Lue keskustelun säännöt.
Miehet ei halua parisuhteeseen koska olen yh
09.01.2020 |
Erosin lasten isästä yli kaksi vuotta sitten. Minulla oli yksi säätö vuosi sitten, olin ihastunut siihen kunnolla. Juttu kesti vain pari kk koska mies ei halunnut mitään vakavaa koska minulla on lapsia. Siitä jäi vähän kammo tutustua kehenkään koska pelkään että kukaan ei halua minua koska mulla on jo lapsia.
Ennen joulua tutustuin kuitenkin kivaan mieheen. Ajattelin rohkaistua ja antaa mennä, kävi miten kävi. Meillä oli kivaa ja nähtiin paljon. Mies oli selvästi kiinnostunut. Laittoi kokoajan viestiä ja soitteli, käytiin kahvilla ym. Aina piti sylissä ja pussaili ja silitteli. Viimeviikolla mies tuli käymään ja lapset oli kotona. Sen jälkeen ei ole paljoa viestiä laitellut ja jos laittaa niin tylsiä perus snäppejä mitä laittaa varmaan kaikille. Minun snäppeihin vastaa tylsästi. Ei ole soitellut. Ei kiinnosta edes kysyä mikä tuli koska tiedän että lapset. Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista.
Usko loppuu kokonaan ja ahdistus kasvaa että olen aina sitten yksin. Tykkään kyllä olla yksinkin, saa olla vapaasti ja tehdä mitä haluaa. Mutta usein kaipaan myös seuraa ja kosketusta ja parisuhde "höpöilyä".
Onko täällä nuoria yh äitejä jotka ovat löytäneet itselleen seuraa vai tyydynkö vain olemaan yksin niin kauan että olen jo vanha että joku huolii. Alkaa masentamaan ja mikään ei kiinnosta. Ei kiinnosta edes herätä aamuisin. Ei olisi pitänyt "antaa mennä" koska nyt kestää taas toipua tästä.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuisin yh-äitiin lapset eivät haittaisi, muutoin tällainen nainen on vain seksiseuraa
Ei ne siinä rakkauden alkuhuumassa haittaakkaan välttämättä, mutta kyllä se totuus iskee päin kasvoja jossain vaiheessa.
Mikä totuus? Ettei olekaan aina kivaa? Että lapsista pitää huolehtia ja niihin menee rahaa? Aikuinen fiksu mies tai nainen ei näitä asioita pelkää vaan ymmärtää sen että lapsen kanssa voi myös muodostaa tärkeän ihmissuhteen vaikka lapsi ei oma olisikaan, ja tärkeässä ihmissuhteessa on aina hyviä ja huonoja puolia. Tätä eivät nuoret miehet ehkä niin helposti ymmärrä kuin vanhemmat joilla on jo elämänkokemusta ja -ymmärrystä.
Kannattaa myös muistaa, että jos lapsen biovanhemman kanssa tuleekin ero, myös lapsi katoaa elämästäsi , mahdollisesti lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuisin yh-äitiin lapset eivät haittaisi, muutoin tällainen nainen on vain seksiseuraa
Siis ei haittaa missään tapauksessa. Vaihtoehdot lienevät rakastumisen kohde ja seksiseura. Onko jokin kolmas vaihtoehto? Vakava suhde ilman tunteita?
Mitäpä jos vain keskityt itseesi ja lapsiisi. Ehdit vielä kyllä. Deittaile sillä välin itseäsi, self-care!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille pitäisi luoda jonkinsortin lisääntymisenestolaite, kunnes he saavuttavät älyllisen kypsyyden!
Kaikki sitä ei saavuta koskaan. Yhtä innolla miehet ovat tekemässä lapsia. Kun tulee aika kantaa vastuu, se on helppo liueta. Naisena jos hylkää lapsensa, on todella huono ihminen yhteiskunnan silmissä. Pohjasakkaa.
Kun mies lähtee, ihmiset eivät paljon ajattele asiaa.
Ja tapahtuu muuallakin maailmassa kuin vain Suomessa.
Tosin muualla maailmassa on monessakin käytössä että myös lapsen äidille maksetaan eikä pelkästään lapsen kuluja.
Olisiko alkujuuret katolilaisten yms tapa hankkiutua synneistä maksamalla eroon kun taas me luterilaiset vaan pistetään päätä kumaraan ja kärsitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin nuorena. Kymmenen vuoden aikana saimme kaksi lasta, pikkuhiljaa etäännyimme ja sitten erosimme. Muutin vuokralle ja lähdin opiskelemaan. Olin 28 vuotias. Tapasin siellä 24 vuotiaan lapsettoman miehen. Olimme ensin ystäviä, tutustuttiin kaikessa rauhassa ja siitä se sitten lähti. Nyt asumme yhdessä, kumpikin vakituisessa työssä ja olemme onnellisia. Yhteinen lapsi ei ole ajankohtainen vielä. Mies pitää todella paljon lapsistani, mutta ei halua vielä omia. Haluaa luoda uraa. Jos olemme yhdessä vielä viiden vuoden päästä niin sitten :) Ei ole mikään kiire mihinkään.
Mikä vika 40 miehissä on? Ai niin he ovat jo aikuisia jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan eikä enää keskenkasvuisia teinipissiksiä. Mutta jos ei kelpaa aikuinen mies joka mahdollisesti haluaisi ottaa 2 lasta ja yhden teinin siipiensä suojaan niin jatka ihmessä etsimistä. Luulen kyllä että ei monikaan alle 30 halua / uskalla ottaa toisten tekemiä lapsia huollettavakseen. Onnea valitsemallasi tiellä jos olet noin kranttu. Kasvata lapsesi isoksi ja vanhene (järkevöidy) itsekin niin kun olet +35 niin ehkä sinullakin on silloin silmät auenneet ja kelpuutat joko itseäsi vähän vanhemman miehen elämääsi tai sitten löydät jonkun ikäisesi joka on myös eronnut ja jolla on lapsia. Tällä hetkellä tuolla asenteella tilanteesi parisuhdemarkkinoilla on lähes toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskity nyt hyvä ihminen niihin lapsiisi äläkä miehen etsimiseen. Kyllä sinä jonkun vielä löydät, kaikki tuntemani yyhoot ovat löytäneet rinnalleen ihan fiksun miehen. Ja suunnilleen samanikäisenkin. Mieheni veli (30 v.) haaveilee naisesta jolla on lapsia. Haluaa kuulemma valmiin paketin.
Itse en koskisi yh-isään edes kaverin toosalla, joten ymmärrän myös tuota aiemmin tapailemaasi miestä. Hän näki mitä arkesi todellisuudessa on ja tajusi ettei se nappaa.
Joitain se kyllä nappaa, tai sitten joku aikanaan rakastuu sinuun niin että lapset eivät haittaa.
Kylläpä kirjoittaa rumasti tämä tyyppi joka ei ihan varmasti itse ole alle 25-vuotias lasten yh.
Aivan kuin se mies ottaisi lapsilta jotain pois eli ydinperhe ihanuuskin on lapsilta pois kun äidillä on se mies.
Ja lopuksi vielä että ihan varmasti löydät myöhemmin. Että millä pelimerkeillä se sieltä taivaasta itsekseen tupsahtaa, kysynpä vaan.
Vastaisuudessa varmaan ensin parempi tutustua ilman lapsia joista toki olet kertonut. Pari kuukautta on lyhyt aika tutustumiseen eli en esittelusi kuin vasta 4-6kk paikkeilla kun näkee meinaako mies jäädä vai lähteä sekä tietysti omat tunteet, ovatko ne kehittyneet niin että tästä voi jotain tulla.
Älä kuuntele tota jota lainasin. Se on ihan kujalla eikä tiedä mistä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Yh kelpaa toiselle yh:lle.
Paremminkin saattaa kelvata. Tiedän muutaman jotka tyrmäävät yh- isät täysin, vaikka itsellään on lapsi tai kaksi lasta. Mikä siinä on, ettei miehen lasta voi hyväksyä?
Mutta minun lapset pitää hyväksyä ehdoitta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista."
Kuten kirjoitin jo aloituksessa. Ymmärrän siis että juuri kukaan ei halua tällaista. Nykyään muutenkaan moni ei halua lapsia ollenkaan. En voinut ennustaa meidän eroa ennen lapsia, ne oli harkittu teko ei mitään vahinkoja. Asiat vaan muuttuu ja nykyään ei myös tarvitse jäädä paskaan suhteeseen. Mies muuttui toisen lapsen raskaus aikana niin paljon. Ei häntä kotona näkynyt juurikaan. Ajattelin että parempi olla yksin kun miehen kanssa jolta ei saa kun pahan mielen.
Ja miksi väitän että 40vuotias haluaisi näin nuoren? Koska tiedän montakin jotka on luvannut talot ja autot tyyliin että lähtisin edes treffeille. Kehuskelee vaan rahalla ja luulee että minut saa ostamalla. Ei kiinnosta.Mutta pointti oli tässä että onko edes olemassa nuoria yh äitejä jolla olisi uusi mies/nainen? Onko minulla toivoa? 😅
Ei ole tuon paljastuksen jälkeen. Ensin sanot että kaikki oli niin mietittyä ja ah niin ihanaa mutta sitten ihan vaan simsalabim mies olikin kaiken pahan alku ja juuri 9kk aikana.
Tarinassa kun on aina kaksi puolta ja ne eivät ole mustavalkoisia mies/nainen on paha ja minä oikeassa tapauksia. Jos et ole kahden vuoden aikana saanut selvitettyä itsellesi syytä sille miksi mies muuttui, toisinsanoen mikä sinun roolisi oli koko teidän parisuhdedynamiikassa, niin seuraava parisuhde tulee tekemään täysin saman kaaren.
Toki eron lopullinen "syy", se mitä kerrot kaikille muille, voi vaihdella (oli kylmä, oli ilkeä, petti, sata muuta "syytä"), mutta se on enemmänkin oire siitä oikeasta ongelmasta ja aidosta syystä miksi ero lopulta tuli ja ilman sen selville ottamista olet lopulta taas lähtöpisteessä, eli tässä, valmiina uuteen nousuun jonka lopputuloksen voikin jo arvata kahden ensimmäisen yrityksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh kelpaa toiselle yh:lle.
Paremminkin saattaa kelvata. Tiedän muutaman jotka tyrmäävät yh- isät täysin, vaikka itsellään on lapsi tai kaksi lasta. Mikä siinä on, ettei miehen lasta voi hyväksyä?
Mutta minun lapset pitää hyväksyä ehdoitta ?
Minä olen hyvin varauksella, koska pidän vain harvoin toisten lapsista. Minä itse olen nähnyt todella paljon vaivaa sen eteen että lapseni ovat fiksuja, hyvinkäyttäyviä ja itsenäisiä. He kunnioittavat muita ja itseään. Omaavat normaalit iänmukaiset käytöstavat ja osaavat ratkaista ongelmat keskustelemalla eivätkä pura niitä riehumalla yms. Harrastaavat mieleisiään asioita ja heillä on paljon ystäviä. Koulussa menee hyvin, sen enempää siihen panostamatta. Meillä kaikki ovat samanarvoisia. Tähän joku uusperheviritelmä? Olen mieluummin se paljon parjattu yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yh ja haluan nimenomaan vaan kevyttä kivaa paneskelua ja deittailua. Suhteet kaatuu aina siihen, että mies alkaa kuitenkin haluamaan jotain enemmän. Vaihdetaan!
Sinä sen sanoit niin kuin asia on. Useimmat yh äidit haluavat kevyttä ja joskus vähän raskaampaakin paneskelua. Muistan kun itse aikoinaan nelikymppisenä erosin ja lähdin yö elämään. Liikkeellä oli silloin ja on varmaan vieläkin suuren suuri joukko yh äitejä jotka eivät etsineetkään muuta kuin seksiseuraa ja sehän sopi minulle siinä elämän tilanteessa kuin nenä päähän. Kyllä sain monet monet hyvät kyydit ja nimen omaan yh äideiltä jotka eivät halunneetkaan muuta kuin max kuukauden kaksi kestävää seksi seuraa. Muistaakseni itselläni oli siihen aikaan pyörityksessä yhtä aikaa 3-4 yh äitiä ja huh huh millaista meno olikaan😀 Kaikkien kanssa sovittiin silloin että mitään pitkäaikaista ei kumpikaan ole hakemassa mutta pidetään nyt kerrankin elämässä hauskaa kun tällaisessa elämän tilanteessa kumpikin on. Vieläkin näin kuusikymppisenä muistelen miten estottomia yh äidit parikymmentä vuotta sitten olivat ja ovat varmaan vieläkin mutfa enää se ei ole minun juttuni enkä varmaan tämän ikäisenä enää yh:ille kelpaisikaan. Silloin mm. pääsin kokemaan kimppajuttujen sekä anaaliseksin salat ja nimen omaan yh äitien aloitteista. Yh on parasta mitä mies voi seksin saralla baarista löytää👍
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika 40 miehissä on? Ai niin he ovat jo aikuisia jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan eikä enää keskenkasvuisia teinipissiksiä. Mutta jos ei kelpaa aikuinen mies joka mahdollisesti haluaisi ottaa 2 lasta ja yhden teinin siipiensä suojaan niin jatka ihmessä etsimistä. Luulen kyllä että ei monikaan alle 30 halua / uskalla ottaa toisten tekemiä lapsia huollettavakseen. Onnea valitsemallasi tiellä jos olet noin kranttu. Kasvata lapsesi isoksi ja vanhene (järkevöidy) itsekin niin kun olet +35 niin ehkä sinullakin on silloin silmät auenneet ja kelpuutat joko itseäsi vähän vanhemman miehen elämääsi tai sitten löydät jonkun ikäisesi joka on myös eronnut ja jolla on lapsia. Tällä hetkellä tuolla asenteella tilanteesi parisuhdemarkkinoilla on lähes toivoton.
Kuka 25v nuori ihminen haluaa vakavaan suhteeseen 40v papan kanssa? Tottakait haluaa lähellä omaa ikää olevaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40v miehillä riittää vientiä vielä naisten keskuudessa. Harva niistä haluaa 25v yh naista kun saavat 25v ilman yhta.
Taitaa pappa nähdä unta, kun 25v naiset suosivat 30v miehiä tai korkeintaan 35v. 40v mies on jo pappa deittipalstoilla ja monet näyttävät aika plösöiltä.
Vierailija kirjoitti:
"Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista."
Kuten kirjoitin jo aloituksessa. Ymmärrän siis että juuri kukaan ei halua tällaista. Nykyään muutenkaan moni ei halua lapsia ollenkaan. En voinut ennustaa meidän eroa ennen lapsia, ne oli harkittu teko ei mitään vahinkoja. Asiat vaan muuttuu ja nykyään ei myös tarvitse jäädä paskaan suhteeseen. Mies muuttui toisen lapsen raskaus aikana niin paljon. Ei häntä kotona näkynyt juurikaan. Ajattelin että parempi olla yksin kun miehen kanssa jolta ei saa kun pahan mielen.
Ja miksi väitän että 40vuotias haluaisi näin nuoren? Koska tiedän montakin jotka on luvannut talot ja autot tyyliin että lähtisin edes treffeille. Kehuskelee vaan rahalla ja luulee että minut saa ostamalla. Ei kiinnosta.Mutta pointti oli tässä että onko edes olemassa nuoria yh äitejä jolla olisi uusi mies/nainen? Onko minulla toivoa? 😅
Minä olen 32v, 4 lapsen äiti. Tosin en ole YH, vaan meillä on yhteishuoltajuus lasten isän kanssa. Mutta kyllä väitän, että jos minä onnistuin löytämään aivan mahtavan miehen (jolla ei ole itsellänsä lapsia) 28 vuotiaana ja 4 lapsen äitinä, kyllä sinäkin onnistut. :) Ei ne lapset ole esteenä, kun se oikea tulee vastaan. Jos lapset on este, ei kyseinen mies olisi sinulle se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika 40 miehissä on? Ai niin he ovat jo aikuisia jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan eikä enää keskenkasvuisia teinipissiksiä. Mutta jos ei kelpaa aikuinen mies joka mahdollisesti haluaisi ottaa 2 lasta ja yhden teinin siipiensä suojaan niin jatka ihmessä etsimistä. Luulen kyllä että ei monikaan alle 30 halua / uskalla ottaa toisten tekemiä lapsia huollettavakseen. Onnea valitsemallasi tiellä jos olet noin kranttu. Kasvata lapsesi isoksi ja vanhene (järkevöidy) itsekin niin kun olet +35 niin ehkä sinullakin on silloin silmät auenneet ja kelpuutat joko itseäsi vähän vanhemman miehen elämääsi tai sitten löydät jonkun ikäisesi joka on myös eronnut ja jolla on lapsia. Tällä hetkellä tuolla asenteella tilanteesi parisuhdemarkkinoilla on lähes toivoton.
Kuka 25v nuori ihminen haluaa vakavaan suhteeseen 40v papan kanssa? Tottakait haluaa lähellä omaa ikää olevaa seuraa.
Kysytään toisin päin, kuka 40 vuotias elämänsä raiteilleen saanut mies haluaisi 25 vuotiaasta teinipissiksestä muuta kuin seksiseuraa? 25 vuotias on kuitenkin elämänkokemukseltaan, käytökseltään ja jutuiltaan vielä ihan teini joten ei tuollaisen ikäisestä aikuinen vielä saa kumppania jonka kanssa voisi ruveta tulevaisuutta suunnittelemaan. Mutta sänkyyn silloin tällöin kyllä tuon ikäinen kelpaa nelikymppisellekin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika 40 miehissä on? Ai niin he ovat jo aikuisia jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan eikä enää keskenkasvuisia teinipissiksiä. Mutta jos ei kelpaa aikuinen mies joka mahdollisesti haluaisi ottaa 2 lasta ja yhden teinin siipiensä suojaan niin jatka ihmessä etsimistä. Luulen kyllä että ei monikaan alle 30 halua / uskalla ottaa toisten tekemiä lapsia huollettavakseen. Onnea valitsemallasi tiellä jos olet noin kranttu. Kasvata lapsesi isoksi ja vanhene (järkevöidy) itsekin niin kun olet +35 niin ehkä sinullakin on silloin silmät auenneet ja kelpuutat joko itseäsi vähän vanhemman miehen elämääsi tai sitten löydät jonkun ikäisesi joka on myös eronnut ja jolla on lapsia. Tällä hetkellä tuolla asenteella tilanteesi parisuhdemarkkinoilla on lähes toivoton.
Olitko itse alle 25-vuotiaana kiinnostunut menemään parisuhteeseen 40-vuotiaan naisen kanssa? Kyllä se vaan on molemmilla sukupuolilla yleensä niin, että kumppani valitaan mieluummin omasta ikäluokasta kuin omien vanhempien ikäluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh kelpaa toiselle yh:lle.
Paremminkin saattaa kelvata. Tiedän muutaman jotka tyrmäävät yh- isät täysin, vaikka itsellään on lapsi tai kaksi lasta. Mikä siinä on, ettei miehen lasta voi hyväksyä?
Mutta minun lapset pitää hyväksyä ehdoitta ?Minä olen hyvin varauksella, koska pidän vain harvoin toisten lapsista. Minä itse olen nähnyt todella paljon vaivaa sen eteen että lapseni ovat fiksuja, hyvinkäyttäyviä ja itsenäisiä. He kunnioittavat muita ja itseään. Omaavat normaalit iänmukaiset käytöstavat ja osaavat ratkaista ongelmat keskustelemalla eivätkä pura niitä riehumalla yms. Harrastaavat mieleisiään asioita ja heillä on paljon ystäviä. Koulussa menee hyvin, sen enempää siihen panostamatta. Meillä kaikki ovat samanarvoisia. Tähän joku uusperheviritelmä? Olen mieluummin se paljon parjattu yh.
Niinpä. Sitten onkin parasta pysyä siinä, eikä kuvitella uusioperhettä niin kauan kunnes omat lapset ovat itsenäisiä ja aikuisia. Ei siinä ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Joo ei mullakaan kaverit käy kylässä. Nähdään aina vaan muualla ilman lapsia koska kaveritkin on lapsettomia ja eivät kestä yhtään, siis yhtään lasten ääntä. Vaikkei lapset ole mitään rasavillejä vaan ihan normaaleja leikkiviä ja iloisia lapsia.
Mä en nää ketään enää missään muuallakaan. Olen katkaissut välit aika moniin kavereihin niiden vittumaisuuden takia. Eivät tunnu ymmärtävän, kuinka rankkaa minulla on ollut ja on.
Mihin jätän lapsen, jos haluaisin lähteä illalla jonnekin? Ei voi jättää yksin.
Tiedän muutamia yh:ta, jotka tissuttelevat kotona ollessaan. Pää ei vain kestä, hiukan humalassa sietokyky kasvaa.
Jos on rankkaa nin pitikö niitä lapsia mennä tekemään? Niinpä syyllinen löytyy peilin takaa. Enjoy your life!
Kannattaa olla realisti. Olet alle 25 v, mutta sulla on jo kaksi lasta. Lapset ovat todennäköisesti vielä pieniä ja voivat jakaa saman huoneen. Teille siis riittää nyt hyvin 3h+k, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa lapsesi tarvitsevat omat huoneet ja sun pitää hankkia isompi asunto eli 4h+k. Sinkkumiehelle riittää hyvin yksikökin, lapsettoman kumppanin kanssa kaksio. Jos lapseton mies olisi kanssasi parisuhteessa ja hänkin haluaisi joskus oman lapsen, teillä pitäisi olla silloin varaa 5h+k asuntoon. Ikäsi ja lapsilukusi vuoksi oletan, että asut vuokralla ja saat asumiseesi asumistukea. Jos menet parisuhteeseen, asumistukesi vähintäänkin pienenee. Olisiko sulla silti silloin mahdollisuus maksaa 3/4 asumiskuluista vai ajattelitko, että mies maksaisi enemmän kuin oman osuutensa (1/4)?
Tilanteesi on valitettavasti sellainen, että mikäli et ole itse hyväpalkkaisessa työssä, lapsettomalle miehelle jäisi tuossa yhtälössä aika pitkälti maksumiehen virka. Miksi ikäisesi lapseton mies haluaisi ryhtyä sellaiseen? Tai ylipäätään minkään ikäinen?
Mulla oli 24-vuotiaana yksi lapsi. Avopuolisoni kuoli yllättäen, joten en saanut edes leskeneläkettä. En edes harkinnut uutta parisuhdetta ennenkuin "seisoin omilla jaloillani" siten, että en tarvinnut muita yhteiskunnan tukia kuin lapsilisän. Olin yli 30 v ennenkuin talouteni oli riittävän vakaa. Silloin tapasin miehen, jolla oli yksi lapsi aiemmasta suhteestaan. En usko, että olisimme päätyneet parisuhteeseen, jos miehen harteille olisi tullut osa lapseni elättämistä. Hänellä kun oli jo omakin lapsi. Ja voin sanoa, että tuskin minäkään olisin lähtenyt suhteeseen, jos mun harteilleni olisi tullut osa hänen lapsensa elättämistä. Kun kummallakin oli yksi lapsi ja kummallakin resurssit omista lapsistaan huolehtimiseen, parisuhteelle oli hyvä mahdollisuus.