Lue keskustelun säännöt.
Epävarmuus parisuhteessa
17.01.2020 |
Seurustelukumppanini on ollut jo melkein pari kuukautta epävarma jatkon suhteen ja omien tunteidensa suhteen. Kokee sen hätäilynä ja eräänlaisena painostamisena, kun haluaisin jo pikkuhiljaa saada jotain varmuutta tähän hommaan. En ymmärrä mikä tässä voi olla näin vaikeaa? Esitteli minut jo perheenjäsenilleen ja puhui tulevaisuudesta, nyt on menty tämä viimeiset pari kuukautta epävarmuudessa. Omasta mielestäni en ole hätäinen, kun haluaisin saada jotain selkeyttä tähän hommaan. Minusta parisuhde tarkoittaa sitä, että ollaan tosissaan. En ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani suhteessa, mutta ei silti tiedä mitä minusta haluaa.
Olen todella kateellinen kaikista vastarakastuneista pareista, joista näkee, miten mieskin on täysillä mukana. En voi käsittää tuota, miksi oma seurustelukumppanini vaan roikottaa minua tällaisessa ihan haista paska -tilanteessa. Haluaisin lopettaa itse koko touhun, koska en jaksa tätä epävarmuutta ja haluaisin suhteen, jossa toinen on sitoutunut minuun täysin, eikä pelleile. Tuntuu ihan älyttömältä tämä, että en saa aikaiseksi lopettaa näin epätyydyttävää suhdetta.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Näin kai se on. Olen itse yrittänyt lopettaa tätä ja järkeillyt miehelle, että ei ole järkevää jatkaa. Että haluan suhteen missä toinen haluaa varmasti olla kanssani. Mies ei halua itse lopettaa eikä hätäillä (?) jatkopäätöksen suhteen...mitä en voi ymmärtää. Joko haluaa tai ei. Pitäisi ottaa itse itseäni niskasta kiinni ja tehdä päätös molempien parhaaksi.
Ap
Ei sun tarvitse järkeillä miehelle päätöstäsi. Voit ihan vaan sanoa, että haluat lopettaa. Mies ei halua lopettaa, koska hän saa suhteeltanne tällaisenaan sen, mitä haluaa - en tiedä, mitä se on, mutta veikkaan että kivaa seuraa, mukavaa tapailua, seksiä... Hänestä olisi kiva jatkaa tolleen, ja hän sanoo, että "ei halua hätäillä", ettet sinä rupeaisi hätäilemään ja lopettaisi suhdetta itsellesi vääränlaisena. Te siis haluatte eri asioita. Mies ei ilmeisestikään ole niin ihastunut ja rakastunut, mutta olet kiva tyyppi ja kevytsuhde tai tapailu kelpaisi.
Eli tuohon joko haluaa tai ei voisi sanoa, että ei halua suhdetta, mutta haluaa tapailua. Sanot vikassa lauseessa sen, mitä sinun pitääkin tehdä. Koska sinä taas et halua pelkkää tapailua ja miehen kanssa et sitä saa, mitä haluat, kannattaa homma lopettaa. Tai sitten jatkat pelkkää tapailua, jos et pysty lopettamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja."
Et sinä omilla haluamisilla voi pakottaa miestä haluamaan seurustelua kanssasi. Hänellä on omat tunteet ja halut.
En voikaan. Kyllä minä nyt sen tiedän. Olen halunnut häneltä selkeyttä ja rehellisyyttä hänen omien tunteiden ja halujen suhteen. Olen sanonut, että erotaan jos miehellä ei ole riittävästi tunteita jatkoon, että ymmärrän sen että tunteita ei voi pakottaa. Mies ei haluaisi siltikään erota, mutta puhuu epävarmuudesta suhteen jatkosta.
En voi vaatia tuntemaan mitä tuntee, mutta mielestäni minulla on oikeus tietää totuus ja miehen pitäisi olla rehellinen minun ja suhteemme suhteen. Ja suora. Tuollainen epävakaus on ihan perseestä ja väärin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?
Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?
Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.
En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.
Ap
Jos ja kun hän kerran on epävarma tunteistaan, niin eikö se jo kerro, minkä verran arvoa on niillä rakkauden tunnustuksilla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?
Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?
Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.
En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.
ApNo mutta sehän on selvää, että mies ei pysty sinulle sitä varmuutta tarjoamaan, koska on epävarma omista tunteistaan. Miksi ihmeessä vaadit varmuutta, vaikka mies on selkeästi ilmaissut olevansa epävarma?
Koska kanssani ei voi olla parisuhteessa, jos on epävarma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?
Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?
Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.
En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.
Ap
No mikä sulla on sitten niin vaikeeta? Jos mies on epävarma ja sä et halua sitä niin etsi uusi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on menty epävarmuudessa, kuinka kauan olette ennen sitä olleet yhdessä?
Kuukausi ennen sitä virallisesti, ollaan tapailtu elokuusta lähtien. Eli aika tuore juttu kaiken kaikkiaan.
Olin alkuun ite aika varovainen ja lämpesin pikkuhiljaa. Tuntu että mies oli enemmän kiinnostunut. Kun esitteli vanhemmillensa, niin uskalsin antaa omien tunteiden syttyä kunnolla. Ja sitten alkoikin epävarmuus. Olisi helpompi antaa vain olla, ellen olisi ehtinyt jo rakastumaan siinä vaiheessa, kun luulin, että ollaan turvallisesti ja vakaasti parisuhteessa. Ärsyttää koska tämä tilanne ei tee hyvää minulle. On aika satuttavaa olla suhteessa, jossa toinen roikottaa epätietoisuudessa eikä osaa päättää. Tiedän että mun pitäisi sitten päättää herran puolesta, mutta omat tunteet taistelee vastaan 😔.
ApVarovainen ja lämpesit hitaasti? Älä viitsi. Olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Tuossa vaiheessa tosiaan vielä tutustutaan siihen toiseen, eikä lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Olisit ottanut rauhallisesti, nauttinut tutustumisesta ja lopettanut parisuhteen vertailun muihin, niin mieskin olisi saattanut jaksaa.
Niin, ollaan virallisesti seurusteltu kohta se kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen tapailtu ja deittailtu niin, että yhteensä tätä oleilua tulee se puolisen vuotta. Ympärilläni ihmiset pariutuvat paljon nopeamminkin ja mielestäni on ihan luonnollista rakastua puolessa vuodessa, minusta se ei ole liian hätäistä ja nopeaa. En ole ajatellut yhteen muuttoa tai mitään muutakaan isompaa askelta, enkä ole miestä myöskään painostanut sellaiseen. Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja. Olen siis mielestäsi liian hätäinen ja pelotan miehen pois, kun haluan varmistuksen sille, että onko tämä nyt seurustelua ja haluaako mies nyt oikeasti olla kanssani? En edelleenkään ole puhunut mistään suuremmista askelista enkä itsekään toivo tässä vaiheessa sellaista. Ainoastaan varmuutta siitä, että todella seurustellaan ja mieheltä varmuutta siitä, että haluaa olla kanssani. Ja että hänen rakkauden tunnustukset ovat aitoja eikä niin, että seuraavassa hetkessä perääntyy. Itse en nimittäin toimi niin.
Olenko todella liian hätäinen ja vaadin mieheltä liikoja?
Ap
Mä tiedän mitä tarkoitat vaikka sitä onkin hankala selittää. Ja tiedän ihan kokemuksesta myös sen, ettei tuo suhde tule sellaiseksi (enää) muuttumaan. Nimittäin jos mies olisi ihan oikeasti sun kanssa tosissaan sekä tunteet aitoja ja molemminpuolisia niin sä et edes kaipaisi tuollaista varmuutta mitä nyt haet. Silloin sulle myös olisi aivan fine justiinsa samanlainen suhde kuin mitä nyt, koska sä tietäisit (sanomattakin) miehen olevan vakavissaan kanssasi ja aivan yhtä hullaantunut kuin sinäkin.
Sen sijaan nyt sun vaisto (ja järki) sanoo jo, ettei tämä juttu ole oikein eikä tule toimimaan mutta sä et vielä halua hyväksyä sitä sydämellä vaan elättelet vielä toivoa, että kyllä tämä vielä tästä kunhan vaan mies olisi varma ja näyttäisi sen.
Mies siis sanoo ääneen just sen saman minkä sun vaistokin on sanonut sulle. Turha tuossa on roikkua vaan pistä ihan itse piste koko jutulle. Sitä nopeammin sulla on mahdollisuus tavata ihminen jonka kanssa kaikki on alusta asti helppoa ja selkeää.
Näin kai se on. Olen itse yrittänyt lopettaa tätä ja järkeillyt miehelle, että ei ole järkevää jatkaa. Että haluan suhteen missä toinen haluaa varmasti olla kanssani. Mies ei halua itse lopettaa eikä hätäillä (?) jatkopäätöksen suhteen...mitä en voi ymmärtää. Joko haluaa tai ei. Pitäisi ottaa itse itseäni niskasta kiinni ja tehdä päätös molempien parhaaksi.
Ap
Jo tuo että nimenomaan suhteen tilasta/etenemisestä joutuu kovasti keskustelemaan kertoo siitä ettei juttu toimi. Sen pitäisi kuitenkin olla alusta asti jotenkin helppoa ja selkeää kummallekin heti tapaillessa ja tutustuessa, että tässä on nyt tavannut sellaisen ihmisen jonka kanssa haluaa yhteisen tulevaisuuden ja sitä aletaan jo yhdessäkin ajatella ja suunnitellakin. Ei siis tietenkään pidä hoppuilla/mennä asioiden edelle vaan suhde etenee ihan itsestään syvemmäksi ja vahvemmaksi ilman että kummankaan pitää alkaa "tentata" missä mennään. Ei silloin ole mielessäkään mikään "ehkä kenties ja katellaan" vaan päinvastoin kumpikaan ei tuollaisia halua edes ajatella. Varsinkaan siinä ei pelailla mitään eikä ainakaan venkslata edes takaisin, että suhteessa otetaan askel eteen ja kaksi taakse. Tuollainen hirressä roikottaminen ei kuulu parisuhteeseen.
Ap, mies roikuttaa sinua varalla niin kauan, että rakastuu toiseen. Nää on näitä miehiä, jotka sitten päätä pahkaa hurahtavat uuteen daamiin ja vuoden päästä ovat naimisissa ja vauva tulossa. Vanha tyttöystävä ei ehdi kuin ihmetellä, että mitä just tapahtui?
Rakastuneen miehen tunnistaa ja sun mies ei ole rakastunut eikä rakasta ainakaan sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko olette olleet yhdessä ap? Edellisessä suhteessa sama tilanne alkoi parin kuukauden seurustelun jälkeen, suhde jatkui jätkän epävarmuuseropuheissa vielä reilun vuoden ennenkä minut petettyä jätti. Ruinasi myöhemmin takaisin vedoten olleensa jättäessä sekaisin mutta yhteenpalattua petti ja jätti uusiksi. EI. ENÄÄ. IKINÄ
Kuinka paljon yli kolmenkymmenen olette? Kuulostaa omituiselta, aloituksen perusteella olisin ensin ajatellu että mies on ehkä 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?
Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?
Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.
En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.
ApJos ja kun hän kerran on epävarma tunteistaan, niin eikö se jo kerro, minkä verran arvoa on niillä rakkauden tunnustuksilla on?
Se on ihan se ja sama mitä mies sanoo jos/kun teot on ristiriidassa puheiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mies roikuttaa sinua varalla niin kauan, että rakastuu toiseen. Nää on näitä miehiä, jotka sitten päätä pahkaa hurahtavat uuteen daamiin ja vuoden päästä ovat naimisissa ja vauva tulossa. Vanha tyttöystävä ei ehdi kuin ihmetellä, että mitä just tapahtui?
Rakastuneen miehen tunnistaa ja sun mies ei ole rakastunut eikä rakasta ainakaan sua.
Eli tekevät justiinsa sen minkä ap:kin haluaisi saada. Molemmat tapaa sen oikean ja kaikki on selvää samantien eikä kumpikaan halua odotella kun leijutaan siinä rakkauskuplassa. Se ei tietenkään tule ikinä onnistumaan tässä ap:n nykysuhteessa koska kuplaa ei ole eikä myöskään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kanssani ei voi olla parisuhteessa, jos on epävarma.
Ap
Kuitenkin viestit, että voi olla, koska et laita suhdetta poikki. Sinuna tutkisin, mistä oma päättämättömyytesi johtuu. Siten pääset eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen ainoastaan halunnut sitä, että hän haluaa varmasti seurustella kanssani, eikä jatkuvasti puhuisi siitä miten tulevaisuus ja omat tunteet ovat epävarmoja."
Et sinä omilla haluamisilla voi pakottaa miestä haluamaan seurustelua kanssasi. Hänellä on omat tunteet ja halut.
En voikaan. Kyllä minä nyt sen tiedän. Olen halunnut häneltä selkeyttä ja rehellisyyttä hänen omien tunteiden ja halujen suhteen. Olen sanonut, että erotaan jos miehellä ei ole riittävästi tunteita jatkoon, että ymmärrän sen että tunteita ei voi pakottaa. Mies ei haluaisi siltikään erota, mutta puhuu epävarmuudesta suhteen jatkosta.
En voi vaatia tuntemaan mitä tuntee, mutta mielestäni minulla on oikeus tietää totuus ja miehen pitäisi olla rehellinen minun ja suhteemme suhteen. Ja suora. Tuollainen epävakaus on ihan perseestä ja väärin.
Ap
Niin on väärin, mutta miksi ihmeessä sä edes haluat oikean parisuhteen noin epävakaan miehen kanssa joka ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa ja siksi haluaisi sekä syödä että säästää saman kakun?
Tuollaisen ihmisen kanssa eläminen olisi ihan yhtä hlvettiä, koska mihinkään et voisi tietenkään ikinä ihan varmasti luottaa vaan tuollainen tuuliviiri sanoisi tänään yhtä ja huomenna toista ja kun se sua tietenkin ärsyttäisi, niin sinä olisitkin turhasta niuhottava ja nalkuttava tiukkapipo.
Kuitenkin sä itse tiedät mitä haluat ja mitä et, joten miksi tuhlata yhtään enää aikaa tuollaiseen ihmiseen joka ei tiedä varmaksi mitään? Sinähän väistät ainoastaan sen kuuluisa luodin, kun jätät jutun tähän ja ihan saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?
Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?
Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.
En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.
ApNo mutta sehän on selvää, että mies ei pysty sinulle sitä varmuutta tarjoamaan, koska on epävarma omista tunteistaan. Miksi ihmeessä vaadit varmuutta, vaikka mies on selkeästi ilmaissut olevansa epävarma?
Koska kanssani ei voi olla parisuhteessa, jos on epävarma.
Ap
Kuitenkin annat miehelle mahdollisuuden olla parisuhteessa kanssasi ja käyttäydyt itse kuin kynnysmatto jolle käy ihan mikä tahansa.
Ymmärrän kyllä että epätoivoisena alkaa tehdä epätoivoisia asioita, mutta sun pitää ottaa nyt itseäsi niskasta kiinni sen sijaan että vaadit sitä mieheltä. Vaikka kuinka olisi epävarma tilanne niin yksi kuitenkin on varma ja se on se, että tuosta suhteesta ei enää ikinä tule mitään. Ihan se viimeinen niitti on ollut tuo, että vaadit mieheltä mukamas sitä ja tätä mutta kuitenkin tyydyt tasan siihen mitä mies haluaa antaa. Sulta puuttuu kokonaan terve itsevarmuus ja kunnioitus itseäsi kohtaan eikä mieskään siksi enää osaa/halua arvostaa sinua. Suhde on alkuvaiheessa tosi herkkä ja epävarmuus on todellinen turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis seurustelette nyt ja haluat jotain enemmän. Mitä oikein haluat ja "varmuutta" ei nyt ole se vastaus vaan mitä oikeasti haluat?
Mitä miehen pitää tehdä, että olet tyytyväinen?
Mitenniin varmuus ei ole se oikea vastaus? Jos mies puhuu minulle, että suhteen jatko on epävarmaa, hänen tunteensa ovat epävarmoja, niin mitenniin se mitä oikeasti haluan ei olisi varmuus? Sitähän minä nimenomaan haluan! Varmuutta siitä, että mies haluaa olla suhteessa juuri minun kanssani, varmasti. Ei niin että jatkuvasti puhuu suhteen jatkumisen epävarmuudesta.
En ihan ymmärrä miten tätä on niin vaikea käsittää? Minä nimenomaan en halua muuta kuin varmuutta: suhteen jatkuvuudesta ja miehen tunteista.
ApNo mikä sulla on sitten niin vaikeeta? Jos mies on epävarma ja sä et halua sitä niin etsi uusi mies.
No mikä on niin vaikeeta? Tottakai luopuminen on vaikeaa silloin kun omat tunteet on vahvat. Vaikka järki sanoo mitä, niin silti se tuntuu pahalta. Tuleeko tämä muka jollekin yllätyksenä? Yritän koko ajan koota itseäni, saada rohkeutta ja varmuutta lopettaa tämä. Pahalta tämä tuntuu, sitä tässä samalla käyn läpi. Ja pyysin vertaistukea ihmisiltä, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa.
Ja sitä on muilta tullutkin, kiitos siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla vielä vuodenkin jälkeen epävarmuus. Mies ei ole suoraan sanonut olevansa epävarma, mutta joka viikko katoaa yhteydenpidosta, ei kokonaan mutta kuitenkin niin että ehdin epäillä suhdetta. Hän viestii rakkautta ja ristiriitaisia signaaleja samaan aikaan.
Mulla on sama kokemus useammassakin parisuhteessa vaikka tokikaan ne ei ole vuotta kestäneet vaan olen itse lopettanut ne. Tuo katoilu on jotenkin todella outo piirre (miehet eivät siis ole olleet mitään päihteilijöitä tai muutenkaan taivaanrannan maalareita) ja ihan aina se tulee yhtä yllättäen puskista. Oikeastaan ainoa yhdistävä juttu on se, että yleensä aina just ennen sitä on ollut oikeinkin onnellista yhdessäoloa ja suhde on tuntunut ottavan askeleen eteenpäin ja sitten *puff* mies katoaakin ihan siitä normaalista yhteydenpidosta.
Ekan kerran sitä tietty säikähti että miehelle on sattunut jotain ja nyt se makaa teholla tai pahimmillaan ruumishuoneella. Sitä suuripiirtein kiipeili pitkin seiniä. Nyt jo tietää, että ehei, tälläkään kertaa tälläkään miehellä ei ole mitään hätää vaan juttu olikin sitten tässä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kerrot, sitä käsittämättömämmältä suhteenne kuulostaa näin aikuisen ihmisen korvin. Olette ensin tapailleet, sitten sopineet seurustelusta, rakastamisestakin on ehditty puhua noin nopeasti ja nyt joku varmuus puuttuu. En ymmärrä.
Omassa elämässäni se on mennyt aina niin, että on tavattu kiinnostava ihminen, alettu tutustua häneen paremmin eli seurustella ja sitten se joko on jatkunut avioliitoksi (ex-puolisoni kanssa) tai avoliitoksi (nykyisen puolisoni kanssa). Tai seurustelu on osoittanut (parin kuukauden - muutaman vuoden) kuluessa, että tästä ei kehity sellaista suhdetta, jossa perustetaan perhe tai mennään avo-/avioliittoon.
No tuo on just sitä kun yritetään väkisin saada pyöreä pala sopimaan neliskanttiseen reikään. Ei parisuhteen kuulu olla varsinkaan aluksi noin kamalan hankalaa vaan siinä alkuhuumassahan kaikki loksahtaa ihan itsekseenkin paikoilleen ja suhde etenee. Ja kun ei etene kuten ap:llakaan niin silloin juttu on siinä.
Ihan turhaa tuommoisessa säädössä on roikkua ja kerryttää huonoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kerrot, sitä käsittämättömämmältä suhteenne kuulostaa näin aikuisen ihmisen korvin. Olette ensin tapailleet, sitten sopineet seurustelusta, rakastamisestakin on ehditty puhua noin nopeasti ja nyt joku varmuus puuttuu. En ymmärrä.
Omassa elämässäni se on mennyt aina niin, että on tavattu kiinnostava ihminen, alettu tutustua häneen paremmin eli seurustella ja sitten se joko on jatkunut avioliitoksi (ex-puolisoni kanssa) tai avoliitoksi (nykyisen puolisoni kanssa). Tai seurustelu on osoittanut (parin kuukauden - muutaman vuoden) kuluessa, että tästä ei kehity sellaista suhdetta, jossa perustetaan perhe tai mennään avo-/avioliittoon.
No tuo on just sitä kun yritetään väkisin saada pyöreä pala sopimaan neliskanttiseen reikään. Ei parisuhteen kuulu olla varsinkaan aluksi noin kamalan hankalaa vaan siinä alkuhuumassahan kaikki loksahtaa ihan itsekseenkin paikoilleen ja suhde etenee. Ja kun ei etene kuten ap:llakaan niin silloin juttu on siinä.
Ihan turhaa tuommoisessa säädössä on roikkua ja kerryttää huonoja kokemuksia.
Olen samaa mieltä. Siksi yritänkin psyykata itseni lopettamaan tämän. Ja pysymään siinä päätöksessä, vaikka mies yrittäisi vielä jatkaa. En tiedä onnistuuko se nyt heti, vai vaatiiko sen, että sanon miehelle että ei nyt nähdä hetkeen eikä olla yhteyksissä. Tuntuu tosi pahalta tämä kaikki ja se, kun alkuun annettiin ymmärtää ihan jotain muuta. Tuntuu siltä ihan kuin minua olisi huijattu. En oikein tiedä miten voin jatkossa luottaa siihen, että seuraava on tosissaan, vaikka puhuisi tunteistaan ja esittelisi perheelleen. Tämä jättää aikamoisen särön siihen, että voisi luottaa toisen sanoihin ja tekoihin, koska ilmeisesti ne voi muuttua silmänräpäyksessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän kerrot, sitä käsittämättömämmältä suhteenne kuulostaa näin aikuisen ihmisen korvin. Olette ensin tapailleet, sitten sopineet seurustelusta, rakastamisestakin on ehditty puhua noin nopeasti ja nyt joku varmuus puuttuu. En ymmärrä.
Omassa elämässäni se on mennyt aina niin, että on tavattu kiinnostava ihminen, alettu tutustua häneen paremmin eli seurustella ja sitten se joko on jatkunut avioliitoksi (ex-puolisoni kanssa) tai avoliitoksi (nykyisen puolisoni kanssa). Tai seurustelu on osoittanut (parin kuukauden - muutaman vuoden) kuluessa, että tästä ei kehity sellaista suhdetta, jossa perustetaan perhe tai mennään avo-/avioliittoon.
No tuo on just sitä kun yritetään väkisin saada pyöreä pala sopimaan neliskanttiseen reikään. Ei parisuhteen kuulu olla varsinkaan aluksi noin kamalan hankalaa vaan siinä alkuhuumassahan kaikki loksahtaa ihan itsekseenkin paikoilleen ja suhde etenee. Ja kun ei etene kuten ap:llakaan niin silloin juttu on siinä.
Ihan turhaa tuommoisessa säädössä on roikkua ja kerryttää huonoja kokemuksia.
Olen samaa mieltä. Siksi yritänkin psyykata itseni lopettamaan tämän. Ja pysymään siinä päätöksessä, vaikka mies yrittäisi vielä jatkaa. En tiedä onnistuuko se nyt heti, vai vaatiiko sen, että sanon miehelle että ei nyt nähdä hetkeen eikä olla yhteyksissä. Tuntuu tosi pahalta tämä kaikki ja se, kun alkuun annettiin ymmärtää ihan jotain muuta. Tuntuu siltä ihan kuin minua olisi huijattu. En oikein tiedä miten voin jatkossa luottaa siihen, että seuraava on tosissaan, vaikka puhuisi tunteistaan ja esittelisi perheelleen. Tämä jättää aikamoisen särön siihen, että voisi luottaa toisen sanoihin ja tekoihin, koska ilmeisesti ne voi muuttua silmänräpäyksessä.
Ap
Minä sanoisin, että kun tapaa oikean ihmisen, sellaisen, joka haluaa kanssasi suhteeseen yhtä paljon kuin sinäkin, siinä ei tarvitse vatvoa epävarmuuksissa ja pelätä, että milloinhan se tuuliviiri päättää toisin. Kaikki on selkeää alusta saakka ja jos epävarmuuksia olisikin, molemmat ovat TIETOISESTI menossa samaan suuntaan ja halukkaita setvimään asiat YHDESSÄ ja sen jälkeen myös toimimaan suhteen eteen.
Et varmaan sietäisi ystäviltäsikään tällaista roikottamista, älä ihmeessä siedä sitä mieheltä, vaikka miten tuntuisi pahalle, kun toinen ei ollutkaan hommassa yhtä vakavasti mukana kuin sinä.
Itse en luota sanoisin. Sanoa voi mitä tahansa. Ainoastaan teot puhuvat sitä, mitä toisella henkilöllä aidosti on mielessään ja missä arvossa hän sinua pitää.
Minut exä lemppasi kerrottuaan, että oli yksin hautonut eroa jo puoli vuotta, mutta ei uskaltanut tehdä päätöstä aiemmin. Olin todella, todella pettynyt. En saanut koskaan selitystä sille, mikä kiikasti, enkä mahdollisuutta yrittää pelastaa suhdetta hänen kanssaan. Selkeästi suhde ja minä emme kuitenkaan olleet hänelle tärkeitä, mutta oli kivempaa vaan olla sekin puoli vuotta "inhottavan" ihmisen kanssa kuin olla sinkkuna. Heti, kun löytyi toinen nainen, mies lähti. Ei tarvinnut olla sinkkuna siinä välissä, sehän ois ollutkin kamalaa.
Miehillä tuntuu muutenkin usein menevän niin, että odotetaan, että se nainen tekee päätöksen. Tällöin voi itse luistaa vastuusta ja jos jokin suhteen jälkeen onkin persiillään, voi mielessään osoitella sitä kamalaa naista, kun se nyt vihelsi pelin poikki, vaikka ei minua kyllä yhtään enää kiinnostanut se nainen, en arvostanut häntä eikä huvittanut olla yhdessä, mutta SE ruoja jätti MINUT.
Oma elämä haltuun, my lady! Pystyt siihen kyllä! Ansaitset, siis todellakin ANSAITSET puolison, joka arvostaa sinua ja jonka tunteet eivät mene tuuliviirin lailla kuin hän miettisi haluaisiko tänään ruoaksi muussia vai makaroonilaatikkoa.
No mutta sehän on selvää, että mies ei pysty sinulle sitä varmuutta tarjoamaan, koska on epävarma omista tunteistaan. Miksi ihmeessä vaadit varmuutta, vaikka mies on selkeästi ilmaissut olevansa epävarma?