Epävarmuus parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

Eikö ao:kin vaikuta aika ailahtelevalta tunteineen. Yhtenä päivänä haluaa olla vakavasti ja toisena päivänä haluaa olla oman käsityksensä mukaan vakavasti jos-jos-jos mies tätä ja sitä juuri silloin kun ap toivoo :D nyt hei katse peiliin arvon neidit! Jos menettämisenpelko on ylitsepääsemätöntä ja terve ihmissuhde ei luonnistu niin olkaa sitten yksin.

Se nyt pitää sinua kunnes löytää sen oikean, pitäähän se joku pimppi olla. Sinuna heittäisin menemään ja arvostaisin itseäni vähän enemmän

Vierailija kirjoitti:

Se nyt pitää sinua kunnes löytää sen oikean, pitäähän se joku pimppi olla. Sinuna heittäisin menemään ja arvostaisin itseäni vähän enemmän

Mieheltä ei ehdottomasti kannata kysyä mitä hän haluaa. Kannattaa ihmetellä av-hullujen kanssa asiaa, aina oikea vastaus: jss! :D

Olen muuten itse nainen ja mamma, mutta niin vaan voi olla montaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, että ehdottaisin miehelle, että pidetään taukoa näkemisestä. Että nähtäisiin vasta sitten, kun mies on varma siitä, mitä haluaa ja keskusteltaisiin sitten jatko kerralla läpi. Olisiko tämä liiallista painostamista? Mies saisi tilaa rauhassa ajatella ja käydä läpi omia tunteitaan, minä saisin rauhaa näiltä ajatuksilta eikä olo olisi niin hyväksikäytetty.

Ap

Mielestäni juuri niin sun kannattaisi tehdä. Ilmaise miehelle syyksi se, että saatte molemmat hetken aikaa keskittyä omiin elämiinne ja miettiä tahoillanne haluatteko suhteen jatkuvan. Muista nimenomaan ilmaista se MOLEMMAT, jotta mies ymmärtää, että sinäkään et ole tyytyväinen, etkä anna hänelle omaa aikaa vain siksi että hän saisi roikottaa sua epävarmuudessa.

Miehille on naisia ominaisempaa se, että he tarvitsevat suhteen aikana enemmän aikaa yksin kuin nainen. Jotkut jo tuomitsivat tämän "taukoa näkemisestä" suhteen tuhoon vievänä, mutta totuus on juurikin tuo edellisessä lauseessa mainitsemani, ja se johtuu siitä, että mies tarvitsee aikaa erossa naisestaan kaivatakseen häntä! Muuten hänellä ei ole aikaa kaivata sua, vaan muutut itsestäänselvyydeksi ja mies ei saakaan toteuttaa kanssasi alitajuista saalistusviettiään.

Jotkut eivät vaan pysty tuntemaan syvästi ja kiintymään. Joillakin on elämässään joku muu ykkös prioriteetti. Katso kumppanisi vanhempia mitä he tekevät ja miten elävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

Miten nämä tunteet pitäisi näyttää jos on yhdentekevää mitä sanoo tai lupaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.

Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?

Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?

Tähän olisi kiva kuulla vastuksia, niin naisilta kuin miehiltäkin. Sen minkä olen omassa tuttavapiirissäni havainnut ratkaisuna ko asiaan on useimmiten kihloihin meno, toinen merkataan omaksi ja se tuo turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen, ehkä. Näissä kihloja ehdottaneissa on sekä miehiä että naisia, joten pelkkää naisten vouhottamista tarve ei näytä olevan. Eikä olla kakskymppisiä, ihan tukevasti keski-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

Miten nämä tunteet pitäisi näyttää jos on yhdentekevää mitä sanoo tai lupaa?

Actions always prove why words mean nothing.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.

Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?

Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?

Tähän olisi kiva kuulla vastuksia, niin naisilta kuin miehiltäkin. Sen minkä olen omassa tuttavapiirissäni havainnut ratkaisuna ko asiaan on useimmiten kihloihin meno, toinen merkataan omaksi ja se tuo turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen, ehkä. Näissä kihloja ehdottaneissa on sekä miehiä että naisia, joten pelkkää naisten vouhottamista tarve ei näytä olevan. Eikä olla kakskymppisiä, ihan tukevasti keski-ikäisiä.

Jessus! Jos mies ehdottaisi minulle kihloihin menoa, niin se olisi siinä. Puhumattakaan, jos taustalla olisi tarve merkitä minut omaksi.

Kihloissa ollaan, kun on sovittu, että mennään naimisiin. Sen merkiksi ei tarvita sormuksia eikä sitä tarvitse muille edes kertoa, jos ei halua. Teinit voivat harrastaa toisenlaisia "kihlauksia" mutta vain teinit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

No niinpä. Jotenkin itsekin koen parisuhteen ihan liian raskaaksi tavaksi elää, kun siihen kuuluu ihan liikaa kaikkea tuollaista säätöä ja epävarmuutta tulevaisuudesta ja jopa tästä hetkestä. Ilmeisesti se on suurimmalle osalle ok, koska enemmistö(?) ihmisistä parisuhteissa elää, mutta itse kaipaan elämääni ainoastaan tasaisuutta, turvallisuutta ja varmuutta ja sitä ei kokemukseni mukaan parisuhteesta saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.

Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat. 

Olen kysynyt, mutta väistelee kysymystä.

Ap

Sitten luultavasti joitakin piirteitä on, muttei kehtaa sanoa. Myönnän etten itsekään ole aina ollut rehellinen. On helpompi sanoa, että omassa elämässä on huono hetki, kuin että esim. kumppanin potkupallovatsa ja huonot hampaat ovat sen verran vastenmieliset, ettei häntä kehtaa esitellä. 

No ei ole potkupallovatsaa eikä huonoja hampaita :D. Olen hoikka/normaalipainoinen ja usein saan kehuja ulkonäöstäni.

Ap

En tarkoittanutkaan, että sinulla olisi noita. Olivat vain esimerkkejä sellaisista piirteistä kumppanissa, joista ei oikein pidä, muttei voi suoraan sanoakaan, kun ei halua loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?

Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.

Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.

Ap

Varovainen ja lämpesit hitaasti? Älä viitsi. Olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Tuossa vaiheessa tosiaan vielä tutustutaan siihen toiseen, eikä lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Olisit ottanut rauhallisesti, nauttinut tutustumisesta ja lopettanut parisuhteen vertailun muihin, niin mieskin olisi saattanut jaksaa.

Niin, ollaan virallisesti seurusteltu kohta se kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen tapailtu ja deittailtu niin, että yhteensä tätä oleilua tulee se puolisen vuotta. Ympärilläni ihmiset pariutuvat paljon nopeamminkin ja mielestäni on ihan luonnollista rakastua puolessa vuodessa, minusta se ei ole liian hätäistä ja nopeaa. En ole ajatellut yhteen muuttoa tai mitään muutakaan isompaa askelta, enkä ole miestä myöskään painostanut sellaiseen. Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja. Olen siis mielestäsi liian hätäinen ja pelotan miehen pois, kun haluan varmistuksen sille, että onko tämä nyt seurustelua ja haluaako mies nyt oikeasti olla kanssani? En edelleenkään ole puhunut mistään suuremmista askelista enkä itsekään toivo tässä vaiheessa sellaista. Ainoastaan varmuutta siitä, että todella seurustellaan ja mieheltä varmuutta siitä, että haluaa olla kanssani. Ja että hänen rakkauden tunnustukset ovat aitoja eikä niin, että seuraavassa hetkessä perääntyy. Itse en nimittäin toimi niin.

Olenko todella liian hätäinen ja vaadin mieheltä liikoja?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei voi pakolla rakastaa. Jos tunteet hiipuvat, ei ne enää palaudu ja sitä ei voi tietää kun alkaa tapailemaan jotakuta

Ei tietenkään voi. Mutta silloin on reilua antaa toisen jatkaa matkaa, eikä roikottaa toista löysässä hihnassa.

Ap

Missä hihnassa? Mikä sinua estää lähtemästä? Miehelle voi olla ihan ok tapailla noin, ja hän ei kuitenkaan ole valehdellut olevansa rakastunut ja haluavansa kanssasi parisuhteen. Se, että sanoo että "ei ole varma haluaako olla yhdessä" tarkoittaa oikeasti sitä, että ei halua - ainakaan parisuhdetta tai ainakaan mitään vakavaa tai sitoutunutta. Mutta hän saattaa haluta jotain kevyempää.

On sanonut haluavansa olla kanssani parisuhteessa. On puhunut rakkaudesta ja esitellyt vanhemmilleen, puhunut mahdollisesta yhteisestä asunnosta ja perhehaaveista. Kunnes puheet muuttui epävarmuuteen suhteen tulevaisuudesta ja miehen tunteista. Eli on äärimmäisen epävakaa ja yhdessä hetkessä tekee ja sanoo toista, mitä toisessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.

Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?

Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?

Ai mitä haluan konkreettisesti? Silloin kun puhutaan ääneen rakkaudesta, tarkoitetaan sitä. Ei niin että peruutetaan omissa sanoissa hetken päästä. En myöskään halua, että seurustelun sopimisen jälkeen kohta puhutaan suhteen ja omien tunteiden epävarmuudesta. Mielestäni seurustelusta sovittaessa pitäisi olla jo varmaa se, että haluaa olla suhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Eikä ailahdella sen asian suhteen. Haluan selkeyttä ja varmuutta. Joko tunteita on tai sitten ei ole. Joko ollaan parisuhteessa tai ei olla. Ei niin, että ollaan ja olen uskollinen miehelle, joka jatkuvasti jauhaa siitä että jatko on epävarmaa ja omat tunteet on epävarmoja.

Ilmeisesti monien mielestä liikaa pyydetty ja kiirehdin liikaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.

Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?

Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?

Tähän olisi kiva kuulla vastuksia, niin naisilta kuin miehiltäkin. Sen minkä olen omassa tuttavapiirissäni havainnut ratkaisuna ko asiaan on useimmiten kihloihin meno, toinen merkataan omaksi ja se tuo turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen, ehkä. Näissä kihloja ehdottaneissa on sekä miehiä että naisia, joten pelkkää naisten vouhottamista tarve ei näytä olevan. Eikä olla kakskymppisiä, ihan tukevasti keski-ikäisiä.

Jessus! Jos mies ehdottaisi minulle kihloihin menoa, niin se olisi siinä. Puhumattakaan, jos taustalla olisi tarve merkitä minut omaksi.

Kihloissa ollaan, kun on sovittu, että mennään naimisiin. Sen merkiksi ei tarvita sormuksia eikä sitä tarvitse muille edes kertoa, jos ei halua. Teinit voivat harrastaa toisenlaisia "kihlauksia" mutta vain teinit.

Täällä taas vedetään mutkia suoraksi :D. En todellakaan ole puhunut mistään kihloihin menosta, en yhteen muuttamisesta enkä muustakaan. Haluaisin ainoastaan varmuuden siitä, että haluaako mies oikeasti seurustella kanssani ja ovatko hänen rakkauden tunnustuksensa aitoja.

Ap

Mitä enemmän kerrot, sitä käsittämättömämmältä suhteenne kuulostaa näin aikuisen ihmisen korvin. Olette ensin tapailleet, sitten sopineet seurustelusta, rakastamisestakin on ehditty puhua noin nopeasti ja nyt joku varmuus puuttuu. En ymmärrä.

Omassa elämässäni se on mennyt aina niin, että on tavattu kiinnostava ihminen, alettu tutustua häneen paremmin eli seurustella ja sitten se joko on jatkunut avioliitoksi (ex-puolisoni kanssa) tai avoliitoksi (nykyisen puolisoni kanssa). Tai seurustelu on osoittanut (parin kuukauden - muutaman vuoden) kuluessa, että tästä ei kehity sellaista suhdetta, jossa perustetaan perhe tai mennään avo-/avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.

Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?

Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?

Ai mitä haluan konkreettisesti? Silloin kun puhutaan ääneen rakkaudesta, tarkoitetaan sitä. Ei niin että peruutetaan omissa sanoissa hetken päästä. En myöskään halua, että seurustelun sopimisen jälkeen kohta puhutaan suhteen ja omien tunteiden epävarmuudesta. Mielestäni seurustelusta sovittaessa pitäisi olla jo varmaa se, että haluaa olla suhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Eikä ailahdella sen asian suhteen. Haluan selkeyttä ja varmuutta. Joko tunteita on tai sitten ei ole. Joko ollaan parisuhteessa tai ei olla. Ei niin, että ollaan ja olen uskollinen miehelle, joka jatkuvasti jauhaa siitä että jatko on epävarmaa ja omat tunteet on epävarmoja.

Ilmeisesti monien mielestä liikaa pyydetty ja kiirehdin liikaa?

Ap

Eli olette sopineet, että ette tapaile muita ja sitten jatkuvasti pitää jauhaa parisuhteen tilasta ja tasosta ja ties mistä. Mitä jos keskitytte siihen yhdessä olemiseen niin siitä voi jotain joskus tulla.

Eri asia tietysti jos mies tapailee muita selkäsi takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.

Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?

Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?

Ai mitä haluan konkreettisesti? Silloin kun puhutaan ääneen rakkaudesta, tarkoitetaan sitä. Ei niin että peruutetaan omissa sanoissa hetken päästä. En myöskään halua, että seurustelun sopimisen jälkeen kohta puhutaan suhteen ja omien tunteiden epävarmuudesta. Mielestäni seurustelusta sovittaessa pitäisi olla jo varmaa se, että haluaa olla suhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Eikä ailahdella sen asian suhteen. Haluan selkeyttä ja varmuutta. Joko tunteita on tai sitten ei ole. Joko ollaan parisuhteessa tai ei olla. Ei niin, että ollaan ja olen uskollinen miehelle, joka jatkuvasti jauhaa siitä että jatko on epävarmaa ja omat tunteet on epävarmoja.

Ilmeisesti monien mielestä liikaa pyydetty ja kiirehdin liikaa?

Ap

Eli olette sopineet, että ette tapaile muita ja sitten jatkuvasti pitää jauhaa parisuhteen tilasta ja tasosta ja ties mistä. Mitä jos keskitytte siihen yhdessä olemiseen niin siitä voi jotain joskus tulla.

Eri asia tietysti jos mies tapailee muita selkäsi takana.

Ei, lue viestit paremmalla tarkkuudella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän kerrot, sitä käsittämättömämmältä suhteenne kuulostaa näin aikuisen ihmisen korvin. Olette ensin tapailleet, sitten sopineet seurustelusta, rakastamisestakin on ehditty puhua noin nopeasti ja nyt joku varmuus puuttuu. En ymmärrä.

Omassa elämässäni se on mennyt aina niin, että on tavattu kiinnostava ihminen, alettu tutustua häneen paremmin eli seurustella ja sitten se joko on jatkunut avioliitoksi (ex-puolisoni kanssa) tai avoliitoksi (nykyisen puolisoni kanssa). Tai seurustelu on osoittanut (parin kuukauden - muutaman vuoden) kuluessa, että tästä ei kehity sellaista suhdetta, jossa perustetaan perhe tai mennään avo-/avioliittoon.

Sinusta on siis käsittämätöntä, että puolen vuoden tuntemisen jälkeen tuntisi rakkautta? Ymmärrän että olet varmasti hitaammin lämpiävä ihminen, mutta ymmärräthän sinä, että ei puoli vuotta ole liian aikaisin tuntea rakkautta? Monen tuttavistani ja ystävistäni ja heidän parisuhteistaan on puhunut rakkaudesta muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. En ainakaan omassa tuttavapiirissäni koe olevani poikkeava.

Kyllä, ollaan sovittu seurustelusta jo joitakin kuukausia sitten ja sitä ennen tapailtu useampi kuukausi. Yhdessä ollaan oltu se puoli vuotta tapailuineen päivineen. Ollaan puhuttu rakkaudesta puolin ja toisin, mies esitellyt vanhemmilleen ja puhunut haaveistaan millaisessa kodissa elettäis tulevaisuudessa. Ja nyt yht äkkiä kaikki onkin epävarmaa, miehen tunteet epävarmoja ja jatko epävarmaa. Olen ihan yhtä hämmentynyt mitä sinä, koska minulla ei tunteet ja mietteet ailahtele tuolla tavalla rakkaudesta epävarmuuteen.

Ap