Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi ilmiö: lapsettomat ystävät haluavat nähdä viikonloppuisin
19.01.2020 |
Meillä on 5-, 6- ja 9-vuotiaat lapset ja eletään ihan peruselämää pääkaupunkiseudulla. Asutaan isohkossa rivarissa ulkoilualueen kupeessa, ja veljeni perhe asuu lähistöllä myös. Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä.
Olen aina ollut sosiaalinen. Ystävissäni on sekä perheellisiä että sinkkuja, ja olen äidiksi tulon myötä pitänyt tärkeänä että olen itse aktiivisesti tekemisissä kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien läheisten kanssa. Ruuhkavuosia elävien kanssa nähdään kun pystytään. Kuten varmaan monella muullakin lapsellisella, lasten ollessa pieniä jäivät lapsettomat ystävät hetkeksi vähän etäämmälle, monen tällaisen ystävän ollessa se taho, joka otti etäisyyttä. Ymmärrettävää, sillä nuhanenäiset taaperot ja koliikkivauvat veivät sekä minun energiani, että näiden ystävien kiinnostuksen 😄 Olen kuitenkin vuosien varrella järjestänyt puutarhajuhlia, konmaritusrinkiä jne, joten kontakti on pysynyt.
Moni ystävistäni on samaa ikäluokkaa kuin minä, syntynyt 1981 eli tänä vuonna tulee lasiin 39. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön: lapsettomat ystävät ottavat viikonlopun koittaessa yhteyttä että mitäs suunnitelmia. Sen sijaan että ehdottaisivat leffassakäyntiä tai muuta aikuisten puuhaa, he haluavat tulla meille käymään.
Näitä ystäviä ei ole vain yksi, vaan useampia. Yksi velapariskunta, kolme sinkkunaista joista yksi vela ja kaksi tahtomattaan. Samaan ’porukkaan’ lasken myös mieheni sukulaisen, yksinäisen sinkkumiehen. Yksi ystävistäni kaipaa pois pienestä yksiöstään ja toinen on sanonut suoraan, että hänen yksinäisyyttään lievittää parhaiten se, että saa auttaa meillä keittiössä tai samoilla lähimetsissä lasteni kanssa. Muut eivät ole olleet näin suoria, mutta pariskunta on kyllä ihastellut että meillä on niin hyvä tunnelma, kun talossa ramppaa naapuruston lapsia ja ruokapöydässä on aina tilaa vieraille. Korostan, että ystävät kyllä kutsuvat myös omiin koteihinsa, tai ehdottavat joskus muuta menoa, mutta ihan selvästi monella on kaipuu meidän kotiimme.
Olen pohtinut paljon yhteisöjä viime aikoina. Moni näennäisen menestynyt, työhönsä panostava ja aktiivisesti harrastava yksineläjä vaikuttaa potevan kaipuuta ’perheeseen’, sellaiseen arkiseen olemiseen jossa ei tarvitse suorittaa vaan voi vaikka kommentoida telkkariohjelmia muiden kanssa. Minusta on mukava nähdä kavereita, mutta tuntuu myös vähän raskaalta että joudumme miehen kanssa merkkaamaan kalenteriin päivät, jolloin varmasti olemme vain oman perheen kesken. Erityisesti sunnuntait on hankalia, kun ystävien lisäksi myös meidän yksin elävät äitimme kaipaavat seuraa. Joskus meitä sitten on talo täynnä porukkaa, ja vaikka minunkin sydäntäni lämmittää nähdä vaikkapa tämä sinkkumies rakentamassa majaa mummon ja meidän poikien kanssa, huomaan olevani maanantaina töissä aika poikki. Usein alkuviikko menee antisosiaalisissa tunnelmissa, ja parisuhde kyllä kärsii kun molemmat vaan halutaan möllöttää yksin 😬
Onko muilla samankaltaisia havaintoja?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä itse ehdottanut kodin ulkopuolista tapaamista, leffakäyntejä jne?
Saako susta jotenkin sen kuvan että itse haluat mieluummin kotonasi olla?Sanot että osaat sanoa ei, ja silti valitat että ei ole parisuhdeaikaa. Hiukan tällainen altruistinen marttyyrikuva tulee. Ikäänkuin olisit se aina ystäville antava osapuoli, asenne on ylhäältä alaspäin.
Olen ehdottanut, ja monen perheellisen ystäväni kanssa käyn leffassa ja joskus baareissa. Lisäksi harrastan edelleen, joten urheillessa tapaan edelleen monia vanhoja tuttuja.
Ehkä sitten nämä lapsettomat kuvittelevat että minun on helpompi nähdä meillä (tietty joskus onkin) ja minä kuvittelen sen johtuvan siitä että he kaipaavat olemista, joka ei perustu mihinkään kaupalliseen kuluttamiseen.
Elämä on resurssien jakamista ja tasapainottelua vaihtoehtojen välillä. Minuakin uuvuttaa välillä sosiaalinen elämä viikonloppuisin kun haluaisin vain palautua työviikosta, mutta sitten toisaalta ymmärrän ihan realistisesti senkin että jos tarpeeksi monta kertaa torjuu ystävän ehdotuksen, eikä satsaa itse ystävyyteen tarjoamalla omaa aikaansa, lopulta ei ole ystäviä.
Omalle äidilleni kävi niin, erkaantui ystävistään kun vietti vapaa-aikansa meidän lasten kanssa ja mökkeilessä isäni kanssa. Sitten kun jäi leskeksi niin eipä ollut enää ystäviä ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä (vela) haluan tavata perheellisiä ystäviäni jonkun kotona, en todellakaan kutsu kolmelapsista perhettä kerrostalokaksiooni. Ei missään nimessä. Lapsille ei ole tilaa leikkiä, turhautuvat, tylsistyvät, ehkä rikkovat jotain. Mulla ei edes ole telkkaria, jonka ääreen lapset voisi istuttaa. Keittiööni ei mahdu ruokailemaan kuin neljä ihmistä, nekin melko ahtaasti. Lisäksi perheelliset eivät välttämättä niin helposti pääse lähtemään esim. leffaan, syömään tms, kun pitäisi hankkia lapsenvahti. Helpompi minun on liikkua sinne ystäväni kotiin. Ajattelin, että on myös ihan kohteliasta ehdottaa tätä hänen kannaltaan vaivattominta vaihtoehtoa, mutta ehkä sitten ei.
Minäkin luulin olevani kohtelias, kun ehdotin ystävälleni että kyläilisin arkipäivänä päiväaikaan, kun hän joka tapauksessa on lasten kanssa kotona ja puolisonsa töissä. Harvakseltaan ne vierailut silti toteutuivat, ei ilmeisesti ollut hyvä ajatus. Joku kyllä tässä viime päivinä kirjoittikin palstalla, ettei kaipaa elämäänsä muita kuin lapset ja miehen. Lapsettomat ystävät ilmeisesti on monelle rasite, tekipä sitten miten tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Menen ystäväni luo tapaamaan häntä siksi, ettei hän sieltä kotoaan muualle pääsisi lasten takia. Toki ihastelen ja kehun heidän kaunista kotiaan ihan normaalisti, mutta en todellakaan sinne lähiöön keskustasta kaipaa. Haravointi taas kuulostaa lähinnä sääliltä ja avun tarjoamisesta; en tiedä ketään kerrostalossa ja keskustassa asuvaa, joka siitä oikeasti tykkää.
Mä tykkään haravoida vaikka tykkään kyllä myös tosta sporapysäkistä meidän oven edessä :) ja lähiöfrendejä on joo kiva tavata aina välillä, mutta en itse muuttaisi lasten kanssa täältä pois.
Mulla on kyllä lapsia, mutta he ovat jo isoja. Kodissani ei ole enää mitään sellaista, että kylässä käyvät lapset viihtyisivät. Pienille lapsille kotini ei ole edes turvallinen paikka, koska olen poistanut jo aikoja sitten turvaportit rappusista ja tavarat (lääkkeitäni myöten) ovat siellä, missä haluan niiden olevan (lääkkeet yöpöydälläni). Uteliaan lapsen perässä vahemman siis pitäisi kulkea koko ajan tai vaihtoehtoisesti pitää lasta koko vierailun ajan sylissään, jolloin lapsi todennäköisesti kiljuisi naama punaisena. Kummassakaan tapauksessa keskustelusta ei tulisi yhtään mitään. Jos siis pitää tavata lapsiperheellisiä jomman kumman kodissa, tapaan mieluummin lapsiperheen kodissa. Kuten ketjussa on jo sanottukin, lapsilla on kotonaan tekemistä ja kyläpaikassa ei.
Mitä tulee sitten siihen, että nelikymppiset ystäväsi eivät ehdota leffaan menoa tms, syitä voi olla useita. He saattavat tehdä näitä asioita muiden ystäviensä kanssa. Kerroit itsekin, että lastesi ollessa pieniä lapsettomiin ystäviisi tuli etäisyyttä. Varmaan siksi, että et päässytkään ilman lapsiasi tapaamaan ystäviäsi. Nyt pääsisit, mutta ystäväsi eivät ehkä ole tietoisia siitä. Oletko sanonut näille ystävillesi, että kaipaisit heidän kanssaan jotain sellaista tekemistä, missä sun lapsesi eivät olisi mukana? Ts että kaipaisit jo nk omaa aikaa?
Nelikymppisenä moni alkaa viihtyä paremmin kotona eikä kaipaa samassa mitassa "kaupungilla riekkumista" kuin nuorempana. Lapsettomilla pareilla ja sinkuilla on mahdollisuus lähteä milloin tahansa kaupungille, joten se ei ole heille samalla tavalla kiinnostavaa tai "harvinaista herkkua" kuin perheelliselle, jonka pitää sopia vähintään puolison kanssa, että tämä on ystävien kanssa sovittuna ajankohtana lasten kanssa. Ts asiat, joita on mahdollista tehdä vain harvoin, ovat kiinnostavampia kuin asiat, joita voi tehdä ihan milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velana minun on hyvin vaikea uskoa, että kukaan vapaaehtoisesti lapseton oikeasti tuppaisi jatkuvasti kylään lapsiperheeseen. Ap taitaa nyt pikkuisen värittää elämäänsä.
Mainitsin avauksessani viisi ystäväkontaktia jotka haluavat vierailla meillä. Heistä kukaan ei tuppaudu jatkuvasti, vaan vierailut toteutuvat keskimäärin noin kerran parissa kuukaudessa, parin läheisen ystävän kanssa useammin.
Koska meidän perheellämme on myös menoja viikonloppuisin, esim. käymme mökillä, ei meillä joka vklp käy perheettömiä vieraita. Mutta tosiaan olen huomannut viime aikoina, että paljon useammin kuin ennen. 10 vuotta sitten pariskunta vielä teki viikonloppumatkoja ulkomaille, mutta nyt eivät sitä enää niin harrasta.
- Ap
Jos kerran olet ympäristöpiireissä ollut, niin eiköhän tuo matkustelun rajoittaminen ole ihan ilmastokysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vastaavia havaintoja. Ja väittäisin olevan aivan normaalia lapsiperhe-elämää se, että kalenteriin merkataan vain perheenkeskeiseksi ajaksi tarkoitettu aika, eihän sellaista muuten olisi. Oma kotini on aina ollut kuin rautatieasema, ihmisiä tulee ja menee ja vuosien mittaan ovat oppineet jopa sen, että koska meillä on aina joku kotona, voi kylään tulla koska vain. Ovikelloa soittaen pääsee sisään. Joskus nuorempana jaksoin järjestää kaveriporukan yhteisiä viikonloppuja ja reissuja, nykyään ehkä illanistujaiset kerran tai kaksi vuodessa. Sen sijaan tällaiset kyläilyt ei rasita lainkaan, talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan. Hetken hektisempää aikaa seuraa kyllä rauhallisempi jaksokin, jolloin tätä vilinää ja vilskettä osaa kaivata.
Kiva kuulla että muillakin on tällaista! 😊
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Menen ystäväni luo tapaamaan häntä siksi, ettei hän sieltä kotoaan muualle pääsisi lasten takia. Toki ihastelen ja kehun heidän kaunista kotiaan ihan normaalisti, mutta en todellakaan sinne lähiöön keskustasta kaipaa. Haravointi taas kuulostaa lähinnä sääliltä ja avun tarjoamisesta; en tiedä ketään kerrostalossa ja keskustassa asuvaa, joka siitä oikeasti tykkää.
Juu, olet aivan varmasti oikeassa.
Minäkään en ole koskaan kuullut/tavannut/tiennyt että kerrostaloissa asuvat ihmiset käyttäisivät satojatuhansia euroja ostaakseen kesämökin. Päästäkseen pois sieltä kerrostalohelvetistä. Ei koskaan ole sellaista tapahtunut.
Ohiksena kysyn, että mistä teitä kapeaan putkeen tuijottava tyhjäpäitä oikein sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/5, liian pitkä provo, tiivistä tarinaasi.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Eli velat tulevat larppaamaan teille viikonloppuisin perhe-elämää ja pääsevät valmiiseen ruokapöytään? Ja sitten vetäytyvät vapaaseen ja rauhalliseen arkeen, jossa sinä kuljetat töiden jälkeen ruokakaupan kautta lapsia harrastuksiin, valvot läksyjen tekoa ja siivoat talon? Itsekkäitä nuo ”ystäväsi”.
En lähde tuohon typerään vela/perheelliset-kiistelyyn mukaan, koska se ei ollut aloitukseni tarkoitus. Olen sen verran itsenäinen luonne ja parisuhde kunnossa, että ystäväni tietävät kyllä että pystyn irtautumaan myös kotiympyröistä ja näkemään heitä ilman lapsia. Minusta jokaisella naisella ja myös muilla sukupuolilla on täysi oikeus olla lisääntymättä, ilman että asian tulisi ketään toista koskettaa.
En koe ystävien kanssa olemisen olevan hyväksikäyttöäni, vaan molemminpuoleista iloa. Ystäväni sitäpaitsi myös usein auttavat vieraillessaan; katsovat lasten perään, tekevät kanssani ruokaa tai vaikka haravoivat lehtiä, moni kun asuu kerrostalossa ja tykkää sellaisesta hyötyliikunnasta.
Minua kiinnostaa tämä jonkun mainitsema suomalainen yksinäisyys, ja ihmisten kaipuu yhteisöllisyyteen. En usko että lapseni ovat perheettömien ystävieni syy vierailla meillä, vaan tunne siitä että ympärillä on elämää.
Voihan se toki näinkin olla, mutta itse uskon että syy on siinä että on vain yksinkertaisesti helpompaa olla sinun perheesi luona kuin nähdä muualla. En voi tietysti yleistää liikaa, mutta käsitykseni mukaan aika harvassa ovat ne velat jotka haluaisivat viettää vapaa-aikaansa lapsiperheessä ihan vain sen ympärillä olevan elämän vuoksi, pikemminkin päinvastoin. Itse teen myös näin, että menen viikonloppuisin lapsiperheellisen ystäväni luokse, koska muualla näkeminen on hankalaa ja ystäväni haluaa minua nähdä. Olen aina onnellinen kun pääsen sieltä pois, siis rakastan ystävääni ja nautin hänen seurastaan, mutta onhan se lapsiperhe-elämä niin päinvastaista omani kanssa että jo viisikin tuntia viikossa sitä saa aina toteamaan lähtiessä että Luojan kiitos tein tämän valinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yleistää. Yksi pienten lasten äiti halusi tutustua minuun paremmin, hengattais yhdessä etc. Selvisi lopulta, että haluaa vain rekrytoida minut lastenhoitopooliinsa. Haluatko minun yleistävän sinut tähän ihmistyyppiin? Tuskin. Yksi pienten lasten äiti nolasi minut julkisesti toteamalla, että minä lapsettomana en varmaan tiedä oikeasti elämästä mitään. No totesin hänelle, että no minun vanhemmat kohteli minua kaltoin ja hankki minut taloudelliseen katastrofiin, josta kärsin vielä vuosia. Haluatko minun yleistävän sinut tähän tyhmeliiniosastoon? Tuskin. Yksi pienten lasten äiti piikittelee minua, koska olen vähän hoikemmassa kunnossa kuin hän. Mutta minulla ei ole miestä, joka ostaa minulle auton, viinipullot ja talon ja kaiken, kun minulla ei ole itselläni varaa. Haluatko kuulua tähän porukkaan? Tuskin. Totuus on se, että perseitä ihmisiä on sekä lapsettomissa että lisääntyneissä ihmisissä, ja viime kädessä kaikki on numeropeliä, jossa meidän täytyy vain ottaa selvää ihmisistä. Joko ovat mukavia ja harkitsevaisia tilanteestaan riippumatta tai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho aika yllättävää. Yleensä lapsettomat kiertävät perheelliset kaukaa. Olet onnekas. Vaikkakin on tuota seuraa jo vähän liiakseen.
Itse tiedän, että sitten kun perustan perheen minä menetän lähes kaikki ystäväni. Olen kotoisin pk-seudulta ja täällä päin suurin osa nuorista naisista ei pidä lapsista.
Minulle jäi kiva fiilis kun kuvailit yhdessäolojanne. Lapsillekin varmasti mukavaa. Mutta tottakai tarvitsette välillä ihan omaa aikaa. Jonkinlainen 'aikataulutus' vierailuille olisi paikallaan. Mahtaisiko onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho aika yllättävää. Yleensä lapsettomat kiertävät perheelliset kaukaa. Olet onnekas. Vaikkakin on tuota seuraa jo vähän liiakseen.
Itse tiedän, että sitten kun perustan perheen minä menetän lähes kaikki ystäväni. Olen kotoisin pk-seudulta ja täällä päin suurin osa nuorista naisista ei pidä lapsista.
Miten niin yleensä!? Minä (ja useat ystävistäni) olen lapseton, mutta kyllä minä erittäin mielelläni olen lasten kanssa, ystävien ja sisarusten, samoin kertovat lapsettomat ystäväni tekevän.
Olen aina kammoksunut markkinoimassa elämänkatsomustieto, että ihminen sietäisi vain samanlaisia kuin itse on.
Hylkäätkö sinä vanhuksetkin?
Sietämättömältä ihmiseltä sinä ja kaltaisesi vaikutatte, kapeakatseisilta omaa (tunkkaista) napaansa kaivelevilta tolloilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho aika yllättävää. Yleensä lapsettomat kiertävät perheelliset kaukaa. Olet onnekas. Vaikkakin on tuota seuraa jo vähän liiakseen.
Itse tiedän, että sitten kun perustan perheen minä menetän lähes kaikki ystäväni. Olen kotoisin pk-seudulta ja täällä päin suurin osa nuorista naisista ei pidä lapsista.
Miten niin yleensä!? Minä (ja useat ystävistäni) olen lapseton, mutta kyllä minä erittäin mielelläni olen lasten kanssa, ystävien ja sisarusten, samoin kertovat lapsettomat ystäväni tekevän.
Olen aina kammoksunut markkinoimassa elämänkatsomustieto, että ihminen sietäisi vain samanlaisia kuin itse on.
Hylkäätkö sinä vanhuksetkin?
Sietämättömältä ihmiseltä sinä ja kaltaisesi vaikutatte, kapeakatseisilta omaa (tunkkaista) napaansa kaivelevilta tolloilta.
Mun mielestä on ihan normaalia, etten halua olla ystävä sellaisen kanssa, joka vihaa lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen ystäväni luo tapaamaan häntä siksi, ettei hän sieltä kotoaan muualle pääsisi lasten takia. Toki ihastelen ja kehun heidän kaunista kotiaan ihan normaalisti, mutta en todellakaan sinne lähiöön keskustasta kaipaa. Haravointi taas kuulostaa lähinnä sääliltä ja avun tarjoamisesta; en tiedä ketään kerrostalossa ja keskustassa asuvaa, joka siitä oikeasti tykkää.
Juu, olet aivan varmasti oikeassa.
Minäkään en ole koskaan kuullut/tavannut/tiennyt että kerrostaloissa asuvat ihmiset käyttäisivät satojatuhansia euroja ostaakseen kesämökin. Päästäkseen pois sieltä kerrostalohelvetistä. Ei koskaan ole sellaista tapahtunut.Ohiksena kysyn, että mistä teitä kapeaan putkeen tuijottava tyhjäpäitä oikein sikiää?
No vaikka olisi kesämökki, niin en kyllä tiedä ketään, joka haravoinnista pitäisi. Asuu sitten kerrostalossa tai omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen ystäväni luo tapaamaan häntä siksi, ettei hän sieltä kotoaan muualle pääsisi lasten takia. Toki ihastelen ja kehun heidän kaunista kotiaan ihan normaalisti, mutta en todellakaan sinne lähiöön keskustasta kaipaa. Haravointi taas kuulostaa lähinnä sääliltä ja avun tarjoamisesta; en tiedä ketään kerrostalossa ja keskustassa asuvaa, joka siitä oikeasti tykkää.
Juu, olet aivan varmasti oikeassa.
Minäkään en ole koskaan kuullut/tavannut/tiennyt että kerrostaloissa asuvat ihmiset käyttäisivät satojatuhansia euroja ostaakseen kesämökin. Päästäkseen pois sieltä kerrostalohelvetistä. Ei koskaan ole sellaista tapahtunut.Ohiksena kysyn, että mistä teitä kapeaan putkeen tuijottava tyhjäpäitä oikein sikiää?
No vaikka olisi kesämökki, niin en kyllä tiedä ketään, joka haravoinnista pitäisi. Asuu sitten kerrostalossa tai omakotitalossa.
Minä tykkään, mutta vain omaa tonttia varten enkä kerro siitä enää kenellekään. Tykkään nähdä vaivaa oman tason kohentamiseksi, mutta muille ihmisille sitä ei kannata mainostaa. Tulevat kateellisiksi.
Mä väitän ihan pokkana et teidän kodin vetovoimassa on jotain samaa kuin naisten uushenkistymisessä. Koska kulttuuri on kasvukeskuksissa muovautunut sellaiseksi, että pääosa päivästä tehdään töitä pääoman eteen jonkun muun kontrolloimissa raameissa, on monella huutava pula onnellisuudesta.
Perhemallit on muuttunut, moni elää yksin kaukana sukulaisista joiden kanssa ei muutenkaan olisi läheisesti tekemisissä, meihin on iskostettu yksin selviämisen ihanne ja jatkuva suorittaminen,
koulutetuille 30-40-vuotiaille sinkkunaisille ei Helsingissä löydy elämänkumppania, kulutuskeskeisyys jyllää ja uskonnollisuus on vähentynyt. Siihen päälle mielenterveysongelmien yleistyminen, työttömyys/pätkäduunit yhdistettynä kalliiseen asumiseen ja monimutkainen sumppu privilegded problemseja ja ilmastoahdistusta niin huh.
Kun tällasessa epätyydyttävässä elämäntavassa huomaa että oikeastaan yhteys toisiin ihmisiin ja luonto on luontevin ja ilmaisin keino merkityksellisyyden tunteeseen, niin aika luonnollista että teidän metsän reunassa oleva hollitupa vetoaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä väitän ihan pokkana et teidän kodin vetovoimassa on jotain samaa kuin naisten uushenkistymisessä. Koska kulttuuri on kasvukeskuksissa muovautunut sellaiseksi, että pääosa päivästä tehdään töitä pääoman eteen jonkun muun kontrolloimissa raameissa, on monella huutava pula onnellisuudesta.
Perhemallit on muuttunut, moni elää yksin kaukana sukulaisista joiden kanssa ei muutenkaan olisi läheisesti tekemisissä, meihin on iskostettu yksin selviämisen ihanne ja jatkuva suorittaminen,
koulutetuille 30-40-vuotiaille sinkkunaisille ei Helsingissä löydy elämänkumppania, kulutuskeskeisyys jyllää ja uskonnollisuus on vähentynyt. Siihen päälle mielenterveysongelmien yleistyminen, työttömyys/pätkäduunit yhdistettynä kalliiseen asumiseen ja monimutkainen sumppu privilegded problemseja ja ilmastoahdistusta niin huh.Kun tällasessa epätyydyttävässä elämäntavassa huomaa että oikeastaan yhteys toisiin ihmisiin ja luonto on luontevin ja ilmaisin keino merkityksellisyyden tunteeseen, niin aika luonnollista että teidän metsän reunassa oleva hollitupa vetoaa!
Jonkun muun kontrolloimissa raameissa? LOL LOL LOL. Verrattuna mihin aiempaan aikaan maailmanhistoriassa? LOL.
Alue: Aihe vapaa
On vastaavia havaintoja. Ja väittäisin olevan aivan normaalia lapsiperhe-elämää se, että kalenteriin merkataan vain perheenkeskeiseksi ajaksi tarkoitettu aika, eihän sellaista muuten olisi. Oma kotini on aina ollut kuin rautatieasema, ihmisiä tulee ja menee ja vuosien mittaan ovat oppineet jopa sen, että koska meillä on aina joku kotona, voi kylään tulla koska vain. Ovikelloa soittaen pääsee sisään. Joskus nuorempana jaksoin järjestää kaveriporukan yhteisiä viikonloppuja ja reissuja, nykyään ehkä illanistujaiset kerran tai kaksi vuodessa. Sen sijaan tällaiset kyläilyt ei rasita lainkaan, talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan. Hetken hektisempää aikaa seuraa kyllä rauhallisempi jaksokin, jolloin tätä vilinää ja vilskettä osaa kaivata.