Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ostatte sen talon YHDESSÄ, sitten kun sinä olet valmistunut ja töissä ? Anna kun arvaan, mies ei tahdo.
Mies on kyllä tosi tyhmä jos ei tahdo, koska paljon edullisemmaksi hänelle tulisi, että ap ostaa osuuden ja osallistuu kaikkiin remonttikuluihin vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
En osallistuisi miehen omaisuuden kerryttämiseen, en ainakaan jos siihen pitäisi ottaa itse lainaa. Tilanne olisi erilainen, jos saisit asumistukea mutta kun et saa sitä MIEHEN tulojen takia.
Meillä kaikki tulot on yhteistä rahaa ja kaikesta päätetään yhdessä. Mies maksaa asumisen kokonaan, asumme vuokralla. Minä olen opiskelija. Kaipaan taloudellista itsenäisyyttä, mutta ymmärrän ettei siihen ole nyt varaa. Ja tottakai olen onnellinen siitä että kumppanini kanssa on näin helppo neuvotella raha-asioista.
Parisuhteessa tehdään asioita yhteistä arkea ja yhteistä tulevaisuutta varten. Siksi en ymmärrä miten ihmisillä on omat säästöt ja oma talo.
Tykkäsin tästä, koska tuo kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta. Silti en voisi asua ilmaiseksi yhtään missään: tälläkin hetkellä maksan melkein puolet asuntomme vuokrasta.
Talokin tulee olemaan "yhteinen" juuri siksi, että maksan asumisesta osani. Kokisin nimenomaan asuvani jonkun toisen talossa, mikäli en maksasisi siitä yhtään mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asun miehen omistamassa kerrostalokaksiossa (ei Helsingisssä) ja maksan siitäkin jo tuon 300e/kk... Halpaa asumista, säästöön jää satoja euroja kuussa.
Sulla menee jo opintotuki tohon asumiskustannukseen. Mistä meinasit saaha rahat ruokaan ja muihin menoihin? Käyt varmaan töissä opiskelun ohella?
Vierailija kirjoitti:
Asun miehen omistamassa kerrostalokaksiossa (ei Helsingisssä) ja maksan siitäkin jo tuon 300e/kk... Halpaa asumista, säästöön jää satoja euroja kuussa.
Minä maksoin 300 euroa eksän perimästä 130 m2:n kolmiosta. En edes harkinnut ostavani osaa siitä, koska oli jo silloin erittäin arvokas kaupungin kalleimmalla alueella. Siinä sivussa ostin sitten sijoituskaksion, jonka laitoin vuokralle. Erottiin sitten kymmenen vuoden jälkeen ja muutin itse tähän ostamaani kaksioon.
Ihan ensitöikseni teetäni mieleiseni täysremontin säästöilläni, jotka sain kerrytettyä edullisella asumisella.
En tiedä miksi ap on tehnyt/tekemässä tuollaisen sopimuksen, eihän hänen tarvitsisi maksaa mitään. Sillä avioliitossahan on puolisoa kohtaan elatusvelvollisuus, ei toisen tarvitse ei-omistamastaan talosta mitään maksaa ja saa siinä silti asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n pitäisi maksaa remonttikuluja? Ei niitä vuokralainen maksa kerrostalossakaan, koska siinä ylläpidetään omistajan omaisuutta. Missään nimessä ei makseta lainoja tai korkoja. 200€/kk korkein kohtuullinen. Esim. kesällä ei ole lämmityskuluja.
Taas toinen uivelo. Vuokra pitää sisällään asunnon normaalin kulumisen. Kukaan ei määritä vuokraa niin, ettei se kattaisi asunnon kulumista ja näin ollen tulevia remontteja. Ei niitä tietenkään laskuteta vuokralaiselta erikseen.
Vastauksesi on sinänsä tyypillinen näissä keskusteluissa - puoison omaisuutta saa käyttää vapaasti ja puoliso luonnollisesti maksaaa tästä aiheutuvat kaikki kustannukset.
Harvemmin kuitenkin vuokranantaja itse asuu vuokra-asunnossa, toisin kuin nyt tässä tapauksessa. Miehen käytössä talo on ja kuluu ihan yhtä lailla.
300e kuukaudessa omakotiasumisesta ja vielä pitäisi tinkiä halvemmaksi?
Ap nyt joku realitycheck kehiin. Kuulostaa varsin höveliltä hinnalta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi ap on tehnyt/tekemässä tuollaisen sopimuksen, eihän hänen tarvitsisi maksaa mitään. Sillä avioliitossahan on puolisoa kohtaan elatusvelvollisuus, ei toisen tarvitse ei-omistamastaan talosta mitään maksaa ja saa siinä silti asua.
Ilmeisesti mies ei halua kustantaa kaikkea vaan on tehnyt ehdot ennen kuin ostaa talon. Todennäköisesti talo jää sitten ostamatta.
Avioehtojakin on erilaisia, se ei sinällään kerro meille mitään, että teillä on avioehto.
Voinko kysyä missä asutte nyt ja mitkä ovat asumikulunne?
Onko 300 € siis summa, jonka pystyt ongelmitta maksamaan? Mitä jos laskette osuutesi juoksevista kuluista ja ylijäävällä osalla ostat asuntoa mieheltä?
En kyllä ymmärrä, miksi ette voisi ostaa taloa jo nyt yhdessä, jos suunnittelette pitkää yhteistä elämää. Pankki laskee joka tapauksessa koko taloutenne kuluja maksukykyä arvioidessa. Eikä taloa tarvitse ostaa puoliksi, sinä voit ostaa vaikka neljäsosan ja myöhemmin lisää jos mahdollisuus on.
Muista myös nuohous kulut (1-2 krt/vuosi), likakaivontyhjennys kulut (1-2krt/vuosi), tien kunnossapito kustannukset (voi maksaa mitä vaan, jos hiekkaa tms. tarvii), lumenauraus maksut, lämmityskulut... lista on loputon. Plus mikä tahansa jos särkyy, niin isännöitsijä ei tuo uutta tilalle, kaikki omasta kukkarosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä "300 euroa ei oo mitään, ei sillä saa kummosta vuokra-asuntoa"? Eikai kyse oo siitä saako sillä vuokra-asuntoa, vaan siitä onko tässä tilanteessa ok maksaa asulisesta ton verran. Mun vanhemmilla on 150 neliön omakotitalo helsingissä isolla tontilla ja asumiskustannukset on 400e/kk kaikki yhteenlaskettuna. (Laina siis maksettu jo). Kuitenkin pitää huomioida se että mies lainaa maksaessaan kerryttää omaisuutta itselleen asunnon muodossa. Sulta taas tuo 300€ menee "hukkaan", koska vaikka maksaisit 10 vuotta 300e/k (joka on 10v laskettuna yli 30 000e), ei sulle eron ym.tullen jää tuosta maksamastasi summasta senttiäkään. Eli musta ihan kohtuullinen. Entä, jos maksaisitte kiinteät kulut reilusti puoliksi (sähkö, vesi ym kuukausittaiset kulut) ja remppa- ym juttujen suhteen neuvottelisitte etukäteen jonkun summan tai osuuden minkä sinä sitten maksaisit niistä? (Tämänkään osuuden ei mielestäni tulisi olla kovin suuri koska se menee miehen asuntoon ja nostaa talon arvoa, sinulle siitä ei ole mitään hyötyä jatkossa)
Juuri tätä minä hain, kiitos kommentistasi.
Minäkin ajattelin, että jos vaikka aluksi maksaisinkin tuon 300 euroa kuussa, mutta sitten ajan juoksussa ihan excelin avulla laskisi kaikki kiinteät kulut, joista lopulta maksaisin puolet. Vaikka se lopullinen summa hurahtaisikin sinne kolmensadan paikkeille, niin ainakin se olisi reilua ja oikeudenmukaista.
Ja heille, jotka puhuivat asumistuesta: en saa asumistukea miehen tulojen vuoksi.
ApOletko katsonut muita asumisvaihtoehtoja tuohon summaan? Suosittelen muuttamaan muualle, jos löydät samantasoisen asunnon halvemmalla.
Siis asumuseroa vai avioeroa suosittelet näiden tietojen pohjalta? Ei ihme, että joka toinen liitto päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osallistuisi miehen omaisuuden kerryttämiseen, en ainakaan jos siihen pitäisi ottaa itse lainaa. Tilanne olisi erilainen, jos saisit asumistukea mutta kun et saa sitä MIEHEN tulojen takia.
Meillä kaikki tulot on yhteistä rahaa ja kaikesta päätetään yhdessä. Mies maksaa asumisen kokonaan, asumme vuokralla. Minä olen opiskelija. Kaipaan taloudellista itsenäisyyttä, mutta ymmärrän ettei siihen ole nyt varaa. Ja tottakai olen onnellinen siitä että kumppanini kanssa on näin helppo neuvotella raha-asioista.
Parisuhteessa tehdään asioita yhteistä arkea ja yhteistä tulevaisuutta varten. Siksi en ymmärrä miten ihmisillä on omat säästöt ja oma talo.
Tykkäsin tästä, koska tuo kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta. Silti en voisi asua ilmaiseksi yhtään missään: tälläkin hetkellä maksan melkein puolet asuntomme vuokrasta.
Talokin tulee olemaan "yhteinen" juuri siksi, että maksan asumisesta osani. Kokisin nimenomaan asuvani jonkun toisen talossa, mikäli en maksasisi siitä yhtään mitään.
Ap
Vaikka maksaisit asunnosta mansikoita, se silti ei ole yhteinen, ellei paperissa ole molempien nimiä.Ja nimenomaan huomioiden avioehdon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osallistuisi miehen omaisuuden kerryttämiseen, en ainakaan jos siihen pitäisi ottaa itse lainaa. Tilanne olisi erilainen, jos saisit asumistukea mutta kun et saa sitä MIEHEN tulojen takia.
Meillä kaikki tulot on yhteistä rahaa ja kaikesta päätetään yhdessä. Mies maksaa asumisen kokonaan, asumme vuokralla. Minä olen opiskelija. Kaipaan taloudellista itsenäisyyttä, mutta ymmärrän ettei siihen ole nyt varaa. Ja tottakai olen onnellinen siitä että kumppanini kanssa on näin helppo neuvotella raha-asioista.
Parisuhteessa tehdään asioita yhteistä arkea ja yhteistä tulevaisuutta varten. Siksi en ymmärrä miten ihmisillä on omat säästöt ja oma talo.
Tykkäsin tästä, koska tuo kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta. Silti en voisi asua ilmaiseksi yhtään missään: tälläkin hetkellä maksan melkein puolet asuntomme vuokrasta.
Talokin tulee olemaan "yhteinen" juuri siksi, että maksan asumisesta osani. Kokisin nimenomaan asuvani jonkun toisen talossa, mikäli en maksasisi siitä yhtään mitään.
Ap
Vaikka maksaisit asunnosta mansikoita, se silti ei ole yhteinen, ellei paperissa ole molempien nimiä.Ja nimenomaan huomioiden avioehdon.
... ja juuri siksi en haluaisi lyhentää miehen lainaa.
Ap
Vähän on huono ennuste suhteella, jos pariskunnalla on valtava tuloero. En usko suhteeseen, jossa eletään kahta eri elintasoa.
Itse kysymykseen; jakaisin kulut kahteen, juoksevat kulut ja talon hankinta+ylläpito.
Juoksevia ovat kiinteistövero, sähkö, vesi, lämmitys, vakuutukset jne. Apn osuus on puolet näistä kuluista.
Hankinta + ylläpitokulut ovat lainamaksu ja remontit. Nämä menevät miehelle, koska omistaa talon ja sen joskus myydessään saa koko potin itselleen. Remontit ylläpitävät talon arvoa.
Hinta on edullinen, mutta opiskeluaikana sen voisi suhteuttaa myös siihen kuinka paljon joutuisit maksamaan asumisestasi muualla, jossa saat asumistukea sekä siihen, kuinka paljon maksat nyt. Avioliitossa kuitenkin on elatusvelvollisuus. Jos joudut ottamaan lainaa sitä varten, että saat maksettua miehellesi hänen yksin omistamaansa asuntoa, se ei tunnu oikein reilulta. Toivottavasti kyseessä olisi edes valtion takaama opiskelulaina?
Tehkää mieluiten eri laskelmat opiskeluajaksi ja valmistumisen jälkeiselle ajalle. Entä pitäisikö sopimuksessa huomioida myös se mahdollisuus, että tulisit raskaaksi ja saisit lapsen, joko opiskeluaikana tai sen jälkeen? Joutuisitko silloinkin maksamaan sovittua summaa lainarahalla?
Jos olette naimisissa, niin ostatte talon puoliksi. Mies lyhentää lainaa aluksi enemmän, sinä sillä kolmellasadalla, jonka nyt pystyt maksamaan.
Ja jos tulee ero, omistat puolet kämpästä, tai jos sitä ei ole ehditty pankille maksaa, puolet velasta.
Yksikään mies ei antaisi vaimonsa ostaa omakotitaloa, josta itse makselisi asumiskuluja kuin mikäkin alivuokralainen.
Jos papin aamenen jälkeen ei sen vertaa kykene sitoutumaan, että sallii puolisolleen omistusoikeuden yhteiseen kotiin, ei kannata edes asua yhdessä. Ja avioeronhan saa, jos on asunut pari vuotta eri osoitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osallistuisi miehen omaisuuden kerryttämiseen, en ainakaan jos siihen pitäisi ottaa itse lainaa. Tilanne olisi erilainen, jos saisit asumistukea mutta kun et saa sitä MIEHEN tulojen takia.
Meillä kaikki tulot on yhteistä rahaa ja kaikesta päätetään yhdessä. Mies maksaa asumisen kokonaan, asumme vuokralla. Minä olen opiskelija. Kaipaan taloudellista itsenäisyyttä, mutta ymmärrän ettei siihen ole nyt varaa. Ja tottakai olen onnellinen siitä että kumppanini kanssa on näin helppo neuvotella raha-asioista.
Parisuhteessa tehdään asioita yhteistä arkea ja yhteistä tulevaisuutta varten. Siksi en ymmärrä miten ihmisillä on omat säästöt ja oma talo.
Tykkäsin tästä, koska tuo kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta. Silti en voisi asua ilmaiseksi yhtään missään: tälläkin hetkellä maksan melkein puolet asuntomme vuokrasta.
Talokin tulee olemaan "yhteinen" juuri siksi, että maksan asumisesta osani. Kokisin nimenomaan asuvani jonkun toisen talossa, mikäli en maksasisi siitä yhtään mitään.
Ap
Mikä on nykyisen asunnon koko ja vuokra? Suhteuta se 300 euroa tulevaan asumiseen ilman remonttikuluja.
Asun miehen omistamassa kerrostalokaksiossa (ei Helsingisssä) ja maksan siitäkin jo tuon 300e/kk... Halpaa asumista, säästöön jää satoja euroja kuussa.