Mitä tarjottavaa minulla pitäisi muka olla työnantajalle?

Ei työnantajillakaan ole sulle. Alat vaan suosiolla dokaamaan ja vetelet huumeita. Älä sotke hyvää alamäkeä millään töillä. Haittaa vaan tulevaisuudessa tukien saamista

Ei kannata tehdä tyhmiä valintoja elämässä.

T. DI

Kieltämättä hankala yhtälö. Tarvitsee työkokemusta saadakseen työpaikan josta sitä kokemusta kertyy.

Onneksi on olemassa työnantajia, jotka tajuavat kuinka järjetön idea tuo nykypäivän kuolutuksella on. Ala kuin ala, yleensä ehdit koulussa oppia vaan ne välttämättömimmät perusjutut, tai suuntautua hyvin kapealle erityisalalle josta kyllä tiedätkin sitten kaiken. Työtarjousten perusteella osa työnantajista kyllä aidosti olettaa saavansa huippuosaajan aloittelijan palkalla, mutta ihan ihmisiä ne työnantajatkin vaan ovat, ja yleensä kyllä ymmärtävät ettei vasta valmistunut voi millään muotoa tarjota samaa taitoa ja laatua kuin alalla useamman vuosikymmenen jo työskennellyt.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä hankala yhtälö. Tarvitsee työkokemusta saadakseen työpaikan josta sitä kokemusta kertyy.

Onneksi on olemassa työnantajia, jotka tajuavat kuinka järjetön idea tuo nykypäivän kuolutuksella on. Ala kuin ala, yleensä ehdit koulussa oppia vaan ne välttämättömimmät perusjutut, tai suuntautua hyvin kapealle erityisalalle josta kyllä tiedätkin sitten kaiken. Työtarjousten perusteella osa työnantajista kyllä aidosti olettaa saavansa huippuosaajan aloittelijan palkalla, mutta ihan ihmisiä ne työnantajatkin vaan ovat, ja yleensä kyllä ymmärtävät ettei vasta valmistunut voi millään muotoa tarjota samaa taitoa ja laatua kuin alalla useamman vuosikymmenen jo työskennellyt.

Jep, mutta oman alan ulkopuoliseen työpaikkaan en voi mainostaa osaavani edes niitä "välttämättömiä perusjuttuja". Kiinnostaakin että millä ihmeellä ihmiset itseään markkinoivat?

Mielestäni myös muilta elämänaloilta voi hankkia työnantajan arvostamaa kokemusta. Olen itse ollut nuorempana partiotoiminnassa ja pj:n valtakirjat tuli hankittua, vartionjohtajana sai tietynlaista johtamiskokemusta.

Aikaisemmista töistäni, jotka eivät ole millään tavalla olleet sidoksissa omana tutkintooni olen oppinut organisointi- ja paineensietokykyä kiireen alla toimiessa jne. On taito oppia näkemään oman osaamisensa tuomat edut jostain toisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna ja toisaalta kyseinen taito itsessään on aika hyödyllinen työelämässä.

Ihan konkreettisena esimerkkinä tuohon aiempaan: partiossa tuli suunniteltua ja vedettyä nuoremmille leirejä. Kyseinen asia on mitä parasta projektitoiminnan ja projektinhallinnan harjoitusta. Joukkuelaji harrastajana voisi ajatella tiimityöskentelytaitojen kehittyneen. Oletko aikaisemmissa töissäsi tehnyt kehitysehdotuksia, jotka olisivat toteutuneet? Sitäkin voi ajatella tietynlaisen Lean-henkisenä toimimisena, ei kaikki aina aloita niistä isoista ja näkyvistä jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan konkreettisena esimerkkinä tuohon aiempaan: partiossa tuli suunniteltua ja vedettyä nuoremmille leirejä. Kyseinen asia on mitä parasta projektitoiminnan ja projektinhallinnan harjoitusta. Joukkuelaji harrastajana voisi ajatella tiimityöskentelytaitojen kehittyneen. Oletko aikaisemmissa töissäsi tehnyt kehitysehdotuksia, jotka olisivat toteutuneet? Sitäkin voi ajatella tietynlaisen Lean-henkisenä toimimisena, ei kaikki aina aloita niistä isoista ja näkyvistä jutuista.

Ei millään pahalla mutta ihanko totta ihmiset markkinoivat itseään että "voin tuoda arvokasta johtamisosaamista firmaan kun vedin teininä partioleirejä lapsille" tai että "olen loistava tiimityöskentelijä koska olen käynyt pelaamassa sählyä kavereiden kanssa"? Ja tämä toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä hankala yhtälö. Tarvitsee työkokemusta saadakseen työpaikan josta sitä kokemusta kertyy.

Onneksi on olemassa työnantajia, jotka tajuavat kuinka järjetön idea tuo nykypäivän kuolutuksella on. Ala kuin ala, yleensä ehdit koulussa oppia vaan ne välttämättömimmät perusjutut, tai suuntautua hyvin kapealle erityisalalle josta kyllä tiedätkin sitten kaiken. Työtarjousten perusteella osa työnantajista kyllä aidosti olettaa saavansa huippuosaajan aloittelijan palkalla, mutta ihan ihmisiä ne työnantajatkin vaan ovat, ja yleensä kyllä ymmärtävät ettei vasta valmistunut voi millään muotoa tarjota samaa taitoa ja laatua kuin alalla useamman vuosikymmenen jo työskennellyt.

Jep, mutta oman alan ulkopuoliseen työpaikkaan en voi mainostaa osaavani edes niitä "välttämättömiä perusjuttuja". Kiinnostaakin että millä ihmeellä ihmiset itseään markkinoivat?

Innokkuudella ja halulla oppia uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan konkreettisena esimerkkinä tuohon aiempaan: partiossa tuli suunniteltua ja vedettyä nuoremmille leirejä. Kyseinen asia on mitä parasta projektitoiminnan ja projektinhallinnan harjoitusta. Joukkuelaji harrastajana voisi ajatella tiimityöskentelytaitojen kehittyneen. Oletko aikaisemmissa töissäsi tehnyt kehitysehdotuksia, jotka olisivat toteutuneet? Sitäkin voi ajatella tietynlaisen Lean-henkisenä toimimisena, ei kaikki aina aloita niistä isoista ja näkyvistä jutuista.

Ei millään pahalla mutta ihanko totta ihmiset markkinoivat itseään että "voin tuoda arvokasta johtamisosaamista firmaan kun vedin teininä partioleirejä lapsille" tai että "olen loistava tiimityöskentelijä koska olen käynyt pelaamassa sählyä kavereiden kanssa"? Ja tämä toimii?

Kyllä, tällaisia vastaavia käytetään paljon. Olen kuullut ihmisten perustelevan sopivuuttaan tehtävään varsinkin uran alkuvaiheissa hyvin erilaisilla perusteilla, ja näis ratkaisevaa on se, näyttääkö työnhakijalla olevan käsitystä tehtävässä tarvittavista taidoista ja toisaalta pystyykö hakija näkemään yhtäläisyyksiä hyvinkin erilaisten tehtävien välillä. Näiden lisäksi vaikuttaa henkilökemia ja se, minkälaista tyyppiä tehtävään etsitään. Työ itsessään opitaan kuitenkin vasta tekemällä, mutta pelkästään tutkintoonsa tai suorittamiinsa kursseihin tai täysin vastaavissa tehtävissä työskentluun vetoamalla hakija tavallaan paljastaa tietyllä tapaa (turhan) rajoittuneen ajattelun.

Mitä tarkoitusta varten olen opiskellut?

Kannattaisiko seuraavaksi opiskella jotain sellaista taitoa mille on kysyntää työelämässä? Jos kerran hyvä työpaikka on se asia elämässä mitä tällä hetkellä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan konkreettisena esimerkkinä tuohon aiempaan: partiossa tuli suunniteltua ja vedettyä nuoremmille leirejä. Kyseinen asia on mitä parasta projektitoiminnan ja projektinhallinnan harjoitusta. Joukkuelaji harrastajana voisi ajatella tiimityöskentelytaitojen kehittyneen. Oletko aikaisemmissa töissäsi tehnyt kehitysehdotuksia, jotka olisivat toteutuneet? Sitäkin voi ajatella tietynlaisen Lean-henkisenä toimimisena, ei kaikki aina aloita niistä isoista ja näkyvistä jutuista.

Ei millään pahalla mutta ihanko totta ihmiset markkinoivat itseään että "voin tuoda arvokasta johtamisosaamista firmaan kun vedin teininä partioleirejä lapsille" tai että "olen loistava tiimityöskentelijä koska olen käynyt pelaamassa sählyä kavereiden kanssa"? Ja tämä toimii?

Onhan tuo 100 % enemmän siihen verrattuna, että vastaus on "En ole tehnyt mitään". Vähintään osoittaa aktiivisuutta ja kykyä tehdä ylipäätänsä jotain.

Tutkinto kuin tutkinto on osoitus kyvystä oppia ja suorittaa vaatimuksia, useimmat yliopistotutkinnot myös osoituksia kyvystä itseohjaavaan tavoitteelliseen toimintaan, tiedon etsimiseen ja suurten tietomäärien prosessointiin. 

Useinkaan tämä ei riitä, koska työnantajat eivät halua palkata ihmisiä oppimaan työtä. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että  lähes kaikilla aloilla on enemmän työnhakijoita kuin työpaikkoja, ja hakijoiden joukosta löytyy aina joku jolla on jo edes vähän kokemusta (tai onnistuu valehtelemaan hakuprosessissa). Toinen syy on se, että työmarkkinoilta on kadonnut molemminpuolinen luottamus ja lojaalisuus, ja näin ollen työnantajat haluavat palkalleen välitöntä vastinetta. Lahjakkaankaan henkilön palkkaaminen työtä oppimaan ei kannata, koska hän saattaa vaihtaa pian kilpailijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Innokkuudella ja halulla oppia uutta.

Ja sitten työhaastattelussa näkyy naamasta että tuo ei todellakaan pidä paikkaansa.

Yleensä kai tiimityötaitoja voi paremmin kuin sählyporukalla esittää esim selittämällä, että opiskelujeni aineopinnoissa erilaiset ryhmätyöt ja ryhmäkeskustelut olivat tyypillisiä ja pyrin aina osallistumaan niihin täysipainoisesti ja monissa eri rooleissa kuten kirjurina, lähdetyönkokoajana, keskustelunvetäjönä, kriitikkona, innovaattorina. Tai että eddellisessä työpaikassa toimin tämmöisessä tiimissä, silloin kun joku edellinen työ on ollut.

mutta noin yleisemmin koulutusalalla puhutaan siirrettävistä tai ”neljön c:n taidoista”, Tai 21th century skills”, joita käytännössä mikä tahansa korkeakoulututkinto tuottaa ja joita nykypåivän työelämässä Erityisesti tarvitaan - toki erilaisin painotuksin. Ne neljä c:tä ovat critical thinking, creative thinking, communicating, and collaborating. Täysin riippumatta siitä, mitä kirjoja olet lukenut tai kursseja suorittanut, näistä sinulla väistämättä on jotain työnantajalle annettavaa. Mitä - se riippuu itsestäsi. Kaksi ensimmäistä niistä liittyy siihen, että minkä tahansa tiedon tai taidon alallasi pystyy kuka tahansa hankkimaan - se ei siis esimerkiksi erota yhtä dippainssiä lääkäriä tai opettajaa (tai minkään alan asiantuntijaa) toisesta saman alan asiantuntijasta. Kriittisen ajattelun taidot liittyvät siihen, että tajuaa, mistä asioista uutta tai lisää tietoa tarvittaisiin - että tunnistaa ongelman ja osaa kysyä oikean kysymyksen. Luovan ajattelun taidot taas liittyvät ongelmanratkaisuun, siihen, että osaayhdistää hankkimiaan tietoja niin, että niiden pohjalta voi luoda ongelmaaan ratkaisun. Kommunikaatiota ja yhteistyötä tarvitaan sekä ongelman tunnistamiseen esim asiakkaiden kanssa, että ratkaisun välittämiseen muillekin.

Miksi ihmeessä joku opiskelee tutkintoa, jota itse pitää huuhaaana?

Itse olen humanisti, mutta kyllä mulla on työnantajalle annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan konkreettisena esimerkkinä tuohon aiempaan: partiossa tuli suunniteltua ja vedettyä nuoremmille leirejä. Kyseinen asia on mitä parasta projektitoiminnan ja projektinhallinnan harjoitusta. Joukkuelaji harrastajana voisi ajatella tiimityöskentelytaitojen kehittyneen. Oletko aikaisemmissa töissäsi tehnyt kehitysehdotuksia, jotka olisivat toteutuneet? Sitäkin voi ajatella tietynlaisen Lean-henkisenä toimimisena, ei kaikki aina aloita niistä isoista ja näkyvistä jutuista.

Ei millään pahalla mutta ihanko totta ihmiset markkinoivat itseään että "voin tuoda arvokasta johtamisosaamista firmaan kun vedin teininä partioleirejä lapsille" tai että "olen loistava tiimityöskentelijä koska olen käynyt pelaamassa sählyä kavereiden kanssa"? Ja tämä toimii?

Mistä keksit tuon "arvokkaan johtamisosaamisen"? Eihän tuossa niin sanottu. Ja tuo sun kommentti kertoo ihan riittävästi kyllä sun kyvystä tunnistaa ja arvostaa/jalostaa osaamistasi. Mitä luulet, mihin uravalmentaja voisi kiinnittää huomiota? Jos mielestäsi sinulla ei ole minkäänlaisia taitoja, niin lähde nyt viimeistään kehittämään niitä. Taitoja ovat paljon abstraktimmat asiat kuin jotkut oppiaineiden substanssit ja faktapankkina oleminen. Millä taidoilla selvisit opinnoista? Millaisia töitä teit opintojesi aikana ja mitä osaamista niissä kehittyi?

Ei monellakaan ole työnantajalle tarjottavaa muuta kuin aikansa. Sillä sitten tekee työnantajan määräämää duunia.

Yliopisto-opiskelu kasvattaa kriittiseen ajatteluun ja tiedon etsintään. Näin ainakin ennen oli. Ja samalla sitä oppii joitakin tietoja, jotka tosin vanhenevat, mitä pidempi aika opiskelusta on.

Yliopistoissa ei opeteta mitään tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä tyhmiä valintoja elämässä.

T. DI

Tämä vastaus miellyttää, erityisesti ironinen allekirjoitus.