Lue keskustelun säännöt.
En jaksa ystävääni, joka pitää lastaan muita parempana
07.01.2020 |
Eli kyse on hyvin pitkäaikaisesta ystäväni, jonka kanssa saimme esikoiset muutaman kuukauden viiveellä. Lapset ovat nyt 4-vuotiaita. Jo vauva-aikana huomasin että ystäväni vertailee paljon meidän lastemme kehitystä. Lapsemme ovat mielestäni aina kehittyneet minun silmääni aika samaan tahtiin, välillä toinen edellä jossain ja toinen jossain. Molemmilla on omat juttunsa missä ovat hyviä ja myös heikkoudet, joissa eivät ole niin vahvoja.
Hiljalleen vuosien varrella minua on alkanut ärsyttämään aika paljonkin ystäväni käytös. Hän vertailee lapsiamme ääneen ja kokoajan käy selväksi, että hän pitää omaa lastaan fiksumpana ja sosiaalisempana kuin minun lasta. Siis saahan sitä ajatella mitä haluaa, mutta suun ei tarvisi käydä samaan tahtiin kuin ajatusten. Jo taaperoaikana ystäväni kehuskeli lapsensa kehityksellä ihan joka kerta. Ymmärrän kyllä ilon siitä kun oma lapsi oppii jotain uutta, mutta hänellä se ilo liittyi aina siihen kun lapsensa oppi jotain etuajassa ja erityisesti ennen minun lasta. Tuolloin aloin kokemaan tilanteet vaikeaksi, sillä oma taaperoni kuunteli jatkuvasti vierellä kuinka "X kehittyy ihan selvästi ikätasoaan edellä tässä ja tässä asiassa, aika hienoa 2-vuotiaalle vai mitä? Eikö olekin erikoista että X osaa jo tätä ja tätä?" Opettelin vaihtamaan aihetta ja yritin olla ottamatta mitenkään henkilökohtaisesti. Hänhän vain iloitsee lapsensa kasvusta!
Ajan myötä kuitenkin tämä ystävän lapsi alkoi itsekin uskoa olevansa "erityinen". Tietysti hän on fiksu ja usein mukavakin lapsi. Mutta hän jo 3-vuotiaana ihan itse osasi verrata osaamisiaan kaverin osaamisiin ja sanoa ne ääneen. Hän osasi jopa itse sanoa, että minä olen älykkäämpi kuin naapurin Meiju. Samaan aikaan hän alkoi "opettamaan" minun lastani (asioissa jotka hän jo osasi) ja puhui hitaasti ja selkeästi lapselleni niin kuin tämä olisi monta vuotta nuorempi häntä. Ajattelin sen olevan vain sosiaalista kypsymättömyyttä, mutta kuukausien aikana aloin oikeasti epäillä että tämä kaverini puhuu lapselleen että minun lapseni on tyhmempi kuin hän.
Otimme etäisyyttä. Lapsenikaan ei halunnut leikkiä ks. lapsen kanssa enää. Meillä on kuitenkin yhteinen kaveripiiri, joten näemme silti, enkä ole mitenkään halunnut täyttä etäisyyttä ottaa. Nyt viimeisin asia oli kun oma lapseni oppi lukemaan ja hänen lapsensa ei ole vielä oppinut. Tämä siis kävi heille ilmi kun tapasimme useamman ystävän kesken ja oma lapseni luki itse kirjaa, ja muut ystäväni kehuivat lasta mukavasti. Nyt kun tapasimme keskenämme (lasten kanssa) niin ystäväni oli ottanut esille kaikki vaikeimmat palapelinsä ja ehdotti jos meidän lapsi haluaisi yrittää niitä tehdä (omani ei ole hyvä palapeleissä) ja sitten sanoi, että ai niin ethän sinä osaa, on meillä niitä helppojakin jossain varastossa varmaan, kun meidän lapsi teki niitä silloin joskus alle 3-vuotiaana. Huoh! Sitten tämän ystävän lapsi kertoi vielä että he nyt opettelevat lukemaan, koska kyllähän hän oppii helposti jos meidänkin lapsi on oppinut.
En vaan enää jaksa. Onko kenelläkään kokemusta tällaisista ihmisistä? Voiko tämä ystävyys enää hyväksi palata? Minä mietin tätä ihan kahdelta kantilta, mitä tuollainen ystävyys tekee omalle lapselle ja kuinka kurjaa on kun tämä ystävän lapsi luulee, että hänen pitää olla aina ensimmäisenä saavuttamassa jokin asia.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Nyt tipahdin. Neljävuotias ja osaa lukea?
MUn muksuni ei ollut neljääkään kun luki ekan sanansa,siitä harjoitteli sitten hilkjalleen ja oisko ollut neljä ja puoli luki ja jopa ymmärsi lukemansa. Eka luokalla piti opee neuvoa antamaan toisenlaisia lukemisia kun ei oikein innostunut enää aapisesta.
Ei siitä pidemmän päälle sen enempää hytyuä ollut,koulu takkuili teininä siinä missä muillakin ja yo jutut rimaa hipoen. On nyt kuiteskin hankkinut hyvän ammatin mutta ei siinä lukutaidon aikaseen oppimisella ole mitään tekemistä. Jotkut vaan oppii kirjaimet ja lukemisen ajoissa. Meillä se tuli kummaltakin puolelta,molemmat opittu jo nelivuotiaina tuo taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin kuuluu pitää omaa lastaan erinomaisena ja parhaana. Sitä en ymmärrä miten se ap:ta noin syö.
Outo ketju, ihmiset vaan irrottivat yhden lauseen ja tulivat pätemään milloin kukakin on oppinut lukemaan :D Ei aikaisin lukemaan oppimisessa ole mitään ihmeellistä, maailmallahan koulu alkaa paljon aikaisemmin kuin Suomessa, joten suurin osa maailman lapsista osaa jo 5-vuotiaana lukea.
Onhan näitä äitejä, tunnen itsekin yhden joka on tosin lievempi tapaus.
Puhuminen äidille, vaikkapa juuri tällaisen räikeän kommentoinnin jälkeen, on varmasti paras keino. Mutta varaudu siihen että hän loukkaantuu eikä 'lainkaan ymmärrä' mistä puhut.
Ikävää sinänsä. Sitä huomaa itsekin väkisin ajautuvansa ajattelemaan kireän kilpailuhenkisesti vaikkei haluaisi. Että katsotaanpa, kyllä minun lapseni vielä näyttää sulle ja sun neropattilapsellesi. Kun vaihtoehto voisi olla ihan normaali rento ystävyys.
Sori, että yleistän, mutta ihmisillä on monillakin tarve olla jossakin asiassa muita parempi. Olipa kyse lapsesta, lemmikistä, veneestä, talosta yms. Elämä perustuu kilpailuun ja voittamiseen. Arvoja, jotka saattavat toimia urheilukisoissa ja katastrofitilanteissa.
MInulle paras keino on selvitä sillä, että myöntelee vaan. Joo, onpa hieno vene ja mahtavaa, että sulla on se. Yleensä ne jutut loppuu aika pian siihen, kun saavat äidillisen päähän taputuksen ja kiitokset "hyvästä työstä". Ikuisia lapsia, joita ei ole koskaan missään kunnolla kannustettu ja kehuttu ja kiitosta kerjätään vaikka itseään sekä omaisuuttaan kehumalla.'
Muutenkin tyhmyyden ääressä on aina avuton. Se on vitsaus, jolle ei voi mitään. On hyväksyttävä se, että on itse fiksumpi ja opettelee kestämään kaikenlaisia selittäjiä. Jopa ystävissäkin. (Ovatko oikeasti ystäviä mitataan myös ajassa, eikä siinä että oli joskus ystävä. Sekin on asia, jossa suhde muuttuu kahden välillä)
Lasten kustannuksella kisailu on moraalisesti arveluttavaa, josta kärsivät myös lapset . Kaikkien lapset! Näin ollen sinun sijassasi ottaisin asian lyhyesti ja napakasti puheeksi ja toteaisin omaa lastani koskevan vähättelyn hetkellä yksinkertaisesti, että ymmärrätkö että puhut minun rakkaasta lapsestani. Hän on minulle täydellinen juuri niin kuin on ja rakastan lastani sellaisena, joka hän on.
Tämän opin mummoltani, jonka piti vaientaa äitiäni koskeva arvostelu 1950-luvulla. Mummoni naapurin rouva oli sitä mieltä, että hänen lapsensa on kaikessa hyvä. Mummoni oli järkevä ja oikeamielinen nainen ja lopulta sai mittarinsa täyteen ihan samanlaisista puheista kuin sinun ystäväsi nyt harrastaa. Ja naapuri todellakin sulki suunsa ymmärtäen, että meni liian pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin kuuluu pitää omaa lastaan erinomaisena ja parhaana. Sitä en ymmärrä miten se ap:ta noin syö.
Äidin ei kuulu opettaa lapselleen, että muut ovat häntä tyhmempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kuuluu pitää omaa lastaan erinomaisena ja parhaana. Sitä en ymmärrä miten se ap:ta noin syö.
Äidin ei kuulu opettaa lapselleen, että muut ovat häntä tyhmempiä.
Fiksu lapsi hoksaa sen itsekin😂 Elämässä osa on tyhmempiä, osa viisaampia. Vaikka kuinka tasapäistettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin kuuluu pitää omaa lastaan erinomaisena ja parhaana. Sitä en ymmärrä miten se ap:ta noin syö.
Olen opettajan lapsi ja oppinut lapsuudestani asti sen, ettemme ole äidin mielestä yhtään sen erinomaisempia ja parempia kuin muutkaan lapset. Se teki äidistäni realistisemman meitä lapsiaan kohtaan ja hillitsi suuria odotuksia, joten olen saanut kasvaa rauhassa ilman äidin suuria odotuksia ja kuvitelmia. Mutta kuulin kyllä tuhannet tarinat vanhemmista, jotka luulivat että heidän lapsensa on erinomainen ja paras. Sellaisten harhaluulojen seassa on vaikea keskustella lapsen parhaasta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tipahdin. Neljävuotias ja osaa lukea?
Ei ole mitenkään ihmeellistä. Oppi meidänkin muksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan kirurgit ja Mensan jäsenet on jo niin nähty. Nyt palstalla muotina on mammat, joiden lapset ovat oppineet lukemaan ennen eskaria. Juu ja onhan heitä, mutta jotenkin outoa, että juuri nämä kaikki leikki-ikäiset lukutoukat ovat av-mammojen lapsia.
Eiköhän täällä palstaile porukkaa aika laidasta laitaan, eikä vain yhtä (sinun näkemyksesi mukaisesta) tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Palstan kirurgit ja Mensan jäsenet on jo niin nähty. Nyt palstalla muotina on mammat, joiden lapset ovat oppineet lukemaan ennen eskaria. Juu ja onhan heitä, mutta jotenkin outoa, että juuri nämä kaikki leikki-ikäiset lukutoukat ovat av-mammojen lapsia.
Yleensä semmoiset lapset jotka on aina vanhempien tiellä oppii lukeen aikaisin syystä ettei ole muutakaan tekemistä. Itse olin tämmöinen ja pari kaveria myös. Vanhemmat jakso ylistää meidän rauhallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukemaan toki voi oppia nuorenakin. Mutta se luetun ymmärtäminen..
Ystävälläsi on kompleksi itsestään ja nyt pitää päteä lapsensa kautta. Lapsella on karu elämä edessään äitinsä unelmien ja tavoitteiden toteuttajana. Jo nyt kova lukemaan opettelu kotona menossa. Ettei tuo äiti kodin seinien sisällä vähän hermostukin, kun harjoituksista huolimatta lapsi ei opi? Sääli käy lasta, jonka täytyy olla äitinsä itsetunnon jatke.
Ottaisin etäisyyttä, enkä kävisi mitään keskusteluja ainakaan. Ei ihmisiä yleensä voi muuttaa, varsinkaan, kun syy johtuu syvällä psyykessä olleessa vajeessa. Tuo hänen lapsiparkansa kasvatetaan nyt kieroon, eikä sinun pidä antaa lapsesi olla maalitauluna. Neutraalin ystävällinen kohtelu puoleltasi ok, mutta älä hakeudu kyläilykontaktiin enää, on neuvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisitte tavata ilman lapsia jatkossa, ja puhut muusta kuin lapsista? Ärsyttävä tilanne.
viskaa sen akan laps menemään
sex
Ystävyyksiä tulee ja menee. Miksi takertua väkisin ihmiseen joka ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin etäisyyttä paaljon enemmän. Kuinka kurjalta ja itsetuntoa syövältä tuollainen kuulostaa omasta lapsesestasi? Ajattele häntä. Tottakai harmittaa, mutta jos tilanne on tämä niin se on. Ihmiset muuttuvat ja on elettävä tilanteen mukaan.
Hankkiudu eroon ihmisistä, joiden seura tuntuu ikävältä. Toki voit ensin yrittää hyvällä, mutta jotenkin kuulostaa että hän on omassa erinomaisesssa maailmassaan, johon ei juttelut auta.
Samaa mieltä. Kissan nostamisessa pöydälle on aina se riski, että kaverisi kääntää asian itselleen ja yhteiselle tuttavapiirillenne niin, että olet katkera ja kateellinen hänen lapsestaan.
Itsellä oli isä jolle olin " pokaalilapsi" eli ajatteli tosi paljon suoritusten kautta, en tiedä miten nuorena kuulin ekan kerran että pitäis mennä yliopistoon niinkuin muutkin suvusta.
En näe suoristusten ylikorostamisessa yhtään mitään hyvää, tuo paineita sekä tunteen että kelpaa vain menestyksen kautta. Yhäkin isä kelpuuttaa vain ihmiset joilla on hienot tittelit. Lastenlasten koulumenestyskin kiinnostaa enemmän kuin muut kuulumiset ja persoona. Suvussa myös näitä " lätkävanhempia" jotka ottavat junnujen menestyksen kohtuuttoman vakavasti, pitää olla huippu- urheilija.
Viisivuotiaan pitää saada leikkiä ja mennä lapsena muiden joukossa ja tukea reiluissa kaverisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli isä jolle olin " pokaalilapsi" eli ajatteli tosi paljon suoritusten kautta, en tiedä miten nuorena kuulin ekan kerran että pitäis mennä yliopistoon niinkuin muutkin suvusta.
En näe suoristusten ylikorostamisessa yhtään mitään hyvää, tuo paineita sekä tunteen että kelpaa vain menestyksen kautta. Yhäkin isä kelpuuttaa vain ihmiset joilla on hienot tittelit. Lastenlasten koulumenestyskin kiinnostaa enemmän kuin muut kuulumiset ja persoona. Suvussa myös näitä " lätkävanhempia" jotka ottavat junnujen menestyksen kohtuuttoman vakavasti, pitää olla huippu- urheilija.
Viisivuotiaan pitää saada leikkiä ja mennä lapsena muiden joukossa ja tukea reiluissa kaverisuhteissa.
Erittäin hyvä kirjoitus.
Valitettavasti moni äiti uskoo ihan vilpittömästi, että oma lapsi on parempi kuin muiden lapset. Jos tähän vielä yhdistetään tiedostamaton taipumus oman korostaa uskomaansa oman lapsen erinomaisuutta, niin tilanne on juuri AP kuvailema.
Jos asiasta puhuu tuollaisen äidin kanssa, niin hän ei ymmärrä mistä häntä kritisoidaan, ja hyvin todennäköisesti ottaa tästä itseensä, uskoo toisen olevan kateellinen, kun hänen lapsensa ei ole samalla tasolla. Jos taas osoittaa tälle äidille, että itse asiassa tämän lapsi ei ole niin etevä, niin silloin esiin voi tulla tiikeriemo joka raivostuu lapsensa kritisoimisesta.