Epävarmuus parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

No niinpä. Jotenkin itsekin koen parisuhteen ihan liian raskaaksi tavaksi elää, kun siihen kuuluu ihan liikaa kaikkea tuollaista säätöä ja epävarmuutta tulevaisuudesta ja jopa tästä hetkestä. Ilmeisesti se on suurimmalle osalle ok, koska enemmistö(?) ihmisistä parisuhteissa elää, mutta itse kaipaan elämääni ainoastaan tasaisuutta, turvallisuutta ja varmuutta ja sitä ei kokemukseni mukaan parisuhteesta saa.

Niin en tiedä. Kai se kuuluu sitten nykyisiin parisuhteisiin ja nimenomaan seurusteluun tällainen epävarmuus? Että yhtenä päivänä halutaan olla yhdessä ja toisena päivänä ei tiedetäkään mistään mitään. Yhtenä päivänä rakastetaan ja toisena päivänä ei tiedäkään omista tunteista. Ja kai sekin on nykyään normaalia, että rakastumiseen tulee mennä ainakin vuosia (?) aikaa, muuten hätäilee?

Taustoista sen verran, ollaan yli 30-vuotiaita, ei lapsia kummallakaan. Molemmat haluaa lapsia tahoillaan sitten joskus tulevaisuudessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?

Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.

Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.

Ap

Varovainen ja lämpesit hitaasti? Älä viitsi. Olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Tuossa vaiheessa tosiaan vielä tutustutaan siihen toiseen, eikä lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Olisit ottanut rauhallisesti, nauttinut tutustumisesta ja lopettanut parisuhteen vertailun muihin, niin mieskin olisi saattanut jaksaa.

Niin, ollaan virallisesti seurusteltu kohta se kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen tapailtu ja deittailtu niin, että yhteensä tätä oleilua tulee se puolisen vuotta. Ympärilläni ihmiset pariutuvat paljon nopeamminkin ja mielestäni on ihan luonnollista rakastua puolessa vuodessa, minusta se ei ole liian hätäistä ja nopeaa. En ole ajatellut yhteen muuttoa tai mitään muutakaan isompaa askelta, enkä ole miestä myöskään painostanut sellaiseen. Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja. Olen siis mielestäsi liian hätäinen ja pelotan miehen pois, kun haluan varmistuksen sille, että onko tämä nyt seurustelua ja haluaako mies nyt oikeasti olla kanssani? En edelleenkään ole puhunut mistään suuremmista askelista enkä itsekään toivo tässä vaiheessa sellaista. Ainoastaan varmuutta siitä, että todella seurustellaan ja mieheltä varmuutta siitä, että haluaa olla kanssani. Ja että hänen rakkauden tunnustukset ovat aitoja eikä niin, että seuraavassa hetkessä perääntyy. Itse en nimittäin toimi niin.

Olenko todella liian hätäinen ja vaadin mieheltä liikoja?

Ap

Mä tiedän mitä tarkoitat vaikka sitä onkin hankala selittää. Ja tiedän ihan kokemuksesta myös sen, ettei tuo suhde tule sellaiseksi (enää) muuttumaan. Nimittäin jos mies olisi ihan oikeasti sun kanssa tosissaan sekä tunteet aitoja ja molemminpuolisia niin sä et edes kaipaisi tuollaista varmuutta mitä nyt haet. Silloin sulle myös olisi aivan fine justiinsa samanlainen suhde kuin mitä nyt, koska sä tietäisit (sanomattakin) miehen olevan vakavissaan kanssasi ja aivan yhtä hullaantunut kuin sinäkin.

Sen sijaan nyt sun vaisto (ja järki) sanoo jo, ettei tämä juttu ole oikein eikä tule toimimaan mutta sä et vielä halua hyväksyä sitä sydämellä vaan elättelet vielä toivoa, että kyllä tämä vielä tästä kunhan vaan mies olisi varma ja näyttäisi sen.

Mies siis sanoo ääneen just sen saman minkä sun vaistokin on sanonut sulle. Turha tuossa on roikkua vaan pistä ihan itse piste koko jutulle. Sitä nopeammin sulla on mahdollisuus tavata ihminen jonka kanssa kaikki on alusta asti helppoa ja selkeää.

Olen kysynyt samaa mieheltä, mutta hän kiistää asian. Epäilisin kyllä, että taustalla on jotain tuollaista, sillä mies on aikaisemminkin ollut suhteissaan se epävarma. Ainoastaan yhden kanssa on ollut se rakastuneempi osapuoli ja silloin vastapuoli oli se, joka oli hyvin epävakaa suhteen jatkosta ja omista tunteistaan.

Ap[/quote]

Ap, olen ollut samantyyppisessä tilanteessa ja samaistun tuohon harmitukseen ja kateuteen muiden suhteiden ”vakaudesta”. Mun exällä kyseessä oli lapsuuden traumat ja muutenkin meno oli aika itsekeskeistä. Nyt eron jälkeen olen iloinen, että pääsin miehestä eroon, vaikka eron hetkellä tuolta ei tietenkään tunnu. Älä anna miehen roikottaa tai aiheuttaa enempää pahaa mieltä. Me kaikki ansaitaan kumppani, joka haluaa olla juuri meidän kanssa suhteessa. Nyt oon ihan tyytyväinen sinkku ja jos ketään sopivaa ei tule vastaan, niin ollaan sitten vastakin. Mutta tämäkin on niin paljon parempaa kuin löysässä hirressä roikkuminen! Tsemppiä 👍🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Ainakin itselleni on sinänsä yhdentekevää mitä mies sanoo/lupaa vaan haluaisin että mies näyttää tunteensa niin ettei niitä tarvitse arpoa. Joo, tiedän että on hollywoodhuttua moinen romantiikka mutta miten sellaiseen suhteeseen voi luottaa jossa mies on yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista mieltä?

No niinpä. Jotenkin itsekin koen parisuhteen ihan liian raskaaksi tavaksi elää, kun siihen kuuluu ihan liikaa kaikkea tuollaista säätöä ja epävarmuutta tulevaisuudesta ja jopa tästä hetkestä. Ilmeisesti se on suurimmalle osalle ok, koska enemmistö(?) ihmisistä parisuhteissa elää, mutta itse kaipaan elämääni ainoastaan tasaisuutta, turvallisuutta ja varmuutta ja sitä ei kokemukseni mukaan parisuhteesta saa.

Niin en tiedä. Kai se kuuluu sitten nykyisiin parisuhteisiin ja nimenomaan seurusteluun tällainen epävarmuus? Että yhtenä päivänä halutaan olla yhdessä ja toisena päivänä ei tiedetäkään mistään mitään. Yhtenä päivänä rakastetaan ja toisena päivänä ei tiedäkään omista tunteista. Ja kai sekin on nykyään normaalia, että rakastumiseen tulee mennä ainakin vuosia (?) aikaa, muuten hätäilee?

Taustoista sen verran, ollaan yli 30-vuotiaita, ei lapsia kummallakaan. Molemmat haluaa lapsia tahoillaan sitten joskus tulevaisuudessa.

Ap

En nyt tiedä onko kenenkään fiksua tuhlata elämästään hetkeäkään toivottomiin parisuhteisiin, mutta varsinkaan yli 30-vuotiaalla ei ole kyllä yhtään aikaan olla "katellaan"-suhteessa jos/kun lapset ja perheenperustaminen on haaveena.

Päinvastoin sitä pitäisi jo olla siinä parisuhteessa johon lapset on tulevaisuudessa (eli parin kolmen vuoden aikana) tervetulleita. Tai ainakin vapaana sellaiselle parisuhteelle.

Minulla vielä vuodenkin jälkeen epävarmuus. Mies ei ole suoraan sanonut olevansa epävarma, mutta joka viikko katoaa yhteydenpidosta, ei kokonaan mutta kuitenkin niin että ehdin epäillä suhdetta. Hän viestii rakkautta ja ristiriitaisia signaaleja samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?

Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.

Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.

Ap

Varovainen ja lämpesit hitaasti? Älä viitsi. Olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Tuossa vaiheessa tosiaan vielä tutustutaan siihen toiseen, eikä lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Olisit ottanut rauhallisesti, nauttinut tutustumisesta ja lopettanut parisuhteen vertailun muihin, niin mieskin olisi saattanut jaksaa.

Niin, ollaan virallisesti seurusteltu kohta se kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen tapailtu ja deittailtu niin, että yhteensä tätä oleilua tulee se puolisen vuotta. Ympärilläni ihmiset pariutuvat paljon nopeamminkin ja mielestäni on ihan luonnollista rakastua puolessa vuodessa, minusta se ei ole liian hätäistä ja nopeaa. En ole ajatellut yhteen muuttoa tai mitään muutakaan isompaa askelta, enkä ole miestä myöskään painostanut sellaiseen. Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja. Olen siis mielestäsi liian hätäinen ja pelotan miehen pois, kun haluan varmistuksen sille, että onko tämä nyt seurustelua ja haluaako mies nyt oikeasti olla kanssani? En edelleenkään ole puhunut mistään suuremmista askelista enkä itsekään toivo tässä vaiheessa sellaista. Ainoastaan varmuutta siitä, että todella seurustellaan ja mieheltä varmuutta siitä, että haluaa olla kanssani. Ja että hänen rakkauden tunnustukset ovat aitoja eikä niin, että seuraavassa hetkessä perääntyy. Itse en nimittäin toimi niin.

Olenko todella liian hätäinen ja vaadin mieheltä liikoja?

Ap

Mä tiedän mitä tarkoitat vaikka sitä onkin hankala selittää. Ja tiedän ihan kokemuksesta myös sen, ettei tuo suhde tule sellaiseksi (enää) muuttumaan. Nimittäin jos mies olisi ihan oikeasti sun kanssa tosissaan sekä tunteet aitoja ja molemminpuolisia niin sä et edes kaipaisi tuollaista varmuutta mitä nyt haet. Silloin sulle myös olisi aivan fine justiinsa samanlainen suhde kuin mitä nyt, koska sä tietäisit (sanomattakin) miehen olevan vakavissaan kanssasi ja aivan yhtä hullaantunut kuin sinäkin.

Sen sijaan nyt sun vaisto (ja järki) sanoo jo, ettei tämä juttu ole oikein eikä tule toimimaan mutta sä et vielä halua hyväksyä sitä sydämellä vaan elättelet vielä toivoa, että kyllä tämä vielä tästä kunhan vaan mies olisi varma ja näyttäisi sen.

Mies siis sanoo ääneen just sen saman minkä sun vaistokin on sanonut sulle. Turha tuossa on roikkua vaan pistä ihan itse piste koko jutulle. Sitä nopeammin sulla on mahdollisuus tavata ihminen jonka kanssa kaikki on alusta asti helppoa ja selkeää.

Näin kai se on. Olen itse yrittänyt lopettaa tätä ja järkeillyt miehelle, että ei ole järkevää jatkaa. Että haluan suhteen missä toinen haluaa varmasti olla kanssani. Mies ei halua itse lopettaa eikä hätäillä (?) jatkopäätöksen suhteen...mitä en voi ymmärtää. Joko haluaa tai ei. Pitäisi ottaa itse itseäni niskasta kiinni ja tehdä päätös molempien parhaaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän kerrot, sitä käsittämättömämmältä suhteenne kuulostaa näin aikuisen ihmisen korvin. Olette ensin tapailleet, sitten sopineet seurustelusta, rakastamisestakin on ehditty puhua noin nopeasti ja nyt joku varmuus puuttuu. En ymmärrä.

Omassa elämässäni se on mennyt aina niin, että on tavattu kiinnostava ihminen, alettu tutustua häneen paremmin eli seurustella ja sitten se joko on jatkunut avioliitoksi (ex-puolisoni kanssa) tai avoliitoksi (nykyisen puolisoni kanssa). Tai seurustelu on osoittanut (parin kuukauden - muutaman vuoden) kuluessa, että tästä ei kehity sellaista suhdetta, jossa perustetaan perhe tai mennään avo-/avioliittoon.

Sinusta on siis käsittämätöntä, että puolen vuoden tuntemisen jälkeen tuntisi rakkautta? Ymmärrän että olet varmasti hitaammin lämpiävä ihminen, mutta ymmärräthän sinä, että ei puoli vuotta ole liian aikaisin tuntea rakkautta? Monen tuttavistani ja ystävistäni ja heidän parisuhteistaan on puhunut rakkaudesta muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. En ainakaan omassa tuttavapiirissäni koe olevani poikkeava.

Kyllä, ollaan sovittu seurustelusta jo joitakin kuukausia sitten ja sitä ennen tapailtu useampi kuukausi. Yhdessä ollaan oltu se puoli vuotta tapailuineen päivineen. Ollaan puhuttu rakkaudesta puolin ja toisin, mies esitellyt vanhemmilleen ja puhunut haaveistaan millaisessa kodissa elettäis tulevaisuudessa. Ja nyt yht äkkiä kaikki onkin epävarmaa, miehen tunteet epävarmoja ja jatko epävarmaa. Olen ihan yhtä hämmentynyt mitä sinä, koska minulla ei tunteet ja mietteet ailahtele tuolla tavalla rakkaudesta epävarmuuteen.

Ap

Niinpä, puhuttu rakkaudesta. Jo ensitapaamisella voi puhua rakkaudesta eli tokaista rakastavansa. Kyllä todellinen rakkaus on ihan muuta. Sitä, että kokee, ettei halua elää ilman tätä ihmistä. Mitä ihmeen rakkautta tuo on, että tänään rakastaa ja huomenna on epävarma rakastamisestaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla vielä vuodenkin jälkeen epävarmuus. Mies ei ole suoraan sanonut olevansa epävarma, mutta joka viikko katoaa yhteydenpidosta, ei kokonaan mutta kuitenkin niin että ehdin epäillä suhdetta. Hän viestii rakkautta ja ristiriitaisia signaaleja samaan aikaan.

Miten sinä ymmärrät rakkauden, mitä se on?

Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?

Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vielä vuodenkin jälkeen epävarmuus. Mies ei ole suoraan sanonut olevansa epävarma, mutta joka viikko katoaa yhteydenpidosta, ei kokonaan mutta kuitenkin niin että ehdin epäillä suhdetta. Hän viestii rakkautta ja ristiriitaisia signaaleja samaan aikaan.

Miten sinä ymmärrät rakkauden, mitä se on?

Että haluaa toisen olevan onnellinen. Muttei oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Siis sinähän tiedät tasan tarkkaan, millainen mies on. Kuten sanoit, puhuu yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Sinun tehtäväsi on päättää, haluatko olla tuollaisen miehen kanssa. Selvästi et halua, koska sinä haluat, että mies on varma tunteistaan sinua kohtaan sekä siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa, ja tämä mies ei ole. Et voi häntä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse yrittänyt lopettaa tätä ja järkeillyt miehelle, että ei ole järkevää jatkaa. Että haluan suhteen missä toinen haluaa varmasti olla kanssani. Mies ei halua itse lopettaa eikä hätäillä (?) jatkopäätöksen suhteen...mitä en voi ymmärtää. Joko haluaa tai ei.

Ei sun tarvitse miehelle mitään järkeillä, vaan teet valinnan omasta puolestasi. Älä enää itse valitse roikkua. Kuten sanoit, joko haluaa tai ei. Haluatko olla tässä suhteessa? Kyllä tai ei.

Olen mies ja minua on nainen kerran roikuttanut pari kuukautta kunnes sain hänet viimein myöntämään että haluaa jatkaa vain kaverina. Se oli erittäin hermoja raastavaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?

Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.

Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.

Ap

Varovainen ja lämpesit hitaasti? Älä viitsi. Olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Tuossa vaiheessa tosiaan vielä tutustutaan siihen toiseen, eikä lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Olisit ottanut rauhallisesti, nauttinut tutustumisesta ja lopettanut parisuhteen vertailun muihin, niin mieskin olisi saattanut jaksaa.

Niin, ollaan virallisesti seurusteltu kohta se kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen tapailtu ja deittailtu niin, että yhteensä tätä oleilua tulee se puolisen vuotta. Ympärilläni ihmiset pariutuvat paljon nopeamminkin ja mielestäni on ihan luonnollista rakastua puolessa vuodessa, minusta se ei ole liian hätäistä ja nopeaa. En ole ajatellut yhteen muuttoa tai mitään muutakaan isompaa askelta, enkä ole miestä myöskään painostanut sellaiseen. Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja. Olen siis mielestäsi liian hätäinen ja pelotan miehen pois, kun haluan varmistuksen sille, että onko tämä nyt seurustelua ja haluaako mies nyt oikeasti olla kanssani? En edelleenkään ole puhunut mistään suuremmista askelista enkä itsekään toivo tässä vaiheessa sellaista. Ainoastaan varmuutta siitä, että todella seurustellaan ja mieheltä varmuutta siitä, että haluaa olla kanssani. Ja että hänen rakkauden tunnustukset ovat aitoja eikä niin, että seuraavassa hetkessä perääntyy. Itse en nimittäin toimi niin.

Olenko todella liian hätäinen ja vaadin mieheltä liikoja?

Ap

Ette selvästikään halua samoja asioita parisuhteesta tällä hetkellä. Ensin puhut seurustelusta, mutta sitten mietit, että onko tämä miehen puolelta edes seurustelua. Miehen tunteet huomioon ottaen vaadit liikaa ja olet hätäinen. Hänhän ei selvästikään välitä sinusta niin paljon kuin sinä hänestä. Se miten tämän asian kanssa toimit riippuu sinusta itsestäsi.

Olen ollut 4 vuotta löysässä hirressä miehen kanssa. Välillä oli niin upeita ajanjaksoja, välillä taas hiljaisuus puhelimessa. Elämä oli vuoristorataa, koskaan ei tiennyt ensi viikosta. 

Niin kuluttavaa.

Nyt olen normaalissa parisuhteessa. Voidaan suunnitella ensi kesää, Näen, tiedän että mies on täysillä ja sitoutunut tähän suhteeseen. Olen hirveen helppoa psyykkisesti.

Jos mies on rakastunut ja täysillä sitoutunut, kyllä sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Haluaisin varmuuden siitä, että hän haluaa olla minun kanssani ja haluaa minut. En voi itsekään luvata loppuelämän kestävää rakkautta, mutta haluaisin sen varmuuden, että mies haluaa olla kanssani juuri nyt 100%.

Ap

         MIESHÄN ON VARAAMASSA TEILLE MÖKKIÄ YHTEISTÄ LOMAA?????ITSEHÄN OLET EPÄVARMA MARMATTAJA:SYY   SINÄ ITSE.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Haluaisin varmuuden siitä, että hän haluaa olla minun kanssani ja haluaa minut. En voi itsekään luvata loppuelämän kestävää rakkautta, mutta haluaisin sen varmuuden, että mies haluaa olla kanssani juuri nyt 100%.

Ap

         MIESHÄN ON VARAAMASSA TEILLE MÖKKIÄ YHTEISTÄ LOMAA?????ITSEHÄN OLET EPÄVARMA MARMATTAJA:SYY   SINÄ ITSE.......

Missä ap on kertonut miehen mökin varailusta?

Olen ollut tuollaisessa tilanteessa. Mies hituroi ja hituroi suhteen virallistamista. Kertoi kyllä rakastavansa, mutta kun esim. facessa mulle tuli sellainen meemi, jossa luki tyyliin ”tägää kumppanisi ja jos hän ei vastaa sinulle 5minuutissa, hän on sinulle velkaa hieronnan”. Näytin kuvaa miehelle, joka ensin naurahti ja sitten tokaisi ”ainiin mutta ethän sä oo mun tyttöystävä”. Näitä tapauksia oli useampikin.

Lopulta uuvuin tuohon ainaiseen epävarmuuteen (vaikka olinkin täyttä päätä rakastunut), kun miestä kaikenlisäksi kiinnosti enemmän työ ja kaverit. Jätin hänet, tai siis ”jätin” kun eihän me nyt oltu vissiin edes virallisesti yhdessä vaikka puoli vuotta siinä oltiinkin. Mies oli sit kuitenkin ihan romuna ja yritti takaisin. No, palattiin yhteen ja tällä kertaa suhdekin virallistettiin. Kuitenkin kaikki konkreettiset osoitukset rakkaudesta puuttuivat täysin, näimme miehen kanssa ehkä kerran 2-3 viikossa, ja totesin että ihan turhaa tässä oikeasti enää yritetään. Lopullinen eroehdotus tulikin sitten mieheltä itseltään. Veikkaan että loppupeleissä oli vaan tosi sitoutumiskammoinen.

Nykyään olenkin sitten sellaisessa suhteessa, joka on alusta asti ollut juuri sellaista huumaa. Ei malteta olla kovin kauaa erossa, rakkaudentunnustuksia satelee päivittäin sekä ihan niitä konkreettisiakin rakkaudenosoituksia., kun mies haluaa viedä mua syömään yms. Olen perheen ja ystävätkin tavannut useasti ja mies on kuulemma puhunut musta paljon. Nyt olen onnellinen eikä epävarmuudesta ole tietoakaan. Nyt on sellainen mies, joka on ihan 101% varma siitä että haluaa vaan mut. Jatkuvasti jaksaa sanoa sitäkin, että ei koskaan halua päästää mua karkuun ja haluaa yhteisen tulevaisuuden. Suunnittelee jopa, että sitten kun opintoni loppuvat, muutetaan yhteen.

Tämä tarina vähän eroaa kyllä sun omasta, mutta pointti on nyt se, että jätä se. Tällä hetkellä saatat kuvitella, että ei ketään parempaa löydy, koska olet niin ihastunut. Fakta on se, että todellakin löytyy. Älä tuhlaa aikaasi tuollaisen kanssa samaan aikaan kun ohitsesi kävelee toinen toistaan parempia kumppaniehdokkaita. Äläkä ota takaisin, vaikka se alkaisi vinkua takaisin. Oli elämäni paras ratkaisu vaan jättää se suhde exän kanssa taaksepäin, vaikka tuntuikin ihan kamalalta. Koko ajan oli sellainen, että ”mitä jos se sittenkin haluaa sitoutua muhun ihan täysillä jos teen näin”. Mutta ei, mikään ei toiminut. Turhaan kidutat itseäsi, kun löydät takuuvarmasti paremman :) Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?

Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?

Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.

En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on se varmuus, minkä haluaisit? Että hän lupaisi olla kanssasi forever and ever?

Haluaisin varmuuden siitä, että hän haluaa olla minun kanssani ja haluaa minut. En voi itsekään luvata loppuelämän kestävää rakkautta, mutta haluaisin sen varmuuden, että mies haluaa olla kanssani juuri nyt 100%.

Ap

         MIESHÄN ON VARAAMASSA TEILLE MÖKKIÄ YHTEISTÄ LOMAA?????ITSEHÄN OLET EPÄVARMA MARMATTAJA:SYY   SINÄ ITSE.......

Täh? Missä viestissä olen väittänyt, että mies on varaamassa mökkiä ja yhteistä lomaa :D? Ei todellakaan ole, ei ollut minun viestini se.

Nyt vähän tarkkuutta tuohon lukemiseen.

Ap

"Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja."

Et sinä omilla haluamisilla voi pakottaa miestä haluamaan seurustelua kanssasi. Hänellä on omat tunteet ja halut.