Epävarmuus parisuhteessa

Tuo on kyllä rankkaa sinulle. Miten pystyt olemaan oma itsesi, kun toinen jahkaa tunteitaan. Ulkopuolisena sanoisin, ettei tuo tule etenemään, mies ei vaan ole tarpeeksi ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.

Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat. 

Olen kysynyt, mutta väistelee kysymystä.

Ap

Sitten luultavasti joitakin piirteitä on, muttei kehtaa sanoa. Myönnän etten itsekään ole aina ollut rehellinen. On helpompi sanoa, että omassa elämässä on huono hetki, kuin että esim. kumppanin potkupallovatsa ja huonot hampaat ovat sen verran vastenmieliset, ettei häntä kehtaa esitellä. 

Tää on kauheaa mutta totta.

Mä en varmaan olisi edes alkanut seurustelemaan mun miehen kanssa jos olisi kertonut silloin alussa, millaisten syiden takia on ennen mua lopettanut tapailun jonkun naisen kanssa ollessaan useita vuosia sinkkuna...Siis on ghostannut ja jättänyt vastaamatta esimerkiksi naisten viesteihin, jos nainen on esim. tapailun alkuvaiheessa pieraissut, jos on ollut hampaitten välissä töhnää tms. Siis inhimillisiä juttuja, jotka minua naurattaa ja mieheltä taas meni fiilis kokonaan.

HALUAN uskoa, että kyseessä on ollut syvemmällä tasolla muitakin, mutta väitän, että jos alussa ei ole sellaista kuumaa ihastumista ja vaaleanpunaisia laseja silmillä, näkee nämä asiat negatiivisemmin.

Ymmärrän toisaalta nyt, miksi ihan suhteen alussa mies suhtautui joihinkin toimintatapoihini nuivasti. Ja ymmärrän myös tuon piereskelyn, miehenkin mielestä parisuhteessa voi piereskellä vapaasti, mutta ei ekoilla tapaamiskerroilla. Olen kyllä samaa mieltä.

Myönsi niiden minun alkuaikojen pienten toimien häntä kyllä ärsyttäneen, mutta tykkäsi liikaa, että olisi antanut haitata liikaa. Mutta uskon, että tällaisia miehiä on enemmänkin.

Kyllä muakin on roikotettu löysässä hirressä. Useasti ja pitkään. Ja minähän olen roikkunut, ja pitänyt kynsin hampain kiinni. Sitten olen tullut jätetyksi. 2 kuukautta - 2 vuotta myöhemmin lähes jokainen heistä on halunnut yrittää uudelleen, ja minähän olen ilolla siihen suostunut, kunnes olen tullut jätetyksi uudelleen. Viimeinen epäterve suhde oli mt-ongelmaiseen mieheen, jonka tiesin olevan niin riippuvainen minusta, että hän ei ainakaan minua jättäisi. Päätin tyytyä häneen, koska hän oli kiltti ja totesin etten parempaakaan saa ja yksin en voi olla.

Muutaman vuoden kuluessa huomasin olevani vain piika tälle miehelle, hän istui koneella ja joi kaljaa, kaikki kotityöt jäivät minulle ja en enää edes muistanut koska viimeksi harrastimme seksiä. Tajusin että tämä suhde tekee mut vielä onnettomammaksi kuin yksin oleminen ja päätin suhteen. Olin yksin monta vuotta ja työstin traumojani, opettelin olemaan ja tulemaan toimeen yksin.

Kun sitten päätin kokeilla deittailua uudelleen, melko pian tapasin nykyisen mieheni. Oli suorastaan virkistävä kokemus tapailla miestä, joka tietää mitä tahtoo ja näyttää sen myös. Olin itse tosi varautunut alussa, en aikonut päästää pöksyihini enää yhtäkään ääliötä, mutta herrasmiehellä oli aikaa odottaa ja homma muuttui intiimiksi pikku hiljaa kuukausien kuluessa.

Sanoisin että älä siedä mitään venkslaamista kovin kauaa. Täällä onkin jo moneen kertaan todettu, että miestä ei sittenkään kiinnosta. Mahdollisesti on toinen kiikarissa mutta ei vielä hyppysissä, ja pitää sinut siinä sivussa kunnes on aika vaihtaa. Niin on käynyt mullekin, useita kertoja. Älä sinäkään suostu siihen enää, sinä ja minä ollaan molemmat liian vanhoja sellaiseen. Tämän asian voit esittää miehelle juuri näin. Sitä tuppaa jäädä mieheen roikkumaan, kun niin kovasti toivoo ja odottaa rakkautta, ja biologinen kellokin jo raksuttaa. Se on väärä tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?

Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.

Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.

Ap

Mulle kävi samalla tavalla erään naisen kanssa. Sitten kun itse oikein kunnolla ihastuin ja lämpesin, niin homma olikin naisen puolelta jo ohi. Mielestäni tuossa ajassa pitää jo tietää, että haluaako edes yrittää eikä roikottaa toista epävarmuudessa. Eli sinuna lähtisin suhteesta.

Nainen haluaa punnita asioita/tunteita N. 4kk ollaan seurusteltu ja yhteisiä asioita on paljon ja tykätään toisista ja ei myöskään draamaa ole. nyt oon viikon antanu hänelle omaa aikaa miettimiseen ilman yhteydenpitoa ja tosiaan hänen edellisestä vaikeasta suhteesta on n. 3kk. Et odotanko vielä pari päivää ja kysyä neutraalisti "Moi mitä kuuluu/menee?" Mitä tuumaatte

T miettiväinen mies