Onko yhteenmuuttokammo sitoutumiskammoa?

Pulla=kuiva käntty, rusinat=nam

En kyllä itekkä ois reilun vuoden jälkeen voinu kuvitella yhteenmuuttoo. Nyt, kun kohta 3 v takana, on ruvennut tuntuun siltä, että vois olla ihanaa perustaa yhteinen koti.

Osalla eronneista ei jännästi tapahdu ikinä sitä ettei enää uskota siihen kotileikkiin. Vaikka kuinka monta kertaa lähdetään uuteen yritykseen. Osa uskoo vähemmällä.

Yhteisessä taloudessa tulee valtava määrä eri suuntiin vetämistä ja kompromissien vääntämistä milloin minkäkin asian suhteen.

Tuskainen tapa olla ja elää.

seurustellessa oon joskus miettiny juttua. en ole asunut miehen kans yhdes. opiskelu aikana kyllä kimppa ja soluasunnois.kommuunityylisesti ,oli ihan ok ainoastaan siivous jutut aiheutti kiistaa.menin lenkille kun halusin olla yksin.

mulla on nukkuminen vaikeaa , unettomuus vaivaa en pysty nukkuun, jos toinen huonees. samoin oon introvertti tarvin aikaa paljon yksin ,oon tapaillu saman tyyppisiä miehiä. heillä ollu samoja juttuja .

oon miettiny et jos avioituis  tulevaisuudes joskus ,asuisko silti erillään vai eri huoneet talos esim. yläkertä toisel alakerta toisel.

ei kyse löyyhästä moraalista tai sitoutumisen puutteesta,ehkä vaan harkitsevampi luonne.

Pelimies pitää useampaa naista ja saa aplodit muilta miehiltä. Erillään asuminen mahdollistaa tämän paremmin kuin avoliitossa eläen.

Ei ole sitoutumiskammoa. Meillä on 6 vuotta parisuhdetta takana ja eri asunnot. Todennäköisesti otetaan molemmat omat asuntolainatkin joskus. Kaikki tuntemani heti yhteen muuttajat ovat eronneet. Serkkunikin meni heti yhteen edellisen ukon kanssa. Nykysen ukon kanssa se on viisastunu. Molemmilla on omat kämpät. Äitini asuu erillään kumppanistaan, samoin enon vaimo muutti pois omaan asuntoon ja osti oman asunnon. Ovat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitoutunut sydämen tasolla mutten halua sotkea rahojamme yhteen.

Yhdessä voi asua niinkin, että kummallakin on omat rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Ei rahoja ole mikään pakko sotkeakaan yhteen.

Enää en halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta jos noin kuitenkin kävisi, niin asunnon olisi oltava iso. Siis sellainen jossa minulla olisi oma huone, jonne saisin kaikki kirjani ja musiikkitallenteeni ja jossa voisin olla omassa rauhassani päivittäin. Lukisin siellä ja kuuntelisin musiikkia. Välillä kävisin töissä ja tekemässä ruokaa. :D

Yhteen muutto on ensimmäinen suuri muutos parisuhteessa. Voi olla sitoutumiskammoa tai sitten pelkästään muutosvastarintaa.

Jos eroasin tai vaimoni vaikka menehtyisi, niin en tällä hetkellä usko että koskaan enää haluaisin muuttaa kenenkään naisen kanssa saman katon alle. Mutta minä olenkin viisikymppinen ukko, jolla on jo aikuset lapset, eli luoja minua varjelkoon siltä etten enää uudestaan perustaisi perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Osalla eronneista ei jännästi tapahdu ikinä sitä ettei enää uskota siihen kotileikkiin. Vaikka kuinka monta kertaa lähdetään uuteen yritykseen. Osa uskoo vähemmällä.

Hm... No minä uskon kyllä kotileikkiin ja niin uskoo nykyinen miehenikin. Silti ei asuta vielä yhdessä, asutaan eri kaupungeissa. Odotetaan, että minun nuorimmainenkin kohta armeijan loppussa lähtee opiskelemaan omilleen, ja mies on alkanut etsiä töitä kotikaupungistani.  Parisuhde meillä on ollut jo kahdeksan vuotta, viikonloppuisin ja lomat yhdessä. 

Tällainen malli, hitaasti etenevä, sopii meille ja voisi sopia monille muillekin aikuisille pareille. Lapset saivat aikuistua rauhassa muttei tarvinnut itse luopua ajatuksesta parisuhteesta. Pitkän ajan kuluessa on sopeutunut toisen tapoihin, oppinut missä ne erot arjessa ja rutiineissa ja kuinka ne voidaan ratkaista ilman riitoja. Nyt jo molemmat odotetaan yhteenmuuttamista.

Oli tai ei, minä en muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa mutta asumme erillään. Mitäs nyt?

Lakikielellä tilannetta kutsutaan asumuseroksi.

Höpö höpö

On tuossa siinä mielessä pointtia, että jos hakee myöhemmin avioeroa, ei tarvita harkinta-aikaa jos on asuttu jo valmiiksi erillään jo pari vuotta. Bottakset saivat eron vikkelään koska olivat jo pitkään asuneet eri maissa.

Tietenkään ihmiset jotka ovat naimisissa ja asuvat erillään ilman eroaikeita, eivät miellä olevansa asumuserossa. Mutta tuon asumuseron voi kätevästi ottaa käyttöön jos tulee avioerolle tarvetta.

Älä nyt. On pareja jotka muuttavat erilleen yhdessäasumisen jälkeen, koska suhde vain toimii joillain paremmin niinpäin. On ihmisiä jotka tarvitsevat yksinoloa paljon myös parisuhteessa.

Miksi pitäisi asua yhdessä? Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla parisuhteessa. Erillään asumisessa on paljon hyvää. Jännitys pysyy ihan eri tavalla yllä.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt. On pareja jotka muuttavat erilleen yhdessäasumisen jälkeen, koska suhde vain toimii joillain paremmin niinpäin. On ihmisiä jotka tarvitsevat yksinoloa paljon myös parisuhteessa.

Itse olen introvertti ja ja naisystäväni täysin päinvastainen. Hänellä on paljon kavereita jotka käyvät usein. Itse en pystyisi asumaan taloudessa, jossa väkeä "lappaa niinkuin stockmannin ovissa".

Muuten elämänkatsomukset ja kiinnostuksenkohteet ovat samanlaisia, että toiseen en vaihtaisi.

Hyvin on pärjätty tälläkin ratkaisulla.

Olen yksinasuva yli 50-vuotias mies.  Tapasin netin treffipalstalla naisen pari vuotta sitten. Kun juteltiin pidempään, niin lopulta tajuttiin että asutaan pääkaupunkiseudulla IHAN VIEREKKÄISISSÄ RAPUISSA.  Nainen haluasi seuraa vaikka aamukahville tai ystävyyttä. 

Minua alkoi pelottaa tuo liian lähellä asuminen.  Toisaalta se olisi lottovoitto.  Tyttöystävä kahdenkymmenen metrin päässä.! Mutta onnistuisiko se?

Tavattiin  sitten. Molemmilla oli varmaan paineita siitä että ollaan naapureita.  Kiva ilta.  Grillattiin ja tutustuttiin.  Mentiin lopulta omiin koteihimme.  Meistä ei tullut paria.

Vierailija kirjoitti:

Oli tai ei, minä en muuta.

Kukaan ei pakota sinua :) Anna meidän muiden pohdiskella kysymystä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisin tapailu on tapailua, ei sitoutunut parisuhde.

Jos olette sitoutuneet tapailemaan viikonloppuisin, olette sitoutuneessa suhteessa

Jos asuu eri paikkakunnilla ja molemmat töissä tahoillaan niin eikö ole vähän huono nähdä vaikka joka ilta? Ja meillä on parisuhde, rakkaussuhde, eikä mitään v....tun tapailua.:)

Minäkään en käsitä "tapailua" jos on oltu toistemme kanssa sairaalassa, tavattu vanhemmat ja sisarukset jne., jaetaan henkinen yhteys.