Ei kihloihin/naimisiin, koska siitä on vaivaa
Kolmas yhteinen lapsi tulossa, ja mies ei vieläkään suostu kanssani kihloihin/naimisiin. Olen muutaman kerran asiasta puhunut, mutta vastaus on aina sama tyly, että siitä on liikaa vaivaa. Tuntuu kurjalta, että minulla ja lapsillani on eri sukunimet.
Minulle kävisi maistraatti ilman mitään kahveja/juhlia/vieraita, mutta kun ei.
Yhdessä mies kuitenkin haluaa pysyä, myös erosta on muutamaan kertaan ollut puhetta.
Kommentit (203)
Ap jos olette asuneet miehesi kanssa vähintään viisi vuotta yhdessä voit vaihtaa virallisesti sukunimesi samaksi ilman avioliittoakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olette asuneet miehesi kanssa vähintään viisi vuotta yhdessä voit vaihtaa virallisesti sukunimesi samaksi ilman avioliittoakin.
Tämä. Tuttavani teki samoin. Ehkä ap:n kannattaisi tehdä samoin jos syy sukunimenvaihtohalu, eipä siinä mitään vaivaa hänen miehelle
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olette asuneet miehesi kanssa vähintään viisi vuotta yhdessä voit vaihtaa virallisesti sukunimesi samaksi ilman avioliittoakin.
Missä kohtaa sukunimilaissa tämmöinen on ? Kun ei nyt äkkiselaamalla kylä löydy tälle väitteelle tukea.
ihmiset laiskistuneet todella. enää ei jakseta/osata pitää ristiäisiä, hääjuhlia, yo-juhlia,kihlajaisia, häitä, valmistujaisia eikä edes hautajaisia. Halutaan päästä helpolla. Ja sitten valitetaan, kun mikään ei tunnu miltään .
Vierailija kirjoitti:
ihmiset laiskistuneet todella. enää ei jakseta/osata pitää ristiäisiä, hääjuhlia, yo-juhlia,kihlajaisia, häitä, valmistujaisia eikä edes hautajaisia. Halutaan päästä helpolla. Ja sitten valitetaan, kun mikään ei tunnu miltään .
Ei kai kyse ole niinkään laiskuudesta, vaan siitä että nämä juhlat ovat vaan pakollisia pahoja joissa pitää väkisin hymyillä ja sietää ihmisiä. Kukaan niihin ei oikeasti halua, niin miksi järjestää?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys miksi avioliittoon vihmiseen kuuluu joku tuollainen vanhanaikainen litania ja pakollinen käynti. Muutkin asiat (pankki-, poliisi-, vero ym) voi hoitaa verkossa.
Miksei voisi olla jotain palvelua, johon molemmat voisi kirjautua pankkitunnuksilla. Lakiasiastahan tässä vain on kyse. Voinhan antaa verkossa myös suostumuksen esimerkiksi elvytyskieltoon.
Voisihan siinä toki olla joku varmentamiskäynti lähimmässä maistraatissa, molemmat käy vielä kirjoittamassa lapun ja vilauttamassa passia tai ajokorttia. Ja se olisi siinä. Amen.
Tämä johtuu ihan vain siitä että molempien suostumus pitää olla selvillä. Jos naimisiinmenon voisi hoitaa pankkitunnusten kautta, se lisäisi riskiä pakkoavioliittoihin. Tätä ei Suomessa haluta tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olette asuneet miehesi kanssa vähintään viisi vuotta yhdessä voit vaihtaa virallisesti sukunimesi samaksi ilman avioliittoakin.
Missä kohtaa sukunimilaissa tämmöinen on ? Kun ei nyt äkkiselaamalla kylä löydy tälle väitteelle tukea.
Tästä oli joku kuukausi sitten iltapäivälehdessä artikkeli
https://www.infofinland.fi/fi/elama-suomessa/perhe/avoliitto
Tässä kerrotaan että sukunimen vaihtoon riittää viisi vuotta yhdessä asumista
Täällä ap:n kohtalotoveri. Tosin meillä kaksi lasta. 8 vuotta yhdessä. Mies perusteli aikoinaan, ettei halua naimisiin, kun mä aina joskus kiukuttelen. Nimenomaan noilla sanoilla. Eli kelpaan vaimoksi jos muutun täydelliseksi. Muuten hyvä mies, mutta kyllä tuo vaivaa, etten kelpaa oikeasti vaimoksi.
Vaimon lämpimäksi saaminenkin on varmaan liian vaivalloista. Minä, minä, minä, minä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n kohtalotoveri. Tosin meillä kaksi lasta. 8 vuotta yhdessä. Mies perusteli aikoinaan, ettei halua naimisiin, kun mä aina joskus kiukuttelen. Nimenomaan noilla sanoilla. Eli kelpaan vaimoksi jos muutun täydelliseksi. Muuten hyvä mies, mutta kyllä tuo vaivaa, etten kelpaa oikeasti vaimoksi.
Onko miehesi eroperheestä? Heillä vähemmän halua avioitua aikuisiällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä että ehkä mies ei vain halua naimisiin? Ettekö puhuneet tästä ennen lasten vääntämistä?
Oli 3v sitten ennen lapsia sitä mieltä että naimisiin on mentävä, jotta perheellä on sama nimi jne. Mutta kai on sitten muuttanut mielensä
Ja tässä tapauksessa yhteinen sukunimi olisi tietenkin miehen? En kyllä olisi suostunut laittamaan lapsia miehen nimelle, kun tuollainen vänkyrä on.
Toisaalta en kyllä ymmärrä mikä itseisarvo se on, että perhe on samalla nimellä, jos se nimi on aina oltava miehen, vaikka se olisi kuinka kamala.
Me ollaan naimisissa, mutta pidin naimisiin menessä oman nimeni. Esikoinen oli syntynyt, kun olimme vielä avopari ja saanut automaattisesti minun nimeni. Joten ei mekään olla koko perhe saman niminiä, kun mies kuitenkin piti naimisiin mennessä myös oman nimensä.
Kaikki aina pitää itsestään selvänä, että mies ei nimeään muuta, mutta naisen se kuitenkin pitäisi tehdä.
Toki poikkeuksia on. Esim Jutta (mikä sukunimi nyt tälläkertaa olikin) on vaihtanut naimisiin mennessään aina miehenkin nimen ties miksi miehen suvusta löytyneeseen nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmiset laiskistuneet todella. enää ei jakseta/osata pitää ristiäisiä, hääjuhlia, yo-juhlia,kihlajaisia, häitä, valmistujaisia eikä edes hautajaisia. Halutaan päästä helpolla. Ja sitten valitetaan, kun mikään ei tunnu miltään .
Ei kai kyse ole niinkään laiskuudesta, vaan siitä että nämä juhlat ovat vaan pakollisia pahoja joissa pitää väkisin hymyillä ja sietää ihmisiä. Kukaan niihin ei oikeasti halua, niin miksi järjestää?
Kuka niitä juhlia pakottaa pitämään? No ei kukaan. Itse mennyt naimisiin seurakunnan pikkukappelissa, todistajina suntio ja hänen vaimonsa. Ei mitään kekkereitä . Naimisissa yli 20v.
No onpa hirveä vaiva mennä kihloihin. Tarvitsee ehkä jopa polvistua ja sanoa kaksi sanaa. Nyt ei kyllä ole puhtaat jauhot pussissa miehelläsi. Onko joku toinen sitten, joka olisi mieluisampi kuin sinä? Taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
No onpa hirveä vaiva mennä kihloihin. Tarvitsee ehkä jopa polvistua ja sanoa kaksi sanaa. Nyt ei kyllä ole puhtaat jauhot pussissa miehelläsi. Onko joku toinen sitten, joka olisi mieluisampi kuin sinä? Taitaa olla.
Pitäähän sitä sormukset käydä ostamassa. En ole ap, mutta siinä olis jo mun hyvin (tekstistä päätellen) samanlaisella miehelle liikaa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmiset laiskistuneet todella. enää ei jakseta/osata pitää ristiäisiä, hääjuhlia, yo-juhlia,kihlajaisia, häitä, valmistujaisia eikä edes hautajaisia. Halutaan päästä helpolla. Ja sitten valitetaan, kun mikään ei tunnu miltään .
Ei kai kyse ole niinkään laiskuudesta, vaan siitä että nämä juhlat ovat vaan pakollisia pahoja joissa pitää väkisin hymyillä ja sietää ihmisiä. Kukaan niihin ei oikeasti halua, niin miksi järjestää?
Mutta kun kyse on naimisiinmenosta. Naimisiin pääsee vallan helposti ilman mitään juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa hirveä vaiva mennä kihloihin. Tarvitsee ehkä jopa polvistua ja sanoa kaksi sanaa. Nyt ei kyllä ole puhtaat jauhot pussissa miehelläsi. Onko joku toinen sitten, joka olisi mieluisampi kuin sinä? Taitaa olla.
Pitäähän sitä sormukset käydä ostamassa. En ole ap, mutta siinä olis jo mun hyvin (tekstistä päätellen) samanlaisella miehelle liikaa vaivaa.
Ei pidä. Sormukset on pelkkä symboli. Ihan hyvin voi olla ilmankin kihloissa ja naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sinä ylipäätään haluat naimisiin ?
Koska mun mielestä näin me ei olla perhe. Matkustan ja liikun missä milloinkin lasten kanssa ja suoraan sanoen hävettää kun minulla ja lapsilla on eri sukunimi.
Annan sulle prhasn neuvon ikinä: naimisissa ollaan tahdonvoiman kanssa ja määrittämänä, ei sukunimen kanssa ja sen määrittämänö. Mikään sukunimi ei takaa mitään, olet mielessäsi ihan käsittämättömät mittasuhteet luonut jollekin sukunimelle!
T. Nainen joka ilman muuta piti oman sukunimensä, ei olisi tullut mieleenkään ottaa miehen nimeä
Vierailija kirjoitti:
No onpa hirveä vaiva mennä kihloihin. Tarvitsee ehkä jopa polvistua ja sanoa kaksi sanaa. Nyt ei kyllä ole puhtaat jauhot pussissa miehelläsi. Onko joku toinen sitten, joka olisi mieluisampi kuin sinä? Taitaa olla.
Ei tarvitse edes polvistua kihlatessa jollei kosi. Mieheni seisten ojensi sormuksen kysyen mennäänkö kihloihin. Ja mentiin. Mistään "tuletko vaimokseni?"-kysymyksestä ei ollut kyse
Meillä kolme lasta ja oltu kihloissa kohta kahdeksan vuotta. Ei kiirettä naimisiin. Maistraatti kävisi jos pakottava tarve siviilisäätyä muuttaa avopuolisosta aviopuolisoksi. Ja naimisiinmenosta toki olisi ns. vaivaa se että saisi jatkossa päivittää tiuhempaa ajokorttia jos sukunimeni menisin vaihtamaan. Onnellisia ollaan näinkin