Mitä tekisit, jos olisit tarpeeksi rohkea?
Itse haaveilen aina ajoittain tästä oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Ostettaisii n pieni hirsimökki jostain Pohjois-Suomesta, järven rannalta. Kasvatettaisiin lapset luonnonrauhassa ja ruoka omassa pellossa..sitten todellisuus tulee aina vastaan. Lapsilla ei olisi kavereita, miten koulut ym.ym.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rohkeudesta kiinni, vaan notkeudesta. Jos pystyisin, ottaisin itseltäni suihin ja nielisin mällit.
Jos laihdutat ja venyttelet/joogaat, voi unelmasi toteutua. Tuota voisi suositella monelle miehelle.
Kyllästynyt kirjoitti:
Sanoisin suorat sanat ”ystävälle”, joka haluaa tavata aina meillä. Kerran kutsunut minut lapsineen luokseen. Meillä syö välipalan, päivällisen ja räplää puhelinta. Ei katso pahemmin lapsensa perään, mitä touhuaa, vaan sekin on vastuullani.
Itsesi takia, voit lopettaa tämän jo nyt.
Irtisanoutuisin vakituisesta työpaikasta ja muuttaisin ulkomaille.
Tein sen jo eli irtisanouduin työstä yli viiskymppisenä. Vaikeaa on edelleen mutta en kadu kuitenkaan.
Menisin terveysalalle töihin koulutustani vastaaviin tehtäviin. En vaan uskalla, koska pelkään työkavereita, jotka ovat keskimäärin aika kamalia. Onneksi on ollut muita hommia.
Hankkisin toisen lapsen ja ehkä vielä kolmannenkin. Ensin kuitenkin myisin talon.
No, ehkä noi tulee tehtyä. Ehkä, kun vaan uskaltais.
Irtisanoutuisin ja palaisin maitojunalla takaisin Suomeen. Hankkisin lapsen yksin. Muuttaisin Itä-Suomeen lähemmäs perhettäni. Ostaisin vanhan hirsitalon. Vaihtaisin totaalisesti alaa: alkaisin opiskella historiaa ja vapaata kirjoittamista ja kokeilisin, osaanko kirjoittaa historiallisia romaaneja.
Hyppäisin varatun työkaverini kanssa sänkyyn.
Pysykööt haaveena kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me teemme just sitä mitä me halutaan tehdä. Et sinä oikeasti halua muuttaa pohjoiseen, haluat haaveilla ja ehkä valittaa elämästäsi mutta keksit selityksiä sille ettei mitään tarvitse tehdä koska oikeasti et jaksaisi edes yrittää. Ei se ole rohkeuden puutetta. Se on tahdon puutetta.
Että kannattaa vaan jättää ne haaveet ja elää elämäänsä.
Oletteko muuten huomanneet, että moni haave on parempi ajatuksen tasolla kuin toteutettuna? Ryhmäseksi, korpeen tai ulkomaille muutto, oma firma, kallis auto jne...
No onhan se vähän niin. Ainakin mitä tulee ulkomaille muuttamisesta. Ihmiset ei taida ymmärtää että se sama arki koittaa ulkomaillakin. Usein jopa rankempana.
Ulostaisin esimieheni kaljulle päänahalle
Möisin suurimman osan omaisuudestani ja yrittäisin tosissani toteuttaa mitä moni ei ole pystynyt - tai välttämättä edes haluaisivat, eli käydä jokaisessa maailman maassa ja itsehallintoalueella.
Vierailija kirjoitti:
Möisin suurimman osan omaisuudestani ja yrittäisin tosissani toteuttaa mitä moni ei ole pystynyt - tai välttämättä edes haluaisivat, eli käydä jokaisessa maailman maassa ja itsehallintoalueella.
Lisättäköön vielä että pidän tutustumisesta uusiin paikkoihin ja eri kulttuureihin ja paikallisten tutustumisesta. Siksi 8-16+-toimistotyö tuntuu kuin tuhlaisi oman elämänsä aivan hukkaan.
Ottaessa vaimoani takaapäin, ampuisin lastini hänen pakaroilleen, selälle, niskaan ja pään yli takkahuoneen klinkkerillä olevan marmoripatsaan jalustalle.
Minäpä tein sen, mistä olen haaveillut. Sanoin itseni irti vakituisesta työstä ja jään oloneuvokseksi. Kolme viikkoa vielä töitä ja sitten vapaus. Aion ottaa oikeasti aikaa itselleni. Once in lifetime. En malta odottaa.
Menisin uskovien upotuskasteelle ja julkaisisin siitä julkisen kuvan Facebookissa. Evankelioisin ja kertoisin ihanasta Jeesuksesta kaikille avoimesti.
Nyt olen aika ns. hiljainen uskova.
Tunnustaisin rakkauteni ihmiselle, johon olen rakastunut, mutta jota en voi koskaan saada kumppanikseni.