Mitä tekisit, jos olisit tarpeeksi rohkea?

Sanoisin suorat sanat ”ystävälle”, joka haluaa tavata aina meillä. Kerran kutsunut minut lapsineen luokseen. Meillä syö välipalan, päivällisen ja räplää puhelinta. Ei katso pahemmin lapsensa perään, mitä touhuaa, vaan sekin on vastuullani.

Aloittaisin jonkun reippaan liikuntaharrastuksen johon en kehtaa yksin mennä. Esim. kuntosali, ratsastus, seinäkiipeily, laskettelu, alamäkipyöräily... Nyt tyydyn lenkkeilyyn.

Sanoutuisin irti raskaasta hoitotyöstäni, myisin asuntoni ja muuttaisin toiselle paikkakunnalle Etelä-Suomeen. Inhoan tätä paikkakuntaa ja huonoa työilmapiiriä työpaikallani.  Mikä estää on ikä. Olen lähes 60.

Menisin uimahalliin uimaan ja uikkareissa rannalle. Ei pysty, ei kykene.

Up, koska ketju on mielenkiintoinen.

Ottaisin yhteyttä erääseen henkilöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin tehdä nelipäiväistä työviikkoa.

Joskus tulevaisuudessa aion tämän kyllä toteuttaa, mutta jos olisi pokkaa niin tekisin sen heti.

Hei, mä teen nelipäiväistä viikkoa. Ihan paras päätös, mutta tottakai siihen tarvitsee työnantajan suostumuksen. Kerranhan täällä vain eletään ja nyt tuntuu, että elämässä ehtii/jaksaa muutakin kuin pelkkää työtä, työtä..

Samoin. Kuin uusi elämä olisi alkanut. Keräsin rohkeutta monta vuotta. Miksi ihmeessä, ihmettelen nyt jälkikäteen.

Sama varmasti nykyisten unelmien kanssa. Kerään rohkeutta, ja jos joskus toteutan, ihmettelen miksi jännitin vuosia ennen kuin uskalsin.

Irtisanoutuisin ja alkaisin tehdä sijaisuuksia. On muiden vuoro olla äitiyslomalla ja palata turvatusti työelämään.

Miksi en uskalla? Vieläkin kerään puskurirahastoa edellisen työelämäkatastrofin jälkeen ja teinit pitää saada kunnialla opintielle.

Menisin töihin

Tällä palstalla mainituista asioista vain basehyppy, New Yorkiin muutto ja 60 vuotiaana hoito-alan työpaikan jättö jäisi minulta rohkeuden puutteen vuoksi tekemättä. Kaikki muut ovat sellaisia että jossain muodossa olen tehnyt niin paljon kuin olen halunnut. En ole tiennyt että ihmiset pelkäävät tällaisia melko tavallia asioita. Olen yllättynyt ja ymmärrän miksi minua sanotaan rohkeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin yhteyttä erääseen henkilöön.

Minäkin tekisin näin. Miksi et ota yhteyttä? Itse mietin vastapuolen reaktiota. Haluaisin silti ottaa yhteyttä, mutta en leimaantua joksikin oudoksi stalkkeriksi.

Muuttaisin ulkomaille ja ostaisin vaikka oman rantakahvilan jota pyörittäisin auringonpaisteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoutuisin irti raskaasta hoitotyöstäni, myisin asuntoni ja muuttaisin toiselle paikkakunnalle Etelä-Suomeen. Inhoan tätä paikkakuntaa ja huonoa työilmapiiriä työpaikallani.  Mikä estää on ikä. Olen lähes 60.

Yksi sukulainen irtisanoutui kuuskymppisenä. Elää nyt työttömyyskorvauksella.

On sanonut, ettei enää mene töihin. Lähellä eläkeikää olevalle ei kuulemma tule edes mitäään kurssituksia työkkäristä. Jos tulee osoitus työpaikkaan, ottaa mielummin karenssin. Paikkakunnalta muuton takia ei ainakaan ennen tullut karenssia.

Tee haaveistasi totta, kun täytät pyöreitä! Tai jo sitä ennen, jos vaan uskallat.

En voi sanoa sitä ääneen. Ehkä seuraavassa elämässä.  

Hakisin töitä. Haluaisin kokeilla osa-aikatyötä, jotta saisin lisätuloja mutta en uskalla hakea sillä pelkään rejektiota. Olen kuntoutustuella eikä minulla ole minkäänlaista työhistoriaa.

Kertoisin ystävälleni että rakastan häntä ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan ja yrittää tehdä hänet niin onnelliseksi kuin mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Hakisin lasten yksinhuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia, lasten isä narsisti.

Mä suunnittelin tota mielessäni 6 vuotta ja sitten toteutin. Yksinhuoltajuutta ei nykyään oikein saa vaikka olisi ollut väkivaltaa, mutta valvotut tapaamiset sain pitkän taistelun jälkeen. Siitä lähti pyörimään kaikkea muutakin hyvää seuraavina vuosina; itsestään huolen pitäminen, liikunta, lähdin huonosta työpaikasta. Kun tekee yhden oikean teon, muut seuraa. Ja lapset voivat hyvin.

Hankkisin sivusuhteen, jossa hoitaisin seksin pois alta. Mies on melko piittaamaton sängyssä, ja kaipaisin vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin muijan & muksut ja muuttaisin Lapin perukoille elämään omaa elämääni.

Samoin - tai melkein. Jättäisin ukon. Lapset ovat onneksi nuoria aikuisia, joten pärjäävät ilman äidin jatkuvaa läsnäoloa. Tosin saisivat lähteä mukaan, jos haluaisivat. Tai ainakin kävisivät varmasti kyläilemässä melko usein, kunhan kiireiltään ehtisivät. Mistä saisin rohkeutta?

Tappaisin raískaajan, joka ei muuta saanut kuin ehdollisen ja valtion tarjoamaa syrjäytymisen ehkäisyapua :) Dream big.