, harrastuksissa ja kotisohvalla eikä baarit tai viikonloppumatkat enää innosta, niin on kiva pitää yllä sosiaalista elämää. Lapsettoman on myös aina helpompi mennä lapsellisen luokse kuin päinvastoin. Olisit iloinen, että sinulla on läheisiä, kaikilla ei ole. Jos jokaviikonloppuinen härdelli häiritsee, kutsu jo etukäteen porukkaa jonain tiettynä päivänä, kesällä mikään ei ole helpompaa kuin grillailla nyyttäriperiaatteella, ja voitte sitten rauhoittaa osan viikonlopuista omalle perheelle.
"Lapsettoman on myös aina helpompi mennä lapsellisen luokse kuin päinvastoin. "
KENEN NÄKÖKULMASTA HELPOMPAA? :D
Alue: Aihe vapaa
3/5, ei tarpeeksi lit että saisi palstan roihuamaan