Lue keskustelun säännöt.
En jaksa ystävääni, joka pitää lastaan muita parempana
07.01.2020 |
Eli kyse on hyvin pitkäaikaisesta ystäväni, jonka kanssa saimme esikoiset muutaman kuukauden viiveellä. Lapset ovat nyt 4-vuotiaita. Jo vauva-aikana huomasin että ystäväni vertailee paljon meidän lastemme kehitystä. Lapsemme ovat mielestäni aina kehittyneet minun silmääni aika samaan tahtiin, välillä toinen edellä jossain ja toinen jossain. Molemmilla on omat juttunsa missä ovat hyviä ja myös heikkoudet, joissa eivät ole niin vahvoja.
Hiljalleen vuosien varrella minua on alkanut ärsyttämään aika paljonkin ystäväni käytös. Hän vertailee lapsiamme ääneen ja kokoajan käy selväksi, että hän pitää omaa lastaan fiksumpana ja sosiaalisempana kuin minun lasta. Siis saahan sitä ajatella mitä haluaa, mutta suun ei tarvisi käydä samaan tahtiin kuin ajatusten. Jo taaperoaikana ystäväni kehuskeli lapsensa kehityksellä ihan joka kerta. Ymmärrän kyllä ilon siitä kun oma lapsi oppii jotain uutta, mutta hänellä se ilo liittyi aina siihen kun lapsensa oppi jotain etuajassa ja erityisesti ennen minun lasta. Tuolloin aloin kokemaan tilanteet vaikeaksi, sillä oma taaperoni kuunteli jatkuvasti vierellä kuinka "X kehittyy ihan selvästi ikätasoaan edellä tässä ja tässä asiassa, aika hienoa 2-vuotiaalle vai mitä? Eikö olekin erikoista että X osaa jo tätä ja tätä?" Opettelin vaihtamaan aihetta ja yritin olla ottamatta mitenkään henkilökohtaisesti. Hänhän vain iloitsee lapsensa kasvusta!
Ajan myötä kuitenkin tämä ystävän lapsi alkoi itsekin uskoa olevansa "erityinen". Tietysti hän on fiksu ja usein mukavakin lapsi. Mutta hän jo 3-vuotiaana ihan itse osasi verrata osaamisiaan kaverin osaamisiin ja sanoa ne ääneen. Hän osasi jopa itse sanoa, että minä olen älykkäämpi kuin naapurin Meiju. Samaan aikaan hän alkoi "opettamaan" minun lastani (asioissa jotka hän jo osasi) ja puhui hitaasti ja selkeästi lapselleni niin kuin tämä olisi monta vuotta nuorempi häntä. Ajattelin sen olevan vain sosiaalista kypsymättömyyttä, mutta kuukausien aikana aloin oikeasti epäillä että tämä kaverini puhuu lapselleen että minun lapseni on tyhmempi kuin hän.
Otimme etäisyyttä. Lapsenikaan ei halunnut leikkiä ks. lapsen kanssa enää. Meillä on kuitenkin yhteinen kaveripiiri, joten näemme silti, enkä ole mitenkään halunnut täyttä etäisyyttä ottaa. Nyt viimeisin asia oli kun oma lapseni oppi lukemaan ja hänen lapsensa ei ole vielä oppinut. Tämä siis kävi heille ilmi kun tapasimme useamman ystävän kesken ja oma lapseni luki itse kirjaa, ja muut ystäväni kehuivat lasta mukavasti. Nyt kun tapasimme keskenämme (lasten kanssa) niin ystäväni oli ottanut esille kaikki vaikeimmat palapelinsä ja ehdotti jos meidän lapsi haluaisi yrittää niitä tehdä (omani ei ole hyvä palapeleissä) ja sitten sanoi, että ai niin ethän sinä osaa, on meillä niitä helppojakin jossain varastossa varmaan, kun meidän lapsi teki niitä silloin joskus alle 3-vuotiaana. Huoh! Sitten tämän ystävän lapsi kertoi vielä että he nyt opettelevat lukemaan, koska kyllähän hän oppii helposti jos meidänkin lapsi on oppinut.
En vaan enää jaksa. Onko kenelläkään kokemusta tällaisista ihmisistä? Voiko tämä ystävyys enää hyväksi palata? Minä mietin tätä ihan kahdelta kantilta, mitä tuollainen ystävyys tekee omalle lapselle ja kuinka kurjaa on kun tämä ystävän lapsi luulee, että hänen pitää olla aina ensimmäisenä saavuttamassa jokin asia.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Tämä sikäli kolahti, että tiedän että ystävälläni on aina harmittanut ettei ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa ja koki olevansa nuorempana "tyhmempi" (lainausmerkeissä koska en pidä ystävääni tyhmänä lainkaan) kuin sisaruksensa sen vuoksi. Ehkäpä ystäväni jotenkin käy tätä kuviota läpi oman lapsensa kautta. En usko että toki tietoisesti.
Alan yhä enemmän vakuuttua että otan asian puheeksi joskus jos näemme kahdestaan. En todellakaan halua seuraavia vuosikymmeniä vertailla lapsiamme. Nytkin tuntuu pahalta ja lapset eivät ole viedä edes koulussa. Tai sitten vain hiljalleen etäännytän välit täysin, jos ei tunnu ymmärtävän yhtään mitä tarkoitan.
Ap
YstäväÄNI on aina harmittanut, ei ystäväLLÄNI on aina harmittanut.
Voi luoja nyt. Ap ei kertonut olevansa kirjailija tai äidinkielenopettaja. Varmaan hän selviää elämässä parin kirjoitusvirheen kanssa. Kuka tänne oikeasti edes jaksaa puhelimella kirjoittaa täydellisesti.
Kolahtiko noin pahasti, että jonkun lapsi oppii lukemaan 4-vuotiaana? Heti pitää tulla lällättelemään, ettei äiti osaa kirjoittaa kuitenkaan :D
Ei tarvitse olla kirjailija eikä opettaja kyetäkseen käyttämään äidinkieltään edes auttavasti. Nyt sai ap opin miten tulee kirjoittaa, ja näin hän ei enää tee tuota virhettä enää uudestaan. Missä siis vika? Samalla oppi ne muutkin jotka ra. -is -kaavat kaunista kieltämme, eli kaikki voittaa.
Kommentoihan toki kaikkien muidenkin kirjoitusvirheet sitten. Jos tarkoituksesi ei ollut näpäyttää vain ap:ta ;) Minä olen nähnyt lukuisia virheitä mm. lauserakenteissa ja pilkun käytössä, mutta tiedän esseen ja keskustelupalstan eron.
PS. Kannattaa myös opetella tunnistamaan murteella kirjoittaminen kirjoitusvirheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli isä jolle olin " pokaalilapsi" eli ajatteli tosi paljon suoritusten kautta, en tiedä miten nuorena kuulin ekan kerran että pitäis mennä yliopistoon niinkuin muutkin suvusta.
En näe suoristusten ylikorostamisessa yhtään mitään hyvää, tuo paineita sekä tunteen että kelpaa vain menestyksen kautta. Yhäkin isä kelpuuttaa vain ihmiset joilla on hienot tittelit. Lastenlasten koulumenestyskin kiinnostaa enemmän kuin muut kuulumiset ja persoona. Suvussa myös näitä " lätkävanhempia" jotka ottavat junnujen menestyksen kohtuuttoman vakavasti, pitää olla huippu- urheilija.
Viisivuotiaan pitää saada leikkiä ja mennä lapsena muiden joukossa ja tukea reiluissa kaverisuhteissa.
Niin. Mikä on vaihtoehto? Leikkiä että emme elä yhteiskunnassa joka perustuu kilpailuun ja kehua ja kiittää lasta aiheetta ja antaa tämän tömähtää vasten todellisuutta keski-iässä kun hänelle lopullisesti selviää, että menestyksen juna meni jo?
Pitääkö aina olla ”menestyjä”? Mikä edes on menestyjä?
Onko se sellainen, jolla on rahaa, titteleitä ja burn out? Huippu-urheilija, joka hetkensä mentyä jää unholaan? Huippujohtaja, joka hajoaa vastuunsa alle eikä näe perhettään?
Eikö ihan normaali, omasta mielestä onnellinen elämä ole hyvää elämää? Sellainen, jossa saat olla omana itsenäsi onnellinen.
Kaikki eivät - yllätys! - arvosta rahaa, tavaraa ja titteleitä.
Mieheni sisko on vähän samanlainen. Sai lapsensa viimeisenä ja vertailu alkoi jo vauva-aikana. Milloin teidän lapset alkoi ryömiä/kontata/kävellä/puhua/syödä itse/pukea itse/ jne. Lista on loputon. Käly ei onneksi ihan noin suoraan ilmaise itseään, mutta toisaalta piikit tulee rivien välistä eikä ne ole mukavia niinkään. Nähdään niin vähän kuin mahdollista, koska tenttaaminen alkaa heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana: ensin kysellään isompien koulumenestyksestä ja sitten kuopuksesta.
Tämä vertailu yltää ihan kaikkeen, myös päiväkotiin. Että onko yksityinen niin kuin heillä, onko pienet ryhmät. Ja harrastuksiin, että käydäänkö me muskarissa. Ja tosiaan tuohon lukemaan oppimiseen myös, sillä jouluna selvisi että käly opettaa keväällä kolme vuotta täyttävää tyttöään nyt lukemaan. Huoh. Eniten tuossa kärsii lapset, ja esimurrosikäinen esikoiseni on jo sanonut että inhoaa kummitätinsä tenttausta ja vertailua omaan koulumenestykseen.
Niin, ja vielä yksi juttu! Käly kilpailee myös vanhempiensa huomiosta. Kun oma kuopukseni antoi mummulle jouluna ihan spontaanin halauksen, oli käly saman tien mummun vieressä että hänenkin tyttönsä tahtoo mummun syliin. Ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Tämä sikäli kolahti, että tiedän että ystävälläni on aina harmittanut ettei ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa ja koki olevansa nuorempana "tyhmempi" (lainausmerkeissä koska en pidä ystävääni tyhmänä lainkaan) kuin sisaruksensa sen vuoksi. Ehkäpä ystäväni jotenkin käy tätä kuviota läpi oman lapsensa kautta. En usko että toki tietoisesti.
Alan yhä enemmän vakuuttua että otan asian puheeksi joskus jos näemme kahdestaan. En todellakaan halua seuraavia vuosikymmeniä vertailla lapsiamme. Nytkin tuntuu pahalta ja lapset eivät ole viedä edes koulussa. Tai sitten vain hiljalleen etäännytän välit täysin, jos ei tunnu ymmärtävän yhtään mitä tarkoitan.
Ap
YstäväÄNI on aina harmittanut, ei ystäväLLÄNI on aina harmittanut.
Voi luoja nyt. Ap ei kertonut olevansa kirjailija tai äidinkielenopettaja. Varmaan hän selviää elämässä parin kirjoitusvirheen kanssa. Kuka tänne oikeasti edes jaksaa puhelimella kirjoittaa täydellisesti.
Kolahtiko noin pahasti, että jonkun lapsi oppii lukemaan 4-vuotiaana? Heti pitää tulla lällättelemään, ettei äiti osaa kirjoittaa kuitenkaan :D
Ei tarvitse olla kirjailija eikä opettaja kyetäkseen käyttämään äidinkieltään edes auttavasti. Nyt sai ap opin miten tulee kirjoittaa, ja näin hän ei enää tee tuota virhettä enää uudestaan. Missä siis vika? Samalla oppi ne muutkin jotka ra. -is -kaavat kaunista kieltämme, eli kaikki voittaa.
Kommentoihan toki kaikkien muidenkin kirjoitusvirheet sitten. Jos tarkoituksesi ei ollut näpäyttää vain ap:ta ;) Minä olen nähnyt lukuisia virheitä mm. lauserakenteissa ja pilkun käytössä, mutta tiedän esseen ja keskustelupalstan eron.
PS. Kannattaa myös opetella tunnistamaan murteella kirjoittaminen kirjoitusvirheestä.
Murre on eri asia kuin se ettei ymmärrä käyttämiään sanoja, mutta käyttää niitä silti, tai ettei osaa taivuttaa natiivina tuon vertaa omaa kieltänsä.
Kirjoitusvirhe on eri asia kuin tällainen ra. iskuu. Kirjaimet voi vaihtaa paikkaa, jäädä välilyönti pois, tai yksi kirjain puuttumaan. Sillä ei ole keskustelupalstalla mitään väliä. Se että väität vaikkapa tämän lauseen
"kissa lienee on ulkona tällä hetkellä" olevan kirjoitusvirhe, kertoo jo kaiken olennaisen sinusta, alleviivaten erityisesti sitä ettei sinun höpinöistäsi tarvitse kenenkään välittää mitään. Kuin keskustelisi 2-vuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Tämä sikäli kolahti, että tiedän että ystävälläni on aina harmittanut ettei ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa ja koki olevansa nuorempana "tyhmempi" (lainausmerkeissä koska en pidä ystävääni tyhmänä lainkaan) kuin sisaruksensa sen vuoksi. Ehkäpä ystäväni jotenkin käy tätä kuviota läpi oman lapsensa kautta. En usko että toki tietoisesti.
Alan yhä enemmän vakuuttua että otan asian puheeksi joskus jos näemme kahdestaan. En todellakaan halua seuraavia vuosikymmeniä vertailla lapsiamme. Nytkin tuntuu pahalta ja lapset eivät ole viedä edes koulussa. Tai sitten vain hiljalleen etäännytän välit täysin, jos ei tunnu ymmärtävän yhtään mitä tarkoitan.
Ap
YstäväÄNI on aina harmittanut, ei ystäväLLÄNI on aina harmittanut.
Voi luoja nyt. Ap ei kertonut olevansa kirjailija tai äidinkielenopettaja. Varmaan hän selviää elämässä parin kirjoitusvirheen kanssa. Kuka tänne oikeasti edes jaksaa puhelimella kirjoittaa täydellisesti.
Kolahtiko noin pahasti, että jonkun lapsi oppii lukemaan 4-vuotiaana? Heti pitää tulla lällättelemään, ettei äiti osaa kirjoittaa kuitenkaan :D
Ei tarvitse olla kirjailija eikä opettaja kyetäkseen käyttämään äidinkieltään edes auttavasti. Nyt sai ap opin miten tulee kirjoittaa, ja näin hän ei enää tee tuota virhettä enää uudestaan. Missä siis vika? Samalla oppi ne muutkin jotka ra. -is -kaavat kaunista kieltämme, eli kaikki voittaa.
Kommentoihan toki kaikkien muidenkin kirjoitusvirheet sitten. Jos tarkoituksesi ei ollut näpäyttää vain ap:ta ;) Minä olen nähnyt lukuisia virheitä mm. lauserakenteissa ja pilkun käytössä, mutta tiedän esseen ja keskustelupalstan eron.
PS. Kannattaa myös opetella tunnistamaan murteella kirjoittaminen kirjoitusvirheestä.
Murre on eri asia kuin se ettei ymmärrä käyttämiään sanoja, mutta käyttää niitä silti, tai ettei osaa taivuttaa natiivina tuon vertaa omaa kieltänsä.
Kirjoitusvirhe on eri asia kuin tällainen ra. iskuu. Kirjaimet voi vaihtaa paikkaa, jäädä välilyönti pois, tai yksi kirjain puuttumaan. Sillä ei ole keskustelupalstalla mitään väliä. Se että väität vaikkapa tämän lauseen
"kissa lienee on ulkona tällä hetkellä" olevan kirjoitusvirhe, kertoo jo kaiken olennaisen sinusta, alleviivaten erityisesti sitä ettei sinun höpinöistäsi tarvitse kenenkään välittää mitään. Kuin keskustelisi 2-vuotiaan kanssa.
Joissain murteissa sanotaan: "minulla harmittaa" vs "minua harmittaa" (kuten se oikeaoppisesti on). Luonnollisesti kirjoitetun kielen tulee olla yleiskieltä eikä murrekieltä, mutta jos murteen tuntee niin ymmärtää, ettei ap kirjoita mitä sattuu vaan ks. asian omalla murteellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Tämä sikäli kolahti, että tiedän että ystävälläni on aina harmittanut ettei ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa ja koki olevansa nuorempana "tyhmempi" (lainausmerkeissä koska en pidä ystävääni tyhmänä lainkaan) kuin sisaruksensa sen vuoksi. Ehkäpä ystäväni jotenkin käy tätä kuviota läpi oman lapsensa kautta. En usko että toki tietoisesti.
Alan yhä enemmän vakuuttua että otan asian puheeksi joskus jos näemme kahdestaan. En todellakaan halua seuraavia vuosikymmeniä vertailla lapsiamme. Nytkin tuntuu pahalta ja lapset eivät ole viedä edes koulussa. Tai sitten vain hiljalleen etäännytän välit täysin, jos ei tunnu ymmärtävän yhtään mitä tarkoitan.
Ap
YstäväÄNI on aina harmittanut, ei ystäväLLÄNI on aina harmittanut.
Voi luoja nyt. Ap ei kertonut olevansa kirjailija tai äidinkielenopettaja. Varmaan hän selviää elämässä parin kirjoitusvirheen kanssa. Kuka tänne oikeasti edes jaksaa puhelimella kirjoittaa täydellisesti.
Kolahtiko noin pahasti, että jonkun lapsi oppii lukemaan 4-vuotiaana? Heti pitää tulla lällättelemään, ettei äiti osaa kirjoittaa kuitenkaan :D
Ei tarvitse olla kirjailija eikä opettaja kyetäkseen käyttämään äidinkieltään edes auttavasti. Nyt sai ap opin miten tulee kirjoittaa, ja näin hän ei enää tee tuota virhettä enää uudestaan. Missä siis vika? Samalla oppi ne muutkin jotka ra. -is -kaavat kaunista kieltämme, eli kaikki voittaa.
Kommentoihan toki kaikkien muidenkin kirjoitusvirheet sitten. Jos tarkoituksesi ei ollut näpäyttää vain ap:ta ;) Minä olen nähnyt lukuisia virheitä mm. lauserakenteissa ja pilkun käytössä, mutta tiedän esseen ja keskustelupalstan eron.
PS. Kannattaa myös opetella tunnistamaan murteella kirjoittaminen kirjoitusvirheestä.
Murre on eri asia kuin se ettei ymmärrä käyttämiään sanoja, mutta käyttää niitä silti, tai ettei osaa taivuttaa natiivina tuon vertaa omaa kieltänsä.
Kirjoitusvirhe on eri asia kuin tällainen ra. iskuu. Kirjaimet voi vaihtaa paikkaa, jäädä välilyönti pois, tai yksi kirjain puuttumaan. Sillä ei ole keskustelupalstalla mitään väliä. Se että väität vaikkapa tämän lauseen
"kissa lienee on ulkona tällä hetkellä" olevan kirjoitusvirhe, kertoo jo kaiken olennaisen sinusta, alleviivaten erityisesti sitä ettei sinun höpinöistäsi tarvitse kenenkään välittää mitään. Kuin keskustelisi 2-vuotiaan kanssa.
Joissain murteissa sanotaan: "minulla harmittaa" vs "minua harmittaa" (kuten se oikeaoppisesti on). Luonnollisesti kirjoitetun kielen tulee olla yleiskieltä eikä murrekieltä, mutta jos murteen tuntee niin ymmärtää, ettei ap kirjoita mitä sattuu vaan ks. asian omalla murteellaan.
No kyllähän nuo kirjoitusvirheet ja välillä kummalliset sanat voivat ihan johtua laitteen ennakoivasta tekstinsyötöstä. Itse ainakin huomaan, että kirjoitus pitää tarkistaa ennen lähettämistä, jos haluaa välttää virheet ja kielipoliisien huomauttelut :( .
Tässä nyt eksyttiin taas itse ap:n nostamasta aiheesta, kuten tuokin väittely osaako neljävuotias lukea. Toiset osaa toiset eivät.
Menkää nyt jo helvettiin siitä ulisemasta jostain kielioppivirheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudessani sukulaisnainen teki samaa. Hänen lapsensa oli kaikkia muita älykkäämpi, kauniimpi ja taitavampi, muut lapset olivat jälkeenjääneitä metsäläisiä. Kyllä se tuntui jo lapsena pahalta, kun tämä äityli vertaili ääneen silmäteräänsä minuun ollessamme samanikäisiä ja arvosteli rivien välistä äitini kasvatustapaa. Pyrki vielä kaikin keinoin nöyryyttämään muita lapsia omansa edessä.
Noh, kolmekymppisenä tuon mamman mussukka on kouluttamaton, tekee hanttihommia jos niitäkään eikä ystäviäkään taida olla mutta kehuskelu jatkuu edelleen. Tuollaiset egonpaisuttaja-vanhemmat tekevät todellisen karhunpalveluksen jälkikasvulleen. Kannattaa ottaa niin paljon etäisyyttä kuin ystäväpiiri antaa periksi ja unohtaa äiti lapsineen. Käytös tuskin tuosta nimittäin paranee ja lapselle kehittyy hyvää vauhtia persoonallisuushäiriö.
Kyllä näitä on aina ollut! Minä olen eläkkeellä, kolmen äiti ja kahden mummo. Omasta äitiydestä muistan erityisesti naapurini, joka piti oma lastaan kaikessa niin täydellisenä ja parhaana. Vieläkin muistan, kuinka ärsytti kun toinen vertaili lastemme kehitystä ja vieläpä niin ettei edes oikeasti tiennyt mitä lapseni osaa ja mitä ei. Hän vain teki sen perusteella olettamuksia mitä näimme pihalla. Aina on ollut tällaisia äitejä ja aina tulee olemaan. Osa vanhemmista pukkaa menetetyt haaveensa lapsiensa taakaksi. Usein näin tekevät ne, jotka eivät ole eläneet sellaista elämää jota oikeasti olisivat halunneet elää.
Mitä tuohon lasten yksilölliseen kehittymiseen tulee, niin monet vanhemmat helposti myös unohtavat että pojat kehittyvät tilastollisesti jäljessä tytöistä mitä tulee erilaisiin motorisiin taitoihin, puheeseen, lukemaan oppimiseen, sosiaalisiin taitoihin. Tämä ei ole mitään käytännössä havaittua, vaan on ihan tieteellinen fakta että pojat kehittyvät jäljessä tytöistä. Kuitenkin sitten aikuisiällä erot tasoittuvat, ja pojatkin suuntautuvat korkeakouluihin ym., joten lopulta se kuka oppii mitäkin missäkin iässä ei merkitsekään mitään. Tämän näin selvästi omissa lapsissani. Kaksi tyttöäni oppi lukemaan 5-vuotiaina ja poika vasta koulussa. Esikoistyttö laski jo 4-5-vuotiaana ja pojalla alkoi laskeminen kiinnostaa kunnolla vasta kouluiässä. Poika myös leikki "lapsellisia" mielikuvitusleikkejä pidempään kuin tytöt. Silti näistä kaikista kolmesta juuri poika on matemaattisesti lahjakkain. Tyttöjäkin toki kannustettu ja kehuttu yhtä lailla, ja hekin ovat matemaattisesti lahjakkaita, mutta poika esimerkiksi kirjoitti parhaana arvosanan yo-kokeissa. Eli lopulta ne varhaislapsuuden vuodet eivät merkinneet mitään, vaan kullakin lapsella nousi se lahjakkuus aikanaan esiin joka heissä sisällä piili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan kirurgit ja Mensan jäsenet on jo niin nähty. Nyt palstalla muotina on mammat, joiden lapset ovat oppineet lukemaan ennen eskaria. Juu ja onhan heitä, mutta jotenkin outoa, että juuri nämä kaikki leikki-ikäiset lukutoukat ovat av-mammojen lapsia.
Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että ennen eskaria opitaan lukemaan. Oma lapsi on viskari ja kyllä siellä porukassa jo useampi osaa lukea (myös se meidän lapsi). Enkä todellakaan pidä meidän lasta minään nerona. Ihan tavallinen lapsi (toki aina kun on ollut kirjaimista kiinnostunut on niitä kyllä harjoiteltu, mutta ei koskaan pakolla. Lapsella on selvästi kausia, jolloin kiinnostaa esim. kirjaimet tai numerot ja niihin kannattaa tarttua.)
Minulla oli yksi tuollainen ystävä. Kaikki oli heillä parempaa kuon muilla, mutta varsinkin lapset. Kyllästyin kuuntelemaan sitä ylistystä ja blokkasin hänet elänästäni. Ikävä ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hämmentävää miten pakonomaisesti jotkut arvioivat omaa vanhemmuuttaan peilaamalla lapsen taitoihin ja vielä vertailevat lapsia keskenään. Ihmisen epävarmuus omasta osaamisestaan/onnistumisestaan ja herkkä itsetunto ottaa helposti puolustuskannan jos keskustelee tuon käytöksen loukkaavuudesta ja tarpeettomuudesta, ja puolustuskannalla olevan ihmisen kanssa keskustelu ei taas johda hedelmälliseen lopputulokseen. Lapsen kannalta todella surullista olla vanhempansa itsetunnon jatke... Tilanne voi ehkä tasaantua jos ystäväsi saa toisen lapsen, kun se yleensä pakottaa huomaamaan miten yksilöitä lapset ovat ja miten kehittyvät omaan tahtiinsa vanhemmista huolinatta.
Tuo on hyvä että sanot suoraan mutta jämäkästi ensi kerralla heti kun joku kommentti tulee että ei viitsitä vertailla kun lapsetkin kuulevat, tuollainen luo vaan turhaa kilpailua ja pahaa mieltä, kun ei nämä asiat mitään kilpailua edes ole. Jos ihmettelee tai ei lopeta, ota laajemmin esille ongelma. Selitä juurta jaksaen mikä mättää. Jos ei sekään auta niin erkaannu kaverista. Hän tykkää näköjään korottaa itseään alentamalla muita. Ajattelee että olet huononpi ja lapsesi myös kuin he. Tai haluaa ajatella niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle suoraan: " En pidä tavastasi vertailla lapsiamme. Kukin kehittyy omaan tahtiinsa ja todellakin, myös minun lapseni oppii asioita sinun lastasi aikaisemmin. Huomatko, miten lapsesi on itsekin oppinut tuon pahan tapasi ylvästellä toisten lasten seurassa? Se ei ole hyvää käytöstä. Tästä lähtien edellytän sinulta aina hyvää käytöstä minun ja lapseni seurassa."
Tämä on myös hyvä käytännön esimerkki jämäkästä kommunikaatiosta. Sano juuri noin hänelle. Tyyppi alentaa sua, ja sun pitää näyttää että kuka täällä määrää.
Itse en luottaisi enää ystävään jolle pitää ylipäätään näyttää kaapin paikka jos alkaa alistamaan, mutta tuo saattaa auttaa jos kokeilet, ehkä ei uskalla vittuilla teille enää.
Vierailija kirjoitti:
Palstan kirurgit ja Mensan jäsenet on jo niin nähty. Nyt palstalla muotina on mammat, joiden lapset ovat oppineet lukemaan ennen eskaria. Juu ja onhan heitä, mutta jotenkin outoa, että juuri nämä kaikki leikki-ikäiset lukutoukat ovat av-mammojen lapsia.
Elä viitti :D Kummipoikani on tuossa iässä ja juuri oppinut lukemaan. Saanut ykkösluokkalaiselta isoveljeltään inspiraation opetella ja yhdessä ovat sitten päntänneet. Monessa muussa asiassa se onkin sitten ihan dorka nappula, käytös ja tunne-elämä on ikäistään nuoremman tasolla.
AP, olen pahoillani, mutta en usko että tuollaisen ihmisen kanssa on hedelmällistä pitää mitään ystävyyttä yllä. Oli hän tietoinen käytöksestään tai ei, tuollainen kyllä pitkän päälle nakertaa lapsesi itsetunnon ihan hajalle. Harmihan se on menettää ystävä, mutta varmaan olet samaa mieltä, että lapsen on mentävä edelle.
Mun anoppi on tuollainen. Vertailee ja kehuu jatkuvasti mulle muita lapsenlapsiaan, toki hän sanoo välillä hyvän sanan meidänkin lapsista, mutta se toisten ylistys on järjetöntä. Lempilapsenlapsi, joka joutui koulukotiin eikä tahdo sielläkään käydä koulua ja käyttää huumeita, on kuulemma väärin ymmärretty nero. Toista lasta, jonka puhe on viivästynyt, hän vertaa jatkuvasti mun lapsiin ja sanoo, etteivät minunkaan lapseni osaa puhua sen paremmin. Jos serkkujen todistuksessa on kahdeksikko kutosten ja vitosten seassa, niin hän vie serkut syömään, koska he pärjäävät koulussa niin älyttömän hyvin. :D Pitäisi ehdottomasti mennä yliopistoon. Anoppi kertoo näistä reissuista mulle ja ylistää. Meidän lasten normaalitodistus on pelkkää ysiä ja muutama kymppi, mutta siitä ei saa puhua. En ota itse lasteni taitoja koskaan puheeksi, mutta nykyään kyllä puolustauduin jos menee meidän lasten haukkumiseksi kömpelöksi tai puhevikaiseksi.
Epäilen, että anoppi haluaa tasapäistää lapsenlapset, hänelle on kauhean vaikea ajatus, että miniän lapset pärjäisivät elämässään omien tytärten lapsia paremmin. Huonosti pärjääviä korotetaan, hyvin pärjääviä alennetaan. Ehkä ap:n tilanteessa kyse on enemmän yksittäisistä taidoista, toiselle äidille tulee parempi mieli kun hän saa perusteettomasti alentaa sinun lastasi. Hän ei kestä sitä, että toisella voi jokin olla paremmin. Kenties joku psyykkinen häiriö tai kateus taustalla.
Meillä lapset oppivat lukemaan yhtä aikaa. Toinen oli tuolloin ekalla luokalla ja toinen viisivuotias. Ei mitään ihmeellistä siinä(kään).
Mitä jos ujuttaa keskusteluihin pientä sanomaa siitä mitä mieltä olet lasten vertailuista?
Esim. Meidän Maija oppi lukemaan, mutta lapset ne tietty kehittyy omaan tahtiinsa,
toinen osaa toista ja toinen toista. Hölmö lähtee vertailemaan/ ylpeilemään niillä. He he.
Tai sitten vitsin kautta: kun toinen taas ylpeilee niin siihen takas: kylläpäs täällä nyt omakehu haisee ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Tämä sikäli kolahti, että tiedän että ystävälläni on aina harmittanut ettei ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa ja koki olevansa nuorempana "tyhmempi" (lainausmerkeissä koska en pidä ystävääni tyhmänä lainkaan) kuin sisaruksensa sen vuoksi. Ehkäpä ystäväni jotenkin käy tätä kuviota läpi oman lapsensa kautta. En usko että toki tietoisesti.
Alan yhä enemmän vakuuttua että otan asian puheeksi joskus jos näemme kahdestaan. En todellakaan halua seuraavia vuosikymmeniä vertailla lapsiamme. Nytkin tuntuu pahalta ja lapset eivät ole viedä edes koulussa. Tai sitten vain hiljalleen etäännytän välit täysin, jos ei tunnu ymmärtävän yhtään mitä tarkoitan.
Ap
YstäväÄNI on aina harmittanut, ei ystäväLLÄNI on aina harmittanut.
Voi luoja nyt. Ap ei kertonut olevansa kirjailija tai äidinkielenopettaja. Varmaan hän selviää elämässä parin kirjoitusvirheen kanssa. Kuka tänne oikeasti edes jaksaa puhelimella kirjoittaa täydellisesti.
Kolahtiko noin pahasti, että jonkun lapsi oppii lukemaan 4-vuotiaana? Heti pitää tulla lällättelemään, ettei äiti osaa kirjoittaa kuitenkaan :D
Ei tarvitse olla kirjailija eikä opettaja kyetäkseen käyttämään äidinkieltään edes auttavasti. Nyt sai ap opin miten tulee kirjoittaa, ja näin hän ei enää tee tuota virhettä enää uudestaan. Missä siis vika? Samalla oppi ne muutkin jotka ra. -is -kaavat kaunista kieltämme, eli kaikki voittaa.
Kommentoihan toki kaikkien muidenkin kirjoitusvirheet sitten. Jos tarkoituksesi ei ollut näpäyttää vain ap:ta ;) Minä olen nähnyt lukuisia virheitä mm. lauserakenteissa ja pilkun käytössä, mutta tiedän esseen ja keskustelupalstan eron.
PS. Kannattaa myös opetella tunnistamaan murteella kirjoittaminen kirjoitusvirheestä.
Murre on eri asia kuin se ettei ymmärrä käyttämiään sanoja, mutta käyttää niitä silti, tai ettei osaa taivuttaa natiivina tuon vertaa omaa kieltänsä.
Kirjoitusvirhe on eri asia kuin tällainen ra. iskuu. Kirjaimet voi vaihtaa paikkaa, jäädä välilyönti pois, tai yksi kirjain puuttumaan. Sillä ei ole keskustelupalstalla mitään väliä. Se että väität vaikkapa tämän lauseen
"kissa lienee on ulkona tällä hetkellä" olevan kirjoitusvirhe, kertoo jo kaiken olennaisen sinusta, alleviivaten erityisesti sitä ettei sinun höpinöistäsi tarvitse kenenkään välittää mitään. Kuin keskustelisi 2-vuotiaan kanssa.
Sinun kannattaisi ottaa huomioon myös nämä ennakoivat ”autocorrectit”, jotka vääristävät tekstiä ja sanoja. Lukemattomia kertoja olen kirjoittanut oikein ja silti kone vääntää ne joksikin muuksi, joskus jopa kokonaan ihan uudeksi sanaksi.
Välillä kun kirjoittaa nopeasti, eikä ehdi uudelleen lukea sitä teksiä, niitä virheitä saattaa jäädä.
Joka tapauksessa nämä keskustelun sisäiset keskustelut ovat aivan yhtä häiritseviä ja keskusteluvirheitä, kuin kielioppi ja kirjoitusvirheet. Ihmettelen kuitenkin miksi kirjoitusvirheitä suvaitaan niin paljon enemmän kuin kielioppivirheitä.
Ohis
Ei tarvitse olla kirjailija eikä opettaja kyetäkseen käyttämään äidinkieltään edes auttavasti. Nyt sai ap opin miten tulee kirjoittaa, ja näin hän ei enää tee tuota virhettä enää uudestaan. Missä siis vika? Samalla oppi ne muutkin jotka ra. -is -kaavat kaunista kieltämme, eli kaikki voittaa.