Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Lukioikäisenä harrastin kuorolaulua ja kerran tulin kuoronjohtajan (naispuolisen) kyydissä harjoituksista keskustaan (samaa matkaa kun oltiin menossa). Jossain sivulauseessa hän sanoi, että olen kaunis. Ne sanat jäivät hyvin elävästi mieleeni, ehkäpä siksi koska siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalista mediaa ja toisten ulkonäköä ei niin vain kehuttu. Ymmärsin silloin että olen hyvä sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulle ainakin on ruoka maittanut!
Sanoi pitkäaikainen opettajani, kun näimme pari vuotta sen jälkeen, kun olin ulkoutunut opinahjosta. Totta, että olin lihonut viitisen kiloa sitten viime näkemän.
Silloin olin aivan romuna, koska olin aikoinaan ihastunutkin tähän opeen. Jälkikäteen olen miettinyt, että mikä saa aikuisen n. nelikymppisen miehen sanomaan 17-vuotiaalle tytölle noin?
Silloin en osannut pohtia asiaa tästä näkökulmasta vaan oli ehkä laukaiseva tekijä anoreksialle.
En halua olla marttyyri ja laukaiseva tekijä olisi voinut olla varmasti moni muukin sanominen normaalissa elämänkulussa.
Järkyttävää. Tuolla lailla ne anoreksiat puhkeaa.
"Makaat siinä kuin joku lehmä," sanoi äitini.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun olin nuorempi niin jotkut nuoret pojat tulivat tiellä vastaan ja eivät silloin puhuneet mitään. Myöhemmin, kun kävelin eteenpäin ja ohitin erään talon niin ne samat pojat olivat siellä pihassa ja tulivat vähän kuin katsomaan siihen lähemmäs, että kuka menee ohitse. Itse oikeasti mietin, että mitä he sanovat ja ajattelin kaikkea kamalaa. Sitten, kun kuulin mitä puhuivat niin toinen sanoi, että tuo on hyvännäköinen ( puhuivat toisilleen) ja kun olin ehtinyt kauemmas niin kuului vielä, että se näyttää hyvältä myös takaapäin. Otin tämänkin kehuna, vaikka oikeasti en silti tykkää ulkonäköön liittyvistä kommenteista. Joskus minusta on myös sanottu, että olen ihan ok. Siinä varmaan kaikista myönteisimmät jutut mitä olen kuulut.
Minulle on käynyt samalla tavalla, tosin sillä erotuksella, että yksi niistä pojista sanoi "en tykkää kyllä yhtään". Muuten olisikin varmaan ollut kiva, että kehutaan.
Vierailija kirjoitti:
12- vuotiaana samanikäinen poika painosti minut kivuliaaseen yhdyntään ja jälkeenpäin totesi että olen "lahna". Itkin peittooni kipua ja häpeää. Lisäksi olin hänen mielestään mm. "Lauta" ja kuulemma kaverinsa sanoivat minua rumaksi. Sama toistui monta kertaa, ja syytin itseäni kivusta jne. koska luulin itsessäni olevan jotain vikaa.
Onneksi täysi-ikäisenä sain parempia poikaystäviä ja pikkuhiljaa seksuaalinen itsetuntoni korjaantui ja nyt osaan nauttia seksistä.
😢💓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä tapasin ekaa kertaa kaverini silloisen miesystävän jossain illanistujaisissa. Puhuttiin jotain parisuhteista ja hän totesi minulle, että ”oot niin s**tanan ruma että vaikka otan lasit pois niin susta ei muutu kaunista. Kannattaa etsiä nyt joku mies koska 10 vuoden päästä olet entistä rumempi!”
Yksi kaveri järkyttyi mutta muut puolustelivat ja sanoivat että se oli vain läppää. Itse menin aivan lukkoon enkä sanonut oikeastaan mitään. Tuo on jäänyt mieleen. Eikä ole kyllä miestäkään vastaan tullut vielä nyt nelikymppisenäkään, että sinänsä kommentti oli ihan osuva, vaikkei nyt muuten totta ollutkaan!
Vierailija kirjoitti:
Miks oot noin kalpea? Kalkkilaivan kapteeni
Tätä kysytty minultakin. Odottelin kerran jotakuta kadulla seisten, ja tuntematon vanhempi mies asteli luokseni varta vasten kysymään tätä asiaa: "Miksi sä olet niin kalpea? Olisit enemmän auringossa". :D
nimim. no en edes rusketu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tommonen mikään mies oo!
Vanhat naiset huutavat mulle välillä aina noin, kun kävelen esimerkiksi bussipysäkin ohi.
Olen viisikymppinen. Olen kuullut tuon täysin tuntemattomien huutamana kymmeniä kertoja.
No ei sitten, antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun olin nuorempi niin jotkut nuoret pojat tulivat tiellä vastaan ja eivät silloin puhuneet mitään. Myöhemmin, kun kävelin eteenpäin ja ohitin erään talon niin ne samat pojat olivat siellä pihassa ja tulivat vähän kuin katsomaan siihen lähemmäs, että kuka menee ohitse. Itse oikeasti mietin, että mitä he sanovat ja ajattelin kaikkea kamalaa. Sitten, kun kuulin mitä puhuivat niin toinen sanoi, että tuo on hyvännäköinen ( puhuivat toisilleen) ja kun olin ehtinyt kauemmas niin kuului vielä, että se näyttää hyvältä myös takaapäin. Otin tämänkin kehuna, vaikka oikeasti en silti tykkää ulkonäköön liittyvistä kommenteista. Joskus minusta on myös sanottu, että olen ihan ok. Siinä varmaan kaikista myönteisimmät jutut mitä olen kuulut.
Minulle on käynyt samalla tavalla, tosin sillä erotuksella, että yksi niistä pojista sanoi "en tykkää kyllä yhtään". Muuten olisikin varmaan ollut kiva, että kehutaan.
Minulle käynyt myös näin. Yksi sanoi ilmeisesti jotain kivaa, koska toinen siihen "Ai. Musta toi on aika ruma".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tommonen mikään mies oo!
Vanhat naiset huutavat mulle välillä aina noin, kun kävelen esimerkiksi bussipysäkin ohi.
Olen viisikymppinen. Olen kuullut tuon täysin tuntemattomien huutamana kymmeniä kertoja.
No ei sitten, antaa olla.
Tiedätkö mitä itse kysyisin tuossa tilanteessa. Kysyisin oletko itse. Ai et. No miksi sitten sanoit noin minulle? Sanoiko noin kaikille pojille, tytöille ja naisille? Miksi juuri minulle? Mikä minussa on sellaista, että kommentistasi huolimatta ajattelet minun kuitenkin olevan mies? Väitinkö jotenkin olevani?
Vuosia sitten. Silloinen poikaystävä jutteli kavereidensa kanssa naisten rinnoista. Minun kohdalla kaveri kysäisi poikaystävältäni " Har du hittat?" Inhan vilpitön kysymys. Joo. Onhan ne vieläkin kateissa. Vieläkin hymyilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 8-vuotias kun sukulainen sanoi että veljeni on ainoa joka voi jatkaa sukunimeämme. Olin tyrmistynyt.
Nyt minulla on 3 lasta, kaikilla minun sukunimeni.
Riippuu hyvin paljon siitä mikä vuosi oli kyseessä. Vaikka toisaalta olihan au-lapsia jo ennen vuotta -87.
Olin varmaan 13 vuotias, kun isäni huusi minulle "Sinusta ei koskaan tule yhtään mitään, sinusta ei ole mihinkään - muista tämä!"
Todellakin muistan. Nuo sanat ovat syöpyneet mieleen iäksi. T. pian 40v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysiluokan viimisillä päivillä otettiin kaveriporukalla kuvia ja valitin, kun näytin yhdessä kuvassa rumalta. Entinen kaveri töksäytti sit "sä näytät joka päivä siltä". Loppu meidän muutenkin huono kaverisuhde siihen ja itsetunto laski.
Äitini sanoi kannustavasti: " Tiedätkö Niina, että laps leikkaa naiselta siivet." Olimme hankkimassa vielä yhtä lasta, kierukka juuri poistettu ja yritystä ollut kovasti ja olin onnellinen raskaudestani. Hyvin muistan paikan ja hetken keittiössä siinä asunnossa. Oli kyllä aika ilkeesti murjastu. Olin ehkä 28 v. Lapsi oli ihaana, kasvaessaan näytti aivan kreikkalaisen taruston jumalalta. Nämä mummitkin rakastivat pojan ihan puhki. Eikä ole tämä poika koskaan tuottanut mitään murhetta peheelleen. Hieno työpaikka ihana miniä ja kolme suloista lastenlasta. Sain sitten tavallaan myös tyttölapsia. Mummi ei tunnustanut koskaan sanoneensa noin rumasti. Halusi puhua aina kauniisti mutta sitten lipsahti omalle tyttärellen, olikohan jokin estobitti pettänyt.
Isän konmentti ollessani 14 vuotias.
Emme olleet nähneet vuosiin kun isä oli vankilassa ja minä koulukodissa, eikä ollut tapaamislupaa.
Nähtiin useiden vuoden jälkeen hyvissä merkeissä ja olin kaivannut isää pitkään, niin riita tuli ensimmäisen 15minuuuton aikana kun toruin isää kun oli käynyt siskoni päälle, isä suuttui tästä, rikkoi laukkuni ja löi avokämmenellä päähän keskellä suurta kaupunkia ja huusi halveksien mulle ”Mene takasin sinne laitokseeen viiltelmään itteäs!”
Toinen tilanne mies, josta pidin ja joka oli aluksi kohtelias, totesi sängyssä että tietkl sut on luotu tähän maailmaan vaan tyydyttämään miehen tarpeet kun oot niin huvä sängyssä!” Tuli tosi paha mieli ja mielipide muuttui tuosta miehestä.
Olin pienenä pullukka ja äidilläni oli tapana aina tulla ja vetää paidanhelma ylös ja sanoa: mahtuuko ne housut ees sun päälle?
Jo edesmennyt exanoppini sanoi ekalla vierailullaan tuodessaan valkoisia ruusuja, että "näitä viedään yleensä kuolleen arkulle, mutta sinä kun olet tuollainen (omituinen) taiteilija, niin ajattelin, että sinulle voi kai tuoda!"
Taustalla, että hän piti kovasti edeltäjästäni ja oli todella vaikeaa hyväksyä minua poikansa kumppaniksi. Sittemmin ystävystyimme ja hän oppi oikeasti piti minusta. Me pidimme yhteyttä vielä, kun olimme 9 vuoden jälkeen ja hän suri eroamme
Seuraava naisystävä, sittemmin vaimo koki tietääkseni vähän saman kohtelun.
Korjaan, kun olimme jo eronneet...
Olin Englannissa pubissa (aikalailla humalassa). Palasin tiskiltä seurueeseemme, missä oli myös minulle tuntemattomia miekkosia. Kysyin mistä keskustelevat. Yksi kavereista osoitti kaveriaan ja heitti "We`re talking about his penis" ja minä siihen koitin vitsailla "Whats there to talk about"... Vastaus tuli salamannopeasti "What´s there to talk about your face! "
Mitkään kehut mitä olen ulkonäöstäni saanut ennen ja jälkeen eivät auta poistamaan tuota hetkeä ja sen aiheuttamia ulkonäkökriisejä. Toivottavasti penispojalle ei jäänyt samanlaista traumaa...