Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Jos naiset lopettaisivat synnyttämisen ja hoivaamisen, päättäjät heräisivät. Miksi vain alistumme?
Me naiset ja äidit emme muuten saa arvostusta!!
Aika moni nainen on jo lopettanut synnyttämisen. Järkivalinta tässä ajassa. Meillä on vain yksi elämä ja nainen voi karrikoidusti ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa päättää siitä, mihin elämänsä haluaa käyttää.
Minä väitän, että harkitusti lapsettomaksi jääminen vaatii enemmän rohkeutta kuin se, että pukkaa ikään kuin vakiona lapset ulos ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa. Naiset eivät jää lapsettomiksi siksi, etteivät kuulisi biologisen kellon tikitystä (=Väestöliiton virallinen kanta lapsikadon syistä) vaan siksi, että lasten saaminen ei tänä päivänä ole naiselle kannattavaa.
Painostus alatiesynnytykseen johtuu vain ja ainostaan siitä, ettei naista edelleenkään laajassa mittakaavassa nähdä rationaaliseen päätöksentekoon kykenevänä ja itsemääräämisoikeuden omaavana. Jos miehet synnyttäisivät, alatiesynnytykset olisivat takuuvarmasti historiaa.
No ei ollut synnytys kummoinen juttu. Tänä itsensä ylittämisen ja ekstremeurheilun aikana se on ihan samaa kamaa: mindfulness, itsensä hallinta, hyvä lihaskunto, tunteiden balanssi... Synnytys on nimenomaan muotia.
Sen sijaan pidän lasten hankkimista rohkeana. Valinta lapsettomasta elämästä on rohkea, sillä lapsia on pidetty niin selvyytenä. Mutta tänä päivänä vielä rohkeampaa on valita elämä jossa on lapsia. Se tarkoittaa muiden ajattelemista ja pitkälle katsomista. Se on kuin istuttaisi puun.
Synnytys on pienenpieni hetki vanhemmuuden polulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hammaslääkäripelkoa ymmärretään, synnytyspelkoa ei. Tätä en ole koskaan tajunnut. Onhan nyt synnytys aika paljon rajumpi kuin mikään hammaslääkärikäynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Minulla on neljä todella läheistä naispuolista ystävää, joilla on lapsia. Kaksi on sanonut minulle (pienessä humalatilassa) sen, etteivät kadu lapsiaan mutta että olisivat varmasti vähintään yhtä onnellisia ilman lapsia. Kaikki sanovat, että elämä olisi ollut huomattavasti helpompaa ilman lapsia.
Kaikki ystäväni ovat korkeakoulutettuja, hyvissä töissä ja muutenkin asiat ovat mallillaan. Kaikki ovat eronneet lastensa isistä ja kaikki kantavat lapsistaan pääasiallisen kasvatusvastuun siksi, että isät eivät sitä ole halunneet kantaa. Isät hoitavat lapsia viikonloppuisin huomioimatta sitä yhtä isää, joka alkoholisoitui jo ennen eroa ja eron jälkeen tappoi itsensä.
Itse en ole kokenut lasten hankkimista vaivan arvoiseksi. Päätin lopullisesti halustani jäädä lapsettomaksi tajutessani sen, että joutuisin pelkopolille käännytettäksi sektion saadakseni.
Tottakai elämä olisi helpompaa ilman lapsia...? Se olisi myös helpompaa ilman työtä / lemmikkiä/ miestä / eräitä sukulaisia / omakotitaloa jne jne jne. Mutta elämisen arvoista? Nää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iänkaikkisesti keskustelu jatkuu. Kumma, ettei tuossa jutussa taas kerran vieläkin voimakkaammin syyllistetty naisia siitä, että he haluavat päättää itse sen, millaisia riskejä ottavat elämässään.
Joka tapauksessa kiitos naisia halventavan nykykäytäntöntömme, täällä yksi kokonaan lapsettomaksi jäänyt nelikymppinen. Vähintäänkin omalla kustannuksella pitäisi olla mahdollista valita synnytystapansa.
Suomessa laki estää monissakin asioissa sen että henkilö ei saa päättää itse millaisia riskejä ottaa: työsuojelulaki esimerkiksi kieltää kiipeilemästä liian korkealla katolla ilman turvavarusteita vaikka itse haluaisi riskin työntekijä ottaakin, jopa kotona on kielletty tekemästä vaikka mitä lain säädännöllä, et saa edes asentaa itsellesi sähköpistorasiaa itse vaikka katsoisit tarkat ohjeetkin ja tuohan on varsin yksinkertainen ja helppo homma. Puhumattakaan kiukaan asentamisesta. Et saa edes ajaa autollasi yksin moottoritiellä niin kovaa kuin haluat vaikka tiellä ei liikkuisi ketään muuta ja vaikka samanlaisella tiellä Saksassa saat ajaa ruuhkaisessa liikenteessä 250km/h kuten muutkin. Lääketieteellisiin toimenpiteisiin etenkin leikkauksiin liittyy paitsi henkilön itse sietämä riski myös lääkärin etiikka ja vieläpä jos riski koskee sekä naista itseään että syntyvää lasta niin ei sitä voida jättää yksin maallikon oman harkinnan valtaan ja etenkin kun se sektio maksetaan vielä julkisista rahoista, ei turhiin leikkauksiin ole varaa ja leikkausjonoissa on ihmisiä odottamassa oikeasti tarpeellisiakin leikkauksia.
Alatiesynnytys voidaan toteuttaa täysin kivuttomasti kunhan kivunlievitystä toteutetaan kunnolla anestesiologia toimesta, epiduraali riittävän vahvana, voidaanhan epiduraalissa vaikka tehdä keinonivelleikkaus ja sahata luuta ilman että potilas tuntee yhtään mitään.
Niin voitaisiin, mutta Suomessa ei niin tehdä. Aivan viimeistään ponnistusvaiheessa pitää olla ilman epiduraalia tai spinaalia. Pudendaalipuudutuksen voi saada, mutta se on hyvin tehoton. Myös tikkaus tehdään poikkeuksetta paikallispuudutuksessa, joka ei yhtään mitään auta.
No meillä ainakin ihan tavallisessa maakuntakeskussairaalassa vaimo sai sellaisen epiduraalin että ei tuntenut yhtään mitään ponnistusvaiheessa, ei tuntenut supistuksia eikä voinut niistä katsoa milloin pitää ponnistaa vaan katsoi supistukset monitorista, jolla seurataan supistuksia ja sikiön sykettä. Vaimon oli tätä toki itse helppo katsoa kun on lääkäri itsekin kuten minäkin, ei meillä ainakaan anestesiologi lääkärikollegalleen kehdannut laittaa liian vähäistä epiduraalia kun toinen kollega puolisona vielä mukana synnytyksessä, tiesi varmaan että jos mitään kipua ilmenisi niin anestesiologia pyydettäisiin heti paikalle uudestaan korjaamaan tilanne. Episiotomia tarvittiin, vauva ulos siististi ilman mitään repeämiä tms. ja siistit tikit ilman kipua mukavan ja ammattitaitoisen kätilön toimesta, onneksi kätilö vaihtui jossain kohden vuoron vaihtuessa, edellinen oli varsin m.ulkun oloinen, vaikka vaimosta se oli ok, minulle kävi rutisemaan kun tsekkasin vaimon papereita siinä olisiko siellä mitään huomionarvoista joka olisi mennyt arvon kätilöillä ohi, lääkäriä ei synnytyksessä tarvittu, paitsi olinhan minä siinä lääkärinä, mutta en töissä, toki itse synnyttäjänä oleva lääkäri omalta osaltaan osasi seurata että synnytys etenee hyvin, ongelmitta ja kivutta kuten minäkin ja näin menikin, toki halusin vaimoni sairauskertomuksesta silti tarkastaa että siellä ei ole mitään erityistä mikä pitäisi ottaa huomioon ja tietenkin minulla tähän vaimon lupa on, ei siellä mitään yllätysklamydioita ollut odotettavissakaan. Alatiesynnytys voidaan toteuttaa kivutta, toki muistan jo synnytysosastojaksolta kandina että ei siihen yleensä pyritä jostain syystä, mutta eivätpä synnyttäjät sitä erityisemmin pyydäkään, ehkä eivät osaa pyytää ja eihän sitä erikseen tietysti tarvitse potilaan pyytää vaikka polven tähystykseenkään että tunto poistetaan kokonaan. Mutta ei sen kivun poistamiseksi tarvita sektiota vaan anestesiologi riittää. Ilmeisesti synnytyskipua pidetään hyödyllisenä kipuna siten että synnytys etenee varmemmin ja nopeammin kivun kanssa luonnostaan.
Minulla ensimmäisessä synnytyksessä pantattiin epiduraalia siinä pelossa, että se hidastaisi avautumista. Sain sen kuitenkin heti kun kerroin, etten enää kestä kipua, näin oli neuvottu. Seuraavissa kolmessa synnytyksessä kätilöt ovat itse ehdottaneet spinaalia vaikken sitä olisi erityisesti vielä kaivannut, mutta kun kohdallani on nopeuttanut avautumista niin olisi kai tyhmää olla ottamatta. Ja kun liikkuminenkin on onnistunut jotenkin puudutteista huolimatta. Joku kun sinulle kommentoi, että täytyy olla lääkärimies paikalla, jotta puudutetaan niin taitaa riippua kovasti muistakin asioista se. Myös ilman vaurioita eikä mitään pissankarkailu- tai messuhallivaivoja. En ole kyllä yhtään kaivannut synnytyskeskusteluja av:ssa, halveksiva asenne on nimenomaan alatiesynnyttäneitä kohtaan eikä synnytyspelkoisia. Sitä paitsi kuka muka ei pelkäisi synnytystä...
En halveksi millään tavoin synnyttäneitä mutta ihmettelen sitä että ainakin jotkut alatiesynnyttäjät haluavat kieltää sen että sektion saisi halutessaan. Miksi. Miten se on keltään pois jos se olisi valinnaista. Riskit ovat tiedossa ja niistä lääkäri kyllä kertoo. Olen sitä mieltä että Suomen kaltaisessa valtiossa se on kuitenkin ammattilaisille ihan normileikkaus joka osataan. Jos taas rahasta on kyse niin kyllä sitä turhempaankin laitetaan. Olisin valmis myös maksamaan hinnanerotuksen. On vaan tyhmää joutua pelkopolille kyykytettäväksi kuukausitolkulla.
Puhutaan sektion kalleudesta, mutta mitähän mahtaa maksaa pelkopolit, mahdolliset aiheutuneet vammat äidille (vaikka huonosti niitä tunnutaan hoitavan), alatiesynnytyksen vammauttama lapsi.. yms..
Suuniteltu sektio on noin 1000 euroa kalliimpi kuin ns normaali alatiesynnytys. Lääkärin paikalla käynti alatiesynnytyksessä nostaa heti hintaa satasilla ja esim imukuppisynnytys on hinnaltaan jo suunnitellun sektion arvoinen.
Voi kysyä kuinka paljon maksaa alatiesynnytyksen jälkeinen nukutuksessa tehty kolme tuntia kestänyt alapään korjausleikkaus tai viikon kestänyt synnytyksen käynnistys osastolla joka sitten vielä päätyy usein siihen imukuppiin tai kiireelliseen tai hätäsektioon?
Ja jos kerran sairaalassa on henkilökunta paikalla niin eikö se ole parempi ettå tekevät jotain eivätkä he vain istuskele siellä vai sekö maksaa vähemmän olla tyhjän panttina kun menipå taas niin kuin piti ettå ei tehty millään sektiota kun synnyttåkööt vaikka pallon alakautta mutta mehän ei leikata?
Muttan naisella ja hänen terveydellään, elåmänsä laadulla ja toimintakyvyllään ei ole mitäån arvoa. Naisia pidetään lehminä joita voi repiä miten vaan eikä jäävistä jäljistä ja vammoista välitetä mitään kunhan saadaan revittyä lapsi alakautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla se pelottelutapaaminen kyllä vain vahvisti sektiopäätöstä. Kerrottiin mm. että ensisynnyttäjä repeää alatiesynnytyksessä lähes varmasti, ja myös kivunlievitystoiveeni paljastuivat epärealistisiksi. Ja tämän käynnin tarkoitus oli siis pelotella pois sektiotoiveesta - millaistakohan tietoa olisi annettu, jos tavoite olisi ollut antaa mahdollisimman puolueetonta tietoa eri menetelmistä?
Musta on niin ihmeellistä, millaisia nössöjä länsimaiset naiset nykyään on.
Jos katsoo tätä maailmaa ja kuinka paljon täällä on ihmisiä, niin ei se synnyttäminen nyt NIIIN ihmeellistä voi olla. Ja jos katsoo ympärillä olevia naisia, erityisesti äitejä, niin näyttääkö että joka toinen on täysin tolaltaan ja lopullisesti tuhoutunut alatiesynnytyksen takia?
Vähän realismia peliin. Ei ole niin vaikeaa synnyttää, ja jos on, niin voi jäädä lapsettomaksi. Toki siis oikeat syyt erikseen, pehmoperseen synnytyspelko ei ole mikään oikea syy.
Yksikään nainen missään maassa ei ole nössö. Nössöys on ihan miehinen ominaisuus. Ja siinä ei ole mitään nössöä ettå pelkää törkeää kipua ja saa vielä osakseen vähättelyä, nössöttelyä ja pilkkaa.
Naiset ovat aivan käsittämättömiä jumalia, he luovat kaikki ihmiset ja melkein kuoltuaan ensimmäisen synnytykseen löytävät rohkeuden mennä se helvetti läpi toisen tai useammankin kerran kun jos nainen jostain syystä lapsia haluaa niin itsehän se sekin pitåä tehdä, miehistä ei ole mihinkään.
Ja nainen on tämän maailman tärkein ihminen ja hånellä ei ole oikeutta saada haluamaansa synnytystapaa kun hänestä kuitenkin tulee koko maailma? Nainen ei saisi Suomessakaan aiheuttaa mitään kuluja, veroeurot kyllä kelpaa, mutta tehkää ....kele jalkoväleistänne niitå vauvoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektion ja alatien perimmäisin ero on siinä, että alateitse voi synnyttää ilman yhtäkään haavaa tai tikkiä, sen jälkeen voi olla käytännössä saman tien elämänsä kunnossa ( varsinkin jos ei ole ollut lääkkeitä mukana, se hormoniryöppy on käsittämätön), pystyy heti hoitamaan vauvaa, voi nostaa ja kantaa, eikä siitä jää mitään riskejä seuraaviin raskauksiin.
Toki alatiessä voi mennä moni asia pieleenkin, mutta itselläni on mennyt käytännössä kolme synnytystä noin.
Sektiossa puolestaan tehdään aina yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, koska sitä nyt sattuuneesta syystä ei voi tehdä tähystyksenä.
Sektiossa tulee AINA suuria haavoja ja niihin tikkejä ja siitä jää aina arpikudosta myös kohtuun, joka ei aiheuta riskejä ensimmäiselle vauvalle, mutta jo seuraavalla on 8-kertainen kohtukuoleman riski verrattuna alatiesynnytyksen jälkeisiin raskauksiin. Kohdun repeämisen riski puolestaan kasvaa joka raskauden myötä merkittävästi sektion jälkeen.
Naiset täällä selittää ottavansa itse riskinsä, mutta oikeasti muuten vaan sektion haluavat ottavat ne riskit tuleville lapsillensa.
Sain alatiesynnytyksessä III-asteen repeämät kohdunsuulta sulkijalihakseen asti. Lapsi syntyi yöllä kahden maissa ja vietiin vauvalaan. Minut jätettiin synnytyssaliin odottamaan korjausleikkausta. Jalkani sidottiin nilkoista kiinni koska piti olla täysin liikkumatta, katetroitiin ja leikkaussaliin pääsin aamuyhdeksältä. Leikkaus kesti neljä tuntia, heräämössä sektioäideille tuotiin vauvat mutta minulle ei koska piti edelleenkin olla liikkumatta alapäästä. Tikkejä tuli 67, kolmeen eri kerrokseen. Leikkauksesta jäi arpikudosta emättimeen, kohdunsuulle ja välilihaan . Pyörällä ajaminen on edelleenkin hankalaa. Osastolla jouduin olemaan viikon, fysioterapiassa kävin puolitoista vuotta. Sulkijalihasta vahvisteltiin sähköimpulsseilla ja sain synnytys kiellon alateitse. Älä vaan tule sanomaan että alatiesynnytyksistä toipuu nopeammin, äläkä vähättele meitä "perse estä räjähtäneitä". Terveydenhuollon "ammattilaiset" vähättelevät tätä asiaa jo tarpeeksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Jos naiset lopettaisivat synnyttämisen ja hoivaamisen, päättäjät heräisivät. Miksi vain alistumme?
Me naiset ja äidit emme muuten saa arvostusta!!
Aika moni nainen on jo lopettanut synnyttämisen. Järkivalinta tässä ajassa. Meillä on vain yksi elämä ja nainen voi karrikoidusti ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa päättää siitä, mihin elämänsä haluaa käyttää.
Minä väitän, että harkitusti lapsettomaksi jääminen vaatii enemmän rohkeutta kuin se, että pukkaa ikään kuin vakiona lapset ulos ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa. Naiset eivät jää lapsettomiksi siksi, etteivät kuulisi biologisen kellon tikitystä (=Väestöliiton virallinen kanta lapsikadon syistä) vaan siksi, että lasten saaminen ei tänä päivänä ole naiselle kannattavaa.
Painostus alatiesynnytykseen johtuu vain ja ainostaan siitä, ettei naista edelleenkään laajassa mittakaavassa nähdä rationaaliseen päätöksentekoon kykenevänä ja itsemääräämisoikeuden omaavana. Jos miehet synnyttäisivät, alatiesynnytykset olisivat takuuvarmasti historiaa.
No ei ollut synnytys kummoinen juttu. Tänä itsensä ylittämisen ja ekstremeurheilun aikana se on ihan samaa kamaa: mindfulness, itsensä hallinta, hyvä lihaskunto, tunteiden balanssi... Synnytys on nimenomaan muotia.
Sen sijaan pidän lasten hankkimista rohkeana. Valinta lapsettomasta elämästä on rohkea, sillä lapsia on pidetty niin selvyytenä. Mutta tänä päivänä vielä rohkeampaa on valita elämä jossa on lapsia. Se tarkoittaa muiden ajattelemista ja pitkälle katsomista. Se on kuin istuttaisi puun.
Synnytys on pienenpieni hetki vanhemmuuden polulla.
Ihmiskuntaa (myös nykyistä Suomea) katsoessani minä tunnen tekeväni hyvän teon jättämällä lapset tekemättä. Suojelen syntymätöntä lastani maailman vääryyksien näkemiseltä ja teen samalla hyvää itselleni siksi, ettei minun tarvitse kantaa ikuista huolta jälkikasvuni selviytymisestä tässä raadollisesta maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektion ja alatien perimmäisin ero on siinä, että alateitse voi synnyttää ilman yhtäkään haavaa tai tikkiä, sen jälkeen voi olla käytännössä saman tien elämänsä kunnossa ( varsinkin jos ei ole ollut lääkkeitä mukana, se hormoniryöppy on käsittämätön), pystyy heti hoitamaan vauvaa, voi nostaa ja kantaa, eikä siitä jää mitään riskejä seuraaviin raskauksiin.
Toki alatiessä voi mennä moni asia pieleenkin, mutta itselläni on mennyt käytännössä kolme synnytystä noin.
Sektiossa puolestaan tehdään aina yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, koska sitä nyt sattuuneesta syystä ei voi tehdä tähystyksenä.
Sektiossa tulee AINA suuria haavoja ja niihin tikkejä ja siitä jää aina arpikudosta myös kohtuun, joka ei aiheuta riskejä ensimmäiselle vauvalle, mutta jo seuraavalla on 8-kertainen kohtukuoleman riski verrattuna alatiesynnytyksen jälkeisiin raskauksiin. Kohdun repeämisen riski puolestaan kasvaa joka raskauden myötä merkittävästi sektion jälkeen.
Naiset täällä selittää ottavansa itse riskinsä, mutta oikeasti muuten vaan sektion haluavat ottavat ne riskit tuleville lapsillensa.
No mulla kohtukuoleman riski toteutui jo ekassa raskaudessa. Siksi halusin seuraaville sektiot, koska pelkäsin heidänkin joko kuolevan tai vammautuvan synnytyksessä. Elämä on riskejä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Jos naiset lopettaisivat synnyttämisen ja hoivaamisen, päättäjät heräisivät. Miksi vain alistumme?
Me naiset ja äidit emme muuten saa arvostusta!!
Aika moni nainen on jo lopettanut synnyttämisen. Järkivalinta tässä ajassa. Meillä on vain yksi elämä ja nainen voi karrikoidusti ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa päättää siitä, mihin elämänsä haluaa käyttää.
Minä väitän, että harkitusti lapsettomaksi jääminen vaatii enemmän rohkeutta kuin se, että pukkaa ikään kuin vakiona lapset ulos ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa. Naiset eivät jää lapsettomiksi siksi, etteivät kuulisi biologisen kellon tikitystä (=Väestöliiton virallinen kanta lapsikadon syistä) vaan siksi, että lasten saaminen ei tänä päivänä ole naiselle kannattavaa.
Painostus alatiesynnytykseen johtuu vain ja ainostaan siitä, ettei naista edelleenkään laajassa mittakaavassa nähdä rationaaliseen päätöksentekoon kykenevänä ja itsemääräämisoikeuden omaavana. Jos miehet synnyttäisivät, alatiesynnytykset olisivat takuuvarmasti historiaa.
No ei ollut synnytys kummoinen juttu. Tänä itsensä ylittämisen ja ekstremeurheilun aikana se on ihan samaa kamaa: mindfulness, itsensä hallinta, hyvä lihaskunto, tunteiden balanssi... Synnytys on nimenomaan muotia.
Sen sijaan pidän lasten hankkimista rohkeana. Valinta lapsettomasta elämästä on rohkea, sillä lapsia on pidetty niin selvyytenä. Mutta tänä päivänä vielä rohkeampaa on valita elämä jossa on lapsia. Se tarkoittaa muiden ajattelemista ja pitkälle katsomista. Se on kuin istuttaisi puun.
Synnytys on pienenpieni hetki vanhemmuuden polulla.
Hienosti sanottu! Vaikka oma synnytyskokemukseni oli rankka, katson taaksepäin neutraalisti. Hyvin pieni osa vanhemmuuden matkallani, mikä ajansaatossa on Muuttunut traumaattisesta ja ahdistavasta muistosta yhdeksi kokemukseksi, joka muutti käsitystä itsestäni paremmaksi - vahvaksi voimakkaaksi naiseksi. Toki kokisin sektiosynnyttäneenäkin varmasti näin, suurin työ se lapsen kantaminen kuukausia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelottaa...? Kipu vai?
Kaikki se peppu-seksi.
Mä kävin pelkopolilla. Ilmoitin ey suurin pelko on paha repeäminen.
Lääkäri teki alatutkimuksen, ei kysynyt mitäön toiveita synnytyksen suhteen. Tiuskaisi vaan vihaisesti että hänen kaveri synnytti just 5kg lapsen alateitse, ja kyllä minua harmittaa jos tämä päättyy sektioon.
Luin kanta.fi myöhemnin kirjaillut suunnitelmat:
-joustamaton kudostyyppi
-määrätään epiduraali sekä spinaali
Wtf!!!
Pelkään repeämistä. Määrätään puudutettavaksi niin että kaikki tunto häviää ja en edes tunne jos repeän.
Samalla kirjataan tuo asia kudostyypistäni.
Soitin kauhuissani sairaalaan ja VAADIN sen sektion. Ei ole kaduttanut.
Siinä oli ihminen oikealla alalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee rajua tekstiä: se nainen joka vielä tänä päivänä synnyttää, on.... yksinkertainen.
Naisen koko elämä menee pilalle ja näistä asioista on puhuttu jo kauan! Koko kroppa menee rikki, imetys kestää pahimmillaan monta vuotta, mies liki poikkeuksetta pettää ja jättää, lapsista tulee kiittämättömiä, suku painostaa, yhteiskunta kyttää ja tekee lasuja mitä pienimmistä asioista... Samaten se, että lapsesta kasvaisi hyvin koulutettu aikuinen, ei takaa hänelle taloudellisesti turvattua elämää. Vakituisia työpaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole. Minäkin olin omien porukoideni elätettävänä 27-vuotiaaksi asti, en saanut millään töitä. Minä, KTM ja kohta KTT.
En ymmärrä miksi kukaan 2020-luvun nainen vapaaehtoisesti tekisi lapsia.
Synnyttäneet saavat ne työpaikat.
Tulen surulliseksi tästä keskustelusta. Maalatte kuvaa että kaikkien alateitse synnyttäneiden naisten alapäät on revenneet kappaleiksi tuoden mukanaan yhdyntäongelmat ja pidätyskyvyn menettämisen.
Fakta on ehkä se että valtaosa repeää ja kaikki sektioidut saavat haavan vatsaansa. Pelottavin ero tuntuu olevan haavan sijainti.
Valtaosa jääkiekkoa harrastavistakin loukkaantuu riskialttiissa lajissa. Harva kuolee tai saa pysyviä vammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla se pelottelutapaaminen kyllä vain vahvisti sektiopäätöstä. Kerrottiin mm. että ensisynnyttäjä repeää alatiesynnytyksessä lähes varmasti, ja myös kivunlievitystoiveeni paljastuivat epärealistisiksi. Ja tämän käynnin tarkoitus oli siis pelotella pois sektiotoiveesta - millaistakohan tietoa olisi annettu, jos tavoite olisi ollut antaa mahdollisimman puolueetonta tietoa eri menetelmistä?
Musta on niin ihmeellistä, millaisia nössöjä länsimaiset naiset nykyään on.
Jos katsoo tätä maailmaa ja kuinka paljon täällä on ihmisiä, niin ei se synnyttäminen nyt NIIIN ihmeellistä voi olla. Ja jos katsoo ympärillä olevia naisia, erityisesti äitejä, niin näyttääkö että joka toinen on täysin tolaltaan ja lopullisesti tuhoutunut alatiesynnytyksen takia?
Vähän realismia peliin. Ei ole niin vaikeaa synnyttää, ja jos on, niin voi jäädä lapsettomaksi. Toki siis oikeat syyt erikseen, pehmoperseen synnytyspelko ei ole mikään oikea syy.
Tai sitten länsimaiset naiset arvostavat itseään, eivätkä suostu tekemään mitä sinun kaltaisesi muulit, vaan käskevät ja pitävät totuutena?
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäripelkoa ymmärretään, synnytyspelkoa ei. Tätä en ole koskaan tajunnut. Onhan nyt synnytys aika paljon rajumpi kuin mikään hammaslääkärikäynti.
Niinpä. Kun menee hammaslääkäriin niin melkein odotusaulassa jo pistetään puudutus ja koko ajan kysellään että eihän satu?
Synnytyksessä kettuillaan jos kehtaa pyytää kivunlievitystå ja sitä pantataan viimeiseen asti ja missään vaiheessa sitä.ei tarjota jos itse ei tiedå että siinä kohtaa voisi käyttåä toisenlaista puudutetta. Tahallaan rääkätään mikä keretåän.
Kipu ei jalosta ketåän eikä missään. Itse sain toiselta epiduraalin loppuvaiheessa ja se auttoi ja pystyin ponnistamaan kunnolla ja lapsi syntyi pirteänä ja pystyin iloitsemaan heti vauvasta. Toiselta ei tahallaan annettu puudutusta ja tuska oli järkyttävä enkä tiennyr koko alavartalon kivusta mistä kohtaa pitäisi ponnistaa, lapsi syntyi velttona ja happiarvoja mittailtiin, itse olin kivusta kankea ja järkyttynyt enkä olisi halunnut sen aiheuttajaa eli lasta syliini ollenkaan eli pantakkaa puudutusta ja pilatkaa äiti-lapsikiintymyssuhteen synty.
Vierailija kirjoitti:
Tulen surulliseksi tästä keskustelusta. Maalatte kuvaa että kaikkien alateitse synnyttäneiden naisten alapäät on revenneet kappaleiksi tuoden mukanaan yhdyntäongelmat ja pidätyskyvyn menettämisen.
Fakta on ehkä se että valtaosa repeää ja kaikki sektioidut saavat haavan vatsaansa. Pelottavin ero tuntuu olevan haavan sijainti.
Valtaosa jääkiekkoa harrastavistakin loukkaantuu riskialttiissa lajissa. Harva kuolee tai saa pysyviä vammoja.
Vuoden sisällä synnytyksestä alateitse synnyttäneet ja heidän puolisonsa ovat tyytyväisempiä seksielämäänsä. Ero ei ole suuri. Joten naiset tuskin menevät täysin pilalle kummallakaan tavalla noin keskimäärin. Siksikin typerää luetella vain kaikki kamalimmat esimerkit alatiesynnytyksistä ja romanttisimmat esimerkit sektioista. Typerää.
Vierailija kirjoitti:
Tulen surulliseksi tästä keskustelusta. Maalatte kuvaa että kaikkien alateitse synnyttäneiden naisten alapäät on revenneet kappaleiksi tuoden mukanaan yhdyntäongelmat ja pidätyskyvyn menettämisen.
Fakta on ehkä se että valtaosa repeää ja kaikki sektioidut saavat haavan vatsaansa. Pelottavin ero tuntuu olevan haavan sijainti.
Valtaosa jääkiekkoa harrastavistakin loukkaantuu riskialttiissa lajissa. Harva kuolee tai saa pysyviä vammoja.
Jos penis olisi pään sijaan vaurioiden kohde, jääkiekkoa pelaisivat vain naiset.
Vierailija kirjoitti:
Tulen surulliseksi tästä keskustelusta. Maalatte kuvaa että kaikkien alateitse synnyttäneiden naisten alapäät on revenneet kappaleiksi tuoden mukanaan yhdyntäongelmat ja pidätyskyvyn menettämisen.
Fakta on ehkä se että valtaosa repeää ja kaikki sektioidut saavat haavan vatsaansa. Pelottavin ero tuntuu olevan haavan sijainti.
Valtaosa jääkiekkoa harrastavistakin loukkaantuu riskialttiissa lajissa. Harva kuolee tai saa pysyviä vammoja.
Siis onko joku niin daiju että vertaa poikien pikkuhöntsäilyä oikeasti vaaralliseem synnytykseen?
Mene hyvä ihminen pois.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin juuri niitä, joka pelkäsi lopulta molempia synnytystapoja.
Sain tahtomattani kuunnella mässäilyä siitä, mitä kaikkea kamalaa voi sattua synnytyksessä, terveydenhuolto taas piti huolen, että aloin pelätä sektiotakin.
Kun synnytys alkoi, olin niin peloissani ettei aukeaminen edistynyt pätkääkään.
Kun homma meni siihen, että oli lähdettävä kiireelliseen sektioon, oli eka kommenttini kauhistunut "eikö sitä voi välttää?". Pelotti, ajattelin koko matkan leikkaussaliin, että nyt sitten tapahtuu se kaikki kamaluus, josta minua oltiin peloteltu.
Itse leikkauksessa olikin rento tunnelma. Leikkausta tekevät lääkärit olivat niin rauhallisella asenteella, että se rauhoitti minutkin. Iso kiitos heille siitä.
Vauva oli terve ja itse paranin nopeasti, mutta kyllä tuo jälkensä on jättänyt, meille todennäköisimmim ei lisää lapsia tule.
Tismalleen sama kokemus.
Esikoinen syntyi hätäsektiolla ja kuopusta odottaessa sain yllättäen paniikkikohtauksia synnytystä miettiessäni, vaikka luulin käsitelleen nuo asiat. Pelkopolilla kätilö vain naureskeli kun kuuli pelkoni syyn, minä kun pelkäsin sektiota ja halusin välttää sen! Ei ollutkaan keinoja hoitaa tuota pelkoa, kun ollaan niin tottuneita käännyttämään alatiesynnytyspelkoisia.
Ja kuin kohtalon ivaa, kuopuksen 45h synnytys päättyi sektioon. Enempää lapsia ei tule.
Siis kuka hyökkää ja ketä vastaan? ”Entäpä sulla?” - siis kenellä ja mitä ?
Käsittämätöntä tekstiä.