Lue keskustelun säännöt.
En jaksa ystävääni, joka pitää lastaan muita parempana
07.01.2020 |
Eli kyse on hyvin pitkäaikaisesta ystäväni, jonka kanssa saimme esikoiset muutaman kuukauden viiveellä. Lapset ovat nyt 4-vuotiaita. Jo vauva-aikana huomasin että ystäväni vertailee paljon meidän lastemme kehitystä. Lapsemme ovat mielestäni aina kehittyneet minun silmääni aika samaan tahtiin, välillä toinen edellä jossain ja toinen jossain. Molemmilla on omat juttunsa missä ovat hyviä ja myös heikkoudet, joissa eivät ole niin vahvoja.
Hiljalleen vuosien varrella minua on alkanut ärsyttämään aika paljonkin ystäväni käytös. Hän vertailee lapsiamme ääneen ja kokoajan käy selväksi, että hän pitää omaa lastaan fiksumpana ja sosiaalisempana kuin minun lasta. Siis saahan sitä ajatella mitä haluaa, mutta suun ei tarvisi käydä samaan tahtiin kuin ajatusten. Jo taaperoaikana ystäväni kehuskeli lapsensa kehityksellä ihan joka kerta. Ymmärrän kyllä ilon siitä kun oma lapsi oppii jotain uutta, mutta hänellä se ilo liittyi aina siihen kun lapsensa oppi jotain etuajassa ja erityisesti ennen minun lasta. Tuolloin aloin kokemaan tilanteet vaikeaksi, sillä oma taaperoni kuunteli jatkuvasti vierellä kuinka "X kehittyy ihan selvästi ikätasoaan edellä tässä ja tässä asiassa, aika hienoa 2-vuotiaalle vai mitä? Eikö olekin erikoista että X osaa jo tätä ja tätä?" Opettelin vaihtamaan aihetta ja yritin olla ottamatta mitenkään henkilökohtaisesti. Hänhän vain iloitsee lapsensa kasvusta!
Ajan myötä kuitenkin tämä ystävän lapsi alkoi itsekin uskoa olevansa "erityinen". Tietysti hän on fiksu ja usein mukavakin lapsi. Mutta hän jo 3-vuotiaana ihan itse osasi verrata osaamisiaan kaverin osaamisiin ja sanoa ne ääneen. Hän osasi jopa itse sanoa, että minä olen älykkäämpi kuin naapurin Meiju. Samaan aikaan hän alkoi "opettamaan" minun lastani (asioissa jotka hän jo osasi) ja puhui hitaasti ja selkeästi lapselleni niin kuin tämä olisi monta vuotta nuorempi häntä. Ajattelin sen olevan vain sosiaalista kypsymättömyyttä, mutta kuukausien aikana aloin oikeasti epäillä että tämä kaverini puhuu lapselleen että minun lapseni on tyhmempi kuin hän.
Otimme etäisyyttä. Lapsenikaan ei halunnut leikkiä ks. lapsen kanssa enää. Meillä on kuitenkin yhteinen kaveripiiri, joten näemme silti, enkä ole mitenkään halunnut täyttä etäisyyttä ottaa. Nyt viimeisin asia oli kun oma lapseni oppi lukemaan ja hänen lapsensa ei ole vielä oppinut. Tämä siis kävi heille ilmi kun tapasimme useamman ystävän kesken ja oma lapseni luki itse kirjaa, ja muut ystäväni kehuivat lasta mukavasti. Nyt kun tapasimme keskenämme (lasten kanssa) niin ystäväni oli ottanut esille kaikki vaikeimmat palapelinsä ja ehdotti jos meidän lapsi haluaisi yrittää niitä tehdä (omani ei ole hyvä palapeleissä) ja sitten sanoi, että ai niin ethän sinä osaa, on meillä niitä helppojakin jossain varastossa varmaan, kun meidän lapsi teki niitä silloin joskus alle 3-vuotiaana. Huoh! Sitten tämän ystävän lapsi kertoi vielä että he nyt opettelevat lukemaan, koska kyllähän hän oppii helposti jos meidänkin lapsi on oppinut.
En vaan enää jaksa. Onko kenelläkään kokemusta tällaisista ihmisistä? Voiko tämä ystävyys enää hyväksi palata? Minä mietin tätä ihan kahdelta kantilta, mitä tuollainen ystävyys tekee omalle lapselle ja kuinka kurjaa on kun tämä ystävän lapsi luulee, että hänen pitää olla aina ensimmäisenä saavuttamassa jokin asia.
Kommentit (160)
Kirjoita vaikkapa kirje sille kaverille, jos näistä on vaikea sanoa suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tipahdin. Neljävuotias ja osaa lukea?
Heivaa tuollainen huono itsetuntoinen äälîö. Jos kysyy syytä niin kerro se hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vaikkapa kirje sille kaverille, jos näistä on vaikea sanoa suoraan.
En tiedä tästä, mutta ehkä jonkinlainen hyvällä hengellä keskustelu voisi olla ok. Tai voisin lähestyä asiaa niin, että tuntuu välillä ikävältä lapseni puolesta tuollainen puhe.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tipahdin. Neljävuotias ja osaa lukea?
Mä opin lukemaan 3½-vuotiaana, jotkut vaan oppii aikaisemmin 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tipahdin. Neljävuotias ja osaa lukea?
Sen jätin sanomatta että on lähempänä viittä vuotta kuin neljää vuotta. On kuitenkin aikaisin oppinut lukemaan. Minusta tuntuu että kiinnostui vain siitä aiemmin kuin ikätoverit. Varmaan yllättävän moni oppisi 4-5-vuotiaana jos kiinnostaisi, mutta tylsäähän se olisi jos kaikki kiinnostuttaisiin samoista asioista samaan aikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt tipahdin. Neljävuotias ja osaa lukea?
Ei ole oikeastaan harvinaista, lapsella on eri kehityskausia ja jos on kiinnostunut ja häntä opetetaan, niin voi hyvinkin oppia, esim. Montessori päiväkodit painottavat opetuksessa herkkyyskausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Palstan kirurgit ja Mensan jäsenet on jo niin nähty. Nyt palstalla muotina on mammat, joiden lapset ovat oppineet lukemaan ennen eskaria. Juu ja onhan heitä, mutta jotenkin outoa, että juuri nämä kaikki leikki-ikäiset lukutoukat ovat av-mammojen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun on vuorossa ylioppilaskirjoitukset, voi sitä vanhempien pätemisen määrää. Sellaisia vanhempia valitettavasti on, joilla ei ole omaa elämää ja jotka elävät lastensa kautta.
Tämä sikäli kolahti, että tiedän että ystävälläni on aina harmittanut ettei ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa ja koki olevansa nuorempana "tyhmempi" (lainausmerkeissä koska en pidä ystävääni tyhmänä lainkaan) kuin sisaruksensa sen vuoksi. Ehkäpä ystäväni jotenkin käy tätä kuviota läpi oman lapsensa kautta. En usko että toki tietoisesti.
Alan yhä enemmän vakuuttua että otan asian puheeksi joskus jos näemme kahdestaan. En todellakaan halua seuraavia vuosikymmeniä vertailla lapsiamme. Nytkin tuntuu pahalta ja lapset eivät ole viedä edes koulussa. Tai sitten vain hiljalleen etäännytän välit täysin, jos ei tunnu ymmärtävän yhtään mitä tarkoitan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Palstan kirurgit ja Mensan jäsenet on jo niin nähty. Nyt palstalla muotina on mammat, joiden lapset ovat oppineet lukemaan ennen eskaria. Juu ja onhan heitä, mutta jotenkin outoa, että juuri nämä kaikki leikki-ikäiset lukutoukat ovat av-mammojen lapsia.
Ei se tarkoita että lapsi on mensan tasoa, vaikka oppisi aikaisemmin lukemaan. En usko ainakaan omani olevan. Tiedän kyllä suvusta useammankin 5-vuotiaan joka on oppinut. Nykyään opetetaan herkemmin jos lapsella se vain kiinnostaa. Ihan päiväkodissakin opettaja oli innoissaan opettanut, kun oli huomannut että kiinnostaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin minäkin lukemaan 4-vuotiaana (melkein 5), samoin siskoni. Oma 4,5v on tosi kiinnostunut kirjaimista ja lukemisesta, joten voi hyvin oppia vielä ennen kuin täyttää 5, ainakin jos häntä ahkerasti opettaisi. Ei se ehkä kovin yleistä ole, mut ei mitenkään tavatontakaan.
Tuo kilpailevuus jatkuu hamaan hautaan. Oma seitsemänkymppinen tätini on sitä mieltä että hänen viisikymppinen poikansa on niin täydellinen, kaunistelee roisisti koulutukset ja tittelit ja urheilusaavutukset. Ja kehuu myös lapsenlapset, ovat maailmanmestareita jo viisivuotiaina. Välttelen häntä kun itsekehu vaan haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle äidille, juuri se oma lapsi on kaikkein kaunein, paras ja osaavin.
Ja se halutaan saattaa muidenkin tietoon, se on ylpeyttä omasta pojasta tai tytöstä.
Ei kannattaisi lähteä mukaan vertailuihin, mieluummin kuunnelle ne toisen kehut omastaan. Helpomomalla pääsee, kun ei kilpaile.
Ottaisin etäisyyttä paaljon enemmän. Kuinka kurjalta ja itsetuntoa syövältä tuollainen kuulostaa omasta lapsesestasi? Ajattele häntä. Tottakai harmittaa, mutta jos tilanne on tämä niin se on. Ihmiset muuttuvat ja on elettävä tilanteen mukaan.
Hankkiudu eroon ihmisistä, joiden seura tuntuu ikävältä. Toki voit ensin yrittää hyvällä, mutta jotenkin kuulostaa että hän on omassa erinomaisesssa maailmassaan, johon ei juttelut auta.
Kyllä tuo varmasti pilaa välit, tosi rasittavaa. Kyllähän ihmiset aina vertailee lapsia keskenään, mut tuo menee jo ihan yli. Ja järkevä kasvattaja ei koskaan tee sitä lapsen kuullen! Lapsiparka, jossain vaiheessa tulee kova kolaus itsetunnolle kun tajuaa ettei olekaan mikään super älykäs ihmelapsi :( sano suoraan ettet pidä siitä että lapsia vertaillaan keskenään varsinkaan lasten kuullen.
Ota etäisyyttä vaan ja tapaa vain harvoin. Voi olla, että joidenkin vuosien päästä ystävyys muuttuu taas normaaliksi.
Sano suoraan, että ei viitsitä vertailla, kun lapsetkin kuulevat.
Aika moni oppii tuon ikäisenä lukemaan, muistan eskarista että suurin osa lapsista osasi lukea ja vielä paremmin kun käytiin kirjaimia ja äänteitä läpi. Ensimmäisellä luokalla oli kaikilla joku käry miten luetaan tekstiä. Moni lapsi älyää idean kun oppii tunnistamaan kirjaimet ja äänteet.
Mutta itse AP:n pointtiin, niin itse keskustelisin ystävän kanssa. Ei tee lapsille hyvää jos ovat vertailun kohteena jatkuvasti, ei sinun lapselle mutta ei myöskään hänen omalle lapselle.
Minä opin lukemaan nelivuotiaana. Ei siinä ole mitään kummallista.
Kiitos vastauksesta. Olen töissä ja on minulla yksi harrastuskin.
Eikö sinulla itselläsi harmita jos hyvä ystävyyssuhde muuttaa muotoaan ja samalla menee myös lapsen kaverisuhde ikäväksi?
Kyllä se voi niinkin olla, että syvennyn tähän asiaan liikaa.
Ap