Lue keskustelun säännöt.
Epävarmuus parisuhteessa
17.01.2020 |
Seurustelukumppanini on ollut jo melkein pari kuukautta epävarma jatkon suhteen ja omien tunteidensa suhteen. Kokee sen hätäilynä ja eräänlaisena painostamisena, kun haluaisin jo pikkuhiljaa saada jotain varmuutta tähän hommaan. En ymmärrä mikä tässä voi olla näin vaikeaa? Esitteli minut jo perheenjäsenilleen ja puhui tulevaisuudesta, nyt on menty tämä viimeiset pari kuukautta epävarmuudessa. Omasta mielestäni en ole hätäinen, kun haluaisin saada jotain selkeyttä tähän hommaan. Minusta parisuhde tarkoittaa sitä, että ollaan tosissaan. En ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani suhteessa, mutta ei silti tiedä mitä minusta haluaa.
Olen todella kateellinen kaikista vastarakastuneista pareista, joista näkee, miten mieskin on täysillä mukana. En voi käsittää tuota, miksi oma seurustelukumppanini vaan roikottaa minua tällaisessa ihan haista paska -tilanteessa. Haluaisin lopettaa itse koko touhun, koska en jaksa tätä epävarmuutta ja haluaisin suhteen, jossa toinen on sitoutunut minuun täysin, eikä pelleile. Tuntuu ihan älyttömältä tämä, että en saa aikaiseksi lopettaa näin epätyydyttävää suhdetta.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Mä annoin rokottaa itseäni 6 vuotta. En suosittele.
Sä et voi tilata etkä vaatia toiselta varmuutta asiasta. Se tulee aikanaan jos on tullakseen. Lähde pois jos tuntuu pahalta. Minä antaisin miehelle vielä vähän lisäaikaa mutta yhdessäolon pitäisi olla mukavaa ja pakotonta, ei jatkuvaa varmistuksen kärkkymistä. Se ei ole kivaa kummallekaan
Miten paljon lisää aikaa minun pitäisi miehelle antaa? Miten pitkään minun pitäisi odottaa varmuutta? Miksi ylipäätänsä aloittaa seurustelu, esitellä vanhemmille ja muille, jos ei ole varma? Miksi puhua tulevaisuudesta? En aidosti ymmärrä, koska itse en toimi noin. Esittelen omat kumppanini läheisilleni vasta sitten kun tiedän, että ole vakaasti kiintynyt kumppaniin ja näyttää hyvin todennäköiseltä, että homma jatkuu pidempään.
Ymmärrän että painostaminen ei tunnu mukavalta, mutta ei tunnu epävarmuuskaan. Minusta toisen pitäminen kuukausi sotalla epävarmuudessa on todella itsekästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tässä, että ehdottaisin miehelle, että pidetään taukoa näkemisestä. Että nähtäisiin vasta sitten, kun mies on varma siitä, mitä haluaa ja keskusteltaisiin sitten jatko kerralla läpi. Olisiko tämä liiallista painostamista? Mies saisi tilaa rauhassa ajatella ja käydä läpi omia tunteitaan, minä saisin rauhaa näiltä ajatuksilta eikä olo olisi niin hyväksikäytetty.
Ap
Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.
Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.
Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat.
Olen kysynyt, mutta väistelee kysymystä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.
Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat.
Olen kysynyt, mutta väistelee kysymystä.
Ap
Sitten luultavasti joitakin piirteitä on, muttei kehtaa sanoa. Myönnän etten itsekään ole aina ollut rehellinen. On helpompi sanoa, että omassa elämässä on huono hetki, kuin että esim. kumppanin potkupallovatsa ja huonot hampaat ovat sen verran vastenmieliset, ettei häntä kehtaa esitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että ehdottaisin miehelle, että pidetään taukoa näkemisestä. Että nähtäisiin vasta sitten, kun mies on varma siitä, mitä haluaa ja keskusteltaisiin sitten jatko kerralla läpi. Olisiko tämä liiallista painostamista? Mies saisi tilaa rauhassa ajatella ja käydä läpi omia tunteitaan, minä saisin rauhaa näiltä ajatuksilta eikä olo olisi niin hyväksikäytetty.
Ap
Tuosta luultavasti seuraa vaan se, että teidän seurustelu kuihtuu ja loppuu. Epävarma mies tuskin kaivaa itsestään mitään vastauksia tärkeisiin kysymyksiin tauon aikana.
Ehkä se on ihan hyvä tapa lopettaa suhde, jos sinusta tuntuu, että sinulle on tarjolla pelkkää epävarmuutta ja kärsimystä ja haluaisit tavalla tai toisella eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.
Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat.
Olen kysynyt, mutta väistelee kysymystä.
ApSitten luultavasti joitakin piirteitä on, muttei kehtaa sanoa. Myönnän etten itsekään ole aina ollut rehellinen. On helpompi sanoa, että omassa elämässä on huono hetki, kuin että esim. kumppanin potkupallovatsa ja huonot hampaat ovat sen verran vastenmieliset, ettei häntä kehtaa esitellä.
No ei ole potkupallovatsaa eikä huonoja hampaita :D. Olen hoikka/normaalipainoinen ja usein saan kehuja ulkonäöstäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tässä ihmettelee, että mitä on se varmuus ja miten se naiselle esitetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?
Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.
Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.
Ap
Varovainen ja lämpesit hitaasti? Älä viitsi. Olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Tuossa vaiheessa tosiaan vielä tutustutaan siihen toiseen, eikä lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Olisit ottanut rauhallisesti, nauttinut tutustumisesta ja lopettanut parisuhteen vertailun muihin, niin mieskin olisi saattanut jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.
Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat.
Ihan kuin mä! Nyt mulla on suhde, että ihastuksentunne taas hävisi ja ne asiat, mitkä miehessä ovat olleet ärsyttäviä, ne häiritsee ihan hirveesti. En nää niitä hyviä puolia enää ollenkaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen epävarma parisuhteessa. Alussa koen ihastumisen tunteita, jotka sitten syvenevät rakastumiseksi tai hiipuvat. Hiipuminen on sitä, että ne piirteet, jotka kumppanissa ärsyttavät, nousevat jotenkin esille ja suuremmaksi asiaksi, kuin suhteen hyvät puolet -> ero.
Jos kanttisi kestää, niin kysy kumppaniltasi, mitkä piirteet sinussa tai suhteessa arveluttavat.
Olen kysynyt, mutta väistelee kysymystä.
ApSitten luultavasti joitakin piirteitä on, muttei kehtaa sanoa. Myönnän etten itsekään ole aina ollut rehellinen. On helpompi sanoa, että omassa elämässä on huono hetki, kuin että esim. kumppanin potkupallovatsa ja huonot hampaat ovat sen verran vastenmieliset, ettei häntä kehtaa esitellä.
No ei ole potkupallovatsaa eikä huonoja hampaita :D. Olen hoikka/normaalipainoinen ja usein saan kehuja ulkonäöstäni.
Ap
No ei kukaan noin suoraan sanokaan. Mua edellisessä miehessä alkoi parin kuukauden jälkeen sen tyhmyys eli täysi yleistiedon puute. Samoin oli hissukka ja tossukka. En mä erotessa noita sanonut vaan ihan diipadaapaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen, mutta oon tämän suhteen nainen ja se epävarma suhteen jatkuvuudesta.
Seurusteltu nyt 6 kk. Ihastuin alussa ihan hirveesti mutta joulun aikoihin mun ihastus laski... Annan vielä miehelle ja tälle suhteelle aikaa, katotaan mihin päin mun tunteet menevät. Eli elän nyt vain päivä kerrallaan ja mies on ihan hämillään kun en osaa täydellisesti nyt sitoutua. Hän olisi varaamassa meille mökkiä/lomaa, mutta mä toppuuttelen kun en tiedä olenko hänen kanssaan ensi kuussa.
Noita alkuhuuma naisia on kohdalleni osunut useita. Ei auta, vaikka itse jo treffikuvauksessani kerron etsiväni vakautta enemmän kuin huumaa. Tuntuu vain lietsovan alkuhuumanaisten halua tutustua minuun.
Ympärilläni on koko elämän parisuhteita ja niihin olen itsekin kasvanut (henkisesti), mutta minkäs mahdan, kun toinen etsiikin jatkuvaa huumaa :(
Rakastaminen on valinta.
Minäkin haluan vakaan parisuhteen. En tällaista juupas-eipäs sekoilua... haluaisin niin kovasti kerätä rohkeuteni ja varmuuteni ja sanoa, että tedätkö, antaa olla. Jos et ole varma vieläkään, niin sitten et ole. Aika siirtyä eteenpäin.
Ap
Sano vaan, et häviä mitään.
Jos mies haluaa erota, niin parempi päästä hänestä mahdollisimman nopeasti eroon jotta voit jatkaa elämääsi ja mahdollisesti löytää kumppanin jolla on tunteita sinua kohtaan.
Jos mies taas havahtuu tilanteeseen ja huomaa että haluaakin olla sinun kanssasi, niin sittenhän se olisi hyvä juttu ja pääsisitte tästä epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei voi pakolla rakastaa. Jos tunteet hiipuvat, ei ne enää palaudu ja sitä ei voi tietää kun alkaa tapailemaan jotakuta
Ei tietenkään voi. Mutta silloin on reilua antaa toisen jatkaa matkaa, eikä roikottaa toista löysässä hihnassa.
Ap
Missä hihnassa? Mikä sinua estää lähtemästä? Miehelle voi olla ihan ok tapailla noin, ja hän ei kuitenkaan ole valehdellut olevansa rakastunut ja haluavansa kanssasi parisuhteen. Se, että sanoo että "ei ole varma haluaako olla yhdessä" tarkoittaa oikeasti sitä, että ei halua - ainakaan parisuhdetta tai ainakaan mitään vakavaa tai sitoutunutta. Mutta hän saattaa haluta jotain kevyempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt lukea koko ketju, mutta voiko joku auttaa kärryille?
- Minkä ikäinen pari?
- Kauanko seurustelua?
- Onko taustalla ero pitkästä suhteesta?
- Onko miehellä lapsia?
Sitten oma suhtautumiseni näihin vakavoitumisiin. Mielestäni vakavissaan voi olla vaikkei halua esim. muuttaa yhteen ja jakaa arkea. Minulla on itselläni lapsia ja yhteishuoltajuus eksäni kanssa sujuu täydellisesti, paremmin kuin huoltajuus 99 %:ssa ydinperheissä. Meillä on molemmilla uudet kumppanit ja nykyinen miesystäväni on aivan mahtava. Tässä tilanteessa kyllä voi toista rakastaa ja täysillä kaikkine vikoineenkin, osa suhteen vaalimista on kuitenkin välttää keskittymistä niihin vikoihin. En olisi ikinä haaveillut erosta ja olisihan meillä ollut eksäni kanssa aikaa toisillemme kun lapset ovat isoja ja me itse 40-50+... Mutta paremmin kävi ja voimme olla onnellisia myös 30+. Win/win/win/win......./win
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että ehdottaisin miehelle, että pidetään taukoa näkemisestä. Että nähtäisiin vasta sitten, kun mies on varma siitä, mitä haluaa ja keskusteltaisiin sitten jatko kerralla läpi. Olisiko tämä liiallista painostamista? Mies saisi tilaa rauhassa ajatella ja käydä läpi omia tunteitaan, minä saisin rauhaa näiltä ajatuksilta eikä olo olisi niin hyväksikäytetty.
Ap
En usko, että mies haluaa alkaa pohdiskella, mitä haluaa. Voit toki ehdottaa noin, mutta kuten yksi toinenkin kirjoittaja sanoi, se käytännössä tarkoittaa sitä, että juttu loppuu. Mutta erona selkeään lopetukseen on se, että sinä saatat jäädä odottelemaan, josko miehestä vielä joskus jotain kuuluisi. Siinä mielessä selkeä lopetus olisi parempi.
Ei ole olemassa tilannetta, jossa joku ei olisi varma, onko rakastunut tai ei olisi varma, haluaako olla yhdessä. Tämä "en ole varma" tarkoittaa käytännössä sitä, että ei ole varma olisiko eroaminen huonompi vaihtoehto kuin yhdessä roikkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään muuta vastaavassa tilanteessa?
En ole vastaavassa tilanteessa enää ikinä, koska just tuon pskan takia en aio enää koskaan olla parisuhteessa. Mutta joo, useammankin kerran on tullut tuo fiilis koettua ja todettua että ei ole parisuhde sitten minun juttu koska se ottaa enemmän kuin antaa. Itsekään en tykkää yhtään tuosta kaikesta epävarmuudesta ja pskasta mikä parisuhdeisiin liittyy ja meni melkein vuosikymmen ennen kuin sen ymmärsin ja annoin itselleni luvan olla olematta parisuhdeihminen.
Tuntuu kyllä hurjalta kuinka erilaisia ihmiset onkaan. Iso osa hehkuttaa ihan innoissaan uutta suhdetta ja sen autuutta eikä heitä tuo parisuhteisiin kuuluva epävarmuus haittaa ollenkaan. Itselleni ei vaan sovi ollenkaan se, ettei toiseen voi luottaa edes ns. pikkuasioissa kuten siihen että toiselta saa kyydin töihin kuten sovittiin..
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa tilannetta, jossa joku ei olisi varma, onko rakastunut tai ei olisi varma, haluaako olla yhdessä. Tämä "en ole varma" tarkoittaa käytännössä sitä, että ei ole varma olisiko eroaminen huonompi vaihtoehto kuin yhdessä roikkuminen.
Ihme parisuhde-expettien kokousajot täällä :D voisiko olla olemassa esim. sellainen tilanne, jolloin ei olla varmoja halutaanko olla yhdessä esim. olosuhteiden vuoksi. Voivathan ne aiheuttaa epävarmuutta jos joku asia suhteessa tai omassa tai toisen elämässä on sietämättömällä tolalla, mutta saattaa ajan saatossa muuttua.
Aloittaja, mies näki sinussa jotain potentiaalia kunnes menit sekaisin anoppilassa vierailusta ja aloit sanelemaan omien arvojesk mukaisia ehtoja ja tavoittejta yhteiselle tulevaisuudelle ottamatta selvää mitä mies on mistäkin mieltä. Eli unohdit ottaa toisen huomioon. Kommunikointinne kuulostaa huonolta ja jos et ymmärrä toisen näkökulmaa (koska et kuuntele tai hän ei tuo sitä esiin sinulle ymmärrettävästi) tai ymmärrettyäsi et voi hyväksyä sitä niin tuskin saatte tästä molempia tyydyttävää suhdetta tavoitteineen jne.
Sano, ettet ymmärrä mitä hän ajattelee äläkä luettele loputtomasti omia olettamuksiasi ja omia pohdintojasi elämästä. Jos mies kokee, ettet ymmärrä häntä niin ei hän ala vakavoitumaan juuri niin kuin toivoisit varmasti koskaan.
Tämä on nähty niin monta kertaa. Nainen haluaa jotain vakavampaa, mutta ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa.
Jos vietetään aikaa yhdessä kun se molempien puolesta on mahdollista, niin mitä muuta siihen vielä tarvitaan?
Jos on sovittu, että ei tapailla muita niin mikä on se seuraava toimenpide, että suhde olisi "vakava"?
Siis roikottaa! :D