Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Tätä ei ollut sanottu minulle suoraan, mutta venäläinen passintarkastaja joskus kehui minua äidilleni kauniiksi, olin siis ollut ennen äitiä jonossa.

Minulla oli paljon leimoja edellisiltä Pietarin matkoilta ja menomatkalla hän sanoi että taisin tykätä siellä käymisestä. Parin päivän päästä kun palasimme kyseli että oliko minulla ollut mukava reissu.

Mieleenpainuvaa siten, että yleensä viranomaiset eivät siellä ole kovin puheliaita :D

"Mä en tarvii sua enää", sanoi narsisti-ex viestissään (huom. ihan oikea narsisti, eikä mielikuvitusnarsisti), kun oli löytänyt jonkun "paremman" naisen. Kun ex palasi ties monennetta kertaa jälleen uusintakierrokselle, ja tajusin viimein mikä hän on miehiään, sanoin hänelle juurikin nämä samat sanat, mitkä hän sanoi minulle, ja se tuntui jollain sairaalla tavalla hyvältä. Tämä päästään sairas paska yrittää vielä näin 6 vuoden jälkeenkin ottaa yhteyttä feikkiprofiileilla, viimeksi 2 viikkoa sitten. Estoon menee jokainen valeprofiili.

Vierailija kirjoitti:

75-vuotias äitini on kova lukemaan ja harmistunut korona-aikana siitä, kun kirjastot ovat kiinni. Lähetin hänelle postissa muutaman romaanin meidän kirjahyllystä ja joitakin tilaamiamme aikakauslehtiä, jotka olimme jo itse lukeneet. Puhelimessa hän sanoi: "Sinä olet sitten hyvä lapsi." Se olikin ensimmäinen kerta näiden 55 vuoden aikana.

Ihana

Yläasteaikainen kouluterveydenhoitaja: "muistapa sitten mennä auton sijasta kesälomalla pyörällä ja vältä houkutuksia kuten suklaata"ja "miten voit painaa nuin paljon, näytät kyllä muuten ihan sopusuhtaiselta". Nyt aikuisena olen katsellut valokuvia itsestäni tuolta ajalta ja olen kyllä niissä ihan normaalipainoinen mutta tuo jäi kyllä herkkänä teininä niin mieleen, vaikka nyt jo huvittaa.

Äiti: "sinä lihot käsistäsi näköjään niin kuin minäkin" ja muita kuolemattomia lauseita kun nähdään.

Miespuolinen työkaveri: "jos ei muuten, niin onhan se ainakin muodollisesti pätevä", lähinnä korpeaa se etten kehdannut sanoa mitään takaisin.

Naispuolinen tuttava kysyessään haluanko lapsia, johon vastasin että en: "kadut loppelämäsi jos et hanki lapsia." Nooooh, korona-aikana nuita kommentteja ei olekaan kuulunut pitkään aikaan.

Tuttavat: "miksi et mene naimisiin", eivät vain tiedä että olemme menneet naimisiin jo vuosia sitten.

Olin tutustunut netissä naiseen, koska etsin kavereita. No olin hänen kaveriporukan kanssa ehkä 5 kertaa viettänyt aikaa.

Oltiin baarissa sen kaveriporukan kanssa, flirttailtiin yhden miehen kanssa ja kysyin kuka tuo on? Se oli "Mika" kaveri kertoi, että "Mikaa sä et tod saa mä ja "Maikki" ollaan yritetty sitä, mut ei se meit halunnu. Et sä et saa ku ollaa kauniimpia kuin sä"

Ja varmaan semmoiset kerrat kun oikeesti olin huonossa kunnossa ja miehen saanti/baarissa oleminen kiinnosti enemmän kuin mun seura kun sitä pyysin.

Mutta PAHIN on se, kun minut oli ra1skattu, kerroin siitä luokkalaiselle jota luulin kaveriksi. Hän kertoi koko luokalle ja ne naureskeli ja huusi että "kerranki oisit munaa saanu mut kieltäydyit"

Joten päätin olla hiljaa siitä asiasta, en kertonut poliiseillekaan yms.

Yhden illan juttu kerran kysy, että joko se on siellä? No, oli ja itse ajattelin, että onpa mukavan tiukka. Mielenkiintoista, että toinen ei edes huomaa ja toinen vastaavasti tuntee värkin jopa tiukkana. Ja on ihan tositarina.

Vajaa 10 vuotta sitten siwassa. Kolme mustalaisnaista, vanhempi nainen ja kaksi noin itseni ikäistä ilmestyivät samaan hyllyväliin, missä keskittyneesti luin jonkun pakkauksen tuotesisältöä.

Vanhin nainen: "Katsokaapas tytöt, siinä on komea mies." Toinen nuoremmista: "Ihanat silmät."

Siinä nostin katseen ylös ja pyöritin päätä tyhmän näkösenä ja yritin itsekin katsoa, että kuka nyt niin komee on, et erikseen kehutaan.

Hämmennyin kun naiset tuijottivat minua ja kaikki kolme hymyilivät rivissä, tajusin, että itseänihän ne tarkoitti. Väänsin hätäpäissäni daameille kömpelön kiitoksen ja suomalaisen omaisesti "pakenin" rivakasti seuraavaan hyllyväliin.

Jälkikäteen jäi kyllä hivenen harmittamaan, etten saanut itsestäni muuta irti kun hölmistyneen kiitoksen. Olin tuohon aikaan vielä sinkku ja nuoremmat naiset olivat kyllä nätin näköisiä. Toisella ei ollut edes kansallispukua. :D summa summarum. Edelleen tänäkin päivänä, olen näiden naisten ansiosta hyvin tyytyväinen ruskeisiin silmiini. :)

Olin lapsena erikoinen ja kuulin, kun äitini pohti, onkohan minussa jotain samaa kuin downia sairastavassa sukulaisessa, ihan kuin olisin saanut häneltä jonkun kehitysvamman geenin. Nyt olen reippaasti päälle 30, korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen asiantuntija. Silti tuo kommentti palaa mieleen yhä toisinaan. Tunsin itseni hyvin loukatuksi tuolloin, mutta en sanonut mitään eikä äitini siis tiedä, että kuulin kommentin.

Harrastekerhon opettaja päivitteli äidille lihavuuttani erään kerran, kun äiti haki minut kerhosta. Olinkohan silloin 8-10-vuotias. Odotin autossa, ja äiti puhui kerhotädin kanssa ulkopuolella, ihmettelin molempien äreitä ilmeitä. Kuulin aiheen vasta myöhemmin, kun äiti avautui tästä isälle. Kihisin yksinäni kiukusta, mutta olin tädille korostetun ystävällinen loppukerhon ajan, vaikka olisin halunnut lopettaa kerhon siihen. Tuntui, ettei hän koskaan pitänyt töistäni. Ajattelin kyllä tämän jälkeen, ettei vain pitänyt läskeistä lapsista. Lihava olin kyllä, mutta tuskin niin lihava, että ymmärtäisin kerhon vetäjän katsoa asiakseen kommentoida asiaa. Vieläkin tunnen asiasta nöyryytystä, vaikken tietenkään olisi voinut asiaan mitää vaikuttaa.

Viime tammikuussa Indonesiassa passintarkastaja-nainen katsoi passiani ja sitten minua tarkasti ja sanoi: ”You have very beautiful blue eyes.” Sitten vain antoi passin takaisin ja minä hämilläni kiitin.

Tulisiko se sinulle yllätyksenä?

Lastemme vanhempi ja puoliso kun kysyin että kävisikö hän todella vieraissa niin kuin oli uhkaillut.

"Kunhan et tuosta enempää liho"

Äitini, kun teininä ihmettelin muuttuvia ruumiinmuotojani ja hain äidin hyväksyntää.

Äiti oli sairaalloisen tarkka omasta painostaan ja minun painostani. Kuulin tuota lausetta usein. Pelkään hulluna lihovani, olen tarkkaillut painoani ja merkinnyt punnitustulokset muistiin jo 30 vuoden ajan. Siitä huolimatta painoa kertyy iän myötä väistämättä, mutta en osaa laihduttaakaan. Jotenkin koen epäonnistuneeni, koska lihoin sittenkin vaikka minua on nuoruudessa siitä niin paljon varoiteltu.

Olen keski-ikäinen nainen. Pari kertaa töissä on tapahtunut seuraavaa. Nuori työntekijä on minulle jutellessaan sanonut kirosana ja sitten nopeasti nolona pyytänyt anteeksi. Kun ihmettelin että miten sinä nyt noin pyytelet anteeksi niin vastaus oli että no kun mä kunnioitan sua niin paljon että ei pitäisi puhua rumia. En tiennyt että minulla on näin kunnioitettava maine töissä. Täytyy sanoa että se kyllä lämmitti sydäntä.

Mies sanoo päivittäin haista paska ja mulla on muitakin kivoja lempinimiä. Ei perhe palstalle.

Olen saattanut kirjoittaa tämän ennenkin, en muista ihan varmaksi.

Minulla oli teininä pari vuotta kestänyt vaihe, kun pukeuduin rock-henkisesti ja olin leikannut lyhyet hiukset. Olin luopumassa hiljalleen tuosta tyylistä, mutta hiukset olivat vielä lyhyet ja vivahteita oli vielä paljon aiemmasta tyylistäni. Olin ammattikoulun ensimmäisellä luokalla ja meillä oli taide ja kulttuuri-kurssilla joku taidenäyttely tmv. Ilmoittauduin opettajalle pelkällä sukunimellä ja hän kysyi "Mikko Jokinen vai?" Olin hetken hiljaa ja vastasin hiljaa "Ei kun Liisa Jokinen..." Opettajan ilme oli aika näkemisen arvoinen, mutta ei vastannut mitään, rastitti nimeni listaan ja lähti nopeasti muualle siitä. Kyllähän se aika pahalta tuntui ja joskus vielä mietin sitä, mutta ei maailma siihen kaatunut.

"Miten sä olet saanut jonkun poikaraukan raahattua mukaasi?"

Sanoi äiti, kun olin ensimmäistä kertaa tuonut pojan kotiin yöksi (baari-illan jälkeen). Jäänyt ikuisesti mieleen ja edelleen on sellainen olo, etten ole tarpeeksi hyvä kenellekkään. 

12- vuotiaana samanikäinen poika painosti minut kivuliaaseen yhdyntään ja jälkeenpäin totesi että olen "lahna". Itkin peittooni kipua ja häpeää. Lisäksi olin hänen mielestään mm. "Lauta" ja kuulemma kaverinsa sanoivat minua rumaksi. Sama toistui monta kertaa, ja syytin itseäni kivusta jne. koska luulin itsessäni olevan jotain vikaa.

Onneksi täysi-ikäisenä sain parempia poikaystäviä ja pikkuhiljaa seksuaalinen itsetuntoni korjaantui ja nyt osaan nauttia seksistä.

Äitini veljen vaimo sanoi kun just olin mennyt vessaan  "jäikö se nyt asumaan sinne".Suututti niin että en edelleenkään hänestä pidä on muutenkin ärsyttävä rutisia muija.

Miks oot noin kalpea? Kalkkilaivan kapteeni

Tyttöystävä kyselee itse entisestä seksielämästä, jonka jälkee tokaisee "Ehk meidän pitää eroo, et mäkin pääsen kokeilee tollasta."

Se sattu ja kourii vielki.