Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi ilmiö: lapsettomat ystävät haluavat nähdä viikonloppuisin
19.01.2020 |
Meillä on 5-, 6- ja 9-vuotiaat lapset ja eletään ihan peruselämää pääkaupunkiseudulla. Asutaan isohkossa rivarissa ulkoilualueen kupeessa, ja veljeni perhe asuu lähistöllä myös. Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä.
Olen aina ollut sosiaalinen. Ystävissäni on sekä perheellisiä että sinkkuja, ja olen äidiksi tulon myötä pitänyt tärkeänä että olen itse aktiivisesti tekemisissä kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien läheisten kanssa. Ruuhkavuosia elävien kanssa nähdään kun pystytään. Kuten varmaan monella muullakin lapsellisella, lasten ollessa pieniä jäivät lapsettomat ystävät hetkeksi vähän etäämmälle, monen tällaisen ystävän ollessa se taho, joka otti etäisyyttä. Ymmärrettävää, sillä nuhanenäiset taaperot ja koliikkivauvat veivät sekä minun energiani, että näiden ystävien kiinnostuksen 😄 Olen kuitenkin vuosien varrella järjestänyt puutarhajuhlia, konmaritusrinkiä jne, joten kontakti on pysynyt.
Moni ystävistäni on samaa ikäluokkaa kuin minä, syntynyt 1981 eli tänä vuonna tulee lasiin 39. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön: lapsettomat ystävät ottavat viikonlopun koittaessa yhteyttä että mitäs suunnitelmia. Sen sijaan että ehdottaisivat leffassakäyntiä tai muuta aikuisten puuhaa, he haluavat tulla meille käymään.
Näitä ystäviä ei ole vain yksi, vaan useampia. Yksi velapariskunta, kolme sinkkunaista joista yksi vela ja kaksi tahtomattaan. Samaan ’porukkaan’ lasken myös mieheni sukulaisen, yksinäisen sinkkumiehen. Yksi ystävistäni kaipaa pois pienestä yksiöstään ja toinen on sanonut suoraan, että hänen yksinäisyyttään lievittää parhaiten se, että saa auttaa meillä keittiössä tai samoilla lähimetsissä lasteni kanssa. Muut eivät ole olleet näin suoria, mutta pariskunta on kyllä ihastellut että meillä on niin hyvä tunnelma, kun talossa ramppaa naapuruston lapsia ja ruokapöydässä on aina tilaa vieraille. Korostan, että ystävät kyllä kutsuvat myös omiin koteihinsa, tai ehdottavat joskus muuta menoa, mutta ihan selvästi monella on kaipuu meidän kotiimme.
Olen pohtinut paljon yhteisöjä viime aikoina. Moni näennäisen menestynyt, työhönsä panostava ja aktiivisesti harrastava yksineläjä vaikuttaa potevan kaipuuta ’perheeseen’, sellaiseen arkiseen olemiseen jossa ei tarvitse suorittaa vaan voi vaikka kommentoida telkkariohjelmia muiden kanssa. Minusta on mukava nähdä kavereita, mutta tuntuu myös vähän raskaalta että joudumme miehen kanssa merkkaamaan kalenteriin päivät, jolloin varmasti olemme vain oman perheen kesken. Erityisesti sunnuntait on hankalia, kun ystävien lisäksi myös meidän yksin elävät äitimme kaipaavat seuraa. Joskus meitä sitten on talo täynnä porukkaa, ja vaikka minunkin sydäntäni lämmittää nähdä vaikkapa tämä sinkkumies rakentamassa majaa mummon ja meidän poikien kanssa, huomaan olevani maanantaina töissä aika poikki. Usein alkuviikko menee antisosiaalisissa tunnelmissa, ja parisuhde kyllä kärsii kun molemmat vaan halutaan möllöttää yksin 😬
Onko muilla samankaltaisia havaintoja?
Kommentit (167)
No ei kyllä ole. Luulet kenties liikoja perheestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Se että haalit itsellesi jatkuvaa hässäkkää vai se että (pienellä) osalla hässäkästäsi ei ole lapsia?
Ei ole mitään ongelmaa! (Vaikka se näköjään on AV-palstalla implisiittinen oletus :) En tosin myöskään kutsuisi ystävien yhteydenottoja hässäkän haalimiseksi, osaan kyllä sanoa ei jos en jaksa. Ja mieheni osaa kahta kauheammin.
Mietin vaan, että ovatko muut perheelliset huomanneet tällaista kun lähestytään neljääkymppiä, ja olisiko esim. mietteitä siitä, voisiko tämäntapaista rentoa, ei tavoitteellista yhteisöllisyyttä toteuttaa muillakin tavoin kuin siten, että yksi ’Muumitalo’ mammoineen on jutun primus motor.
- Ap
Sinkkuna on ihana tuntea kuuluvansa jonnekin ja vaikka jäin itse lapsettomaksi, niin siskon ja ystävien perheissä on mukava käydä osallistumassa silloin tällöin. Esimerkiksi ruuasta saa paljon parempaa, kun sen tekee ystävien kesken... Silloin jaksaa panostaa enemmän. Ja lapset ovat kivoja - etenkin kun saa osallistua heidän elämäänsä viihdyttäjänä ja sellaisena hauskana tätinä.
En yhtään ihmettele, miksi miehet haluavat tulla isiksi. Se on hauskaa puuhaa!
Ei ihan samassa mittakaavassa, mutta meidän ”extended familyyn” on viime vuosina liittynyt kaksi yksinelävää ystävää, jotka kutsutaan juhlapyhinä seuraamme. Kummallakin perhe kaukana.
Uskon itse läheisyyden kaipuuseen jota ei vain parisuhde tyydytä. Suomalaisista joka viides kärsii yksinäisyydestä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006094185.html
Olen muutaman vuoden sinua nuorempi lapseton, joten voinen kertoa oman näkemykseni. Opiskelut takana, arki menee töissä, harrastuksissa ja kotisohvalla eikä baarit tai viikonloppumatkat enää innosta, niin on kiva pitää yllä sosiaalista elämää. Lapsettoman on myös aina helpompi mennä lapsellisen luokse kuin päinvastoin. Olisit iloinen, että sinulla on läheisiä, kaikilla ei ole. Jos jokaviikonloppuinen härdelli häiritsee, kutsu jo etukäteen porukkaa jonain tiettynä päivänä, kesällä mikään ei ole helpompaa kuin grillailla nyyttäriperiaatteella, ja voitte sitten rauhoittaa osan viikonlopuista omalle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli velat tulevat larppaamaan teille viikonloppuisin perhe-elämää ja pääsevät valmiiseen ruokapöytään? Ja sitten vetäytyvät vapaaseen ja rauhalliseen arkeen, jossa sinä kuljetat töiden jälkeen ruokakaupan kautta lapsia harrastuksiin, valvot läksyjen tekoa ja siivoat talon? Itsekkäitä nuo ”ystäväsi”.
Minulla ei ole kumppania eikä lapsia. En edes kehtaisi tuppautua perheellisten luokse viikonloppuisin vaikka olenkin yksinäinen. Harrastustoiminnasta olen löytänyt oman ’perheeni’.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähditkö kotoa mihinkään aiemminkaan? Silloinkin kun näitte vielä, niin pidit kotonasi juhlia. Ehkä siksi.
Ap haluaa selvästi kehuja erinomaisuudestaan, ja huomioita siitä, kuinka velat ja muut lapsettomat kuitenkin loppujen lopuksi kaipaavat sitä lapsiperhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lapsettoman näkökulmasta: on helpompi mennä lapsellisen luo kuin lapsellisen tulla lapsettoman luo. Ystävänäi lapset ovat sen ikäisiä, että niitä ei voi jättää kotiin (puoliso vuorotöissä). Lapsettoman asunto ei tarjoa lapsille virikkeitä, vaan kyllästyisivät. Kun menen lapsellisen luo, lasten oma arki ei muutu mitenkään, vaan pystyvät keskittymään leikkeihinsä ja minulla sekä ystävälläni on mahdollisuus jutella kahden kesken.
En kyllä ymmärrä, miksi lähtisimme tapaamaan ystäviä elokuviin? Aika usein kokoonnumme jollekin, jossa voi rauhassa jutella ja tehdä ruokaa yms. Ehkä teidän lapset ovat siinä iässä, että nyt taas aikuisten kesken on mahdollista viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttiin 11/11 vielä täydennys, että kyläillään viikonloppuisin, koska minä olen arkisin klo 19 saakka töissä. Jos ei saisi nähdä viikonloppuisin, loppuisi näkemiset kokonaan.
Onpa kauheaa, kun ihmiset haluavat tavata teitä ja teidän lapset tutustuvat erilaisiin eri-ikäisiin ihmisiin. Ja varmasti näille ihmisille voi sanoa, että tänään meille ei sovi ja asia on sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähditkö kotoa mihinkään aiemminkaan? Silloinkin kun näitte vielä, niin pidit kotonasi juhlia. Ehkä siksi.
Kuten sanottua, olen sosiaalinen luonne. Ennen lapsia olin mm. opiskelijana osakunnan pj, urheilujoukkueen jojo ja ympäristöjärjestöaktiivi. Näistä yhteyksistä ystäväni ovat löytyneet.
Lisäksi asuin kimppakämpässä ennen mieheni tapaamista, ja harrastin ystävieni kanssa esim. festareilla käymistä ja urheilua niin että kisoja tuli ulkomaita myöten. Kolmen lapsen kanssa olin jokaisen kanssa vuoden kotiäitinä kunnes palasin töihin. En sanoisi että olen ollut kotihiiri, vaan pikemminkin niin että ystäväni ovat aina kokeneet että minulla on energiaa koota ihmiset yhteen.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa selvästi kehuja erinomaisuudestaan, ja huomioita siitä, kuinka velat ja muut lapsettomat kuitenkin loppujen lopuksi kaipaavat sitä lapsiperhe-elämää.
Niinkö sinusta, minusta taas ap kuormittui jatkuvista vierailijousta.
Ite nään ihmisiä mielummin jomman kumman kotona kuin julkisella paikalla. Kotioloissa tulee rennommin jutusteltua ja muutenkin vietettyä laadukkaampaa aikaa yhdessä.
Minä olisin halunnut perheen, en ole koskaan ollut vela, mutta se nyt vaan ei toteutunut. Osalla ystävistäni on pieniä lapsia, alle kouluikäisiä että alakoululaisia. TARJOUDUN menemään kylään heille, koska se on kokonaisuuden kannalta helpoin ratkaisu.
Oletko sanonut näille tyypeille, että lähtisit mielummin heidän kanssaan leffaan, ulkoilemaan tai illalliselle? Et, koska et halua tai voi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähditkö kotoa mihinkään aiemminkaan? Silloinkin kun näitte vielä, niin pidit kotonasi juhlia. Ehkä siksi.
Kuten sanottua, olen sosiaalinen luonne. Ennen lapsia olin mm. opiskelijana osakunnan pj, urheilujoukkueen jojo ja ympäristöjärjestöaktiivi. Näistä yhteyksistä ystäväni ovat löytyneet.
Lisäksi asuin kimppakämpässä ennen mieheni tapaamista, ja harrastin ystävieni kanssa esim. festareilla käymistä ja urheilua niin että kisoja tuli ulkomaita myöten. Kolmen lapsen kanssa olin jokaisen kanssa vuoden kotiäitinä kunnes palasin töihin. En sanoisi että olen ollut kotihiiri, vaan pikemminkin niin että ystäväni ovat aina kokeneet että minulla on energiaa koota ihmiset yhteen.- Ap
Mutta lapsien jälkeen et enää kulkenut menoissa, kuten useimmat tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähditkö kotoa mihinkään aiemminkaan? Silloinkin kun näitte vielä, niin pidit kotonasi juhlia. Ehkä siksi.
Kuten sanottua, olen sosiaalinen luonne. Ennen lapsia olin mm. opiskelijana osakunnan pj, urheilujoukkueen jojo ja ympäristöjärjestöaktiivi. Näistä yhteyksistä ystäväni ovat löytyneet.
Lisäksi asuin kimppakämpässä ennen mieheni tapaamista, ja harrastin ystävieni kanssa esim. festareilla käymistä ja urheilua niin että kisoja tuli ulkomaita myöten. Kolmen lapsen kanssa olin jokaisen kanssa vuoden kotiäitinä kunnes palasin töihin. En sanoisi että olen ollut kotihiiri, vaan pikemminkin niin että ystäväni ovat aina kokeneet että minulla on energiaa koota ihmiset yhteen.- Ap
Jos oot ennenkin ollut sellainen ihmisiä kokoon kutsuva tyyppi, niin on mun mielestä ihan luonnollista, että sun ystävät edelleen olettaa, että viihdyt siinä roolissa. Jos et enää jaksa tai halua ottaa tätä roolia, niin sun täytyy ite sanoa se ääneen.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tässä on se ongelma? Se että haalit itsellesi jatkuvaa hässäkkää vai se että (pienellä) osalla hässäkästäsi ei ole lapsia?