Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi ilmiö: lapsettomat ystävät haluavat nähdä viikonloppuisin
19.01.2020 |
Meillä on 5-, 6- ja 9-vuotiaat lapset ja eletään ihan peruselämää pääkaupunkiseudulla. Asutaan isohkossa rivarissa ulkoilualueen kupeessa, ja veljeni perhe asuu lähistöllä myös. Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä.
Olen aina ollut sosiaalinen. Ystävissäni on sekä perheellisiä että sinkkuja, ja olen äidiksi tulon myötä pitänyt tärkeänä että olen itse aktiivisesti tekemisissä kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien läheisten kanssa. Ruuhkavuosia elävien kanssa nähdään kun pystytään. Kuten varmaan monella muullakin lapsellisella, lasten ollessa pieniä jäivät lapsettomat ystävät hetkeksi vähän etäämmälle, monen tällaisen ystävän ollessa se taho, joka otti etäisyyttä. Ymmärrettävää, sillä nuhanenäiset taaperot ja koliikkivauvat veivät sekä minun energiani, että näiden ystävien kiinnostuksen 😄 Olen kuitenkin vuosien varrella järjestänyt puutarhajuhlia, konmaritusrinkiä jne, joten kontakti on pysynyt.
Moni ystävistäni on samaa ikäluokkaa kuin minä, syntynyt 1981 eli tänä vuonna tulee lasiin 39. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön: lapsettomat ystävät ottavat viikonlopun koittaessa yhteyttä että mitäs suunnitelmia. Sen sijaan että ehdottaisivat leffassakäyntiä tai muuta aikuisten puuhaa, he haluavat tulla meille käymään.
Näitä ystäviä ei ole vain yksi, vaan useampia. Yksi velapariskunta, kolme sinkkunaista joista yksi vela ja kaksi tahtomattaan. Samaan ’porukkaan’ lasken myös mieheni sukulaisen, yksinäisen sinkkumiehen. Yksi ystävistäni kaipaa pois pienestä yksiöstään ja toinen on sanonut suoraan, että hänen yksinäisyyttään lievittää parhaiten se, että saa auttaa meillä keittiössä tai samoilla lähimetsissä lasteni kanssa. Muut eivät ole olleet näin suoria, mutta pariskunta on kyllä ihastellut että meillä on niin hyvä tunnelma, kun talossa ramppaa naapuruston lapsia ja ruokapöydässä on aina tilaa vieraille. Korostan, että ystävät kyllä kutsuvat myös omiin koteihinsa, tai ehdottavat joskus muuta menoa, mutta ihan selvästi monella on kaipuu meidän kotiimme.
Olen pohtinut paljon yhteisöjä viime aikoina. Moni näennäisen menestynyt, työhönsä panostava ja aktiivisesti harrastava yksineläjä vaikuttaa potevan kaipuuta ’perheeseen’, sellaiseen arkiseen olemiseen jossa ei tarvitse suorittaa vaan voi vaikka kommentoida telkkariohjelmia muiden kanssa. Minusta on mukava nähdä kavereita, mutta tuntuu myös vähän raskaalta että joudumme miehen kanssa merkkaamaan kalenteriin päivät, jolloin varmasti olemme vain oman perheen kesken. Erityisesti sunnuntait on hankalia, kun ystävien lisäksi myös meidän yksin elävät äitimme kaipaavat seuraa. Joskus meitä sitten on talo täynnä porukkaa, ja vaikka minunkin sydäntäni lämmittää nähdä vaikkapa tämä sinkkumies rakentamassa majaa mummon ja meidän poikien kanssa, huomaan olevani maanantaina töissä aika poikki. Usein alkuviikko menee antisosiaalisissa tunnelmissa, ja parisuhde kyllä kärsii kun molemmat vaan halutaan möllöttää yksin 😬
Onko muilla samankaltaisia havaintoja?
Kommentit (167)
Voisin kuvitella että Maisa Torppa voisi kirjoitella tälläistä nykyään kun asuu landella uusperhe onnelassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä nimenomaan joudun käymään ystäväni kotona, jos haluan häntä nähdä, kun koko elämä pyörii sen lapsen mukaan. Kaikki pitää aikatauluttaa lapsen päiväunien yms sellaisen perusteella, joten on hemmetin hankalaa nähdä näitä lapsellisia ystäviä, jos ei itse käy kylässä. Kun ei malteta edes paria tuntia olla erossa siitä penskasta, ihan kun ei pärjäis isänsä kanssa sen aikaa. Taas yksi monia syitä miksi en ymmärrä miks kukaan haluais lapsia, kun elämä vaikeutuu niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä väitän ihan pokkana et teidän kodin vetovoimassa on jotain samaa kuin naisten uushenkistymisessä. Koska kulttuuri on kasvukeskuksissa muovautunut sellaiseksi, että pääosa päivästä tehdään töitä pääoman eteen jonkun muun kontrolloimissa raameissa, on monella huutava pula onnellisuudesta.
Perhemallit on muuttunut, moni elää yksin kaukana sukulaisista joiden kanssa ei muutenkaan olisi läheisesti tekemisissä, meihin on iskostettu yksin selviämisen ihanne ja jatkuva suorittaminen,
koulutetuille 30-40-vuotiaille sinkkunaisille ei Helsingissä löydy elämänkumppania, kulutuskeskeisyys jyllää ja uskonnollisuus on vähentynyt. Siihen päälle mielenterveysongelmien yleistyminen, työttömyys/pätkäduunit yhdistettynä kalliiseen asumiseen ja monimutkainen sumppu privilegded problemseja ja ilmastoahdistusta niin huh.Kun tällasessa epätyydyttävässä elämäntavassa huomaa että oikeastaan yhteys toisiin ihmisiin ja luonto on luontevin ja ilmaisin keino merkityksellisyyden tunteeseen, niin aika luonnollista että teidän metsän reunassa oleva hollitupa vetoaa!
Jonkun muun kontrolloimissa raameissa? LOL LOL LOL. Verrattuna mihin aiempaan aikaan maailmanhistoriassa? LOL.
Pokkana väitän edelleen, että torppareidenkin elämän onni oli siinä että heillä oli perhe, usko Jumalaan ja västäräkki heilumassa kannon päällä viihdykkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä väitän ihan pokkana et teidän kodin vetovoimassa on jotain samaa kuin naisten uushenkistymisessä. Koska kulttuuri on kasvukeskuksissa muovautunut sellaiseksi, että pääosa päivästä tehdään töitä pääoman eteen jonkun muun kontrolloimissa raameissa, on monella huutava pula onnellisuudesta.
Perhemallit on muuttunut, moni elää yksin kaukana sukulaisista joiden kanssa ei muutenkaan olisi läheisesti tekemisissä, meihin on iskostettu yksin selviämisen ihanne ja jatkuva suorittaminen,
koulutetuille 30-40-vuotiaille sinkkunaisille ei Helsingissä löydy elämänkumppania, kulutuskeskeisyys jyllää ja uskonnollisuus on vähentynyt. Siihen päälle mielenterveysongelmien yleistyminen, työttömyys/pätkäduunit yhdistettynä kalliiseen asumiseen ja monimutkainen sumppu privilegded problemseja ja ilmastoahdistusta niin huh.Kun tällasessa epätyydyttävässä elämäntavassa huomaa että oikeastaan yhteys toisiin ihmisiin ja luonto on luontevin ja ilmaisin keino merkityksellisyyden tunteeseen, niin aika luonnollista että teidän metsän reunassa oleva hollitupa vetoaa!
Jonkun muun kontrolloimissa raameissa? LOL LOL LOL. Verrattuna mihin aiempaan aikaan maailmanhistoriassa? LOL.
Pokkana väitän edelleen, että torppareidenkin elämän onni oli siinä että heillä oli perhe, usko Jumalaan ja västäräkki heilumassa kannon päällä viihdykkeeksi.
Ja kaikilla on nyt ihan kauheaa, kun on rauhan aika ja sosiaaliturva pumpattu äärimmilleen? Kiitos tästä, todistaa paljon.
Ehkä sinun kaveripiirissäsi ap. vain on huomattavan paljon sellaisia, jotka eivät viihdy yksin?
Ei tuo mikään "uusi ilmiö" ole. Lapsuudenperheeni kotona 80-luvulla kävi usein kyläilemässä yksi sukulaismies, joka oli hyvin seurallinen ja ulospäinsuuntautunut luonteeltaan, mutta hän oli poikamies, joka asui yksin. Hän tosin kävi usein pitkin viikkoa, koska ei ollut työelämässä. Jos hän olisi ollut töissä, olisivat kyläilyt varmaan painottuneet erityisesti viikonloppuun. Jotkut eivät tykkää olla yksin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ihmiset kokoontuivat työväentaloille ja seuraintaloille. Kun se perinne kuoli, tilalle tuli pienemmät yhteenliittymät, joiden kokoonpano on homogeenisempi. Silti tarve kokoontua saman katon alla ei ole kadonnut minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen ystäväni luo tapaamaan häntä siksi, ettei hän sieltä kotoaan muualle pääsisi lasten takia. Toki ihastelen ja kehun heidän kaunista kotiaan ihan normaalisti, mutta en todellakaan sinne lähiöön keskustasta kaipaa. Haravointi taas kuulostaa lähinnä sääliltä ja avun tarjoamisesta; en tiedä ketään kerrostalossa ja keskustassa asuvaa, joka siitä oikeasti tykkää.
Juu, olet aivan varmasti oikeassa.
Minäkään en ole koskaan kuullut/tavannut/tiennyt että kerrostaloissa asuvat ihmiset käyttäisivät satojatuhansia euroja ostaakseen kesämökin. Päästäkseen pois sieltä kerrostalohelvetistä. Ei koskaan ole sellaista tapahtunut.Ohiksena kysyn, että mistä teitä kapeaan putkeen tuijottava tyhjäpäitä oikein sikiää?
No vaikka olisi kesämökki, niin en kyllä tiedä ketään, joka haravoinnista pitäisi. Asuu sitten kerrostalossa tai omakotitalossa.
Sinä vaan et tunne sellaisia ihmisiä. Mikä mukavampaa kuin olla ulkona raikkaassa syysilmassa ja tehdä siistiä jälkeä. Me pidämme talkoita, siistimmme talkoilla pihat ja sitten teemme hyvää ruokaa ja otamme hiukan kuohuvaa. Mukana ovat lapset, aikuiset, vanhat ja nuoret, monia kansallisuuksia, koko elämän kirjo.
Kauhistuttava ajatus olisi olla ihminen joka lilluu peilikuviensa kanssa omassa kuplassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vaan yksi lapsi ja asutaan kantakaupungissa, mutta moni perheetön kokoontuu meillä viikonloppuisin. Johtuukohan siitä että moni meistä on kotoisin Pohjois-Karjalasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä väitän ihan pokkana et teidän kodin vetovoimassa on jotain samaa kuin naisten uushenkistymisessä. Koska kulttuuri on kasvukeskuksissa muovautunut sellaiseksi, että pääosa päivästä tehdään töitä pääoman eteen jonkun muun kontrolloimissa raameissa, on monella huutava pula onnellisuudesta.
Perhemallit on muuttunut, moni elää yksin kaukana sukulaisista joiden kanssa ei muutenkaan olisi läheisesti tekemisissä, meihin on iskostettu yksin selviämisen ihanne ja jatkuva suorittaminen,
koulutetuille 30-40-vuotiaille sinkkunaisille ei Helsingissä löydy elämänkumppania, kulutuskeskeisyys jyllää ja uskonnollisuus on vähentynyt. Siihen päälle mielenterveysongelmien yleistyminen, työttömyys/pätkäduunit yhdistettynä kalliiseen asumiseen ja monimutkainen sumppu privilegded problemseja ja ilmastoahdistusta niin huh.Kun tällasessa epätyydyttävässä elämäntavassa huomaa että oikeastaan yhteys toisiin ihmisiin ja luonto on luontevin ja ilmaisin keino merkityksellisyyden tunteeseen, niin aika luonnollista että teidän metsän reunassa oleva hollitupa vetoaa!
Jonkun muun kontrolloimissa raameissa? LOL LOL LOL. Verrattuna mihin aiempaan aikaan maailmanhistoriassa? LOL.
Pokkana väitän edelleen, että torppareidenkin elämän onni oli siinä että heillä oli perhe, usko Jumalaan ja västäräkki heilumassa kannon päällä viihdykkeeksi.
Ja kaikilla on nyt ihan kauheaa, kun on rauhan aika ja sosiaaliturva pumpattu äärimmilleen? Kiitos tästä, todistaa paljon.
Olkiukkosi eivät ole talikkoni arvoisia. Vai kiistätkö tutkitun tiedon että joka kolmas suomalainen kärsii masennuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväsi laittaisi tiistaina lounasaikaan sulle tekstiviestin ja kysyisi, lähtisitkö hänen kanssaan illalla leffaan, miten suurella todennäköisyydellä vastaisit heti lähteväsi? Kun ihmisellä on sen ikäisiä lapsia, joita ei vielä voi jättää yksin kotiin, pitää yleensä selvittää, sopiiko tiistai-ilta puolisolle ja jos ei sovi, on hankittava jostain muualta lapsenvahti. Ei siis ole mikään ihme, jos pyytää ystävistään leffaseuraksi sen, joka todennäköisimmin lähtee ja joka pystyy myös vastaamaan heti eikä joskus parin tunnin päästä.
On myös ihan loogista, että yksiössä auva yksinäinen haluaa päästä yksiöstään välillä pois. Tällä yksinäisellä ei siis ole muita kuin miehesi perheineen, joiden kanssa voi viettää aikaansa. Ja sinne yksiöön on tietysti vähän huono kutsua viisihenkistä perhettä. Jos hän ei olisi yksinäinen, hänen ei tarvitsisi kököttää yksin yksiössään, koska hänellä olisi muitakin sukulaisia, ystäviä ja kavereita, joita tavata.
Sinkkuus tai lapsettomuus ei sellaisenaan aiheuta yksinäisyyttä eikä parisuhde tai lapset myöskään sellaisenaan poista yksinäisyyttä. On paljon perheellisiä, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi, koska heillä ei ole ystäviä. Joillekin riittää vain oma perhe, mutta ei kaikille. Ja on paljon sinkkuja tai lapsettomia, jotka eivät ole yksinäisiä. Jopa niitä, joiden mielestä vilkkaan sosiaalisen elämän keskellä on pelkästään mukavaa palata välillä omaan yksiöönsä.
Aloituksesi viimeiseen kappaleeseen sen verran, että aika harva meistä suomalaisistakaan on niin erakko, ettei haluaisi kuulua mihinkään joukkoon. Laitoitkin perhe-sanan lainausmerkkeihin eli sillä ei tarkoiteta mitään Prisma-perhettä eli äiti, isä ja lapsia. Sillä tarkoitetaan yhteisöä, johon tuntee kuuluvansa. On paljon ihmisiä, joilla ei ole lapsuudenperhettä enää edes elossa tai välit heihin on joko etäiset tai kokonaan katkenneet. Mun molemmat lapseni ovat lapsettomia ja toinen on sinkku. He viettävät oikein mielellään aikaansa suvun kanssa ja myös sisarukset keskenään. Heidän ei tarvitse hankkia lapsia tunteakseen kuuluvansa johonkin, koska he ovat saaneet lapsuudenperheeseen ja yhteisölliseen sukuun kuulumisen syntymälahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Se että haalit itsellesi jatkuvaa hässäkkää vai se että (pienellä) osalla hässäkästäsi ei ole lapsia?
Ei ole mitään ongelmaa! (Vaikka se näköjään on AV-palstalla implisiittinen oletus :) En tosin myöskään kutsuisi ystävien yhteydenottoja hässäkän haalimiseksi, osaan kyllä sanoa ei jos en jaksa. Ja mieheni osaa kahta kauheammin.
Mietin vaan, että ovatko muut perheelliset huomanneet tällaista kun lähestytään neljääkymppiä, ja olisiko esim. mietteitä siitä, voisiko tämäntapaista rentoa, ei tavoitteellista yhteisöllisyyttä toteuttaa muillakin tavoin kuin siten, että yksi ’Muumitalo’ mammoineen on jutun primus motor.
- Ap
Kyllä. Mä olin juuri tuollainen sinkku. Silloin 8 v sitten muut ei tehneet sitä niin paljon. Olin varmaa trendsetteri;) Todella ihania ystäviä kun kutsuivat luokseen. Nautin siitä. Olin sinkku 41 v asti, sitten tulikin perhe vauhdilla. Nyt kaipaisin joko yksinoloa tai sitä virikettä silloin 2-3 kertaa/vuosi kun jaksan. Itse olen aina rätti, mutta sisäisesti onnellinen. Ulkoisesti en näytä niin hyvältä kuin ennen vaan olen hirveä plösö.
Aiemmin mulla oli energiaa, mutta sisäisesti kaipuu perheeseen. Ymmärrän sua täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä."
Nousi oikeasti karvat pystyyn ja kuvotus suuhun. Hyi hemmetti että kuulostaa hirveältä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella että Maisa Torppa voisi kirjoitella tälläistä nykyään kun asuu landella uusperhe onnelassa
Voi hyvänen aika, pitääkö teidän Maisa-uskollisten tuoda hänet joka keskusteluun? Antakaa olla, eläkää omaa elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä nimenomaan joudun käymään ystäväni kotona, jos haluan häntä nähdä, kun koko elämä pyörii sen lapsen mukaan. Kaikki pitää aikatauluttaa lapsen päiväunien yms sellaisen perusteella, joten on hemmetin hankalaa nähdä näitä lapsellisia ystäviä, jos ei itse käy kylässä. Kun ei malteta edes paria tuntia olla erossa siitä penskasta, ihan kun ei pärjäis isänsä kanssa sen aikaa. Taas yksi monia syitä miksi en ymmärrä miks kukaan haluais lapsia, kun elämä vaikeutuu niin paljon.
Lapsia halutaan ja tehdään siksi, ettei muututa sinun kaltaisiksi ihmisiksi. Katkeraksi, inhottavaksi ja ilkeäksi.
Tee testi: ala pyytää näitä lapsettomia/sinkkuja teille lapsenvahdiksi. Pääsisitte miehesikin kanssa viettämään kaksin parisuhdeaikaa mökille ja myöhemmin ehkä viikon lomareissullekin jonnekin. Hyvin nopeasti nimittäin selviää, miten halukkaita he oikeasti ovat viettämään aikaa lastesi kanssa ja miten paljon perhe-elämä heitä todellisuudessa kiinnostaa. Mä nimittän vähän luulen, että heille sun idyllisi on ihan ok tai pieninä hetkinä jopa mukavaakin, mutta vain ilman vastuuta perhearjen pyörittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
"Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä."
Nousi oikeasti karvat pystyyn ja kuvotus suuhun. Hyi hemmetti että kuulostaa hirveältä.
"Hyvähenkistä ja yhteisöllistä." Voin kuvitella miten tuolla suhtaudutaan minkäänlaiseen erilaisuuteen ja normeista poikkeamiseen. Aivan varmasti todella sietämätön paikka elää.
Jos tämä on provo, niin mihin sen kritiikki kohdistuu? Yksinpärjäämisen eetokseen? Ap kuitenkin kirjoittaa suoraan että hyväksyy ihmisten elämäntapavalinnat, oli lapsia tai ei.
Itseäni mietityttää aina kun ihmiset kauhistelevat yksinäisiä vanhuksia. Ihan kuin meiltä nuoremmilta puuttuisi syy-seuraussuhteiden ymmärrys. Yksinäinen vanhus on todennäköisesti ollut kopea, hankala tai sosiaalisesti itsekäs henkilö nuorempana, jonka seuraan ei moni ole halunnut. Vanhuksena ei edes omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna on ihana tuntea kuuluvansa jonnekin ja vaikka jäin itse lapsettomaksi, niin siskon ja ystävien perheissä on mukava käydä osallistumassa silloin tällöin. Esimerkiksi ruuasta saa paljon parempaa, kun sen tekee ystävien kesken... Silloin jaksaa panostaa enemmän. Ja lapset ovat kivoja - etenkin kun saa osallistua heidän elämäänsä viihdyttäjänä ja sellaisena hauskana tätinä.
En yhtään ihmettele, miksi miehet haluavat tulla isiksi. Se on hauskaa puuhaa!
Minulle taas tuollainen viihdyttäjän ja hauskan tädin homma olisi vihoviimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Alue on hyvähenkistä ja yhteisöllistä. Serkut käy meillä säännöllisesti, ja naapurustossa puuhataan yhdessä juttuja kuten leikkimielisiä yleisurheilukisoja kaiken ikäisille ja pihakirppiksiä."
Nousi oikeasti karvat pystyyn ja kuvotus suuhun. Hyi hemmetti että kuulostaa hirveältä.
"Hyvähenkistä ja yhteisöllistä." Voin kuvitella miten tuolla suhtaudutaan minkäänlaiseen erilaisuuteen ja normeista poikkeamiseen. Aivan varmasti todella sietämätön paikka elää.
Jep, paikallinen FB-ryhmä varmaan vahtaa jokaista ei-valkoista ja vanhemmat ratsaavat naapurustoa 5G-verkkojen perässä. Vähemmistöistä hyväksytään neutraali, porvarillinen lesbopari lapsilla ja reipas pyörätuolissa istuva reumaatikko, kunhan eivät tupakoi.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä teidän ydinperhemalli taajamassa ei olekaan niin kamala kuin nämä yksinelävät nuorempana kuvittelivat. Ja kuten moni on kirjoittanut, parasta on että sieltä pääsee pois.