Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko yhteenmuuttokammo sitoutumiskammoa?
Reilun vuoden seurustelun jälkeenkään en osaa kuvitella yhteenmuuttoa. Voisin tapailla viikonloppuisin kuten tähänkin asti? Olemme kyllä rakastuneita ja muutoin sitoutuneita. Jos haluaisin vaan ottaa rusinat pullasta enkä vaikeuttaa kummankaan elämää?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity mitenkään asiaan, mutta luin vahingossa "Onko yhteenmuutto sitoutumiskammoisuutta?"
Voi ollakin. Ei tutustuta kunnolla eikä siis sitouduta muuten kuin ulkoisesti yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voihan olla niinkin, että sinut jätetään. Näin minä itse tein.
Seurusteltiin vähän vaille 2 vuotta, asuttiin naapurikaupungeissa, ei kovin kaukana toisistamme. Alkoi ärsyttää se, ettei toisella ollut mitään intoa muuttaa yhteen. Minulla oli hänen luonaan oma vaatekaappi, ettei aina tarvinnut viikonlopuksi pakata. Hänellä oli minun luonani vain hammasharja, kaikki muu kulki repussa mukana. Loppusilaus oli se, kun hän vietti kesällä 3 viikkoa lomaillen kotipaikkakunnallaan. Ei pyytänyt minua mukaan, eikä edes soitellut. Pari kertaa taisin itse soittaa hänelle, kun hän oli vanhojen kavereiden kanssa kalastamassa ja saunomassa. Kun hän palasi kaupunkiin, hän vain ilmoitti, että nähdään ensi viikonloppuna. Jestas, ei olla 3 viikkoon edes nähty, ja hän ilmoittaa vain, että nähdään ensi viikonloppuna. Siitä päättelin, että suhde ei tule kovin nopeasti etenemään seuraavalle asteelle. Suhteen loppu oli siisti ja sopuisa. Tuosta on aikaa jo 8 vuotta. Nykypäivänä hän on kai kihloissa ja pienen tytön isä. Kuulin jostain, että eivät asuisi kuitenkaan yhdessä, en sitten tiedä, onko totta.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitoutunut sydämen tasolla mutten halua sotkea rahojamme yhteen.
Miksi rahat pitäisi sotkea yhteen? Asumiskulut 50/50, hyvin toimii meillä ainakin... En siis ota kantaa siihen, PITÄISIKÖ parin asua yhdessä, mutta tuo on ontuva peruste olla asumatta. Kai kiinnostuksen puute on ihan riittävä syy :)
Yhteenmuutto = romantiikan ja seksin kuolema. Ei kiitos mulle.
Voisin harkita tyyliin vanhuksena, mutta tällä hetkellä en luopuisi itsenäisyydestäni.
Vierailija kirjoitti:
No, voihan olla niinkin, että sinut jätetään. Näin minä itse tein.
Seurusteltiin vähän vaille 2 vuotta, asuttiin naapurikaupungeissa, ei kovin kaukana toisistamme. Alkoi ärsyttää se, ettei toisella ollut mitään intoa muuttaa yhteen. Minulla oli hänen luonaan oma vaatekaappi, ettei aina tarvinnut viikonlopuksi pakata. Hänellä oli minun luonani vain hammasharja, kaikki muu kulki repussa mukana. Loppusilaus oli se, kun hän vietti kesällä 3 viikkoa lomaillen kotipaikkakunnallaan. Ei pyytänyt minua mukaan, eikä edes soitellut. Pari kertaa taisin itse soittaa hänelle, kun hän oli vanhojen kavereiden kanssa kalastamassa ja saunomassa. Kun hän palasi kaupunkiin, hän vain ilmoitti, että nähdään ensi viikonloppuna. Jestas, ei olla 3 viikkoon edes nähty, ja hän ilmoittaa vain, että nähdään ensi viikonloppuna. Siitä päättelin, että suhde ei tule kovin nopeasti etenemään seuraavalle asteelle. Suhteen loppu oli siisti ja sopuisa. Tuosta on aikaa jo 8 vuotta. Nykypäivänä hän on kai kihloissa ja pienen tytön isä. Kuulin jostain, että eivät asuisi kuitenkaan yhdessä, en sitten tiedä, onko totta.
Eihän yhteenmuutto ole mikään tae, että ei tule jätetyksi. Ihan samalla tavalla voi häipyä toisen elämästä kuin erillään asuessakin. Pitää vaan kerätä omat kamansa ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuimme monta vuotta yhdessä ja päätimme, että voisi olla molempien hyvinvoinnille hyväksi muuttaa omiin asuntoihin ja näin teimme. Näemme lähes päivittäin ja vietämme edelleen paljon aikaa yhdessä. Lisäksi henkinen hyvinvointimme on huomattavasti parantunut. Olemme molemmat vahvasti introvertteja. Rakkautta riittää, vaikka seurallisuus syökin energiaa. Ei siis ole mitenkään mahdoton yhtälö tällainen järjestely. Olemme toistemme luona yötä, mikäli meistä tuntuu, että tarvitsemme pidempää yhdessäoloa. Oikeita ratkaisuja on vähintäänkin yhtäpaljon, kuin on parisuhteitakin.
8 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Me asuimme monta vuotta yhdessä ja päätimme, että voisi olla molempien hyvinvoinnille hyväksi muuttaa omiin asuntoihin ja näin teimme. Näemme lähes päivittäin ja vietämme edelleen paljon aikaa yhdessä. Lisäksi henkinen hyvinvointimme on huomattavasti parantunut. Olemme molemmat vahvasti introvertteja. Rakkautta riittää, vaikka seurallisuus syökin energiaa. Ei siis ole mitenkään mahdoton yhtälö tällainen järjestely. Olemme toistemme luona yötä, mikäli meistä tuntuu, että tarvitsemme pidempää yhdessäoloa. Oikeita ratkaisuja on vähintäänkin yhtäpaljon, kuin on parisuhteitakin.
8 vuotta yhdessä.
Ihana kuulla! Elätte unelmaani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilleen muutossa oli myös se hyvä puoli, että seksielämämme vilkastui hurjasti. Ennen se oli kerta kaksi vuodessa ja erilleen muuton jälkeen melko nopeasti nousi muutamaan kertaan viikossa. Kai siitä yhdessäasumisesta sitten oli muodostunut niin paljon stressiä ja pientä skismaa, ettei tehnyt oikein mieli. Nyt meitä panettaa kuin pieniä kaneja. En vaihtaisi enää tästä :D
T. 87
Vierailija kirjoitti:
Erilleen muutossa oli myös se hyvä puoli, että seksielämämme vilkastui hurjasti. Ennen se oli kerta kaksi vuodessa ja erilleen muuton jälkeen melko nopeasti nousi muutamaan kertaan viikossa. Kai siitä yhdessäasumisesta sitten oli muodostunut niin paljon stressiä ja pientä skismaa, ettei tehnyt oikein mieli. Nyt meitä panettaa kuin pieniä kaneja. En vaihtaisi enää tästä :D
T. 87
Juu ymmärrän täysin! ;)
88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan muuttaisi yhteen vuoden jälkeen, vähintään kolme vuotta pitäisi kyllä olla takana!
Ei. Tarvitsen viikonlopun läheisyyden jälkeen palauttavaa erakkoelämää. Ahdistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanne, ollaan tapailtu n. 1,5 vuotta eikä mun oikeastaan tee mieli muuttaa yhteen vaan minusta suhde on loistava näinkin. Nainen asuu n. 25 kilometrin päässä toisessa pikkukaupungissa, jonne on hyvät kulkuyhteydet ja matka taittuu autolla tai bussilla alle puolessa tunnissa. Olen monesti viikonloput siellä ja joskus käyn viikollakin yökylässä. Kumppanin lapsen koulun vuoksi hän ei voi muuttaa minun kotipaikkakunnalleni, joten ainoa vaihtoehto olisi että minä muuttaisin sinne. Mun työpaikka on taas täällä, joten se muutto tarkoittaisi sitten jatkuvaa päivittäistä työmatkasuhailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, ollaan tapailtu n. 1,5 vuotta eikä mun oikeastaan tee mieli muuttaa yhteen vaan minusta suhde on loistava näinkin. Nainen asuu n. 25 kilometrin päässä toisessa pikkukaupungissa, jonne on hyvät kulkuyhteydet ja matka taittuu autolla tai bussilla alle puolessa tunnissa. Olen monesti viikonloput siellä ja joskus käyn viikollakin yökylässä. Kumppanin lapsen koulun vuoksi hän ei voi muuttaa minun kotipaikkakunnalleni, joten ainoa vaihtoehto olisi että minä muuttaisin sinne. Mun työpaikka on taas täällä, joten se muutto tarkoittaisi sitten jatkuvaa päivittäistä työmatkasuhailua.
Haluaako nainen muuttaa yhteen? Jos haluaa, niin kannattaa varautua siihen, että suhde voi päättyä yllättäen. Niin minulle kävi vajaan kahden vuoden suhteen jälkeen. Meillä tosin oli välimatkaa reilut 200 kilometriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitoutunut sydämen tasolla mutten halua sotkea rahojamme yhteen.
Yhdessä voi asua niinkin, että kummallakin on omat rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Ei rahoja ole mikään pakko sotkeakaan yhteen.
Itseasiassa avioliittolain nojalla on. Ongelmaahan ei ole, jos kumpikin tienaa yhtä paljon ja kaikki kotona tehtävä työ jaetaan tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, ollaan tapailtu n. 1,5 vuotta eikä mun oikeastaan tee mieli muuttaa yhteen vaan minusta suhde on loistava näinkin. Nainen asuu n. 25 kilometrin päässä toisessa pikkukaupungissa, jonne on hyvät kulkuyhteydet ja matka taittuu autolla tai bussilla alle puolessa tunnissa. Olen monesti viikonloput siellä ja joskus käyn viikollakin yökylässä. Kumppanin lapsen koulun vuoksi hän ei voi muuttaa minun kotipaikkakunnalleni, joten ainoa vaihtoehto olisi että minä muuttaisin sinne. Mun työpaikka on taas täällä, joten se muutto tarkoittaisi sitten jatkuvaa päivittäistä työmatkasuhailua.
Haluaako nainen muuttaa yhteen? Jos haluaa, niin kannattaa varautua siihen, että suhde voi päättyä yllättäen. Niin minulle kävi vajaan kahden vuoden suhteen jälkeen. Meillä tosin oli välimatkaa reilut 200 kilometriä.
Kyllähän siitä on ollut puhetta, enkä minä sitä ole täysin tyrmännytkään. Ongelma on vain että minun työni, harrastukseni yms. ovat täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitoutunut sydämen tasolla mutten halua sotkea rahojamme yhteen.
Yhdessä voi asua niinkin, että kummallakin on omat rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Ei rahoja ole mikään pakko sotkeakaan yhteen.
Itseasiassa avioliittolain nojalla on. Ongelmaahan ei ole, jos kumpikin tienaa yhtä paljon ja kaikki kotona tehtävä työ jaetaan tasan.
Avoliitto (yhteenmuutto) ei ole avioliitto. Eikä avioliitossakaan ole pakko sotkea rahoja yhteen vaan edelleen voi olla erilliset tilit. Varakkaamman ei tarvitse kustantaa toiselle luksusta, vaikka itselle pystyisi sitä hankkimaan.
Järkevää on asua yksi. Eläminen on edullisempaa ja stressittömämpää. Parisuhteessa asumiskulut ja kaikki nousee, puoliso kehittää turhia kuluja, syö älyttömiä määriä ja ylipäätään kuluttaa omat ja sinunkin rahasi typeryyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Järkevää on asua yksi. Eläminen on edullisempaa ja stressittömämpää. Parisuhteessa asumiskulut ja kaikki nousee, puoliso kehittää turhia kuluja, syö älyttömiä määriä ja ylipäätään kuluttaa omat ja sinunkin rahasi typeryyksiin.
Useimmiten asumiskulut kyllä henkilöä kohden pienenevät. Eikä se toinen pysty sinun rahojasi kuluttamaan älyttömyyksiin kun on erilliset rahat.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei liity mitenkään asiaan, mutta luin vahingossa "Onko yhteenmuutto sitoutumiskammoisuutta?"