Lue keskustelun säännöt.
Miehet ei halua parisuhteeseen koska olen yh
09.01.2020 |
Erosin lasten isästä yli kaksi vuotta sitten. Minulla oli yksi säätö vuosi sitten, olin ihastunut siihen kunnolla. Juttu kesti vain pari kk koska mies ei halunnut mitään vakavaa koska minulla on lapsia. Siitä jäi vähän kammo tutustua kehenkään koska pelkään että kukaan ei halua minua koska mulla on jo lapsia.
Ennen joulua tutustuin kuitenkin kivaan mieheen. Ajattelin rohkaistua ja antaa mennä, kävi miten kävi. Meillä oli kivaa ja nähtiin paljon. Mies oli selvästi kiinnostunut. Laittoi kokoajan viestiä ja soitteli, käytiin kahvilla ym. Aina piti sylissä ja pussaili ja silitteli. Viimeviikolla mies tuli käymään ja lapset oli kotona. Sen jälkeen ei ole paljoa viestiä laitellut ja jos laittaa niin tylsiä perus snäppejä mitä laittaa varmaan kaikille. Minun snäppeihin vastaa tylsästi. Ei ole soitellut. Ei kiinnosta edes kysyä mikä tuli koska tiedän että lapset. Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista.
Usko loppuu kokonaan ja ahdistus kasvaa että olen aina sitten yksin. Tykkään kyllä olla yksinkin, saa olla vapaasti ja tehdä mitä haluaa. Mutta usein kaipaan myös seuraa ja kosketusta ja parisuhde "höpöilyä".
Onko täällä nuoria yh äitejä jotka ovat löytäneet itselleen seuraa vai tyydynkö vain olemaan yksin niin kauan että olen jo vanha että joku huolii. Alkaa masentamaan ja mikään ei kiinnosta. Ei kiinnosta edes herätä aamuisin. Ei olisi pitänyt "antaa mennä" koska nyt kestää taas toipua tästä.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.
Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, miten rumasti täällä kirjoitetaan taas.
Ei lapset oikeasti ole mikään este parisuhteelle, päinvastoin. Monet miehet pitävät lapsista, mutta ne miehet eivät ole täällä palstailemassa.Täällä palstalla parisuhdetta käsitellään aina kuin jotakin hyödykettä, puoliso nähdään henkilönä josta saa mahdollisimman paljon hyötyä omiin tarpeisiin ja haluihin. Ei se niin ole silloin, kun rakkaus osuu kohdalle.
Ap yritä ajatella myös niin, että hyvä kun nuo miehet ovat heti jättäytyneet pois. Ei vaan ole ollut juuri heidän juttunsa, ja hyvä kun eivät väkisin yritäkään. Lapsille on ihan pahinta, jos heidän elämässään on aikuinen joka vain juuri heitä aikansa sietää, ja sitten kenties häipyy elämästä lopullisesti kun on jonkin aikaa väkisin yrittänyt.
Kyllä sinulle mies kohdalle osuu, mutta minäkin suosittelen ettet pidä kiirettä ja etsimällä etsi. Kiireen tuntu suhteeseen karkottaa miehen kuin miehen tehokkaasti.
Ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa pitääkö lapsista vai ei. Kyllä itsekkin pidän lapsista paljonkin, mutta kyllä toisen lapsi on aina toisen lapsi eikä se siitä mihinkään muutu. Eikä se suinkaan näyttäydy suhteessa vain miehen puolelta. Nainen asettaa miehelle suhteessa kaikenlaisia sääntöjä ja rajoitteita omien lastensa suhteen, eikä mies senkään puolesta koskaan voi kohdella niitä kuin omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuisin yh-äitiin lapset eivät haittaisi, muutoin tällainen nainen on vain seksiseuraa
Minulle yh:na sopisi nimenomaan seksiseura hyvin. Sellaisen järjestäminen on vain aikataulullisesti vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista."
Kuten kirjoitin jo aloituksessa. Ymmärrän siis että juuri kukaan ei halua tällaista. Nykyään muutenkaan moni ei halua lapsia ollenkaan. En voinut ennustaa meidän eroa ennen lapsia, ne oli harkittu teko ei mitään vahinkoja. Asiat vaan muuttuu ja nykyään ei myös tarvitse jäädä paskaan suhteeseen. Mies muuttui toisen lapsen raskaus aikana niin paljon. Ei häntä kotona näkynyt juurikaan. Ajattelin että parempi olla yksin kun miehen kanssa jolta ei saa kun pahan mielen.
Ja miksi väitän että 40vuotias haluaisi näin nuoren? Koska tiedän montakin jotka on luvannut talot ja autot tyyliin että lähtisin edes treffeille. Kehuskelee vaan rahalla ja luulee että minut saa ostamalla. Ei kiinnosta.Mutta pointti oli tässä että onko edes olemassa nuoria yh äitejä jolla olisi uusi mies/nainen? Onko minulla toivoa? 😅
Ainahan toivoa on, mutta rimaa et kovin korkealle enää voi nostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.
Siis mitä ihmettä? Minun tuttavapiirissäni yh-äideillä on aina käynyt paras flaksi ja he ovat aina parisuhteessa. Todella moni mies (jolla usein itselläänkin lapsia) haluaa naisen jolla on tarjota perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisvihajonnet, menkää äitiänne nuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.
Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).
Miksi ihmeessä sitten hankit lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).
Hohhoijjaa mitä selittelyä. Lapselle pyörä alle ja sinne lenkille vaan. Saleissa on lapsiparkit, senkus menet jumppaan ja joogaan. 5-vuotiaan kanssa on jo tosi kiva käydä museoissa ja leffoissa. Oletteko aina vain kotona? Eikö se lapsi ole varhaiskasvatuksen piirissä ollenkaan? Minun lapset on, välillä vaan haen heidät vähän myöhemmin hoidosta, ja sit käyn yksin kaupassa, kampaajalla tai luen sen lehden rauhassa kotona. On myös olemassa kaikenlaisia maksuttomia lapsiparkkeja esim. mll tai jopa kauppakeskuksissa on tämmöisiä, tai vaikka ikeassa voi tunniksi jättää lapsen sinne leikkimään ja mennä siksi aikaa ikean kahvilaan kahville ja lukemaan sen hesarin. Niin ja nyt kun vanhempi on 7v ja osaa olla pari tuntia yksikseen jo kotona, pääsen jo vaikka mihin. Esim. joka tiistai pienemmällä 4v on tunti jumppaa, 7v on sillä aikaa kotona, ja minulla on siis melkein kokonainen tunti aikaa käydä vaikka siellä kävelylenkillä sillä aikaa. Laita se lapsi johonkin harrastukseen, varmaan tekisi hyvää ihan teille molemmille kuitenkin nousta välillä sieltä sohvanpohjalta. Kyllä meilläkin sohvanpohjalla valutaan, kun ollaan väsyneitä koulusta ja töistä ja päiväkodista ja kotitöistä ja menoista ja muusta. Mutta ei siellä nyt joka hemmetin iltaa valuta. Saatikka aamusta iltaan.
Sulla on asenneongelma. Tai ehkä masennus, oletko käynyt lääkärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet."
Miksi luulet, että 4kymppiset haluaisivat alle 25-vuotiasta yh-äitiä?
Niitä on itse asiassa paljonkin... sellaisia, jotka eivät ole puolisoa saaneet, mutta haluavat perhe-elämän, vaikka sitten sen valmiin paketin. Kello tikittää ja nuoren yh:n lapset ovat vielä pieniä, äippä vielä tikissä ja sitoutettavissa taloudellisella turvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).Miksi ihmeessä sitten hankit lapsia?
Miehen toiveesta. Hän oli niin onnellinen, kun puhui lapsista. Sanoi kyllä, että me ei tulla kasvattamaan lasta yhdessä, mutta en ottanut sitä tosissaan. Halusin kokea myös, mitä raskaus tekee keholle ja hormoneille. Miltä raskaus tuntuu. Olin aina ajatellut, että hormonien heittely rauhoittuu raskauteen, mutta kävikin päin vastoin.
Ei mun elämä ollut kovin onnellista ilman lastakaan, joten aika taitaa kullata muistot. Olin myös hyvin yksinäinen, joten ajattelin, että lapsi poistaa yksinäisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, miten rumasti täällä kirjoitetaan taas.
Ei lapset oikeasti ole mikään este parisuhteelle, päinvastoin. Monet miehet pitävät lapsista, mutta ne miehet eivät ole täällä palstailemassa.Täällä palstalla parisuhdetta käsitellään aina kuin jotakin hyödykettä, puoliso nähdään henkilönä josta saa mahdollisimman paljon hyötyä omiin tarpeisiin ja haluihin. Ei se niin ole silloin, kun rakkaus osuu kohdalle.
Ap yritä ajatella myös niin, että hyvä kun nuo miehet ovat heti jättäytyneet pois. Ei vaan ole ollut juuri heidän juttunsa, ja hyvä kun eivät väkisin yritäkään. Lapsille on ihan pahinta, jos heidän elämässään on aikuinen joka vain juuri heitä aikansa sietää, ja sitten kenties häipyy elämästä lopullisesti kun on jonkin aikaa väkisin yrittänyt.
Kyllä sinulle mies kohdalle osuu, mutta minäkin suosittelen ettet pidä kiirettä ja etsimällä etsi. Kiireen tuntu suhteeseen karkottaa miehen kuin miehen tehokkaasti.Ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa pitääkö lapsista vai ei. Kyllä itsekkin pidän lapsista paljonkin, mutta kyllä toisen lapsi on aina toisen lapsi eikä se siitä mihinkään muutu. Eikä se suinkaan näyttäydy suhteessa vain miehen puolelta. Nainen asettaa miehelle suhteessa kaikenlaisia sääntöjä ja rajoitteita omien lastensa suhteen, eikä mies senkään puolesta koskaan voi kohdella niitä kuin omiaan.
Puhu vain omasta puolestasi.
Kaikki miehet ( ja naiset) eivät tykkää tehdä asoista niin kovin hankalia.
kahden lapsen yh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).Hohhoijjaa mitä selittelyä. Lapselle pyörä alle ja sinne lenkille vaan. Saleissa on lapsiparkit, senkus menet jumppaan ja joogaan. 5-vuotiaan kanssa on jo tosi kiva käydä museoissa ja leffoissa. Oletteko aina vain kotona? Eikö se lapsi ole varhaiskasvatuksen piirissä ollenkaan? Minun lapset on, välillä vaan haen heidät vähän myöhemmin hoidosta, ja sit käyn yksin kaupassa, kampaajalla tai luen sen lehden rauhassa kotona. On myös olemassa kaikenlaisia maksuttomia lapsiparkkeja esim. mll tai jopa kauppakeskuksissa on tämmöisiä, tai vaikka ikeassa voi tunniksi jättää lapsen sinne leikkimään ja mennä siksi aikaa ikean kahvilaan kahville ja lukemaan sen hesarin. Niin ja nyt kun vanhempi on 7v ja osaa olla pari tuntia yksikseen jo kotona, pääsen jo vaikka mihin. Esim. joka tiistai pienemmällä 4v on tunti jumppaa, 7v on sillä aikaa kotona, ja minulla on siis melkein kokonainen tunti aikaa käydä vaikka siellä kävelylenkillä sillä aikaa. Laita se lapsi johonkin harrastukseen, varmaan tekisi hyvää ihan teille molemmille kuitenkin nousta välillä sieltä sohvanpohjalta. Kyllä meilläkin sohvanpohjalla valutaan, kun ollaan väsyneitä koulusta ja töistä ja päiväkodista ja kotitöistä ja menoista ja muusta. Mutta ei siellä nyt joka hemmetin iltaa valuta. Saatikka aamusta iltaan.
Sulla on asenneongelma. Tai ehkä masennus, oletko käynyt lääkärillä?
Sun elämäsi kuulostaa tosi helpolta. Meille tuo ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).Miksi ihmeessä sitten hankit lapsia?
Miehen toiveesta. Hän oli niin onnellinen, kun puhui lapsista. Sanoi kyllä, että me ei tulla kasvattamaan lasta yhdessä, mutta en ottanut sitä tosissaan. Halusin kokea myös, mitä raskaus tekee keholle ja hormoneille. Miltä raskaus tuntuu. Olin aina ajatellut, että hormonien heittely rauhoittuu raskauteen, mutta kävikin päin vastoin.
Ei mun elämä ollut kovin onnellista ilman lastakaan, joten aika taitaa kullata muistot. Olin myös hyvin yksinäinen, joten ajattelin, että lapsi poistaa yksinäisyyden.
Olen myös tosi empaattinen, niin alan elämään toisen unelmien ja toiveiden mukaan. Sitten kun sitä toista ei ole siinä, olenkin yhtäkkiä täysin yksin omien mielipiteideni kanssa. Näin kävi minulle.
Tajusinkin, että sen toisen innostus on harhauttanut minutkin luulemaan, että haluan samaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Ja miksi et muka pääse edes kävelemään?
Minkä ikäinen mukula?Viisi. Ei voi jättää yksin kotiin ja en jaksa raahata lasta kokoajan mukana.
Kerro minulle, miten pääsen kävelemään.
Jos lähden kävelylle silloin, kun lapsi nukkuu yöunia, se on hylkäämistä. Sitä paitsi jotain voi sattua minulle ulkona, avaimet voi unohtua tai lapsi voi herätä, kun olen poissa.
Jos lapsi heräisi ja menisi hädissään naapuriin, se on lastensuojelun asia sitten.
Voit tehdä hyvinkin monipuolista kotitreeniä sillä aikaa, kun lapsi nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.Luuletko, ettei ihminen kerkeä maata rauhassa sohvalla, jos se vähän liikkuukin?
En viitsii kävellä kotona ympyrää kuitenkaan.
Niin, sinä et halua liikkua ja se on aivan ok, mutta älä syytä siitä elämäntilannettasi sillä se on ainoastaan sinun omissa käsissäsi.
Edelleen kehoitan hakemaan mielenterveysapua.Kyllä syytän elämäntilannettani. Lapsettomana jumppasin ja joogasin 4 kertaa viikossa. Sunnuntaisin kävin kulttuuritapahtumissa, usein kahdessakin museossa ja sitten elokuviin. Luin joka aamu Hesarin kannesta kanteen noin tunnin verran. Tiesin mistä puhutaan.
Nyt ei ole aikaa. Sen verran minulla on empatiaa, että en raahaa lasta joka paikkaan omien menojeni mukaan. Ei se lapsi halua. Sen on hyvä olla kotona.
Tosiaan lapsesta parasta on, kun makaan vain sohvalla. Voi tulla leikkimään lääkäriä vaikkapa.(Minä makaan sohvalla puoliunessa).Miksi ihmeessä sitten hankit lapsia?
Miehen toiveesta. Hän oli niin onnellinen, kun puhui lapsista. Sanoi kyllä, että me ei tulla kasvattamaan lasta yhdessä, mutta en ottanut sitä tosissaan. Halusin kokea myös, mitä raskaus tekee keholle ja hormoneille. Miltä raskaus tuntuu. Olin aina ajatellut, että hormonien heittely rauhoittuu raskauteen, mutta kävikin päin vastoin.
Ei mun elämä ollut kovin onnellista ilman lastakaan, joten aika taitaa kullata muistot. Olin myös hyvin yksinäinen, joten ajattelin, että lapsi poistaa yksinäisyyden.
Jotenkin myös ajattelin, että lapsia ikäänkuin kuuluu saada. Että se on ihmisen tehtävä maailmassa. Tietysti joidenkin ihmisten elämä on niin täyttymyksellistä, että heidän ei tarvitse saada lapsia. He ovat tulleet kaarensa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Ja miksi et muka pääse edes kävelemään?
Minkä ikäinen mukula?Viisi. Ei voi jättää yksin kotiin ja en jaksa raahata lasta kokoajan mukana.
Kerro minulle, miten pääsen kävelemään.
Jos lähden kävelylle silloin, kun lapsi nukkuu yöunia, se on hylkäämistä. Sitä paitsi jotain voi sattua minulle ulkona, avaimet voi unohtua tai lapsi voi herätä, kun olen poissa.
Jos lapsi heräisi ja menisi hädissään naapuriin, se on lastensuojelun asia sitten.Voit tehdä hyvinkin monipuolista kotitreeniä sillä aikaa, kun lapsi nukkuu.
Jos on päivät ja illat himassa ja sitten yömyöhään kaivaa hikisen jumppamaton ja alkaa tekemään kotitreeniä. Vau, tuota en ollutkaan tullut ajatelleeksi.
Tiedätkö, että tuollainen käytös on erittäin poikkeavaa ihmislajityypille? Että ihminen olisi täysin itseohjautuva ja täydellisen kykenevä eristykseen. Olemme apinoiden sukua ja jos joskus olet käynyt eläintarhassa, siellä apinat ovat tiiviisti laumassa.
Tunteisiiiiin....