Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
03.01.2020 |
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
Zzzuristi kirjoitti:
Kun on tehty avioehto ja asumisesta vielä haluttaisiin jyvittää erikseen kuluja asunon yksinään omistavalle puolisolle olisi kaikkein viisainta ja selkeintä molempien oikeusturvan kannalta ostaa talo yhdessä 50/50.
Ap:n miehen idea on, että hän käytännössä perisi aviopuolisoltaan vuokraa omistamastaan asunnosta. Hän siis toisaalta haluaa pitää omaisuutensa 100% erillään vaimonsa omaisuudesta, mutta samalla haluaa laskuttaa vaimoaan sen käytöstä.
Jos olisin ap hankkisin tässä tilanteessa oman asunnon vaikka sen kustannukset olisivatkin korkeammat. Silloin asumisesi olisi esimerkiksi vuokrasopimuksen suojaamaa. Ap:n miehen haluamassa järjestelyssä hän olsii pelkkä hyyryläinen ja vielä maksaisi siitä. Myös oikeusturva tällaisessa järjestelyssä on erittäin kyseenalainen.
Luulisi näin perinpohjaisesti omasta oikeusturvastaan kiinnostuneen miehen ymmärtävän myös muiden olevan kiinnostuneita omastaan.
Eikö se olisi typeryyttä maksaa asumisesta enemmän kuin halvemmallakin voisi asua? Ei ketään heitetä noin vain asunnosta pihalle, jos on vaituinen osoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Zzzuristi kirjoitti:
Kun on tehty avioehto ja asumisesta vielä haluttaisiin jyvittää erikseen kuluja asunon yksinään omistavalle puolisolle olisi kaikkein viisainta ja selkeintä molempien oikeusturvan kannalta ostaa talo yhdessä 50/50.
Ap:n miehen idea on, että hän käytännössä perisi aviopuolisoltaan vuokraa omistamastaan asunnosta. Hän siis toisaalta haluaa pitää omaisuutensa 100% erillään vaimonsa omaisuudesta, mutta samalla haluaa laskuttaa vaimoaan sen käytöstä.
Jos olisin ap hankkisin tässä tilanteessa oman asunnon vaikka sen kustannukset olisivatkin korkeammat. Silloin asumisesi olisi esimerkiksi vuokrasopimuksen suojaamaa. Ap:n miehen haluamassa järjestelyssä hän olsii pelkkä hyyryläinen ja vielä maksaisi siitä. Myös oikeusturva tällaisessa järjestelyssä on erittäin kyseenalainen.
Luulisi näin perinpohjaisesti omasta oikeusturvastaan kiinnostuneen miehen ymmärtävän myös muiden olevan kiinnostuneita omastaan.
Eikö se olisi typeryyttä maksaa asumisesta enemmän kuin halvemmallakin voisi asua? Ei ketään heitetä noin vain asunnosta pihalle, jos on vaituinen osoite.
Jos pelkkä halpuus olisi kriteeri, pitäisi meidän kaikkien pyrkiä asumaan kavareiden nurkissa.
Nuo vaaditut 300 €/kk maksuna asumisesta aviopuolison omistamassa asunnossa eivät näy missään myöskään siinä vaiheessa kun tehdään tasinkoa niiltä osin kuin mitä se koskee. Minimissään asiasta pitää olla paperi kuten avioehtokin on paperilla.
Mies mahdollistaa opiskelusi vanhalla iällä ja maksaa sinulle about kaiken. Ole tyytyväinen 300e kuukausikuluistasi, mistään et saa parempaa elätystä.
Itse en ylipäätään halauaisi olla liitossa ihmisen kanssa joka laskelmoi sinun tapaasi ”sitten lyhennän hänen lainaansa / kerrytän hänen omaisuuttaan” ym.
Meillä rahat on meidän ja talous on meidän talous, meidän koirien kulut, meidän lämmitys ja meidän ruoka jne. En voisi kuvitellakaan tuollaista sinun ja minun peliä jossa vaan laskelmoidaan sen varaan että ”sitten kun erotaan”.
Vierailija kirjoitti:
Mies mahdollistaa opiskelusi vanhalla iällä ja maksaa sinulle about kaiken. Ole tyytyväinen 300e kuukausikuluistasi, mistään et saa parempaa elätystä.
Itse en ylipäätään halauaisi olla liitossa ihmisen kanssa joka laskelmoi sinun tapaasi ”sitten lyhennän hänen lainaansa / kerrytän hänen omaisuuttaan” ym.
Meillä rahat on meidän ja talous on meidän talous, meidän koirien kulut, meidän lämmitys ja meidän ruoka jne. En voisi kuvitellakaan tuollaista sinun ja minun peliä jossa vaan laskelmoidaan sen varaan että ”sitten kun erotaan”.
Mutta tässä tapauksessahan ei nimenomaan ole olemassa mitään "meidän taloutta". Siitä on ihan ap:n miehen haluama sopimuskin paperilla.
Mutta siis siitä olen samaa mieltä, että tämä liitto on sellainen, josta kannattaisi lähteä jo tässä kohtaa. Varmasti molemmille osapuolille paras ratkaisu.
Itselläni on kaksio joista maksetaan tällä alueella vuokraa 890€. Mieheni ei ole ikinä miettinyt edes oman asunnon ostamista. Asuu luonani välillä. Jos alkaisin periä häneltä vuokraa, jos muuttaisi tänne asuntooni asumaan, ottaisin vähintään sen 300€, koska en ala enää ikinä hyysäämään ketään ilmaiseksi. Teen niin paljon muutakin miehen eteen, että se 300€ on pieni raha siitä. Hän säästäisi todella paljon, jos noin tehtäisiin ja minä häviäisin.
Mitä te muista hyötyjät oikein kuvittelette, kun menette toisten nurkkiin asumaan ja pitäisi elää ilmaiseksi? Ostakaa oma ja laittakaa se esimerkiksi vuokralle. Sillä kerrytätte sitten omaa omaisuutta.
Aloittajankin suosittelisin muuttamaan vuokralle ja laittamaan tuo miehen asunto vuokralle. Silloin maksatte sitten kaiken puoliksi ja sinun ei tarvitse kitistä, että kartutat miehelle omaisuutta. Olisit hoitanut asiasi niin, että sulla olisi omaa omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
300 €/kk ei ole järisyttävän paljon, mutta ehkä reilu tapa olisi sopia, että kirjataan vaikkapa puolen vuoden tai vuoden ajalta asumiskulut ja tarkistetaan maksua toteutuneen mukaan.
Ilmeisesti muilta osin kustannusten jako on teillä sovittuna?
Meillä vaimo omistaa talon. Järjestely sopii mainiosti, sillä näin en voi ryypätä taloa, jos vaikka joskus mieleni tekisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
300 €/kk ei ole järisyttävän paljon, mutta ehkä reilu tapa olisi sopia, että kirjataan vaikkapa puolen vuoden tai vuoden ajalta asumiskulut ja tarkistetaan maksua toteutuneen mukaan.
Ilmeisesti muilta osin kustannusten jako on teillä sovittuna?
Kai sinä ymmärrät, että kyseessä on tilanne, jossa aviopuoliso perii toiselta aviopuolisolta vuokraa? Pimeästi vielä, kiitos avioliiton suoman laillisen porsaanreiän.
Mies on kyllä jonkin sortin tyhmä, jos antaa ap:lle mahdollisuuden asua vain 300 eurolla kuussa, ja hän itse huolehtii kaikista muista vastuista koko loppuelämän kaikista talon kustannuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lainanlyhennyksen summalla ei ole paskankaan merkitystä. Lyhentää mitä lyhentää, se on erillinen asia.
Voithan itse tehdä ehdotuksen mitä olisit valmis maksamaan. En vaan ymmärrä logiikkaasi, 300 eurolla et asuisi missään yksin paitsi ehkä soluasunnossa tai jossain kälysessä miniyksiössä.
Maksat vuokraa omalle aviomiehellesi? Eri asia olisi, jos olisitte seurusteluasteella. Hanki sellainen mies, joka ei nillitä pienistä tai jolla on rahaa sen verran, ettei vaimon tarvitse maksaa vuokraa omalle miehelleen. Itse en muuttaisi tuollaisen miehen kanssa minnekään, vaan jäisin mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 €/kk ei ole järisyttävän paljon, mutta ehkä reilu tapa olisi sopia, että kirjataan vaikkapa puolen vuoden tai vuoden ajalta asumiskulut ja tarkistetaan maksua toteutuneen mukaan.
Ilmeisesti muilta osin kustannusten jako on teillä sovittuna?
Kai sinä ymmärrät, että kyseessä on tilanne, jossa aviopuoliso perii toiselta aviopuolisolta vuokraa? Pimeästi vielä, kiitos avioliiton suoman laillisen porsaanreiän.
300 euroa ei ole mitään vuokraa vaan osallistumista asumiskustannuksiin. Mitähän tuosta tulee vuokraa oikeiden kulujen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Mies mahdollistaa opiskelusi vanhalla iällä ja maksaa sinulle about kaiken. Ole tyytyväinen 300e kuukausikuluistasi, mistään et saa parempaa elätystä.
Itse en ylipäätään halauaisi olla liitossa ihmisen kanssa joka laskelmoi sinun tapaasi ”sitten lyhennän hänen lainaansa / kerrytän hänen omaisuuttaan” ym.
Meillä rahat on meidän ja talous on meidän talous, meidän koirien kulut, meidän lämmitys ja meidän ruoka jne. En voisi kuvitellakaan tuollaista sinun ja minun peliä jossa vaan laskelmoidaan sen varaan että ”sitten kun erotaan”.
Miksi sitten toisen pitäisi ottaa opintoLAINAA että saisi miehelleen maksettua "vuokraa" talosta, josta ei omista prosenttiakaan? Eiköhän tämä ole juuri sitä miehen laskelmointia että ei vaimo vaan pääse liian vähällä. Eihän opiskelijalle jää edes käyttörahaa elämiseen jos makselee miehelle tuollaista vuokraa kun ei saa asumistukeakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs saat kämpän halvemmalla? Asu siellä vuokralla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mies on kyllä jonkin sortin tyhmä, jos antaa ap:lle mahdollisuuden asua vain 300 eurolla kuussa, ja hän itse huolehtii kaikista muista vastuista koko loppuelämän kaikista talon kustannuksista.
Tai sitten ymmärtäväinen aviomies, joka päästää vaimonsa mahdollisimman pienillä asumiskustannuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Maksat vuokraa omalle aviomiehellesi? Eri asia olisi, jos olisitte seurusteluasteella. Hanki sellainen mies, joka ei nillitä pienistä tai jolla on rahaa sen verran, ettei vaimon tarvitse maksaa vuokraa omalle miehelleen. Itse en muuttaisi tuollaisen miehen kanssa minnekään, vaan jäisin mieluummin yksin.
Mitä rahalla väliä, eikös rakkaus riitä?
Paitsi kun joudutte maksamaan jostain jotain. Sitten rahalla onkin väliä.
Asun 1980-luvulla valmistuneessa 165 neliön omakotitalossa, jossa on kaukolämpö ja saunaa sekä takkaa lämmitetään puilla. Siihen päälle nuohous, kiinteistövero, vakuutukset, sähkö, vesi, jäte ja netti. Lämmitykseen kuluu keskimäärin 100 e/kk. Talvikaudella maksu on isompi ja kesäisin ei juuri mitään. Vakuutuksia aloittajan ei tarvitse maksaa muuta kuin irtaimiston osalta ja se on hyvin pieni summa. Arvioisin, että kokonaisuudessaan talon ylläpitokuluihin menee meillä reippaasti alle 400 e/kk.
Taas tätä jankkaamista. Toivottavasti mies ottaa eron, ja ap saa muuttaa lähiöön soluasuntoon.
On se jännää miten naiset eivät halua maksaa edes omaa elämistään, koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies mahdollistaa opiskelusi vanhalla iällä ja maksaa sinulle about kaiken. Ole tyytyväinen 300e kuukausikuluistasi, mistään et saa parempaa elätystä.
Itse en ylipäätään halauaisi olla liitossa ihmisen kanssa joka laskelmoi sinun tapaasi ”sitten lyhennän hänen lainaansa / kerrytän hänen omaisuuttaan” ym.
Meillä rahat on meidän ja talous on meidän talous, meidän koirien kulut, meidän lämmitys ja meidän ruoka jne. En voisi kuvitellakaan tuollaista sinun ja minun peliä jossa vaan laskelmoidaan sen varaan että ”sitten kun erotaan”.
Ja kun vaimo valmistuttuaan kasvattaa yhteisen talouden arvoa on mies etukäteen laskuttanut siitä työstä 300 €/kk... :D
Mutta siis nämä kuviot kaikkine versioineen haisevat taivaaseen asti. Avioliiton "ei-hengellinen" idea on nimenomaan muodostaa huomattavasti ostovoimaisempi kahden ihmisen taloudellinen yksikkö. Tässä tilanteessa on likimain mahdotonta, että molempien tulotaso olisi täsmälleen sama.
Jos tätä ei nimenomaisesti haluta niin MIKSI IHMEEESSÄ pitää mennä naimisiin??? Onko ap:n mies uskovainen eikä halua elää synnissä vai mikä kumma on perusteena?
Maksavatko tulevat lapsetkin asumisestaan vai miten se aiotaan hoitaa? Kenties ap:n asumiskulut nousevat jokaisen tulevan lapsen osalta niin, että ap maksaisi sitten heistä puolet eli 150 €/kk miehelleen...
En ikinä pyytäisi/maksaisi "vuokraa" toisen omistamasta talosta, myöskään kiinteistöveroja ym. ei mielestäni voi laskea sen kuluihin, joka ei kiinteistöstä omista myöskään prosenttiakaan. Nämä ovat sellaisia kuluja, jotka asunnon omistajan on jokatapauksessa maksettava. Juoksevat kulut jotka voidaan jakaa puoliksi ovat sähkö, vesi ja ruokakulut. Näissäkin mielestäni pitäisi ajatella tulojen mukaan, eli se joka ei tienaa, maksaa vähemmän. Eikä todellakaan toisen tarvitse nostaa opintolainaa että mies voisi kerryttää omaa omaisuuttaan johon toisella ei ole mitään osaa jatkossakaan. Tällöinhän toiselle jää vain usean vuoden opintolaina eron sattuessa ja toisella on todennäköisesti omaisuutta kerrytettynä. En ikinä suostuisi ap:n tilanteessa tähän. Liian paljon ajatellaan parisuhteessa itsekkäästi vain omaa napaa, järkevintä olisi laittaa kaikki perheen tulot kasaan ja maksaa niistä jaottelematta osuuksia kaikki kulut ja loput mies voisi laittaa vaikka säästöön. Me ollaan tehty juuri näin, että kaikki tulot vaan nippuun ja hyvin on sujunut, täysin sama elintaso molemmilla vaikka palkkaeroa on reilusti. Ensin minä opiskelijana ja mies palkkatöissä (matalapalkkainen työ), laitoin opintotuet tietysti kuluihin, mutta opintolainaa mies ei laittanut nostamaan että saisin "osuuteni" maksettua vaan mies maksoi suurimman osan. Tämä kummeksutti joitakin, varmaan luultiin että kuppaan miestäni mutta me tiedettiin että tämä suhde kestää ja on vain väliaikaista. Minun opintolainaa nostettiin lähinnä ekstrakuluihin, kuten häiden ym. maksuun. Nykyisin minun tulot tuplasti isommat kuin miehen, joten minä maksan ilomielin suurimman osan kuluista ja esim. miehen usean vuoden hoitovapaat lasten kanssa. Miehellä todellakin sama elintaso minun kanssa mm. talo on molempien nimissä puoliksi, samoin autot jne. Säästöt ovat myös molempien, ei tulisi mieleenkään säästää isommista tuloista vain itselleni. Mies tekee yhtä paljon perheemme eteen vaikkei töissä tienaakaan yhtä paljoa. Lapset ovat saaneet kuitenkin olla n. kolmivuotiaiksi kotona, vaikka itse parempipalkkaisena joudun olemaan töissä että saadaan lainat maksettua. Mielelläni olisin itsekin ollut hoitovapaalla, mutta talouden kannalta järkevämpi näin ja todellakin miehelle kustannan kaiken hoitovapaan aikana, minun rahat ovat vapaasti hänen käytettävissään vaikkei yhden tuloilla nyt aivan kroisoksiksi eletäkään. Isot menot keskustellaan toki aina yhdessä ensin. Ja todellakin edellyttäisin mieheltä samaa jos itse olisin se vähemmän tienaava! Tämä järjestely vaatii sen että kumpikin pyytteettömästi haluaa oman perheen ja puolison parasta eikä pyri kerryttämään omaa omaisuuttaan edes kaiken (eli eron) varalta. Tämähän yleensä tarkoittaa että se olisi siltä rakkaalta puolisolta sitten pois.